Artikkelit
Miten DigitalBooker-verkkosovellus rakennettiin?
Sosiaalisen median toimistot Suomessa 2011
,
Sosiaalisen median konsultteja ja muita aiheesta vouhkaavia firmoja on syntynyt kuin sieniä sateella parin viime vuoden aikana. Täydellisen markkinakatsauksen sijasta tässä artikkelissa on tarkoitus tehdä katsaus erikoistuneisiin toimijoihin – kommenteissa saa kukin sitten täydentää listaa haluamallaan tavalla.
Tähän artikkeliin on valikoitunut toimistoja Google-katsauksen perusteella ja Twitterissä esitetyn kysymyksen kautta. Tavoitteena on ollut löytää toimistoja joilta onnistuu niin johdon sparraaminen sosiaalisen median johtamisessa kuin käytännön toteutuksessa auttaminen (esim. Facebook-sivun perustaminen, sisällöntuotanto). Yhden miehen/naisen toimijoita ei ole tässä lähdetty listaamaan vaikka niistä laaja joukko erittäin päteviä toimijoita varmasti löytyisikin. Kommenteissa saa toki ilmiantaa itsensä.
Iso haaste sosiaalisen median markkinakentän luokittelussahan on, että konsultointia tarjoavat niin erikoistuneet toimijat, mainosalan toimijat kuin viestintäalan toimijat. Lisäksi kun termiä ei kukaan ole jaksanut rajata, niin myös organisaatioiden IT-ratkaisuita konsultoivat firmat saattavat tulla listatuiksi mukaan otantaan. Tässä katsauksessa keskitytään kuitenkin toimijoihin jotka ovat erikoistuneita “avoimen” sosiaalisen median konsultointiin, kuten Facebook-sivujen, Twitterin ja muiden palveluiden käytössä opastamiseen. Täten esimerkiksi Sulavan kaltaiset it-konsultointitalot on jätetty katsauksen ulkopuolelle.
Katsaus kotimaiseen sosiaalisen median konsultointitarjontaan:
Zipipop on keskittynyt sosiaalisen median työpajoihin ja johdon konsultointiin. Palvelut on kuvattuna kohtuullisen selkeästi, ja tiimikin on esitelty hyvin sivustolla. Zipipopin jutuista voi tosin päätellä, että heidän käsitteensä sosiaalisesta mediasta on kovin laaja. Heiltä voi ilmeisesti myös ostaa ryhmätyöskentelyvälineiden käyttöönottopalveluita – mitä ne sitten tässä tapauksessa mahtavat ollakaan. Toimistolla on myös satunnaisesti päivittyvä blogi. Lisäksi toimitusjohtaja Helene Auramolla on useitakin varsin päteviä blogeja. Selkeästi siis käytännön kokemusta tekemisestä löytyy.
Dingle on toinen sosiaalisen median konsultointiin erikoistunut toimisto. Dingle sai jopa muutaman suosituksen Twitterin kautta asiaa tiedustellessa, ja toimistosta peräti soitettiin Twitter-viestin perusteella ja kyseltiin tarkemmin miten voisivat auttaa. Sivustollaan Dinglen palvelut ovat tosin vielä Zipipoppiakin hämärämmät. Sivusto kannustaa ryhtymään sosiaalisen median edelläkävijäksi, mutta ei varsinaisesti tee ollenkaan selväksi, että minkälaisia palveluita firmasta voi ostaa. Eihän tämä nyt näin vaikeaa voi olla?
Robot Helsinki taas edustaa digitoimistoa joka on myös vahvasti sosiaalisen median kentällä mukana. Robot Helsinki on panostanut case-kuvauksiin joissa sosiaalinen media onkin vahvasti edustettuna. Osaamista ja kokemusta selkeästi löytyy, mutta palveluiden esittely loistaa poissaolollaan. Toimiston esittelyssä jopa todetaan, että palveluita ei ole tarkoituksella kuvattu: “Meillä ei ole yksittäisiä tuotteita tai konsepteja vaan palvelumme mukautuu asiakkaan tarpeen mukaisesti, oli kyseessä sitten strateginen suunnittelu tai yksittäisten kampanjoiden toteuttaminen.“. Voihan sen kai noinkin ilmaista, että ei olla jaksettu miettiä ja kuvata sitä mitä asiakkaat tarvitsevat…
N2 sai myös mainintoja sosiaalisen median toimistona. N2 onkin onnistunut nostamaan profiiliaan sosiaalisen median toimistona monissa yhteyksissä. Heillä on jopa erillinen “sosiaalisen median osaamiskeskus“. Kyseessä ei tosin ole mikään “palvelukeskus”, koska mitään palveluita ei sivustolla ole kuvattuna. Sivustolla on Alex Niemisen kommentti kyllä siitä, että digitoimistojen sosiaalisen median osaaminen on liian painottunutta tekniseen toteutukseen – mutta se mihin palveluihin N2 sitten erikoistuu jää kyllä epäselväksi. Markkinoinnillinen kokonaisnäkemys sosiaaliseen mediaan on varmasti hieno juttu jos budjettia riittää, mutta ei se silloinkaan miltään kovin helposti ostettavalta paketilta kuulosta.
Grapevine on huomannut, että alalla on paljon “huurustelutoimistoja”, ja selkeästi profiloinut palvelunsa käytännönläheisiksi palvelupaketeiksi. Tosin vaikka Grapevinen lähestyminen on sympaattinen, niin kovin konkreettisia eivät ole Grapevinenkaan palvelut. Grapevinen sivustolla myös promotaan aktiivisesti sähköpostikirjettä vaikka sähköpostin nyt ei ehkä kuvittelisi olevan se aivan kuumin sosiaalisen median juttu enää. Tosin on blogiakin tarjolla sentään. Lisäksi Grapevinella on mielenkiintoinen tuotteistettu some-koulutuspaketti nimeltä Somefarmi. Paketoidut koulutukset ovat ainakin helppoja aloituspaketteja sosiaalista mediaa ihmettelevälle markkinoijalle.
Yksittäisiä sosiaalisen median konsultteja on myös ryhtynyt verkottamaan yritys nimeltä MEMEgroup. MEMEgroupin kautta voi hankkia useiden eri konsulttien palveluita. Esimerkiksi Rautasillan palveluita voi hankkia suoraan konsultin omilta sivuilta tai MEMEgroupin kautta.
