Digitaalisen musiikkikaupan sudenkuopat
Otathan huomioon, että tämä artikkeli on yli 16 vuotta vanha, joten sisältö ja linkit eivät ole välttämättä ihan ajan tasalla. Tuoreena lukemisena samasta kategoriasta: Nettiauto.com uudistui ja erillinen mobiiliversio jäi vihdoin historiaan.
Digitaalisen musiikin verkkokauppa on markkinana suurin piirtein lastentarhassa tällä hetkellä. Aikuistumiseen on matkaa vielä vuosia.
Esimerkiksi The Ground päätti ensin lopettaa toiminnan, mutta kahden viikon sähköpostilaatikon purkamisen jälkeen päätti jatkaa sittenkin. CD-levyt jätettiin pois ja hommaa jatkettiin vain mp3-tiedostojen myynnillä. Groundin puuhamies Antti Peisa raportoi blogissaan palvelun historian ja lopettamiseen johtaneet syyt*.
Tarinassa on paljon tuttua musateollisuutta tunteville tahoille, mutta erityisesti siinä on paljon hyödyllistä tietoa markkinasta jota hallitsevat isot pelurit. Pieni pohjoinen markkina ei ole pelkästään pieni, vaan voi olla myös riski:
“Suomen päässä käydyillä neuvotteluilla ole oikein mitään merkitystä. Suomen edustajat pystyvät tarjoamaan vain vakiosoppareita (drm, kalliit hinnat) ja jos tästä haluaa poiketa, niin prosessista tulee hidas ja hankala. Ja päätökset ovat lähes aina kielteisiä. Ymmärtäähän sen toki – muutokset ovat helpoin aloittaa isolta yhtenäiseltä markkina-alueelta (Yhdysvallat) ja piskuinen firma itä-euroopassa vaikuttaa lähinnä vain riskiltä.”
The Groundin kokemukset myös nakertavat hieman pitkän hännan teorian pohjaa, koska ainakaan saatavuuden parantaminen ei nosta pienten artistien myyntilukuja eikä tuota liikevaihtoa musakaupalle:
“Levyvirastossa reilusti yli puolet pienbändeistä ei myy lainkaan tai vain muutaman levyn. Maailma on muuttunut niistä ajoista, kun kotikylän bändin ihka oikea cd-julkaisu oli kova juttu.”
Pienille artisteille ilmaiseksi jakelu voikin olla yhä useammin ainut toimiva ratkaisu, koska rahat haetaan keikkailusta ja oheistuotteista muutenkin.
The Groundin tarina kertoo myös karua kieltään markkinakentästä joka on vanhan maailman seurauksena edelleen kovasti paikallinen. Internet on toki tehnyt musan kuuntelusta hyvin kansainvälistä, mutta levy-yhtiöt, jakeluorganisaatiot ja sopimukset eivät ole vielä lähelläkään sopeutumista uuteen todellisuuteen.
“Lisäksi laajentuminen ulkomaille kaatui heti juurillensa. Levy-yhtiöt rajaavat kilpailua alueittain ja meille annettiin leikkikentäksi pelkkä Suomi. Euroopassahan pitäisi olla tuotteiden vapaa liikkuvuus, mutta sopimuksemme kielsi myynnin muualle kuin Suomeen. Euroopanlaajuiset ennakot maksanevat lähelle miljoonia, kun Suomen kohdalla puhuttiin kymmenistä tuhansista euroista.”
Digitaalisen musiikkikaupan kohdalla on toki vielä paljon muitakin kysymysmerkkejä. Esimerkiksi kuukausimaksullinen musiikin kuluttaminen on monien mielestä se paras vaihtoehto (esim. Last.fm tai Spotify tai Radio Rock Store* tai Nokia Music Store*). Antti Peisan kirjoitus Piraattipuolueen blogissa tosin muistuttaa hyvin, että siirtyminen täysin kuukausimaksulliseen systeemiin ei ole vailla haasteita*. Kuukausimaksullisuus ei välttämättä kannustaisi samalla tavalla musiikkiteollisuutta tuottamaan uutta musiikkia.
