Ristiriitaisia havaintoja Google-sukupolvesta

Laila Heinemann kirjoittaa uusimmassa Tietolinjassa* myyteistä joita on liitetty “Google-sukupolveen” (tai “digital natives” -käyttäjäryhmään, kuten sitä jotkut kutsuvat). Kirjoituksessa referoidaan laajempaa tutkimusta (pdf)*, jonka tutkimustuloksissa on kyseenalaistettu erilaisia “totuuksia” joita on yleisesti liitetty tähän nuorempaan “nettifiksuun” käyttäjäkuntaan. Tässä tutkimuksessa Google-sukupolvella viitattiin erityisesti vuoden 1993 jälkeen syntyneeseen sukupolveen.

Lue artikkeli: Käyttäjä 2.0 – myyttejä Google-sukupolvesta

Tutkimuksen lähtökohtana olivat yleiset oletukset joita esimerkiksi lehtikirjoituksissa ja monissa keskusteluissa käsitellään jonkinlaisina “helppoina totuuksia”. Useinhan nuoremman sukupolven surffailutottumuksia kuvaillaan nopeatempoisiksi ja sisältöä vain pintapuolisesti tutkivaksi. Monet vanhemmat henkilöt saattavat myös arvioivat nuorempien sukupolvien ymmärtävän internetin luonteen ja rakenteen heitä merkittävästi paremmin. “Nykynuorison” saatetaan arvioida olevan kykenevämpiä useiden asioiden tekemiseen samanaikaisesti ja odottavan esimerkiksi koulultaan entistäkin viihdyttävämpiä sisältöjä. Moni vanhempi netin käyttäjä saattaa kommentoida esimerkiksi lastensa parempia tiedonhakutaitoja ja uskallusta kokeilla asioita ilman käyttöohjeiden lukemista tai tarkempaa tutkimista.

Tutkimuksen tulokset ovat mielenkiintoisia herättelyjä siihen kuinka helposti hyväksymme näitä “helppoja totuuksia” kun ne kuulostavat “järkeenkäyviltä”. Tässä muutamia poimintoja “totuuksista” joita tutkimus käänsi päälaelleen:

• Oppiminen kokeilemalla havaittiin täydelliseksi myytiksi. Tutkimuksen mukaan nimenomaan vanhempi väestö opettelee netinkäyttöä kokeilemalla. Nuorempi polvi lukee kiltisti ohjeita.
• Valmiudet hakea tietoa eivät olleet missään määrin parempia nuorisolla kuin vanhemmilla käyttäjillä. Parempi tekninen osaaminen ei antanut mitään etua hyödyllisen tiedon löytämiseen.
• Nuoriso ei selaile ja silmäile nettiä ylimalkaisesti yhtään sen enempää kuin vanhempi väestö. Kaikki ikäluokat ovat netissä yhtä keskittymiskyvyttömiä.
• Nuoriso ei ymmärrä internetin ja sen palveluiden toimintalogiikkaa yhtään sen paremmin kuin vanhempi väestö. Jopa perustavaa laatua olevissa käsityksissä havaittiin puutteita (esim. kuka tuottaa mihinkin sisältöä ja miten sisältö syntyy).
• Viihdesisältöjen oppimista parantava vaikutus on todettu hyvin vaikeaksi todentaa ja viihteellisyydellä on havaittu olevan jopa negatiivista vaikutusta oppimiseen. Nuoret eivät myöskään välttämättä suosi viihdesisältöä vaan saattavat jopa ohittaa multimediasisällöt kokonaan.
  
• Nuorison kyky omaksua tietoa paremmin monista eri medioista ja tehdä useita eri asioita samaan aikaan ei ole helposti todennettavissa. Se, että tällaiseen tapaan työskennellä oppii jo nuoresta ei välttämättä varsinaisesti paranna kykyjä tiedon omaksumiseen vanhempana.

Toki tutkimuksessa löydettiin myös yleisiä uskomuksia jotka pitivät tutkimuksen mukaan täydellisesti paikkansa. Esimerkiksi syytökset “leikkaa-liimaa-sukupolveksi” osoittautuivat olevan täysin kohdallaan. Tietoa kopioitiin ja teoksia plagioitiin varsin avoimesti, jopa tietoisesti tekijänoikeuksia rikkoen. Myös vähäinen kiinnostus passiivisia medioita kohtaan (kuten televisio ja lehdet) todettiin olevan ihan kohdallaan oleva uskomus.

Kokonaisuutena tutkijat päätyivat lopputulokseen, että koko ajatus “Google-sukupolvesta” tulisi ehkä unohtaa ainakin internettiin liittyvien käyttötottumuksien kohdalla. Loppujen lopuksi teinit sekoilevat netin kanssa ihan samalla tavalla kuin vanhempikin väestö.

Jos heräsi kiinnostus, niin artikkeli* kannattaa lukea ja varsinainen tutkimuskin (pdf)* ehkä ladata matkaan.

(*Toim. huom. Linkkejä poistettu toimimattomina. Lisäksi päivitetty artikkelilinkki toimivaksi myöhemmin, koska alkuperäinen linkki oli rikkoutunut Tietolinjan alustavaihdoksen yhteydessä.)