Uusmedia-alan historiaa graafikoiden näkökulmasta
Otathan huomioon, että tämä artikkeli on yli 12 vuotta vanha, joten sisältö ja linkit eivät ole välttämättä ihan ajan tasalla. Tuoreena lukemisena samasta kategoriasta: Miltä mediatalojen evästelappujen pitäisi oikeasti näyttää?.
Jaana Waarin tuore opinnäytetyö valottaa haastatteluiden kautta uusmedia-alan myrskyisiä alkuvuosia, ja nopeasti kehittyneitä käytänteitä ja tekniikoita. Alan konkareille opinnäyte tuskin tarjoaa mitään uutta, mutta tuoreemmille osaajille kommentit alkuvaiheen myllerryksistä voivat olla kiinnostavia. Opinnäytteessä on haastateltu muutamaa pitkän linjan graafisen puolen web-ammattilaista ja tehty katsaus alkuvaiheiden visuaaliseen muotokieleen.
Tähän koosteartikkeliin on poimittu satunnainen katsaus opinnäytteen sisältämiä kommentteja. Näistä teksteistä voi aistia 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alkupuolen tunnelmia alasta jota tuolloin tunteikkaasti uusmediaksi kutsuttiin.
Opinnäytteessä asioita on katsottu vahvasti tekijöiden näkökulmasta, ja isossa roolissa ovat tekniikat jotka mullistivat eniten tekemistä. Alkuaikoina esimerkiksi vaikeasti hallittava selainmaailma sai Flashin tuntumaan suorastaan pelastavalta enkeliltä tekijöiden ja visualistien näkökulmasta.
”Flashin hyvä puoli sen yleistyessä 1990-luvun lopulla oli selainriippumattomuus. Kun verkkosivuja piti eri selainten tukiessa erilaisia asioita tehdä joskus useita erilaisia versioita, Flash-animaatio toistui yhdenmukaisesti kaikilla selaimilla vaatien käyttäjän tietokoneelta ainoastaan ajantasaisen Flash Player -version.”
”Maari Fabritius luonnehti Flashin tuloa suureksi mullistukseksi. Flash muutti koko suunnittelun tuoden enemmän mahdollisuuksia tehdä jotain erilaista kuin aiemmin, kuten klassisempaa multimediakerrontaa ja omia genrejään. (Fabritius, 2011). Sanna Veijalaisen työpaikalla suunnittelijat toivoivat, että pääsevät Flash-animaatiokurssille, jonka he kävivätkin Taideteollisessa korkeakoulussa.”
Julkaisujärjestelmät taas toivat asiakkaille paljon hyötyjä, mutta vaikeuttivat uudistuksien toteutusta entisestään.
”Toinen mullistava tekijä Flashin ohella oli julkaisujärjestelmien yleistyminen verkkosivujen tuotannossa. Jarmo Kniivilän mielestä 2000-luvun taitteessa alkanut julkaisujärjestelmäbuumi asetti alkuvaiheessa haasteita taitolle. Kaikki ei enää ollut helppoa ja mahdollista.”
”Sisällön määrä sivustoilla kasvoi ja tekstisisällön hallinnointi oli huomattavasti helpompaa, kun teksti oli kirjoitettuna eikä kuvana. Kniivilä kertoi, että julkaisujärjestelmän myötä sivuston päivittäjien määrä lisääntyi, kun asiakas pystyi itse päivittämään sisältöjä järjestelmässä. Tämä aiheutti visuaalisen haasteen, kun sisältöä voitiin syöttää ohjeistuksista välittämättä, jolloin visuaalinen kokonaisuus oli vaarassa rikkoutua.”
Selainten, HTML:n ja muiden tekniikoiden nopea kehitys toi tekemiseen ajoittain jopa kaaoksen tuntua.