Uunituore Meteli.netin mp3-musakauppa* raivaa taas hieman uutta tilaa digitaalisen musiikin markkinoille. Valikoima on Meteli.netissä aavistuksen parempi kuin The Groundissa, mutta ei vieläkään valtava. Meteli.net uskoo kuitenkin vahvasti ei-DRM-suojattuun musiikkiin.*
Valitettavasti ilman isoja artisteja ei Meteli.netin musakauppakaan muuta suomalaisen digimusamarkkinan tilannetta mihinkään suuntaan. Edes yhden ison levy-yhtiön pitäisi uskaltaa lähteä mukaan leikkiin jotta Pirate Bay saisi edes hieman todellista kilpailua.
Lue lisää: Verkkokaupan alustat ja palvelut – kaikki artikkelit Vierityspalkissa
(*Toim. huom. Linkkejä poistettu toimimattomina tai vanhentuneina.)
Perttu Tolvanen
Perttu on Vierityspalkin päätoimittaja ja kirjoittaja.
Perttu Tolvanen on digitaalisten palveluiden suunnittelun, arkkitehtuuriratkaisujen ja kumppanivalintojen asiantuntija. Perttu on konsulttiyhtiö North Patrol Oy:n konsultti ja toinen perustaja. North Patrol on digitoimistoista ja järjestelmätoimittajista riippumaton konsulttiyhtiö, joka suunnittelee digitaalisia palveluita ja auttaa asiakkaita onnistumaan uudistushankkeissaan. Ota yhteyttä Perttuun!
9 kommenttia on “Digitaalisen musiikkikaupan sudenkuopat”
Kommentointi on suljettu.
jeejee
Noin periaatteessa voisi kuvitella että Suomi olisi globaaleille musiikkifirmoille hyvä testausympäristö. Syrjäinen, pieni, länsimainen, suhteellisen varaskas ja varsin teknologia-orientoitunut maa.
hlehto
Onhan siellä jo yksi iso levy-yhtiö: EMI.
erkka
Hyvä postaus (jälleen).
Jäin miettimään tuota “The Groundin kokemukset myös nakertavat hieman pitkän hännan teorian pohjaa, koska ainakaan saatavuuden parantaminen ei nosta pienten artistien myyntilukuja eikä tuota liikevaihtoa musakaupalle” kohtaa.
Long tailin catchphrase “how endless choice is creating unlimited demand” jättää mainitsematta, että asiakaskunnan pitää niinikään olla valtava.
Kuinka tunnettu Ground musiikinostajien keskuudessa on?
PerttuT
hhlehto: kiitos tarkennuksesta. EMI on tosiaan mukana.
Metelin musavalikoima on kokonaisuutena parempi kuin The Groundin. Mutta jotta aletaan päästä lähelle järkevää musakauppafiilistä, niin “Ei yhtään hakutulosta” palvelukokemuksia pitäisi silti tulla olennaisesti vähemmän.
erkka: asiakaskunnan valtavuus on tosiaan haaste, koska palvelusta pitäisi yhtä lailla saada kiinnostava niche-yleisöille ja hiteistä kiinnostuneille. Yhä useammin olemme myös kiinnostuneita molemmista ja tämä edellyttää erittäin hienostuneita, tehokkaita ja monimutkaisia suosittelujärjestelmiä. Esimerkiksi Amazonin hyvät kokemukset long tailista perustuvat pitkälti siihen, että Amazonin kehityspanostukset ovat olleet jo pitkään parempien suosittelujärjestelmien kehittämisessä. Ainakin itselleni Amazonin kiinnostavuus perustuu siihen, että kun löydän yhden kiinnostavan sisällön niin löydän myös useita muita Amazonin suosittelun kautta. Näin vakuutun myös yhä vahvemmin ostokseni osuvuudesta.
Tämä suosittelu pitäisi ulottaa myös musiikkipalveluihin jotta pitkä häntä lähtisi aidosti toimimaan. Suosittelu edellyttää myös massaa, joten pieni palvelu ei edes pysty rakentamaan laadukasta palvelukokemusta kovin nopeasti.
Esim. last.fm ja spotify ovat kiinnostavia juuri sen takia, että näillä on suosittelujärjestelmät jotka tuovat eteen säännöllisesti kiinnostavaa uutta musiikkia.
Esimerkiksi Radio Rockin Store on epäkiinnostava juuri tämän suosittelun puuttumisen takia. Kuukausimaksullisuus edellyttää hyvää suosittelujärjestelmää. Toki radiolla on tähän ihan oma ulottuvuutensa tarjota ammattitaitoisten juontajien avulla.