Yksittäisten konsulttien kohdalla tosin korostuu sosiaalisen median käsiteongelma. Sosiaalisesta mediasta puhutaan laveasti ja pyöreästi, mutta käytännössä on hyvin vaikea erotella, että onko konsultti markkinointilähtöinen konsultti vai organisaation sisäiseen tehostamiseen erikoistunut konsultti. On mielenkiintoista miten sosiaalisen median ison katon alle mahtuvat niin mainosmiehet kuin prosessikehitystaustaiset teknologiaosaajat.
Erikoistuneiden toimijoiden lisäksi sosiaalista mediaa tekevät myös monet mainostoimistot ja digitoimistot. Markkinointijohdon näkökulmasta haasteena onkin erotella jyvät akanoista – käytännössä kun melkein kaikki alan toimistot haluaisivat tehdä sosiaalista mediaa.
Digitoimistoista suosituksia Twitterissä sai ainoastaan White Sheep. White Sheepinkään sivustolta tosin sosiaalisen median erikoisosaaminen ei kovin selkeästi ilmene. White Sheeppikin kun noudattaa linjaa jossa esitellään vain töitä, ei palveluita.
Oma lukunsa ovat myös firmat, jotka ovat erityisesti ratkaisukehittäjiä, eli käytännössä kehittävät omia tuotteitaan ja profiloivat itsensä “sosiaalisen median erityisosaajiksi”. Tällaisesta firmasta esimerkki on esimerkiksi Gemilo, joka epäilemättä on monenlaisen sosiaalisen median asiantuntija, mutta laajalla, omalla tuotepaletilla varustettu firma ei kovin helposti ole uskottava neuvonantaja asiakkaalleen. Yksittäisiä, koviakin sosiaalisen median asiantuntijoita löytyy myös isompien firmojen sisältä. Esimerkiksi Harto Pönkä kouluttaa ja osallistuu alan keskusteluun verkossa aktiivisesti, mutta hänen yrityksensä tekee Gemilon tapaan myös yhteisöpalveluiden toteutuksia. Etenkin nämä ratkaisupainottuneet firmat tuntuvat nauttivan sosiaalisen median käsitteen laajuudesta. Esimerkiksi Dicolen ratkaisut ja konsultointi kattaa niin mediaseurannan tapaiset toiminnat kuin firman sisäisen kollaboraation tehostamisen. “Erikoistuneeksi” toimijaksi on tällaisella skaalalla toimivaa firmaa kovin vaikea kutsua.
Katsausta tehdessä vahvistuikin vain käsitys siitä, että moni firma näkee sosiaalisen median hyvänä erottumistapana. Vaikka oma toiminta olisi kovin perinteistä it-projektien tekemistä tai markkinointiviestinnässä konsultointia, niin sosiaalinen media on keksitty hyväksi kattokäsitteeksi jolla saadaan omaa firmaa paremmin esille. Ongelmaa korostaa entisestään puutteelliset palveluesittelyt monella yrityksellä. Verkkosivustojen kautta on hyvin vaikea päästä jyvälle siitä mitä toimistot todella käytännön tasolla tekevät. Ainakin allekirjoittaneelle tästä tulee käsitys, että käytännön tason tekemisestä ei oikein voi vielä puhua – tai siitä ei oikein itsekään tajuta vielä tarpeeksi jotta osattaisiin palveluesittelyt kirjoittaa. Onkohan tämä varmasti se fiilis jonka toimistot haluavat itsestään välittää?
Tässä jutussa tehtiin tiivis katsaus alan toimijoihin. Listaa sopiikin täydentää kommenteissa. Oman hännän nostaminen on suorastaan sallittua.
Erityisesti ilmiantoja kaivattaisiin toimijoista, jotka ovat tehneet verkkosivustollaan muutakin kuin esitelleet projektejaan. Sosiaalisen median kentällä kun luulisi, että olisi tärkeätä madaltaa asiakkaiden ostamiskynnystä eikä vain odottaa että asiakkaat tietävät täydellisesti mitä haluavat.
Heti aluksi täytyy tunnustaa, että en todellakaan ole alan asiantuntija, mutta keskustelu on erittäinen mielenkiintoinen.
Tuntuu, että osa kommentoijista ei ole edes pysähtynyt miettimään mitä sosiaalinen media kokonaisuudessaan
tarkoittaa vaan katsotaan kenttää kiikareilla.
Ja kun termistä ei tunnu löytyvän mitään konsensusta niin lainaan nyt vaikka Sanastokeskus TSK:n määritelmää: “Sosiaalinen media on tietoverkkoja ja tietotekniikkaa hyödyntävä viestinnän muoto, jossa käsitellään vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä ja luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita.”
Muuttaisin heti lausetta hiukan muotoon: “Sosiaalinen media on tietoverkkopalveluiden mahdollistama viestinnän muoto…”
Miksi ei esim. “…Web 2.0 teknologiaa hyödyntävien tietoverkkopalveluiden…” (onneksi termi alkaa jo unohtua) tai modernien? Siksi koska mielestäni jo 80-luvun purkit (BBS:t) täyttivät yhtälailla tuon määritelmän, samoin myös Juhan mainitsemat foorumit.
Jos tuijotetaan sanatarkasti määritelmää niin onko esim. LinkedIn osa sosiaalista mediaa? Eihän siellä käsitellä sisältöä.
Muuttaisinkin määriteltämässä olevan lauseen lopun muotoon “TAI luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita.”
Näin voidaan sujuvasti vetää kokonaisuuteen mukaan vaikka verkkopelit.
No eihän somessa käsitellä pelkästään ihmisten välisiä suhteita kun brandit/organisaatiot/yritykset haluavat olla mukana.
Muutetaan edelleen geneerisemmäksi “…tai luodaan ja ylläpidetään KÄYTTÄJIEN välisiä suhteita.”
“Sosiaalinen media on tietoverkkopalveluiden mahdollistama viestinnän muoto, jossa käsitellään vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä tai luodaan ja ylläpidetään käyttäjien välisiä suhteita.”
Koska suuri osa ihmisistä käyttää näitä palveluita yritykset haluavat ymmärrettävästi olla niissä edes löydettävissä.
Mitä tulee yritysten (markkinointi)toimenpiteisiin niin omasta mielestäni asiaa tulisi aina lähestyä tavoitteiden kautta.
Olkoon ne sitten näkyvyyttä, euroja tai mitä tahansa. Tavoitteet pitäisivät tietenkin olla myös mitattavissa, helpommin
sanottu kun tehty. Nostankin hattua toimistoille, jotka uskaltavat tehdä caseja tulospohjaisesti.