”Haastattelemani Marco Pajari muistaa palaverin, jonka jälkeen hän oli tosi kiukkuinen, kun kukaan ei ollut palaveria ennen kertonut, että taustakuvan voi toteuttaa – edellisviikolla se ei vielä ollut teknisesti mahdollista (Pajari, 2011).”
”Haastattelemani Migu Snäll vahvisti, että alan alkuajat olivat “yhtä hemmetin löytöretkeä”. Aina, kun tuntui että hahmotti edes jonkun asian, piti yrittää jotain vieläkin uudempaa. Silloin ei vielä ollut kunnon koulutusta tai sääntöjä tekemiseen, joten alkuajat olivat myös todella luovaa tutkimusmatkailua. (Snäll, 2011.)”
Sekava tekeminen sai ensimmäisen kerran ryhtiä kun rahat alkoivat tulla selkeämmin markkinoinnista tai viestinnästä.
”Pikkuhiljaa nettipalvelujen ostaminen alkoi kuitenkin sujua luontevammin ja internetmarkkinointi siirrettiin markkinointibudjettiin, jolloin asiakkaat katsoivat asiaa sisäisesti aivan uusin silmin. Budjetit nousivat ja asiakkaan organisaatiossa alettiin asioida markkinointiväen kanssa IT-osaston sijaan. Muutos alkoi Snällin mukaan noin vuosina 1998–1999 ja eteni hitaasti. (Snäll, 2011.)”
”Marco Pajari taas muistaa alan alkuvaiheesta pioneerimaisen ajattelun, että yritysten pitää olla internetissä rohkeampia eikä graafisesta ohjeistosta tarvinnut välittää, koska se oli ”paperi- maailman” säännöstö.”
On mielenkiintoista lukea mitkä asiat ovat mullistuneet täysin, mitkä ovat pysyneet, ja mitkä ovat kenties jopa tulleet takaisin. Esimerkiksi alkuaikoina graafikoita vaivasivat kovin hitaat internet-yhteydet, jotka vaikeuttivat näyttävien grafiikoiden toteutusta. Viime vuosina mobiilibuumin kasvaessa moni pitkän linjan graafikko saattaa olla huomannut näiden rajoitteiden yllättävän paluun.
Opinnäytteessä on paljon kuvakaappauksia yli kymmenen vuoden takaisista ”käsityöläissivustoista”. Näitä katsellessa huomaa hyvin kuinka nykyisin 2010-luvulla eletään aivan toisenlaisessa osittain julkaisujärjestelmien tuomassa ”laatikkomaailmassa”. Toisaalta villeistä pop-upeista, Flashilla tehdyistä navigaatioista ja monista muista ongelmalapsista on päästy eroon.
Jaana Waari toteaa opinnäytteensä lopuksi, että loppujen lopuksi tekeminen itsessään ei ole muuttunut kovin paljon alkuajoista. Edelleen on kyse alasta, jossa tekniikan kehitys ohjaa asioita, mutta jossa ihmiset muodostavat tekemisen ytimen.
Perttu Tolvanen
Perttu on Vierityspalkin päätoimittaja ja kirjoittaja.
Perttu Tolvanen on digitaalisten palveluiden suunnittelun, arkkitehtuuriratkaisujen ja kumppanivalintojen asiantuntija. Perttu on konsulttiyhtiö North Patrol Oy:n konsultti ja toinen perustaja. North Patrol on digitoimistoista ja järjestelmätoimittajista riippumaton konsulttiyhtiö, joka suunnittelee digitaalisia palveluita ja auttaa asiakkaita onnistumaan uudistushankkeissaan. Ota yhteyttä Perttuun!
4 kommenttia on “Uusmedia-alan historiaa graafikoiden näkökulmasta”
Kommentointi on suljettu.
