Facebookin ja Googlen jäljittimet julkishallinnossa – miksi?
Otathan huomioon, että tämä artikkeli on yli 4 vuotta vanha, joten sisältö ja linkit eivät ole välttämättä ihan ajan tasalla. Tuoreena lukemisena samasta kategoriasta: Miltä mediatalojen evästelappujen pitäisi oikeasti näyttää?.
Evästeohjeistus Suomessa -artikkelisarjassa seurataan verkkosivustojen mittaukseen ja mainonnan kohdennusevästeisiin liittyvää evästeohjeistusta ja sen käytännön toteutumista.
Parin viikon takainen artikkeli tuotti palautteena pari kyselyä siitä, miksi isoilla julkishallinnon sivustoilla näkyy eväste-pop-uppeja. Suomessa vallitsevan ohjeistuksen mukaan julkishallinnon sivustoilla ei tarvitsisi pop-uppeja käyttää kuin erikoistapauksissa.
Kysymys on erittäin hyvä.
Jos katsotaan esimerkiksi muutamaa isoa julkishallinnon sivustoa, joilta typerät eväste-pop-upit löytyvät, syitä löytyy useita. Katsaukseen on poimittu muutamia ajankohtaisia julkishallinnon sivustoja.
Esimerkki 1: THL
THL ei avaa evästekyselynsä syitä pop-upissa, vaikka uusin EU-linjaus niin kehottaa, mutta lisätietojen takaa löytyy hyviä syitä siihen, miksi THL:n lakimiehet ovat eväste-pop-upin vaatineet sivustolle. Sivustolla on käytössä muun muassa Google Analytics ja monia muita kolmansien osapuolien jäljittimiä. Jostain syystä sivustolla on myös Google DoubleClickin trackkerit, mitä on kyllä aika vaikea ymmärtää THL:n kaltaiselta toimijalta. Etenkin tuosta DoubleClickin trackkerista olisi syytä mainita jollain tapaa evästelupalapussa, eikä DoubleClickin trackkereita saisi asentaa automaattisesti sivustolle saavuttaessa.
Kansalaisena voisi ehkä olettaa, että THL:n kaltaisen viranomaisen sivustolla surffailu olisi anonyymia, mutta käytännössä ainakin Googlen profiilitietokanta karttuu THL:n sivustoa selaillessa. ”Mahdollisimman hyvä käyttäjäkokemus” tarkoittaa tässä analytiikkatietojen luovuttamista kolmansille osapuolille, esimerkiksi mainontatarkoituksiin.
Ehkä tästä ei yksilötasolla synny kovin suurta riskiä kenellekään, mutta onhan tämä kieltämättä omituista isolta julkishallinnon toimijalta ja etenkin terveyssektorin toimijalta.
Esimerkki 2: Tulli
Tullin eväste-pop-up saa pisteitä selkokielisyydestä, koska se kertoo miksi lupaa kysytään. Tullilla on käytössä esimerkiksi Hotjar-työkalu, joka seuraa käyttäjiä todella monipuolisesti. Tällaiseen onkin ehkä syytä kysyä lupa.
Valitettavasti Tullin saitilla on kuitenkin myös Facebookin trackkerit, eikä tästä asiasta mainita pop-upissa mitään. Facebookin Social Graph -trackkerit ovat lähes verrattavissa Googlen DoubleClickin trackkereihin, joten lupa mainontatarkoituksiin pitäisi ehdottomasti kysyä.
Tullin sivusto myös asettaa kaikki evästeet paikalleen välittömästi, eli ”Hyväksy”-nappula ei todellisuudessa tee mitään. Tämäkin on nykyisen EU-linjauksen vastainen toimintamalli.
Facebookin jäljittimistä ei ole mainintaa Tullin muutoin varsin kattavalla käyttöehdot-sivulla, joten on tietysti mahdollista, että ne on kiinnitetty epähuomiossa jonkun Facebook-nappulan lisäämisen yhteydessä.
Esimerkki 3: Kela
Kela saa isot pisteet evästeiden asennusmallista, koska Kela ei asenna yhtään kolmannen osapuolen evästettä ennen kuin käyttäjä on painanut ”Hyväksy”-nappulaa.
Kela käyttää eväste-pop-uppia pyytääkseen luvan tehokkaampaan seurantaan ja mainontatrackkereihin, ja tämä kaikki sanotaan varsin suoraan lupalapussa. Kela perustelee seurantaa paremmalla palvelulla, joka tarkoittaa käytännössä esimerkiksi mainosten ostamista ja näyttämistä Facebookissa niille henkilöille, jotka ovat vierailleet Kelan sivustolla. Pisteitä Kela saa myös avoimesta viestinnästä, lupaa pyydetään juuri siihen mitä ollaan tekemässä.