Internetin evoluutio (kiitos mm. Googlen ja Facebookin palveluiden) on pikkuhiljaa sulauttamassa verkon palvelut yhdeksi
“kokonaisvaltaiseksi sosiaaliseksi mediaksi”. Oma veikkaukseni onkin, että parin vuoden päästä koko termiä ei enää yleisesti edes käytetä vaan puhutaan vain “verkosta”.
Kiitos ja anteeksi.
-Seppo Sinkkonen, Zeeland
Alex, erittäin hyvä kommentti. Nimenomaan yritys-asiakas-dialogin tuominen esiin. Ja se on paljon muutakin kuin asiakaspalvelua ja jälkimarkkinointia.
Olen kuvannut sitä niin, että periaatteessa yrityksella ja asiakkaalla on jokin yhteinen tavoite: asiakkaan tarve, johon yrityksellä on tarjota ratkaisu. Asiakaslähtöisyydessä on kyse ihan samasta asiasta, mutta sosiaalisen median avulla voidaan päästä vielä astetta pidemmälle: aitoon yhteistyöhön, jatkuvaan tuotekehitysprosessiin, jossa asiakas on mukana. Luonnollisesti osaa asiakkaista tämä ei kiinnosta, mutta yhä suurempaa osaa kiinnostaa.
Siinä on kyse on ihan muusta kuin myynnistä, jossa voi olla täysin toisarvoista, vastaako tuote/palvelu yhtään sitä, mitä asiakas tarvitsee. Juhan “Ilmainen lahja” -FB-sivu, jolla “myydään roskaa asiakkaille”, on irvokkuuden huippu.
Tiivis ja jopa luottamuksellinen suhde, joka on syntynyt sosiaalisen median kautta, on totta kai myös merkittävä kilpailuetu ja johtaa todennäköisemmin pitkään asiakassuhteeseen kuin roskan myyminen. Asiakkaat kun tekevät ostopäätöksiä sekä suosittelevat tuotteita paljon muunkin kuin hinnan perusteella. Yhä useammin verkkoyhteisö on tuotteen merkittävä lisäarvo – joskus jopa tärkeämpi kuin alunperin ostettu tuote.
Eli toivottavasti some ei ole taantumassa vain markkinointiin. Markkinointi ja some OVAT kaksi eri asiaa. Some voi käyttää markkinointiin, mutta 99% on kaikkea muuta. Ero kiteytyy siihen, että somea voi käyttää tuhannella tavalla yrityksen hyödyksi ilman, että siihen liittyy yhtään markkinointia.
Tässä keskustelussa ei ole vielä edes otettu esille somen käyttöä yrityksen sisällä. Sillä on ollut iso merkitys esim. Nokia tuotekehityksessä ja taannoisessa menestyksessä. Missä tahansa yrityksessä somen sisäinen käyttö nopeuttaa tiedonkulkua sekä helpottaa aiempiin sisältöihin ja keskusteluihin palaamista, kun ne jäävät talteen somepalveluihin. Ja nämä ovat vasta se ensimmäinen etu. Loppujen lopuksi somessa on enemmän kyse toimintakulttuurin kehittämisestä kuin välineistä. Lisää kokemuksia esim. wikien hyödyntämisestä organisaatioissa löytyy blogistani: http://harto.wordpress.com/2011/08/02/wiki-kokemuksia-yhteistyoalusta-ja-kollektiivinen-tietopankki/
Jos menisin yhteenkään koulutukseen esittämään, että some on sitä, että luodaan FB-sivu ja YT-kanava, niin minut naurettaisiin ulos – vähintään yleisön ilmeet olisivat näkemisen arvoisia. ;)
Mielenkiintoinen keskustelu. Olen Juhan kanssa samaa mieltä siitä, että sosiaalisessa mediassa mukana olemisen syyksi ei tosiaankaan pitäisi riittää se, että muutkin ovat siellä. Sosiaalisen median pahin sudenkuoppa onkin mielestäni se, että ollaan mukana, mutta tehdään se huonosti. Vertailin Islannin tuhkapilvihässäkän aikana esimerkiksi eli lentoyhtiöiden tapoja hyödyntää Facebookia asiakasviestinnässä. Toisille ropisi asiakkailta pisteitä ja kiitosta, toisille taas sitten ei.
Myös kanta-asiakasmarkkinoinnin välineenä esimerkiksi FB voi toimia hienosti. Tunnustan, olen kipittänyt kiltisti mm. lastenvaatekauppaan kuluttamaan rahaa Facebookista lukemani kampanjapäivityksen perusteella. Sain samalta yritykseltä samasta aiheesta myös suorakirjeen kotiin, mutta se ei saanut minua liikkeelle. Facebook sen sijaan sai, hyvänä tukenaan bloginäkyvyys.
Uskon, että etenkin yrityksille, joilla ei ole mahdollisuutta mittaviin markkinointipanostuksiin perinteisissä medioissa, sosiaalinen media tarjoaa hyviä mahdollisuuksia paitsi tunnettuuden ja maineen, myös myynnin kasvattamiseen.
Mittaamisesta olen Petrin kanssa samaa mieltä. Mutta monipuolista mittaristoakin tärkeämpää on se, että ne tavoitteet on määritelty kunnolla. Kuten kaikessa tekemisessä yleensäkin, auttaa, jos tietää missä on, ja minne haluaa päästä. Sitten ei enää tarvitse kuin järkeillä, miten sinne parhaiten pääsee, ja löytää ne oikeat mittarit onnistumisen seuraamiseen.
Toki en mäkään kiellä, että sosiaalinen media ja sen harrastelu on ihan kiva lisä sitten kun kaikki muut asiat on tehty kuntoon, mutta menee tällä hetkellä omasta mielestäni kohtaan “hifistely” Suomen tapaisilla markkinoilla.
Isoin ongelma verkkomainontaa tekevillä firmoilla on, että tehdään “vähän kaikkea”, mutta mitään ei kovin hyvin.
1) Saitti liidikoneeksi
2) Järkevä määrä kauppaa eri lähteistä
3) Hifistelyä
Livahti tuo äskeinen näpeistä hetken liian aikaisin. Piti siis vielä kiittää Perttu Tolvasta hyvästä katsauksesta alan toimijoihin ja siitä että tämänkin pohjalta muutama suutarin lapsi saattaa saada kengät. Asiakkaan näkökulmasta eri mainos/markkinointi/viestintä/digi/some/jne toimistojen tarjoamiin palveluihin ja osaamiseen perehtyminen on tosiaan usein melkoisen haastavaa ja etenkin aikaa vievää puuhaa. Tuntuu, että projektin haastavin osa voi joskus olla oikean kumppanin löytäminen.
