Ruoan verkkokauppa jämähti kolmeen prosenttiin

Odan lähdöstä kirjoitettiin aiemmin myös Vierityspalkissa. Syksyllä Foodoran kauppaoperaatioiden lopetuksesta on kirjoittanut muun muassa Ylen Uutiset.

Foodoran liiketoimintajohtaja Anni Ahngerin mukaan on tehokkaampaa keskittyä siihen, minkä yritys tekee hyvin, eli nopeisiin ja sujuviin kuljetuksiin.

Foodora Marketit jatkavat toimintaansa Suomen ulkopuolella. Ahngerin mukaan Suomessa vaikeuksia aiheuttavat muun muassa harva asutus ja pitkät kuljetusmatkat.

Yle Uutiset: Ruuan verkkokaupan kasvu jämähti – nyt yritykset sulkevat kauppojaan 

Ruoan verkkokauppahan sai koronakriisin aikaan mielettömän mahdollisuuden, kun lähes kaikki kokeilivat sitä muodossa tai toisessa. Osalle tapa myös jäi, mutta suurin osa palasi itse poimimaan omat tomaattinsa kaupoista.

Tämä on ymmärrettävää. Suomessa ruoan verkkokauppa kohtaa monia haasteita, joita ei välttämättä ylitetä ilman isoja muutoksia yhteiskunnassa.

Suomessa kuljetuksia on vaikea saada kannattaviksi

Ensinnäkin, Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Kuljetuspalvelut maksavat ja niiden käytännön hoitaminen on haastavaa, jos eri kohteet lähes aina sijaitsevat kaukana toisistaan. Ei olekaan ihme, että ruoan verkkokauppa pyörii lähinnä isoissa kaupungeissa, joissa on riittävästi asiakkaita riittävän lyhyiden etäisyyksien päässä.

Isoissa kaupungeissa ja tiheän asutuksen keskellä on myös mahdollista rakentaa lähinoutopisteitä tai tarjota enemmän joustavuutta toimitusikkunoihin. Pitkät etäisyydet ja harva asutus tarkoittaa sitä, että usein kotona pitää olla juuri silloin, kun lähetys tulee. Ruokia ei myöskään voi samalla tavalla jättää autokatokseen kuin monia muita verkkokaupan tuotteita.

Ostoskeskuksessa vierailemalla voi hoitaa monia muitakin asioita

Toisekseen, ruoan verkkokauppa kilpailee myös isojen ostoskeskusten kanssa, joita on syntynyt Suomeen 2000-luvulla varsin paljon. Vierailemalla ostoskeskuksessa saa hoidettua monia muitakin asioita samalla kertaa. Esimerkiksi alkoholin kuljettaminen kotiin ei ole Suomessa mahdollista. Tämä jo yksinään rajoittaa varsin ison joukon mahdollisuuksia tehdä ruoan verkkotilauksista rutiini itselleen. Suomessa erittäin suuri osa talouksista on myös pieniä talouksia, jotka eivät käy kaupassa valtavan usein, ja varsin moni ostaa silloin samalla reissulla muitakin asioita. Isot ostoskeskukset ovat siksi käteviä, että samalla reissulla voi käydä apteekissa ja muissa erikoisliikkeissä. Tätä samaa on vaikea tehdä ruoan verkkokaupan kautta.

Täten esimerkiksi kuljetuskustannukset ovat oikea asia, kun ryhdytään laskemaan, että niitä paketteja pitäisi saada monesta eri kaupasta. Tällöin se oikea vertailukustannus ei ole kymppi, vaan helposti 20-30 euroa. Jos tämän säästää käymällä itse ostoskeskuksessa, moni valitsee retken ostoskeskukseen.

Digitaalisen tilauskokemuksen pitäisi olla selvästi parempi

Paljon ruoan verkkokaupan ympärillä käytävästä keskustelusta on myös kohdistunut juuri tähän vertailuun, jossa pohditaan, onko verkosta tilaaminen kalliimpaa, tehokkaampaa, helpompaa vai jotain muuta. Juuri kukaan ei ole kysynyt, eikö digitaalisen ostamisen pitäisi myös olla älykkäämpää? Eikö ruoan verkkokaupan pitäisi pystyä jotenkin aivan selvästi parempaan kokemukseen kuin fyysinen kauppa?

Miksi minun ostoslistani ei rakennu automaattisesti joka päivä, miksi ruoan verkkokauppa ei ehdota minulle juuri minua kiinnostavia uutuustuotteita, miksi se ei ole kytketty jääkaappiini ja osaisi automaattisesti kertoa, mitä minulta puuttuu? Nämä kaikki asiat visioitiin jo 90-luvulla olennaisiksi hyödyiksi, mitä digitaalisuus voi tuoda ruoan ostamiseen, mutta juuri mitään näistä meillä ei ole vieläkään.

Ruoan verkkokaupat ovat edelleen kankeita ja työläitä ”poimi itse” -kauppoja, jotka eivät tee asioita olennaisesti eri tavalla kuin fyysinen kauppa. Jos haluan toisenlaisia tomaatteja, joudun niitä hakemaan ja selailemaan niin fyysisessä kuin digitaalisessa kaupassa, ja se digitaalinen kauppa ei ole välttämättä ollenkaan nopeampi, jos en osaa hakea juuri oikealla hakusanalla.

Ruoan verkkokauppa siis tuskin räjähtää, vaikka alkoholi tulisi valikoimiin ja kotiinkuljetuksista tulisi ilmaisia. Digitaalisten kauppojen pitää myös olla jotenkin selvästi fiksumpia ja parempia kuin fyysiset kilpailijansa, jotta niiden käyttö siirtyisi valtavirtaan. Tämä taas vaatii paljon panostuksia digitaalisten kokemusten kehittämiseen, eikä kolmen prosentin osuudella välttämättä perustella kymmenien miljoonien kehitysinvestointeja.

Toki voimme toivoa, että S ja K lähtevät kovaan keskinäiseen kilpailuun tällä alueella. Ainakin Keskon kauppojen kohdalla insentiivit voisivat olla kohdallaan, koska paremmat suosittelut voisivat johtaa isompiin ostoskoreihin ja kalliimpien tuotteiden ostamiseen.

Todennäköisempää on kuitenkin melko hidas kehitys, jossa digitaalista ostokokemusta kehitetään eteenpäin niin Keskon kuin S-ryhmän toimesta, mutta mitään valtavia hyppyjä ei ole tiedossa.

Maantiedettä emme pääse pakoon, ja poliitikkojen päätöksiä on vaikea ennustaa, mutta se on mielestäni selvää, että pelkästään näistä esteistä ei ole kysymys. Digitaalisen ostokokemuksen pitää olla jotenkin selvästi parempi, jotta kuluttajat siirtyisivät laajamittaisesti tekemään tilauksia kännykällään.

PS. Tilaa Vierityspalkin kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje, joka koostaa artikkelit, linkkivinkit, työpaikat ja julkaisut (uutiskirjeellä on jo yli 1000 tilaajaa).