Arkiston aarteita: Riot-On! -dokumentti uusmedian hulluista vuosista

Jos uusmediasta ja 2000-luvun hypestä joskus järjestetään historian kursseja, niin siellä todennäköisesti katsotaan ensimmäisellä tunnilla Riot-On! -dokumenttielokuva. Tai no, elokuva. Riot-On! -elokuvan täydellisestä realistisuudesta ei ehkä enää vuonna 2012 monikaan jaksa väitellä, mutta elokuva itsessään kyllä toimii dokumentaarisena teoksena edelleen. Aiemmin elokuva on ollut lähinnä rajoitetussa DVD-levityksessä, mutta nykyisin leffan voi katsoa ilmaiseksi Voddlerista* tai osissa YouTubesta*.

// huom. Dokumentti löytyy taas Youtubesta, joskin aika heikkolaatuisena versiona. //

Lisätietoa Riot-on! elokuvasta mm. IMDB:ssä ja Wikipediassa.

City-lehti on myös kirjoittanut Riotista kattavan artikkelin aikanaan. Elokuvan lisäksi myös tuo juttu on lukemisen arvoinen jos työskentelee nykyisin startup-yrityksien parissa, tai vain haluaa tutustua yhteen Suomen taloushistorian kummallisuuksista.

City-lehden jutusta poimitut lainaukset tiivistävät Riotin tarinaa. Mistä kaikki alkoi:

“Vuonna 2002 konkurssiin julistettu Riot Entertainment oli yksi suomalaisen uusmediabisneksen kummallisimpia ja ällistyttävimpia lukuja. Kahdessa vuodessa 20 miljoonaa euroa riskirahaa kuluttaneen mobiiliviihteen pikkujättiläisen maailmanvalloitus ja sen henkilökunnan viettämät katkeamattomilta vaikuttaneet bakkanaalit olivat saaneet IT-alan ihastuksesta ja kauhusta kananlihalle, ja kulissien romahtaminen synnytti paitsi vahingoniloa myös paniikkia. Näinkö hataralla pohjalla kokonainen uusi teollisuuden ala todella oli.”

Mistä Riot tuli alalla kuuluisaksi:

“Riotin rekrytointipolitiikka olikin lajissaan legendaarinen. Käytännössä yrityksen palkkalistoille kelpuutettiin lähes kuka tahansa rekrytoinnista vastanneen henkilökunnan tutuista ja esim. koodaripuolen täyttivät Assembly-nörttiasiainfestivaaleilla kunnostatutuneet ns. demo scenen lapsitähdet. Sukulaisten ja tuttavien lisäksi muita huomattavia vähemmistöryhmiä olivat elokuva-alaa opiskelevat, suomenruotsalaiset, mormonit, yksinhuoltajat ja vakavasti päihdeongelmaiset. Sekavaan seurakuntaan mahtui mm. entinen pornomalli, venäläinen lukiolaispoika, virkavapaalla oleva pappi, entinen televisiojuontaja, ja henkilöstöpäälliköksi valittiin alunperin Riotin treffipalvelun mainoksessa poseerannut miekkonen.”

Ja hieman mainetta kertyi tästäkin:

“Firman juhlat olivat aikalaisten keskuudessa varsin hurjassa maineessa, vaikka yrityksen johto tiuhaan väittääkin, ettei Riot järjestänyt koko olemassaolonsa aikana kuin parit juhlat. Niistä ensimmäiset olivat kaksi päivää kestäneet mielipuolisia mittasuhteita saaneet bakkanaalit Meri-Teijossa. Saunan terassilla soittivat Neon 2 -bändin miekkoset ja jo lähtö oli varsin absurdi. Lentokoneeksi naamioidulla linja-autolla tehty matka katkesi valistuneeseen kesäteatterihenkeen näyteltyyn lentokonekaappaukseen, jossa kaappareita näytelleet tuottajat eläytyivät rooleihinsa tilanteen vaatimalla antaumuksella. Tapauksesta tuotetussa videotallenteessa nähdään mm. kuinka nippusiteillä kahlitun talouspäällikön hanuriin runnotaan väkivaltaisesti rynnäkkökiväärin piippua, kuinka mäkiautorataa ajellaan tuhannen kännissä ilman rihman kiertämää, ja kuinka reilusti liian pieneen naisten uimapukuun sonnustautunut tuottaja esittelee sulojaan bussin etuosassa.”

Miksi kannattavuudessa oli vaikeuksia:

“Myyntityön kiireellisyyden vuoksi suurimmalle osalle asiakkaita myytiinkin pelejä, joita ei oltu suunniteltu oikeastaan millään tasolla, ainoastaan visioitu markkinointiväen keskuudessa. Pelit pantiin tuotantoon vasta, kun ne oli myyty, ja tämä tuotti jatkuvasti ongelmia. Usein ylikuumentuneessa luovuuden puuskassa konseptoituihin peleihin sisällytetty teknologia oli nimittäin vasta kehitteillä Nokian insinöörien työpöydillä, ja kännykkäkeräilykortit, kännykkää mailan tapaan heilauttamalla pelattavat golf-pelit ynnä muut neronleimaukset jäivät lopulta käytännössä toteuttamatta. Rahoitusta hankittaessa suurimmaksi hitiksi kaavailtu kännykkäystävä Mobuddykin osoittautui parin vuoden tutkailun jälkeen mahdottomaksi projektiksi.”

Lopulta Riot ei ollut kovin kaukana menestystä, vaikka itse ydinbisnes tuskin olisi mitään silti tuottanut:

“Kun Riot julistettiin konkurssiin, jätti se jälkeensä 3,2 miljoonan dollarin velat, vaikka se oli juuri hetkeä aikaisemmin myynyt esim. Lord of the Ringsin mobiilioikeudet yksittäiselle operaattorille 3 miljoonan dollarin hintaan. Ironista on, että vain hetkeä myöhemmin yksittäinen belgialainen operaattori maksoi Lord of the Ringsin määräaikaisista mobiilioikeuksita 10 miljoonaa. Riot oli maksanut maailmanlaajuisista oikeuksista vain 400 000 dollaria. Lisäksi 16 kuukautta yrityksen perustamishetken jälkeen se oli saanut vihdoin pystyyn 156 miljoonaa käyttäjää kattavan verkon, joka oli valmistuessaan ainutlaatuinen maailmassa.

Yrityksellä oli kaikkine lisensseineen ja yhteysmahdollisuuksineen siis periaatteessa kultakaivoksen verran myytävää, mutta kun käyttövarat loppuivat, tuntui konkurssi sijoittajista ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta. It-kupla oli laajemminkin puhjennut hetkeä aikaisemmin, eikä uskoa ja toivoa vain riittänyt.”

Ja ei tästä kuvatusta sekoilusta nyt lopulta kovin monta vuotta ole…