Alex, minusta esityksesi ensimmäisessä SMH:ssa kertasi jo pari-kolme vuotta vanhat kliseet siitä, että “facebook tulee muuttamaan markkinointia”, otsikkokin oli kai jotain “facebook on uusi internet”. Olisin odottanut jotain uutta näkökulmaa ja jopa räväköitä ennustuksia tulevaisuudesta ja sen palveluista mieluummin kuin muutaman SoMe-portaalin luvuilla hehkuttamista alan ihmisille. Muuten hyvä idea koota puhujia yhteen tilaisuuksiin.
Täytyy tähän lisätä, että jotkut ovat löytäneet paljon parjatut ja unohtuneet foorumit http://keskustelu.suomi24.fi/debate/6049 ja http://keskustelu.suomi24.fi/debate/6037 ja näyttävät menestyvän hyvin siellä.
Kaikki on hyvin. :)
Hyvää keskustelua, vaikka kinastelua lähentelevääkin välillä :) Ehkä tästäkin joku saa casen miten sosiaalisen median asiantuntijat itse osaavat omia oppejaan soveltaa. Ainakin jokainen joka tähän keskusteluun on osallistunut saa minulta isot pisteet ja kunniamaininnat.
Katri sanoo minusta hyvin, että ei sillä lopulta varmasti ole merkitystä, että miltä kulmalta vuorovaikuttaisiin verkkopalveluihin sukeltaa – kunhan tietää mistä puhuu ja kokemusta omasta aihepiiristä on kertynyt. Tässä mielessä esimerkiksi Gemilo on varmasti erittäin pätevä kumppani monelle organisaatiolle. Se, että toteuttaa asioita on minunkin mielestäni paljon kovempi juttu kuin että vain puhuu asioista. Se tuo syvempää ymmärrystä asioista.
Saman katon alla toteutusprojektien tekeminen ja tasapuolinen asiakkaiden konsultointi on vain hankala yhtälö. Osaamattomuuden kanssa asialla ei yleensä ole mitään tekemistä. Se nyt on vain hankala yhtälö joka nojaa yksittäisten asiantuntijoiden rehellisyyteen.
Komppaan myös Juhaa (joskus tämäkin piti nähdä;). Pitäisi keskittyä enemmän saavutettuihin tuloksiin ja tekemiseen – ja vähemmän hypeen. Itse haluan lisätä tähän vielä sen kulman, että jotta markkina toimii, niin asiakkaiden pitää osata ostaa – ja yksi parhaita tapoja tämän asian parantamiseen on kehittää palveluiden kuvauksia. Meidän alalla on todella paljon toimistoja joita ei tuotteistaminen tai palveluidensa kuvaaminen kiinnosta – syystä tai toisesta. Sitten tätä vielä puolustetaan raivokkaasti ja säännöllisesti haukutaan asiakkaat osaamattomiksi jossain alan julkaisussa. Ei sen minusta tarvitse mennä niin. Yksi sen “osaamisen” ja “kokemuksen” merkki on mielestäni, että osaa kuvata tarjoamansa palvelut siten, että asiakkaat ymmärtävät mitä asiantuntijalta voi ostaa, ja kuinka paljon se maksaa.
Joskus yrityksien tavoittelema “erottuminen” tai “kilpailuedun hakeminen” on tietysti ristiriidassa sen kanssa, että tehtäisiin palveluista helposti vertailtavia asiakkaille. Ymmärrän. Samankaltaisilla palveluilla on vaikea erottua. Mutta jotta voidaan puhua bisneksestä ja toimivasta markkinasta, niin asiakkaiden pitää myös ymmärtää ostaa. Siihen tarvitaan ajantasaisia ja ymmärrettäviä palvelukuvauksia.
Mitä tulee sosiaalisen median määrittelyyn, niin tästä tsunamista huolimatta pysyn kannassani, että maailmojasyleilevä sosiaalisen median määritelmä ei ole järkevä – etenkään asiakkaiden kannalta. On hämmentävää puhua “somettamisesta” ja “some siellä” ja “some täällä”. Edellinen hypekäsite “Web 2.0″ kuoli juuri siihen, että sillä ryhdyttiin nimittämään kaikkea mahdollista mikä tapahtui selaimessa ja oli jotenkin fancyn näköistä. Sosiaalisen median käsitteen elinvoimaisuus on mielestäni myös riippuvainen siitä, että saadaanko se jotenkin “aisoihin”. Nyt se ei sitä ole. Ja ihmettelen, että asiaan erikoistuneet konsultit eivät keskity sen tarkempaan määrittelyyn vaan entisestään väittelevät sen puolesta, että “sen pitäisi kattaa enemmän”. Eikö tässä keskustelussa nyt ole aika lailla 2000-luvun vaihteesta tuttuja elementtejä?
Väitän että siinä on isoja eroja, että harrastetaanko asiakas-yritys-dialogia Suomi24-foorumilla vai jossain suljetussa ryhmätyötilassa ala Yammer/SharePoint/wikit/Basecamp/Flowdock/jne. Ja sanon tämän silti vaikka ymmärrän hyvin että sisäinen ja ulkoinen vuorovaikutus tulevaisuudessa sekoittuu yhä useammin. Haluan määritelmän (tai määritelmiä) joka toimii tänään, ja auttaa asiakkaita ostamaan aiheeseen liittyviä palveluita ja tuotteita. :)
Perttu, yksi syy, miksi sosiaalisen median käsitteen määrittelyyn ei nyt enää jakseta niin paljon keskittyä, johtuu yksinkertaisesti siitä, että se on jo vuosia sitten ratkaistu case. Katso http://harto.wordpress.com/2009/07/27/sosiaalisen-median-maaritelmia/ ja valitse itsellesi sopivin. ;)
Itse pidän tätä määrittelyä käyttökelpoisena – sen taustalla on mm. VTT:n tutkimusraportteja sekä Jussi-Pekka Erkkolan tekemä laaja käsiteanalyysi somesta:
“Sosiaalinen media on prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja web 2.0 -verkkoteknologioiden avulla.”
Eli ei väline/teknologia, ei sisältö eikä yhteisöllisyys, vaan yhteisten merkitysten muodostamista, jossa on osansa niillä kaikilla. Tätä voisi kuvata myös sanoilla “sosiaalinen semanttisuus”. Sattumoisin olen sitäkin käsittelyt joskus blogissa: http://harto.wordpress.com/2011/01/12/facebookin-tykkaysnapin-tilastoja-ja-mita-tekemista-silla-on-semanttisen-webin-kanssa-ennakointia/
Kiitos Harto kattavasta linkkilistasta. Tuttuja juttuja. Olenhan noihinkin kommentoinut. Eivät vain mielestäni ole kovin käytännönläheistä tavaraa.
