Havaintoja vuoden 2009 eurovaaliehdokkaiden sivustoista

Perttu Tolvanen

Vierityspalkissa on esitelty vaalien alla laaja joukko eurovaaliehdokkaiden sivustoja. Kaikki esittelyyn päässeet sivustot ovat edustaneet jollain tapaa keskivertoa parempia suorituksia. Esittelyissä on keskitytty sivustoihin jotka tekevät perusasiat mallikkaasti. Toisaalta tämä rajaus on ollut jokseenkin välttämätön, koska mitään suuria käyttäjälähtöisiä innovaatioita ei ehdokkaiden sivustoilla ole tullut vastaan.

image

Vierityspalkissa keväällä 2009 esitellyt sivustot:

Etulyöntiasema sivustokisassa tuntuisi olevan ehdokkailla jotka ovat kohtuullisen tuoreita poliittisella kentällä. Tällaisilla ehdokkailla ei ole painolastinaan vuosien varrella kertynyttä satojen sivujen kokonaisuutta eikä sivuston suunnittelussa ole tarvinnut miettiä kävijöitä joita kiinnostaa enemmän ehdokkaan eduskuntasaavutukset tai kunnallispolitiikan painopisteet. Esimerkiksi Markku Holmin sivusto on hyvä esimerkki erittäin selkeästä sivustosta joka on keskittynyt esittelemään ehdokasta vain eurovaalien kannalta. Heidi Hautalan sivusto kuuluu taas harvoihin esimerkkeihin joissa laaja poliittinen ura ja eurovaaliehdokkuus asuvat tyylikkäästi samalla sivustolla. Esimerkiksi Jyrki Kasvin sivusto edustaa taas tyypillisempää aktiivipoliitikon sivustoa jossa ei etusivulta edes selviä että henkilö on eurovaaleissa ehdokkaana. Muutenkin monella poliitikolla ongelmana on saada sivuston valtava sisältömassa jäsenneltyä selkeästi ja eroteltua sisältömassasta asiat jotka olisivat erityisesti satunnaisen kävijän kannalta kiinnostavia.

Jotkut ovat valinneet moniulotteisen toiminnan selkeyttämiseen myös erillisten valintasivujen tekemisen etusivun tilalle. Esimerkiksi Sari Virran etusivu tarjoaa henkilöstä kolme eri näkökulmaa (henkilöesittely, eurovaaliehdokas, valtuutettu).

image

Jatkossa toivoisikin, että useampi ehdokas kiinnittäisi enemmän huomiota sivuston informaatioarkkitehtuuriin ja siihen kuinka erilaiset käyttäjät löytäisivät haluamansa tiedot helpommin. Kampanjasivustoista on sentään päästy eroon, mutta vielä ei olla aivan siinä tilanteessa että ehdokkaiden sivustojen sisäinen järjestys olisi käyttäjän kannalta selkeä. Omaperäisiä ratkaisuja riittää ja valitettavasti kilpailua käydään usein enemmän sisällön määrällä kuin laadulla.

Facebookista, vaalisivustoista ja ulkomainoksista ehdokkaat saavat todennäköisesti eniten näkyvyyttä ja liikennettä, mutta äänestyspäätös tehtäneen yhä useammin edustajan omilla verkkosivuilla.

Onneksi verrattuna edellisiin vaaleihin on taso noussut valtavasti. Laadukkaita sivustoja on paljon ja järkyttäviä 90-luvun Frontpage-toteutuksia vain kourallinen. Etenkin perushyviä pakettisivustoja tarjoavien kotisivukoneiden käyttäminen on parantanut keskivertosivustojen tasoa huomattavasti.

  1. Kari Maikkola says:

    Kirjoitin viime kesänä artikkelin (julkaistu 16.6.2009) valituksi tulleiden europarlamenttiehdokkaiden sivustoista blogin hyödyntämisen näkökulmasta. Mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon sosiaalinen media yleensäkin vahvistaa otettaan ensi kevään eduskuntavaaleissa ja mitä mahdollista uutta mainostoimistot keksivät kampanjarintamilla ja miten tuo mahdollisesti suhtautuu ehdokkaiden näkyvyyteen ja läpimenoon tilastollisesti. Siinäpä taas aihetta jollekin opinnäytetyöntekijälle ja myös varttuneemmille tutkijoille.

    Blogi löytyy osoitteesta: http://www.verkkoasema.fi/index.php?541&entry=1