2ndheadin esihistoria

Tarina alkaa noin vuodesta 1996, jolloin Tietokone-lehti rakensi ensimmäiset web-sivunsa 60 päivässä. Tämä oli aika merkittävä saavutus. Saitti hyödynsi juuri julkaistuja maksukäytäntöjä, SOLO-maksua sekä e-cashiä, joilla myytiin lehden tilauksia, pdf-irtonumeroita sekä html-muotoisia yksittäisiä artikkeleita ja uutisia. Uutiset maksoivat muuten 10 penniä kappale. Uutiset tuotettiin tietenkin tietokantapohjaisesti, mikä ei silloin ollut mitenkään yleistä. 60 päivää oli aika hyvä saavutus, kun ottaa huomioon, että porukka ei alussa tiennyt HTML:stä mitään ja saitti toteutettiin Notepadillä, kun muitakaan välineitä ei oikein ollut. Ilman Kennua eli Kenneth Falckia emme olisi onnistuneet.

Kennu toteutti tähän ekaan versioon myös mainonnanhallintajärjestelmän, jota silloin kutsuttiin mainoskaruselliksi. Vuosien varrella sitä paranneltiin ja sitten 2ndheadin aikana vaihdettiin Admanageriin, kuten Perttu blogissaan kertoi.

Seuraavien vuosien aikana Tecnopressin (silloisen Helsinki Median, nykyisen Sanoma Magazinesin tekniikkalehtiryhmä) muutkin lehdet halusivat omat Web-sivut ja kainosti kääntyivät Tietokone-lehden puoleen löytääkseen levynkulman, johon sivut laittaa, ja saadakseen sivujen tekoon vähän jelppiä. Sitähän löytyi ja siivouskomeroon laitettiin hieman jäähdytystä, jotta sinne saatiin pari lisäpalvelinta pyörimään. Elisan kanssa neuvoteltiin 256 kilobitin tietoliikenneyhteyksistä korvaamaan 64 kilobitin yhteys. Hankittiin UPS, jotta voisimme nukkua yömme rauhassa. Sähkökatkon sattuessa UPS ei sitten toiminut ja itse asiassa sähkökatkon loppuessa se oli ainut laite, joka ei jännitteiden palatessa herännyt henkiin.

90-luvun lopulla muutkin Helsinki Median lehdet alkoivat kysellä hostausapua ja tähän saumaan palasi Tietokone-lehden leipiin toinen 2ndheadin esihistorian kannalta merkittävä henkilö, Heikki Pelkkikangas. Hän oli ollut lehden toimittajana jo web-palvelua perustettaessa, mutta lähtenyt välillä Kennun kanssa kokeilemaan yrittäjän elämää. Oli näitä alkuaikojen merkittäviä henkilöitä muitakin: Leo Katona, Aleksi Aaltonen, Tanja Puustelli, …

Heikin johdolla Tietokoneen web-toiminnoista muodostettiin iMedia-yksikkö, joka tuotteisti sivusuunnittelu-, hosting- ja ylläpitopalvelut muita lehtiä varten. Helsinki Median naistenlehdille tehtiin joitakin projekteja, palkattiin suunnittelutiimi ja katsottiin vierestä Lumeveräjän sekä SWWAPin perustamista. iMedian tulevaisuutena nähtiin omien kuluttajapalveluiden tekeminen.

Konesalin puolelle kertyi ohjelmallisia vakioratkaisuja aika paljon ja niitä ruvettiin kutsumaan iDoc-nimiseksi alustaksi. Kaikissa suhteissaan se ei vielä ollut valmis, mutta sen 2.0-versiota 2ndheadinkin aikana käytettiin ennen kuin NFO valmistui. Ilta-Sanomat taisi käyttää vanhaa iDocia vielä vuoteen 2006 asti.

Keväällä 2000 tuoreessa SanomaWSOY:ssä suunniteltiin viidettä divisioonaa hoitamaan elektronista viestintää. Divisioonan nimi oli vielä geneerisesti eSanomaWSOY. Sinne koottiin konsernista aiheeseen liittyvät yksiköt, HTV (nyk Welho), Nelonen, audio- ja videotuotantotalo Werne, SWWAP-mobiiliportaaliyhtiö, Lumeveräjä-projekti - sekä Tietokone-lehden iMedia-yksikkö. SWWAP vietti omaa elämäänsä eri tiloissa 2ndhead-nimisen mobiiliportaalinsa kanssa, mutta Lumeveräjä ja iMedia elivät rinnakkain avokonttorissa. iMedia otti hoitoonsa uuden yhtiön koko tietotekniikan sekä emoyhtiö SanomaWSOY:n mikrotuen, ohjeisti Ludviginkadulle rakennettavan tietokonesalin ja siirsi sinne kaikki hostauksessa olevat palvelunsa.

iMedia ei sitten koskaan saanut rekisteröityä nimeään, Ilkka-konserni kun piti tiukasti kiinni pöytälaatikkoyhtiöstään, jolla oli sama nimi. Näin sitten syntyi Verkkovoima ankaran nimikilpailun tuloksena. Tosin jossain vaiheessa nykyisen SWelcomin nimeksi ehdotettiin Voimalaa ja silloin joku oli sitä mieltä, että iMedian nimen pitäisi sitten olla Pannuhuone.

Verkkovoima kehitti kahta kuluttajapalvelua ja projektitiimien määrä kasvoi kolmeen. Projektitiimit olivat ensi sijassa omia palveluja varten ja ulkoisia töitä otettiin täyttämään niiltä jääviä luppoaikoja. Näihin ulkoisiin töihin sisältyi Ilta-Sanomien uudistettavan saitin eka versiokin, kunnes keväällä 2001 teknokupla pussahti ja Swelcomiksi jo nimensä muuttaneen yhtiön johtoryhmä teki omat johtopäätöksensä. 2ndhead-mobiiliportaalia yrittänyt SWWAP sekä Lumeveräjä-projekti supistivat toimintaansa ja ne yhdistettiin Verkkovoimaan. Verkkovoiman syntymässä olleet kuluttajapalvelut pistettiin jäihin.

Tästähän sitten alkoikin jo Pertun historiikki.

“Vahvoja suostuttelukeinoja” varmasti on käytetty historian varrella kun projekteja on suunnattu 2ndheadin toteutettavaksi, mutta näinhän se konsernin sisäisten yksiköiden kanssa menee. Kannattaa muistaa, että tilanne voi olla haasteellinen myös toimittajan näkökulmasta…

2ndhead ei sinänsä aloittanut uutta liiketoimintaa vaan jatkoi Verkkovoima-yksikön siihen asti harjoittamaa konsernin sisäistä palveluliiketoimintaa. Verkkovoimalla oli 45 työntekijää sen yhdistyessä Swwap Oy:hyn.

Suurin osa SanomaWSOY-konsernin verkkopalveluista, kuten esimerkiksi Ilta-Sanomien verkkopalvelu, toteutettiin Verkkovoiman toimesta jo vuosina 99-00. Ilta-Sanomien uusi palvelu julkistettiin syksyllä 2000 ja palvelu toimi samalla teknologia-alustalla aina viime vuosiin asti.

2ndheadin aikana pääpaino siirtyi Nelosen, Welhon ja SanomaWSOY-konserniemon palveluiden toteutukseen. Näiden yksiköiden oli pakko tilata uusmediapalvelunsa 2ndheadiltä.