Kelan toteutus on kuitenkin monella tapaa kummallinen. Kela ei tarjoa esimerkiksi mahdollisuutta olla hyväksymättä ehtoja, ja mikäli käyttäjä menee esimerkiksi lukemaan käyttöehtoja, hänelle muistutetaan erikseen sivun yläreunassa, että hän ei ole vielä hyväksynyt evästeitä. Tämä on aivan käsittämätön toteutusmalli tilanteessa, jossa on kysymys siitä, voiko Kela kohdentaa mainoksia käyttäjille sosiaalisessa mediassa.
Miksi Kelan pitää pystyä kohdentamaan mainoksia käyttäjille? Miksi Kelan sivustoa ei voi käyttää rauhassa anonyymisti? Miksi tätä Kelan ydintoiminnan kannalta täysin epäolennaista asiaa ei pysty ohittamaan helposti?
Kelan asentama jäljitinvalikoima on myös melko massiivinen setti julkishallinnon toimijalle. Asennukseen menevät niin Google DoubleClickin trackkerit kuin Facebookin kohdennustrackkerit.
Asetusvalikosta seurannan voi minimoida, jolloin kolmannen osapuolen trackkerit jäävät pois. Tämä edellyttää kuitenkin Kelan eväste-pop-valikon käyttölogiikan ymmärtämistä. Evästeasetukset-valikon avaamisen jälkeen, pitää nimittäin ymmärtää painaa ”Tallenna valinnat” -nappia, joka esitetään harmaalla vasemmassa alareunassa. ”Hyväksy”-nappula jää edelleen näkyville ja se esitetään edelleen voimakkaampana valintana. Esimerkiksi tämän artikkelin ensimmäinen julkaistu versio (artikkelia on korjattu Kelan eväste-pop-upin toiminnan osalta 20.4.2020 klo 18.00) perustui siihen käsitykseen, että ”Evästeasetukset”-näkymässä olevat valinnat jäävät voimaan, jos käyttäjä valitsee tässä näkymässä ”Hyväksy”. Kuva valikosta:
Jos tässä näkymässä valitsee ”Hyväksy”, hyväksyy kaikki Facebookin ja Googlen ja muiden kolmansien osapuolien jäljittimet, vaikka alapuolella olevat valinnat ovat punaisella ja ”X”-merkinnällä varustetut. Kävijäseurannan rajoittaminen edellyttää, että tässä näkymässä ymmärtää valita harmaalla esitetty ”Tallenna valinnat”.
Kelan sivustoa on siis hyvin vaikea käyttää ilman Facebookin ja Googlen jäljittimiä, eikä se monelta käyttäjältä todennäköisesti onnistu, vaikka yrittäisi.
Kelan käyttöehdoissa sanotaan, että Kela ei näiden trackkereiden avulla pysty tunnistamaan yksittäisiä henkilöitä, mutta tämähän ei estä Facebookia ja Googlea tunnistamasta yksittäisiä henkilöitä (ja mainonnan kohdennushan käytännössä edellyttää sitä).
Kelan sivuston selailuhistorian perusteella pystynee aika monesta ihmisestä päättelemään varsin paljon ihmisen elämäntilanteesta, perhetilanteesta ja taloudellisesta tilanteesta. Onko tämä todella tietoa, joka pitäisi kaikista Kelan sivustolla vierailevista henkilöistä antaa Facebookille ja Googlelle? Kelan mielestä vastaus vaikuttaa olevan kyllä, koska jäljittimien asennukseen kannustetaan näin voimakkaasti. Ensimmäisellä ruudulla ei käyttäjälle edes anneta muita vaihtoehtoja kuin kaikkien jäljittimien hyväksyminen. Kieltäytyminen on piilotettu ensin ”Evästeasetukset”-valikon taakse, ja tämän jälkeen käyttäjän tulee vielä ymmärtää valita harmaa ”Tallenna asetukset”-nappula, vaikka dialogi edelleen kannustaa ”Hyväksy”-nappulan painamiseen.
Omituisia esimerkkejä löytyy julkishallinnosta todella paljon
Näiden muutaman erikoisemman esimerkin lisäksi löytyy esimerkiksi jonkin verran sivustoja, jotka kysyvät lupaa evästeisiin, vaikka siihen ei olisi oikein mitään järkevää syytä.