Ehkä oikeampi kysymys olisikin siis, että kun tämä käsitesekamelska jo pari vuotta sitten tunnistettin, niin miksi tästä markkinakentästä ei ole vieläkään tullut yhtään sen selkeämpää?
Perttu: voisiko syy mitenkään olla se, että monimutkaista asiaa on vaikea kuvata yksinkertaisesti ilman, että missataan jokin puoli siitä?
No, olen joskus yksinkertaistanut sen näin:
Media + siihen liitetyt sosiaalisesti jaetut merkitykset = sosiaalinen media
Konkreettisesti: teksti, video tai kuva netissä ei yksinään ole somea, mutta sitten kun se tehdään yhdessä tai siihen liittyy muiden käyttäjien kommentteja (“jaettuja merkityksiä”) tms., niin kyseessä onkin some.
Ei ehkä lopultakaan kovin sekava tai monimutkainen juttu?
Olin aikanaan mukana kirjoittamassa tuota VTT:n raporttia, johon Hartokin viittaa. Tykkään aina selittää sitä määritelmää negaatioiden kautta (tai tykkäsin, kukaan ei ole varmaan kolmeen vuoteen enää asiasta kysynyt :-). Eli tarvitaan siis yhteisöt, teknologiat ja sisällöt. Jos yhteisöt ottaa pois, palataan yksisuuntaiseen “vanhaan webbiin”, jossa asiat vain julkaistaan eikä niitä sitten kommentoida yhteisön toimesta. Jos ottaa teknologiat/infran pois, menetetään paikkariippumattomuus ja ollaan tavallaan kylänraitilla jutustelemassa asioista. Jos ottaa sisällöt pois, niin, no, sitten ei ole mitään mistä jutella.
Minusta itse asia vain ei aina ole niin monimutkaista. Se, että halutaan yhdellä termillä viitata tosi monenlaiseen asiaan yhdellä kertaa on välillä vain kovin hämäävää. Enemmänhän selkeytystarpeeni liittyy markkinalla oleviin toimijoihin. Moni kun sanoo “tekevänsä sosiaalista mediaa” ilman sen enempää asiaa tarkentamatta. Ilmeisesti kaipaisin alalle enemmän sitä että väännettäisiin rautalangasta – vaikka vain meitä yksinkertaisia konsultteja varten, ja vähän asiakkaidenkin takia :)
Ihan vertailun vuoksi monella muulla alalla suunnittelijat, konsultit, toteuttajat, ylläpitäjät ym. ovat paljon selkeämmin löytäneet roolinsa. Sosiaalisen median kohdalla ollaan vielä kovin alkuvaiheessa kun edes erikoistuneet toimijat eivät vielä oikein tiedä, että ovatko he tekijöitä, neuvonantajia vai mitä – ja mistä näkökulmasta asiaa edes lähestyvät. Nostan kaikille tekijöille hattua, että ovat lähteneet tälle haastavalle markkinalle. Toivon vain, että alan palvelutarjonta selkeytyy.
Kuten kommenteissa on todettu, niin sosiaalinen media on tällä hetkellä hyvin samassa jamassa markkinakentän osalta kuin mitä hakukoneoptimointi oli muutama vuosi takaperin. Nyt teknisen hakukoneoptimoinnin perusteet alkaa olemaan jo monella taholla hallussa. Erikoistuneet toimijat taas keskittyvät enemmän asiakkaiden auttamiseen avainsanatutkimuksissa ja hyperkilpailun vaatimiin toimenpiteisiin kilpailluilla termeillä. Sosiaalisen median osalta prosessia lienee edessä vielä useampi vuosi.
Minusta vähänkään itseään SoMe-toimistoiksi julistautuneiden paremmuutta voi mitata parhaiten referenssicasejen avulla. Eli lista SoMe-caseista tai casejen osista tai taustalla pyörineistä SoMe-touhuista kotisivulle kuten mainosfilmeistäkin! Muussa tapauksessa toimistojen SoMe-osaaminen jää kyllä sanahelinäksi. Kuten presiksissäkin viimeisen lehden referensseillä on valtava painoarvo, sillä perusteella minäkin valitsisin SoMe-osaajan, jos tarvisin. Julkisten referenssien puute johtuu minusta siitä, että 1) Niitä ei ole 2) Ne ovat vain tekstikappaleensa asiakkaalle tehdyssä viestintästrategiassa ilman toteutusta ja jalkautusta (eli “ehdotuksena”), josta ei erikseen ole veloitettu. Ei sekään haittaisi, mutta salaperäisyys alkaa haiskahtaa vedätykseltä ja oman imagon pönkittämiseltä.
Kuka uskaltaa aloittaa tai linkittää nykyisiin SoMe-reffoihinsa, sille pointsit ja kunnia!
Huh! kuinka mielenkiintoista keskustelua ja opettavaista vasta alalle suuntautuvan aikuisopiskelijan näkökulmasta. Opettavaista siksi, että kommenttien avulla pystyn paremmin hahmottamaan, missä vaiheessa oma some- osaamiseni on, ja milloin osaajasta voisi tulla ammattilainen…tai jopa guru. Toivottavasti muut “vasta- alkajat” tajuavat napata tästä keskustelusta lähes kaikki maamme some-evankelistat, joita seuraamalla ainakin minä olen oppinut paljon. Itse jouduin surffamaan lukuisia tunteja päästessäni kiinnni henkilöihin, joita kannattaa oppimismielessä seurata. Olen harjoittelupaikassani viemässä isoa organisaatiota someen, mutta aika kohta huomasin asian menneen yrityksen koko viestintästrategian uudelleen määrittelyksi. Kiitos Perttu Tolvaselle hyvästä kirjoituksesta!
Internet-markkinointi on siitä mielenkiintoinen alue, että lukiessasi ei ole tärkeää että opettet asioita ulkoa, vaan paljon tärkeämpää on oppia suodattamaan ne noin 99% turhaa tyyppiä kenen juttuja ei kannata kauhean tosissaan ottaa.
