Yle Areena: Virtuaalivallankumous 3/4

BBC:n neliosaisen sarjan kolmas jakso käsittelee ilmaisuutta, ja erityisesti sitä kuinka tämä ilmaisuus on usein myytti. Lisäksi jaksossa käsitellään erityisesti automaattisen personoinnin tuomia hyötyjä ja riskejä. Jakso on katsottavissa vielä vajaan kolmen viikon ajan Yle Areenasta.

Jaksossa kerrataan muun muassa Amazonin historiaa ja internet-hypen alkuaikoja. Internet-hypen huumaa kuvataan etenkin pörssihypen näkökulmasta. Onneksi tosin kuvataan myös pörssin romahdus, eli ajanjakso jossa yhden vuoden aikana internet-firmojen arvosta katosi 3,5 miljardia dollaria. Hypen positiivisena seurauksena nettiin tosin tuli miljoonia uusi käyttäjiä joten aivan turhaksi tämä omituinen ajanjakso ei jäänyt.

Jaksossa käsitellään etenkin Googlea varsin paljon. Wired-lehden Chris Anderson nimittää Googlea jaksossa mainostoimistoksi, koska Googlen ydinliiketoiminta on tuottaa ja välittää mainoksia. Jaksossa vihjaillaankin sen suuntaan, että Googlella alkaa olla nettimainonnan monopoli käsissään.

Googlen monopoli ei tietysti ole syntynyt vahingossa. Jaksossa käydään tarkasti läpi Googlen historiaa ja sitä kuinka negatiivisesti perustajat suhtautuivat mainoksiin alusta alkaen. Lopultahan Google innostui mainonnasta kun se keksi miten se voi parantaa mainonnan laatua. Jaksossa käydäänkin läpi ansiokkaasti Googlen pisteytyssysteemi joka painottaa mainoksien tarkkaa kohdennusta ja laatua loppukäyttäjän näkökulmasta. Tätä voikin pitää varsin mullistavana toimintamallina koko mainosalalle, koska edelleen kaikki muut hallitsevat mallit perustuvat “rahalla saa ja hevosella pääsee” -ajatteluun jossa mainoksen tehokkuus ei suinkaan laske hintaa vaan jopa päinvastoin.

Googlen näkökulmasta onkin hyvin tärkeätä, että verkko pysyy avoimena ja ilmaisena. Tällöin hallitseva liiketoimintamalli on Googlen mahdollistama erittäin kohdennettu mainonta. Google onkin varmasti voimakkain avoimuuden ja ilmaisuuden puolustaja verkon suurista toimijoista. Applen tai Microsoftin mallissa tuskin surffailisimme ilmaiseksi muualla kuin näiden mainittujen yrityksien sivuilla.

Tosin ei Googlekaan tietysti tätä kaikkea pelkästä hyvästä tahdosta tee. Googlelle me kaikki maksamme tietojen muodossa. Me luovutamme tietoa tekemisistämme ja käyttäytymisestämme. Maailman paras hakukone toimii upeasti, koska me kaikki opetamme sitä päivittäin.

Verkkokauppojen kohdalla kaikki tämä tiedon kerääminen on paikoitellen vieläkin suorempaa. Amazonin perustaja kertoo jaksossa hyvin suoraan kuinka Amazon ajattelee palvelukokemuksen kehittämisestä: Amazon lähtee ajatuksesta, että heillä on käsissään massiivinen kauppa jonka he voivat sisustaa ja järjestää jokaiselle asiakkaalle yksilöllisesti.

Jaksossa kyseenalaistetaan myös hyvin personoinnin tuomia etuja. Suuren valinnan edessä moni kuluttaja nimittäin valitsee entistäkin turvallisemmin. Tämäkin käyttäytyminen johtaa siihen, että suosittelukoneistot toimivat entistäkin suoraviivaisemmin. Saamme yhä enemmän sitä mitä tilaamme.

Jaksossa kysytäänkin oivallisesti, että johtaako webin suosittelukoneistojen kehittäminen yhä useammin siihen, että kulutamme ja teemme asioita joita “tilastollinen minäkuvamme” haluaa?

Jakso päättyy herättelyyn siitä, että ilmaiset palvelut ovat varmaankin tulleet jäädäkseen, mutta samalla on tullut jäädäkseen myös malli jossa me luovutamme paljon tietoa itsestämme ja käyttäytymisestämme isoille organisaatioille. Ja vaikka organisaatiot käyttäisivät tietoa vastuullisesti ja meidän eduksemme, niin tämä malli tulee muuttamaan monia asioita. Pelkästään automaattisen profiloinnin tuoma suosittelujärjestelmien maailma tulee muuttamaan monia palveluita ja etenkin meidän käyttäjien käyttökokemuksia – ja vaikka automaattinen suosittelu voi tuntua yksilöstä mukavalta asialta, niin mitkä ovat mallin yleistymisen seuraukset meidän kehitykseemme ihmisenä?