Jos Meteliä tai Groundia katsoo, niin etenkin puutteellisen valikoiman kohdalla olisi tärkeätä tarjota jotain muuta kuin pelkkä virtuaalinen musahyllykkö. On se sitten toimitettua suosittelua tai jotain muuta, niin sitä jotain muuta on pakko kehittää. Muuten ei hommalle voi kovin hyvää tulevaisuutta luvata.
Maurelita
Seuraan mielenkiinnolla drm-vapaan tarjonnan kehitystä. Oltuani pitkään uskollinen online-rokkailija (Pandora, Last FM, Deezer) olen nyt onnekas Spotify-käyttäjä, mutta kun haluan musiikkia mukaan asiat mutkistuvat.
Kuuntelen pääasiassa ranskalaista ja suomalaista rokkia, ja tuntuu ettei samasta palvelusta irtoa molempia – ainakaan valtavirran ulkopuolisia artisteja. Lisäksi useissa kotimaisissa palveluissa eivät ulkomaiset luottokortit käy, mikä hankaloittaa myös ostoksia. Yllämainittuja en ole testaillut, mutta kynnys on korkea.
Sen kuitenkin tiedän, että drm-suojattuja en enää ikinä osta : kokeilin parinkymmenen biisin ostoa ja se kuuden kopioinnin raja meni rikki ja nyt en saa edes varmuuskopioita uudelle levylle. Argh.
Mutta on kiitettävää että jotain tapahtuu, oli jo aikakin saada laillista tarjontaa !
Antti
Hyvä kirjoitus. Erkalle kommentoisin, että varsin asiallinen huomio, mitä tulee tuohon pitkään häntään. The Groundin kohdalla ei oikein voi puhua pitkästä hännästä – valikoima on liian suppea ja kävijämäärät liian pieniä.
Mutta eipä taida musiikissa muutenkaan toteutua pitkä häntä: *linkki afterdawniin poistettu toimimattomana*
Musiikkia on vain niin paljon, että valtaosa hukkuu pakostakin. Oma huomioni on se, että hyvin harva tuntemattomampi nimi, joka saattaa tehdä varsin pätevääkin musiikkia ja nauttia jonkinasteista nettisuosiota, saa musiikkiaan itse asiassa myytyä.
Meillähän kävi niin, että nämä marginaaliset tuotteet menettivät heti myyntiään, kun valikoima kasvoi. Musiikissa tarjontaa on niin paljon, niin lienee aika luonnollista, että suurin osa vain hautautuu. Eli kuten musiikin ja leffojen kohdalla on aina ollut: hitit kustantavat flopit.
Mitä tulee Pirate Bayhin: torrent-sivustojen valikoimahan on todella suppea. Hitit löytyvät kyllä, mutta marginaalisempaa materiaalia on turha etsiä. Minusta on alkanut tuntumaan, että isot levy-yhtiöt pelaavat jonkinlaista viivästysleikkiä tällä hetkellä. Jos digipalvelut hinnoteltaisiin oikein ja saataisiin suosituksi, romahtaisi vielä tällä hetkellä suurimmat tulot tuova fyysinen myynti entistäkin nopeammin.
-Antti / The Ground
Antti
Tulipas toistettua itseään, pahoittelut…
Antti Hätinen
Long Tail:sta on viimeaikoina ilmestynyt paljon sen kumoavia tutkimuksia mm. Amazonin yms. kauppojen datan analyysistä. Sen sijaan, että pikkubändit myisivät netissä enemmän, analyysin mukaan käykin päinvastoin: Madonna myy entistä enemmän ja pikkubändit vähemmän.
Mitä tulee Suomeen pilottilaboratoriona, niin oman kokemuksen mukaan pilottilaboratorio joo, mutta 5miljoonaa asukasta aiheuttaa myös, että vähänkään marginaalisella bisneksellä ei voi elättää ketään, joten pikkufirmojen ei kannata launchata mitään palveluita Suomeen vaan suoraan massamarkkinoille, jolloin selviytymismahdollisuuksia on enemmän ja kv-kaupan pelisäännötkin oppii nopeammin.
Betassa: Digitaalisen musiikin tilauspalvelut – Vierityspalkki.fi
[…] Vierityspalkissa on kirjoitettu digitaalisen musakaupan sudenkuopista ja Radio Rockin kiinteän kuukausimaksun rock-musakaupasta. Keskeisiä haasteita ovat olleet […]