BBC:n dokumentti pohtii kuinka luontaista avoimuus on internetille
Otathan huomioon, että tämä artikkeli on yli 13 vuotta vanha, joten sisältö ja linkit eivät ole välttämättä ihan ajan tasalla. Tuoreena lukemisena samasta kategoriasta: Ruoan verkkokauppa jämähti kolmeen prosenttiin.
BBC:n neliosaisen sarjan toinen jakso* käsittelee netin suhdetta avoimuuteen. Ohjelmassa käsitellään erilaisia esimerkkejä kansalaisten ja valtioiden välisestä jännitteestä, jota netti on viime vuosina kiihdyttänyt eri puolilla maailmaa. Jakso on katsottavissa YLE Areenasta vielä parin viikon ajan.
Ohjelmassa esimerkiksi todetaan, että verkko ei varsinaisesti tee asioita avoimemmiksi vaan pääosin vaikeuttaa asioiden sulkeutuneisuutta. Esimerkkinä ohjelmassa käytetään etenkin Twitteriä joka kasvoi nopeasti julkkisten ja it-nörttien lelusta voimakkaaksi kansalaisviestinnän kanavaksi. Etenkin viime aikojen kansannousuissa, kriiseissä ja massatapahtumissa Twitter on osoittautunut erittäin voimakkaaksi välineeksi.
Jaksossa vieraillaan myös nimipalvelimia ylläpitävässä palvelinkeskuksessa ja mietitään millaisella iskulla internettiä voisi horjuttaa. Hajautetun teknisen mallin selittämiseen käytetäänkin runsaasti aikaa. Tämä onkin varsin ajankohtaista, koska etenkin 2010-luvulla on alettu pilvipalveluiden myötä siirtämään verkon varaan yhä enemmän tietoa.
Tiedon avoimuuden haasteita käsitellään etenkin Wikileaksin näkökulmasta ja ohjelmassa tehdäänkin hyvä pikakatsaus siihen mikä Wikileaks oikeastaan on, ja millainen historia palvelulla on. Wikileaksin rinnalla käsitellään etenkin Iranin kriisiä ja sen aikana tapahtunutta ”verkkosotaa”. Kriisin aikana Iran pyrki blokkaamaan kansalaisiltaan esim. Twitteriin kohdistuneen liikenteen, mutta kansalaiset löysivät useita kiertoteitä salauksen ja muiden keinojen avulla.
Myös Kiina saa varsin paljon huomiota. Ohjelmassa esimerkiksi arvioidaan, että jopa 30 000 kiinalaista valvoo internettiä täysipäiväisesti. Näiden sensuuritoimenpiteiden todetaan kohdistuvan etenkin länsimaisiin työkaluihin ja viestintäkanaviin, mutta ohjelmassa myös pohditaan hyvin sitä, että paljon suurempi pelko sensuurin taustalla ovat internetin tarjoamat mahdollisuudet kansalaisten keskinäiselle keskustelulle. Mielenkiintoisesti Kiinasta esitellään myös ”50 sentin armeija” joka on valtion värväämä jopa 300 000 käyttäjän keskustelijajoukko, joka kirjoittaa valtion linjaa puolustavia kommentteja keskustelufoorumeille. ”Armeijan” nimi tulee siitä, että jokaisesta kommentista maksetaan 50 senttiä.
Jakso tarjoaakin hyvää pohdintaa siitä kuinka verkon tuoma ”valtaistaminen” voidaan hyödyntää niin hyvään kuin pahaan. Ohjelmassa esimerkiksi esitellään Viroon kohdistuneita hyökkäyksiä, joiden tekijöiksi jaksossa esitellään joukko venäläisiä teininuoria.
Erilaisten ääri-ilmiöiden pohdintaan onkin syytä välillä käyttää muutama hetki. Tällä hetkellä kun verkossa on vasta 1/4 maailman kansalaisista, niin vaikutuksetkin ovat vielä mittakaavaltaan pienempiä kuin siinä vaiheessa kun ”muu maailma” tulee verkkoon. Verkon tapauksessa mielenkiintoisinta ehkä on se, että me kaikki osaltamme vastaamme siitä mihin kaikkeen verkkoa tulevaisuudessa käytetäänkään.
Lisätietoa: