Mitä tapahtui RSS-syötteille?

Reilut kymmenen vuotta sitten RSS oli kova juttu Suomessakin. Kaikenlaisia asioita sai RSS-syötteenä, ja tässäkin blogissa vinoiltiin verkkopalveluille, jotka eivät tarjonneet kunnollisia RSS-syötteitä. Isojen verkkopalveluiden RSS-syötteillä oli kymmeniä tuhansia tilaajia, tälläkin blogilla arvio oli noin tuhannen tilaajan lukumäärässä. Mitä sitten tapahtui? Miksi kukaan ei enää puhu RSS:stä? Mikä korvasi RSS:n?

Artikkeli

Esimerkiksi Vicen juttu ”The Rise and Demise of RSS” vuodelta 2019 tutkii tätä kysymystä varsin perusteellisesti.

Vicen artikkeli keskittyy siihen, miksi RSS standardina kehittyi hitaasti, mikä osaltaan vaikutti sen suosion heikentymiseen. Facebook ja muut sosiaalisen median palvelut pystyivät tarjoamaan käyttäjilleen samantyyppisen kokemuksen paljon nopeammin ja helpommin. Hintana oli internetin liukuminen monilta osin isojen alustojen sisälle, mutta käyttäjien kannalta valinta oli helppo, etenkin kun RSS:n ympärillä käytiin vain kiihtyviä standardisotia.

RSS nähtiin Suomessakin aivan keskeisenä Web 2.0:n mahdollistavana teknologiana. Ajatus oli, että sen avulla erilaisia virtoja voitaisiin yhdistellä ja luoda monenlaisia näkymiä erilaisista tietolähteistä. Puhuttiin ”mash-upeista” ja rajapinnoista. Yahoon Pipes-palvelu oli edelläkävijä tässä ilmiössä, ja onkin ollut ehkä siksi jo suljettuna pitkään.

RSS-syötteiden haaste oli aina se, että ymmärtääkseen koko asiaa, piti olla jossain määrin perillä teknisistä asioista. RSS-syötteistä ja niihin liittyvistä käsitteistä ei koskaan tullut valtavirtaa. Siksikin sosiaalisen median virrat korvasivat RSS-lukijat monilla, koska oman somevirran rakentaminen oli paljon helpompaa kuin viritellä jotain lukijasovelluksia ja lisäillä niihin outoja osoitteita.

Google laittoi toiminnalle myös ison pisteen vuonna 2013 sulkiessaan Google Reader -palvelun. Moni näki tällöin Twitterissä potentiaalia uudeksi, paremmaksi RSS-lukijaksi, mutta tämä tulevaisuus ei koskaan saapunut. Ja Twitterin osalta tämä kehitys myös loppui pitkälti siinä kohtaa, kun Twitter siirtyi mainosrahoitteiseksi ja samalla rajoitti oman palvelunsa rajapintoja.

Mediatalot eivät myöskään nähneet RSS:aa yleensä merkityksellisenä. Moni ajatteli, että heidän oma palvelunsa on kaiken lähtökohta, eikä sellaista maailmaa haluttu tukea, jossa lukija voisi helposti selata useiden eri medioiden sisältöjä. Tämä ajattelu ei myöskään ole muuttunut mitenkään, vaikka mediakentässä onkin paljon pieniä julkaisuja suljettu ja toimintaa keskitetty isoihin palveluihin.

Mediatalojen mainontamallithan perustuivat tuolloin (ja pitkälti nykyisinkin vielä) bannerimainontaan, joka sijoitettiin sisältöjen ympärille, yleensä kolmansien osapuolien mainontajärjestelmien avulla, joten RSS-syötteissä ei ollut mahdollista jaella mainoksia. Tästä syystä mediatalot näkivät RSS-syötteet heidän liiketoimintansa vihollisina, koska juuri kukaan ei tuolloin vielä harrastanut minkäänlaisia sponsoroituja sisältöjä tai maksettuja artikkeleita.

Viimeiset kymmenen vuotta onkin eletty todella erilaista aikaa kuin sitä edeltävät kymmenen vuotta. Viimeiset kymmenen vuotta on ollut suljettujen puutarhojen aikaa, jossa asioita on mennyt yhä enemmän erilaisten alustojen sisälle, eikä standardeista ja avoimuudesta ole paljon puhuttu.

Kiinnostavaa onkin, että vasta nyt 2020-luvulla on ryhdytty hieman taas puhumaan avoimista rajapinnoista ja integraatioista eri palveluiden välillä. Erilaiset Yahoo Pipesin jälkeläiset ovat keränneet yhä enemmän suosiota viime vuosina, kuten Zapier ja IFTTT.

Samalla RSS on myös pysynyt elossa. Edelleen on RSS-lukijasovelluksia ja monet blogit ja mediasaitit edelleen tarjoavat syötteitä, vaikka eivät niistä enää kovin paljon huutelekaan. Tämä onkin ymmärrettävää, koska RSS:n tilalle ei ole oikeastaan tullut mitään.

Sosiaaliset mediat ovat kehittyneet yhä enemmän algoritmiohjatuiksi. Nykyisin Twitterinkin virta on täynnä paljon sellaista, mitä ei ole käyttäjänä varsinaisesti tilannut.

RSS on edelleen se ainut tapa tilata jonkun sivuston kaikki uudet julkaisut. Samoin se on harvoja tapoja seurata asioita viiveellä. Sosiaaliset mediathan toimivat hyvin, kun puhutaan reaaliaikaisesta asioiden seurannasta ja ”isojen juttujen” seurannasta, mutta tuskin kukaan yrittää Facebookin tai Twitterin avulla seurata uutisia vaikkapa kaksi viikkoa taaksepäin.

Yksi uutiskirjeidenkin suosion salaisuus on juuri siinä, että ne mahdollistavat asioiden lukemisen paremmin silloin kun itselle sopii, ja samalla ne toimivat myös arkistona.

Moni näistä asioista on tietysti sellaisia, jotka liittyvät nimenomaan uutisten ammattimaiseen tai muista syistä tiiviiseen seurantaan. RSS:n edut eivät edelleenkään puhuttele massoja. Sosiaalinen media ja niiden suosittelualgoritmit varmasti säilyttävät paikkansa massojen käyttämänä ”mediaseurantavälineenä”. (Tosin kuten aiemmassa artikkelissa todettiin, suuri osa suomalaisista menee suoraan uutissivustoilleen, eikä sosiaalinen media näyttele kovin suurta roolia uutisten löytämisessä, etenkään Suomessa.)

Enemmän ammattimaiseen käyttöön RSS on kuitenkin edelleen se ainut mahdollisuus, ja siksi esimerkiksi kaikki mediaseurantatyökalut ja erilaisten analyytikkojen työkalut perustuvat edelleen pitkälti sivustojen tarjoamiin RSS-syötteisiin. Näin teknisesti ottaen, RSS ei ole suinkaan kuollut, vaan siitä on tullut vain enemmän pinnan alla olevaa perusteknologiaa, jota erilaiset paljon tietoa tarvitsevat ammattilaiset käyttävät, joko suoraan tai välillisesti.

Ehkä siksi esimerkiksi Helsingin Sanomatkin tarjoaa kattavan valikoiman erilaisia RSS-syötteitä sisällöistään. Samoin tarjoavat Kauppalehti, Yle, Iltalehti ja Ilta-Sanomat.

Ampparitkin on niitä harvoja Web 2.0 -ajan palveluita, joka edelleen porskuttaa, ja Ampparitkin perustuu pääosin juuri RSS-virtojen hyödyntämiseen.

RSS:n tarjoamalle idealle olisikin juuri nyt ehkä enemmän tilausta kuin koskaan aiemmin. Algoritmien ylivalta ei välttämättä ole hyvä asia kaikkien kannalta, ja vähintään noita algoritmeja toivoisi pystyvän itse säätämään, ainakin joissain tilanteissa. Tavallaan RSS edustaakin eräänlaista antiteesiä tuntemattomilla tavoilla toimiville algoritmeille, koska se tarjoaa mahdollisuuden rakentaa oman algoritmin, tai edes oman uutisvirran, tai minkä tahansa virran.

Näin RSS on eräänlainen pohjavirta nykyisessä internetissä, massojen unohtama, mutta edelleen elossa ja ehkä entistäkin arvokkaampi asia algoritmien hallitsemassa internetissä.

PS. Tilaa Vierityspalkin kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje, joka koostaa artikkelit, linkkivinkit, työpaikat ja julkaisut (uutiskirjeellä on jo yli 900 tilaajaa).

PSS. Ja toki voit tilata myös Vierityspalkista useita erilaisia RSS-syötteitä.

Aiemmin tässä blogissa julkaistuja RSS-aiheisia artikkeleita:

Perttu Tolvanen

Perttu on Vierityspalkin päätoimittaja ja kirjoittaja.

Perttu Tolvanen on digitaalisten palveluiden suunnittelun, arkkitehtuuriratkaisujen ja kumppanivalintojen asiantuntija. Perttu on konsulttiyhtiö North Patrol Oy:n konsultti ja toinen perustaja. North Patrol on digitoimistoista ja järjestelmätoimittajista riippumaton konsulttiyhtiö, joka suunnittelee digitaalisia palveluita ja auttaa asiakkaita onnistumaan uudistushankkeissaan. Ota yhteyttä Perttuun!

1 kommentti “Mitä tapahtui RSS-syötteille?

  1. Massojen unohtama? tuskin, internetistä on vain tehty liiaksi normoja ja hektistä somea palveleva kokonaisuus.

    sano normolle, kopioi atom/rss syöteosoite ja liitä se ohjelmaasi. kaikki ovat netissä mutta netti ei ole läheskään kaikissa, jos asia ei ole äärimmäisen yksinkertainen, se ei toimi ja saa parhailta vielä vihaisen palautteen.

Kommentointi on suljettu.



Vierityspalkki-blogi

Julkaistu vuodesta 2006. Vierityspalkki on blogi kotimaisen internet-alan trendeistä, teknologioista ja alan toimistoista. Seuraa, niin tiedät miten ja kenen toimesta syntyvät parhaat verkkopalvelut, verkkokaupat ja räätälöidyt web-sovellukset.
Lisätietoa blogista ja sen kävijöistä

  • 1140+ asiantuntija-artikkelia.

    Toimitettua asiasisältöä kattavasti teknologioista ja web-alan ilmiöistä. Vierityspalkki nostaa esiin alan puheenaiheita ja tuoretta tutkimustietoa, osallistuu keskusteluun sekä haastattelee alan asiantuntijoita ja toimistoja.

  • 1300+ digipalvelun referenssicasea.

    Julkaisut-palsta tarjoaa näkyvyyttä kiinnostaville uusille verkkopalveluille ja web-sovelluksille, ja antaa asiakkaille mahdollisuuden arvioida eri toimistojen osaamista.

  • 1000+ aktiivista lukijaa blogin kuukausikirjeellä.

    Kerran kuukaudessa ilmestyvä kuukausikirje koostaa julkaistut artikkelit, uudet julkaisut, avoimet työpaikat ja ajankohtaiset linkkivinkit.

  • 29 kokenutta digitoimistoa

    on päässyt aina ajantasaiselle Toimistot-listalle. Lista on auttanut asiakkaita löytämään kokeneita digitoimistokumppaneita jo usean vuoden ajan. Lista keskittyy WordPress-osaajiin ja räätälöityjen web-sovellusten tekijöihin.

Tilaa kuukausikirje

Kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje koostaa artikkelit, julkaisut, työpaikat ja linkkivinkit. Kirjeellä on jo yli 1000 tilaajaa.
Huom. Sähköpostiosoitettasi ei luovuteta eteenpäin, eikä käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen.

Siirry takaisin sivun alkuun