Internet-markkinoinnissa tulokset ovat AINA mitattavissa (Vaikka toiset täällä muuta väittävätkin) konkreettisesti – Hyviä vinkkejä gurujen etsimiseen on etsiä heidän todistusaineistoaan omasta osaamisestaan: tälläisiä voivat olla kuvat luxus-autoista kotipihassa, helvetin näteistä naisista tai sitten konkreettiset shekit ja kuvaruutukaappaukset. Näihinkin tosin osiin kannattaa suhtautua varauksella.
Internet-markkinoinnissa kuten monessa muussakin niin ne yleensä opettavat jotka eivät itse osaa, tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä että harvemmin niilllä jotka menestyvät hyvin jossakin asiassa on tarpeen avata sanaista arkkuaan ja tuoda ylimääräistä kilpailua hyvään nicheen. Ja HYVIN harva todellisista asiantuntijoista/osaajista ylipäänsä tekee asiakascaseja.
Suomessa ei esimerkiksi ole mitään niin typerää tapaa tuhlata aikaa jos haluaa asiakkaita kun blogaaminen – Hyvin HARVA saa maksavia asiakkaita sellaisia määriä että se olisi luukuttamista järkevämpää tuotollisesti bloggaamalla, täällä kovin moni potentiaalinen asiakas ei ole edes kovin kiinnostunut tutustumaan aihealueeseen kovinkaan tarkasti. Se on ihan mukavaa blogata sillon tällön, mutta myöntääkääpä pois: Laskekaa käyttämänne tuntimäärä bloggaukseen ja tuottama euromääräinen hyöty.
Kaikki mikä kiiltää ei valitettavasti ole kultaa ja jos joku tulee suu vaahdossa myymään markkinoinnin konsultointia puku päällä, niin kannattaa miettiä kaksi kertaa…..
Mä en varmaan näillä kommenteillani saa yhtään lisää kaveri(kutsuja) tästä scenestä, mutta toisaalta ei pysty kattoo sitäkään ihan hiljaa kun nettimarkkinoijasta tulee kirosana ja MarMai luo henkilökulttia jätkistä joita mun on pakko Googlettaa et “who the fuck is this” seuraavaksi ihmetellessäni et miksi tästä jätkästä piti tehdä juttua. Kohta ei kehtaa enää äidillekään sanoa että mitä tekee työkseen kun sekotetaan muuten kaikenmaailman hihhuleihin ja Iki.fi -hippeihin, joiden mielestä internet ei ole muka rahantekemiseen tarkoitettu kanava.
Pitää itsekin tulla toistelemaan tuota, että kaikkea markkinointia pitäisi pystyä mittaamaan. Jos asiakaspalvelu ja jälkimarkkinointi toimivat, niin ne tuovat lisää myyntiä, jota sitten voi taas mitata.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että sosiaalinen media häviää vertailussa pahasti sekä maksetulle liikenteelle, sähköpostimarkkinoinnille että verkkosivuston konversio-optimoinnille.
Facebook-ryhmä tai YouTube-video voi tuoda lisämyyntiä, mutta ei siinä määrin, että siihen kannattaisi käyttää omaa työaikaa. Näin olen opastanut omia asiakkaitani aina. Älkää rönsyilkö turhaan, vaan hankkikaa asiakkaita sieltä mistä niitä tehokkaimmin saa.
Markkinointi joka tapahtuu silloin kun asiakas jo etsii tuotetta (SEM, konversio-optimointi) on yllättäen tehokkaampaa kuin tuotteen tyrkyttäminen pakolla.
Haluaisin myös kuulla tuloksia toteutettujen kampanjoiden tuloksista. Ei höpöhöpö-tykkäyksiä vaan rahaa.
Niin pitkään kuin sosiaalisen median konsulttien työn arvoa ei voi mitata rahassa, niin niiden vertaileminen on mahdotonta. Tällöin kuka tahansa voi väittää olevansa ekspertti.
Kirjottelin ite aikoinaan oman mielipiteeni somesta:
http://www.ollikopakkala.com/sosiaalinen-media-on-sarvikuonon-hanurista/
Juhan mainitsemat foorumit ovat hyvä paikka tuoda omia tuotteita esille. Yhden viestin heittäminen Suomi24:een ei montaa minuuttia vie ja voi helposti tuoda myynnin tai pari lisää kuussa. Pienistä puroista syntyy sitten lopulta iso virta.
Sosiaalinen media on käsitteenä vähintäänkin epäselvä, se on ainakin tullut tästä keskustelusta selväksi. Kuten moni on todennut, 2010-luvun keskustelu SoMesta muistuttaa monessa mielessä 15 vuoden takaista keskustelua WWW-sivuista ja netistä.
Keskustelu olisi varmasti saanut toisenlaisen luonteen, jos alkuperäisessä kirjoituksessa olisi tarkasteltu sosiaalista mediaa kokonaisuutena. Nyt kirjoituksessa katsottiin asiaa vain parissa palvelussa tapahtuvan markkinointiviestinnän kannalta, samalla tavalla kuten moni virheellisesti mielsi webin alkuvaiheessa vain viestinnäksi. Todellisuudessa tietysti webbi muodostui aivan erilaiseksi kanavaksi joka mahdollisti uudenlaisen tavan kommunikoida ja asioida. Samalla webbi mullisti tavan tehdä tietotyötä. Tässä mielessä on hieman naivia yrittää luetella kotimaisia sosiaalisen median toimijoita yksittäisen osa-alueen perusteella.
En edes yritä tässä määritellä sosiaalista mediaa, mutta joka tapauksessa taustalla on erityisesti tarve toisenlaisesta tavasta kommunikoida. Sosiaalisessa mediassa on kysymys avoimesta tiedon välittämisestä ja puhumisen sijaan myös kuuntelemisesta ja vuorovaikutuksesta. Yksikään organisaatio ei voi vain päättää olevansa nuorekas tai trendikäs ja välittömästi muuttua sellaiseksi. Samoin yksikään organisaatio ei voi muuttua sosiaaliseksi pistämällä pystyyn sivuston Facebookiin tai tilaamalla konsultointiraportin.
Sosiaalisen toimintatavan pitää olla läsnä koko organisaatiossa, tämä koskee viestinnän ja markkinoinnin lisäksi mm. asiakaspalvelua, tuotekehitystä, johtoa ja erityisesti sisäistä työskentelyä ja tietotyötä sekä tapaa työskennellä kumppanien kanssa. Jos näin ei ole, jää sosiaalisen median hyödyntäminen lähes poikkeuksetta yksittäisten toimintojen ja erityisesti yksilöiden varaan.
Tällä ajattelumallilla on helppo tehdä johtopäätös siitä, että sosiaalista mediaa ei voi mitenkään ulkoistaa konsulteille. Yksittäisten saarekkeiden (Faceboo, Twitter jne.) konsultointi ei myöskään tuota kovin hyvää lopputulosta. Konsultteja voi tietysti käyttää muutosvaiheessa ja oman strategian suunnittelussa, mutta tärkeintä on oman organisaation halu ja kyky muuttua.
Musta on rohkeaa, että Perttu sanoi suoraan, että hänen työnantajansa ei konsultoi sosiaaliseen mediaan liittyvissä kysymyksissä. Minusta on hienoa todeta tämä suoraan ja rehellisesti, eikä yrittää väkisin myydä asiakkaalle jotain sekalaista nykyisen valtavan kysynnän varjolla. Meidän alueella toimievien on taas hyvä ottaa tästäkin keskustelusta opiksemme ja luoda kotisivuillemme ja erityisesti asiakkaillemme selkeämpi kuva itse kunkin toimijan palvelutarjoamasta.
Kannattaa toisaalta muistaa, että vielä nykypäivänäkään useimpien www/extranet/intranet-toimittajien (vanhoilla termeillä esitettynä) sivuilta ei löydy vieläkään kunnollisia kuvauksia ko. tarjoajan osaamisesta, erityisalueista, tuotteista tai yleensä tarjotuista palveluista. Siinä mielessä on hieman kohtuutonta odottaa, paljon nuoremman sosiaalisen median ja sosiaalisen teknologian osalta kaikilla toimijoilla olisi kaikki ajatukset ja kuvaukset valmiina.
Kiinnostavaa keskustelua. Väline on viesti, järkeilivät ammoiset mediatutkijat. Opponoin muutamaa aikaisempaa kommenttia. Loppujen lopuksi somessa on kyse samasta tarinankertomisen perinteestä, joka kehittyi nuotiotulilla. Kaverien parhaat tarinat kerrottiin seuraavassa nuotiopiirissä. Mediaa se on sosiaalinenkin media. Iltalukemiseksi EVA:n raportti: Suora yhteys – näin sosiaalinen media muuttaa yritykset:
http://www.eva.fi/julkaisut/eva-raportti-suora-yhteys-n%C3%A4in-sosiaalinen-media-muuttaa-yritykset/3572/
Keskustelu on ollut paljolti puolesta – vastaan -tyyppistä kommentointia ja pyöriskellyt konkretian sijasta aika tavalla filosofoinnissa. Voisivatko SOME-toimijat antaa konkretiaa siitä, että mitä palvelut maksavat? Tottakai haitari venyy sen mukaan mitä tehdään, mutta esimerkkikeissejä myös kustannustason osalta varmasti löytyy vähän samantyyppisesti kuin Pertun mainiossa verkkopalvelutoimittaja / julkaisujärjestelmä -sarjassa. Mitä kustantaa tyypillinen SOME-konsultointipäivä? Mitä maksavat tyypilliset jalkauttavat toimenpiteet? About-taso antaisi varmasti palveluiden ostajille riittävän ymmärryksen siitä, minkätyyppisellä budjetilla voisi ajatella lähtevänsä liikkeelle asiassa.
Myös minua kiinnostaa kustannuspuoli (= tarkoittaa mitä itse voisin joku päivä laskuttaa). Some- palvelujen tarjoajilla on kotisivuillaan hintana esim. 1000-2000 per yritys. Entä jos palvelua pyytää nokiankokoinen tai yhdenmiehen yritys?
Yksi asia minkä haluaisin tähän keskusteluun vielä tuoda mukaan on aikajänne. Erityisesti Juha Söderholmin peräänkuuluttama mitattavuus on kaiken markkinoinnin A ja O, sitä ei kai kukaan markkinoinnin parissa työskentelevä voi kiistää, mutta millä aikajänteella tuloksia mittaamme?
Toisinaan voisi puhua enemmänkin orgaanisesta mediasta pikemmin kuin sosiaalisesta mediasta. Sosiaalisessa mediassa lähdetään pienestä liikkeelle, joka onnistuessaan kasvaa suureksi ja voi tuottaa hyviä tuloksia. Tässä ei ole oikotietä onneen ja parhaillaan kyse on yrityksen ja asiakkaan välisestä vuorovaikutusesta. Jos tätä verrataan esim. mainoskampanjaan, joka — ainakin perinteisesti — lanseerataan eetteriin ja katsotaan mitä tapahtuu. Miten näiden toimenpiteiden vaikutusta mitataan? Kukauden, kvartaalin vai vuoden päähän? Jos onnistutaan luodaan keskustelua, vuorovaikutusta ym. näkyvyyttä sen vaikutukset voivat kantaa pitkälle. Keskusteiluissa mukana pysyvät yritykset päätyvät todennäköisemmin harkintalistalle, näykyvät paremmin hakutuloksissa ja tämä kaikki korreloi yrityksen myynnin kanssa — hyvässä ja pahassa.
Parempi myöhään kuin…
Otahan Perttu seuraavaksi syyniin erilaisia verkkosisältöjä tarjoavat tahot… menee vielä monimutkaisemmaksi.. =)
Ei mutta vakavasti puhuen, ollaan käytetty termiä sisältö Vapassa (www.vapamedia.fi) juuri yllä olevissa kirjoituksissa esille nousseen mainos- ja markkinointialan genrekysymyksen vuoksi. Itse uskon, että markkinointi- mainonta- ja viestintäsisällöt sotkeentuvat entisestään kiitos verkon luonteen ja medioiden konvergenssin. Tässä pieni matemaattinen kuvio oman ajatuksen selvennykseksi:
Verkkoviestintä = kommunikointia
Verkkomarkkinointi = kommunikointia
Sosiaalinen media = kommunikointia
Millä verkossa kommunikoidaan? Sisällöillä.
Tarvitaanko siis suoraviivaista (ja perinteiseen printti/tv/radio-malliiin nojaavaa) rajausta siihen, kuka tekee markkinointia, kuka mainontaa ja kuka viestintää? Käsitän kyllä, että perinteisiä termejä pidetään yllä sen takia, että asiakkaat tietävät enemmän tai vähemmän mitä ostavat. Mutta silti. Lopulta kaikki verkkotarjonta pohjautuu samaan kommunikatiiviseen tarkoitusperään: kommunikointiin ja vaikuttamiseen.
Ehkä meillä on viiden vuoden päästä joukko uudella tavalla ajattelevia ja uusia käsitteitä käyttäviä kommunikointi- ja vaikuttamistoimistoja.