Anon
Nälvin vähän asian vierestä. Ihanaa, että alalla ollaan päästy eroon paitsi Flashista myös ajatuksesta, että tämä olisi vain graafikoiden pelikenttää. Graafikot ovat tärkeä osa tiimiä mutta vain osa. Muistelen kymmenen vuoden takaista asiakkaan järkytystä kertoessani, etten ole graafikko, joten en voi tiettyyn asiaan ottaa kantaa. ”Et ole? Miten sä sitten olet tekemässä tämmöstä?”
jeejee
Opinnäytetyötä silmäilin vain pikaisesti, mutta kaikenlaisia muistikuvia takavuosilta tulvii mieleen.
– Valtaselain Netscape 3(?):lla oli ikävä tapa periyttää tablen solun taustakuva sisempien tablejen soluihin. Ja kun web-taitto tehtiin tableilla, niin sitten sisätötaulukoiden td:t piti kaakeloida tyhjillä taustakuvilla.
– Mainostoimiston toimitti A4 kokoisen ja pystymuotoisen leiskan animoidulle bannerille, ja sitten julkaisupaikan mediakortissa luki että mitta on 468×60 pix ja mamsimikoko 20kt.
– Framet olivat kuuminta hottia joskus 2000 -luvun taitteessa. IE laski kehysten mitat eri lailla kuin muut selaimet, söi muistaakseni ylös ja vasemmalle muutaman pikselin framen rajalta. Sitten sai graafikon kanssa miettiä miten saadaan framejen yli jatkuva taustakuva näyttämään nätiltä.
– Olin toimiston kuningas kun näytin miten CSS:llä pystyy poistamaan teksilinkitä alleviivauksen.
Anon on siinä oikeassa että Suomessa on perinteisesti tehty nettiä (printti)graafikko-vetoisesti. Aika yleinen rutinan aihe tekijäpuolella on kun eteen isketään mainostoimiston tekemä leiska, joka toimii huonosti nettiin siirrettynä. Tilanne on parantunut uuden graafikko-sukupolven myötä, mutta nykyään kuulee painotalojen valittavan että mainostoimistot eivät enää osaa suunnitella printtiä kuten ennen.
Velmu
10px verdana. Never forget.
Jaana Waari
Kiitos Perttu mun lopputyön esiin nostosta. Haastattelut olivat kyllä homman paras osa, koska vanhempien suunnittelijoiden kanssa keskustelusta sekä oppi paljon että oivalsi, että kaikki me ollaan samanlaisia suunnittelijoita aikakaudesta riippumatta. Myös oman suunnittelun kautta tutkiminen oli mahtavaa (niille tiedoksi, jotka eivät ole lopputyöhön vielä tutustuneet, suunnittelin itsekin 1996–2003 -vaikutteisia leiskoja työssäni), kun tekniset rajoitteet pääsi kokemaan ihan käytännössä ja tyylikkäät kikkailut sai unohtaa.
Printtityypit vs. webityypit on ikuisuusasia, jota sivuttiin myös jokaisessa haastattelussa. Olen itsekin digi-AD:na siunaillut monesti printtityyppien kädettömyyttä nettiin suunnitteltaessa ja toisaalta saanut osakseni väheksyntää, kun en ole ”oikea AD”. Vuodet vierii ja sama kahnaus jatkuu, Petteri Lillbergin blogikirjoitus avasi pari päivää sitten tulpan tästä aiheesta: marmai.fi/blogit/kaannoskukkanen/joko+ne+digitoimistot+voisi+lopettaa/a2150805
Takavuosien muistikuvia on muuten mahtava lukea, näitä lisää! Opiskeluaikoina 2000-luvun alussa tuli vielä opeteltua framien käyttö ja läpinäkyvällä 1px * 1 px spacer.giffillä sai kivasti kontrolloitua tyhjää tilaa. Yhdessä ysäriluvun suunnitteluoppaassa kerrottiin myös vinkki, että jos otsikko on tehty kuvana, kannattaa jokainen kirjain tallentaa omaksi kuvaksi, jotta koko komeus latautuisi nopeammin. Samassa oppaassa taidettiin käyttää käytettävyydestä termiä ergonomia.