Kiitos vilkkaasta keskustelusta, ja Pertulle propsit siitä että sohaisit rohkeasti tähänkin ampiaispesään ja kiitokset että yritit hahmottaa vaikeasti hahmottuvaa kenttää!
Tämähän on loistavaa. Jos nyt tästä SoMe keskustelusta jotain yhteenvetoa yrittää tehdä niin asia on todella monipiippuinen niinkuin moni kommentoijista on todennutkin. Tämä vain vahvistaa käsitystäni siitä, että jokaisen asiakkaan tarve SoMe tekemisen osalta on täysin uniikki eikä sitä voi yleistää ja että best practices monistamisen hyvistä tuloksista ei ole takuuta. Mielestäni kommentit heijastelevat hyvin eri toimijoiden omia kokemuksia asiakkaiden kanssa toteutetuista kokonaisuuksista ja sitä kautta syntyneestä SoMe näkökulmasta.
Koska onnistumista ei juurikaan kerrota niin luulen, että jokaisella on hyvien esimerkkien sijasta tarjolla asiakkailleen runsaasti huonoja esimerkkejä varsinkin asiakassuhteen hoitamiseen, tiedottamiseen ja reklamaatioiden käsittelyyn. Myynnillisiä epäonnistumisia on vaikea todentaa, koska niistä ei SoMessa huudella.
Sama koskee tavoiteasetantaa, jota monikin peräänkuuluttaa. Osalle asiakkaista 100 000 tykkääjää on arvokkaampaa kuin se, että 700 henkilöä osti jotain palvelua tai tuotetta, toiselle taas tykkääjät ovat ikävä lisä, joiden takia syntyy paine tuottaa sisältöä/ tehdä viestintää ilman oikeaa tavoitetta. Sen vuoksi aiemmin ehdotettu SoMe kilpailuun on mielestäni vaikea asettaa yhteismitallisia mittareita, jotka oikeasti arvottavat asiakkaan samaa hyötyä. Pelkään pahoin, että elämme vielä pioneerivaihetta, jossa saavutettu (usein yllättävä) lopputulos korvaa lopussa alkuperäisen tavoitteen ja siitä jatketaan eteenpäin uudella taktiikalla ja tavoitteilla (jos pitkäaikaisempaa suunnitelmaa on tehty).
Samoin kuin moni kommentoija rivien välissä mainitsi, niin itsekin mielenkiinnolla seuraan miten nyt toteutetut SoMe kokonaisuudet voivat kahden-kolmen vuoden päästä.
Nitroa ei ole tässä listattu vaikka olemme 11 vuotisen toimintamme aikana rakentaneet useita menestyksekkäitä yhteisöpalveluja ja SoMe kokonaisuuksia. Se on ihan hyvä, sillä omassa toiminnassamme SoMe on yksi elementti muiden joukossa kun kehitämme asiakkaidemme liiketoimintaa ja markkinoimme erityisesti sähköisten kanavien näkökulmasta.
Sosiaalisen median haasteet :)
Olipahan kerrankin (taas) mielenkiintoinen artikkeli ja kymmenittäin erittäin hyviä kommentteja. Monesta kommentista (kuin myös artikkelista itsestään) löytyy sitä samaa frekvenssiä, mitä itse olen huomannut sosiaalisen median ympärillä väräjävän. Meillä on Suomessa useita osaavia taloja ja loistavia ideoita, miten sosiaalinen media tulisi huomioida yrityksen päivittäisessä liiketoiminnassa. Monessa asiassa olen samaa mieltä Pasi Hiltusen kanssa: kun itse olen asiakkaan roolissa udellut toimijoilta mitkä ovat kokemukset, monasti juuri ne “älä tee näin”-ohjeet ovat dominoivassa asemassa. Toki “skriinaamalla” huonot kokemukset pois, joku siis pöydälle jäävistä ajatuksista/malleista on siis oltava toimiva (?) (jos yksi korppi on musta, voidaanko ajatella, että kaikki korpit ovat mustia?). Ja kaikki onnistumiset eivät ole välttämättä yhteismitallistettavissa muutenkaan, vaan niihin vaikuttavat useat erilaiset muuttuvat tekijät, kuten yrityksen brändi, tone of voice, tavoitteet, ajoitus, etc.
Itse koen SoMe-kaupan hivenen provosoivasti samanlaiseksi kuin autokaupan: jos asiakas itse ei tiedä suhteellisen tarkasti, mihin on menossa ja mitä haluaa, voi päätyä ajamaan perheautolla, linja-autolla tai puutarhajyrsimellä. Kaikilla pääsee eteenpäin, mutta formaatti ei välttämättä ole se optimoitu. Muutaman alan seminaarin jälkeen totesin, että ensimmäinen puhuja suti kommenteillaan oikealle, seuraava vasemmalle ja itse taisin jäädä hämmentyneenä keskelle kaasu pohjassa ja vaihde vapaalla. Tosin tätä hetkeä ei kestänyt kuin kolmannen esityksen loppuun, koska se nollasi kaksi edellistä. Koen silti, että olen valmiimpi uusiin SoMe-keskusteluihin, kuin aikoihin.
Kyllä tästä vielä hyvä tulee :)
Hyvää keskustelua immeiset. Ottamatta silti kantaa hirveästi keskusteluun haluaisin vain mainita oululaisen koko Suomen alueella toimivan “Sosiaalisen digimediatoimiston” eli ebrand Suomen.
Me tehdään esimerkiksi Facebook sovelluksia, Facebook sivustoja ja yleisemminkin sosiaalisen median kokonaisratkaisuita. Asiakkaista voisi mainita Abloy:n ja Verkkoisännöinti.fi:n.
Mahtava artikkeli ja hienoa keskustelua, kiitokset!
Halusin tuoda oman panokseni tähän, varsinkin kun keskustelussa on mukana niin monta sosiaalisen median alan asiantuntijaa ja tekijää!
Itse kommentoin koska itse edustan palvelua JOSTA VOISI OLLA TEILLE HYÖTYÄ =)
Transfluntin avulla voitte tarjota asiakkaallenne mahdollisuuden tehdä kaikesta sosiaalisen median viestinnästä vaivattomasti monikielistä. 15 000 ammattikääntäjämme voimin pidämme helposti monikielisenä mm.
- Facebook ja Twitter-viestinnän
- nettisivut, blogit ja verkkokaupat
Lisää voitte lukea osoitteessa http://transfluent.com
Olkaa yhteydessä, mikäli yhteistyö kiinnostaa!
jasu@transfluent.com