Moni virasto esimerkiksi tulkitsee Google Analyticsin käytön edellyttävän evästeluvan kysymistä, ja tämä onkin ihan oikea tulkinta nykyisten linjausten valossa (aiemmin se oli enemmän harmaalla alueella). Voi kuitenkin kysyä, miksi nämä virastot käyttävät Google Analyticsia edelleen, kun tarjolla on pilvin pimein vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka eivät vaadi tuota luvan kysymistä ja mahdollistavat kerätyn datan pitämisen täysin omassa hallinnassa.
Esimerkiksi Piwik/Matomo onkin selvästi yleistynyt parin viime vuoden aikana julkishallinnossa, koska tällöin ei tarvitse miettiä kysymyksiä datan joutumisesta vääriin käsiin tai johonkin muuhun käyttöön.
Osa ei kysele turhia, mutta seuraa kuitenkin
Esimerkiksi HUS:in saitilla on Facebook Connect -trackkerit paikallaan, mutta sivusto ei kysy lupia käyttäjiltä lainkaan, kuten ei sairaanhoitopiirin sivuston olettaisikaan. Myöskään Poliisi ei kysele mitään turhia lupia käyttäjiltä, mutta saitilla on kuitenkin Facebookin trackkerit, joten oikeasti lupia pitäisi kysyä.
Julkishallinnon pitäisi vain vähentää seurantaa
Useimpien julkishallinnon toimijoiden ei kannattaisi vaivata näillä asioilla päätään. Järkevintä olisi vain vähentää erilaisten seurantatyökalujen käyttöä, ainakin pysyvässä käytössä. Esimerkiksi Hotjarin kaltaisia työkaluja voi olla fiksua käyttää kausiluonteisesti, kun vaikkapa valmistautuu uudistukseen, mutta jatkuva käyttö on ehkä vähän erikoista.
Mainontatrackkereiden käyttöä on kuitenkin todella vaikea ymmärtää. On toki mahdollista, että Kelalla esimerkiksi on ihan hyviä syitä pyrkiä tavoittamaan joitain käyttäjäryhmiään paremmin sosiaalisen median kanavissa. Tuntuu kuitenkin hurjalta, että tämän tarpeen seurauksena kaikkia Kela.fi:n käyttäjiä halutaan seurata sekä Facebookin että Googlen jäljittimillä.
Voi olla, että esimerkiksi opiskelijoiden tavoittaminen ja hakujen päivämääristä muistuttaminen voi tehostua, jos Kelan sivustolla opintotukisivuja selailleille voidaan kohdentaa Facebookissa ja Instagramissa mainontaa. Tämän toteutuksen seurauksena Facebook ja Google kuitenkin tietävät myös suuresta osasta muistakin Kelan asiakkaista heidän perhetilanteensa, elämäntilanteensa ja todennäköisesti myös asioita taloudellisesta tilanteesta. Toki tätä kaikkea on varmasti Facebookin ja Googlen vaikea tulkita, mutta tiedon siirtyminen on todellisuutta.
On myös hyvin vaikea kuvitella, että Kelan asiakkaat ymmärtäisivät, mitä tämän tiedon siirtymisestä voi potentiaalisesti seurata. On vaikea ylipäätään sanoa, osaako kukaan ajatella sitä kovin selvästi. EU:n asettaman lainsäädännön ideana on kuitenkin se, että jos tällaista tiedonsiirtoa tapahtuu, siitä pitää yksiselitteisesti kertoa, ja käyttäjän pitää aktiivisesti valita haluavansa tulla seuratuksi kolmansien osapuolien toimesta.
Voinee myös kysyä, onko Kelan tai minkään julkishallinnon yksikön todella tarpeellista luovuttaa selailutietoja Facebookille ja Googlelle. Onko kohdennetun mainonnan täysin yksilöitävä kohdentaminen todella niin tarpeellista?
Lue lisää: Evästeohjeistus Suomessa – kaikki artikkelit Vierityspalkissa 2018-2024
[Artikkelia on päivitetty 20.4.2020 klo 18.00 (noin kuusi tuntia ensimmäisen version julkaisun jälkeen) Kelalta tulleen asiavirheiden korjauspyynnön perusteella. Alkuperäisessä artikkelissa Kela.fi:n eväste-pop-upin toimintalogiikka oli ymmärretty väärin. Käyttäjä voi kieltäytyä Kela.fi:ssa seurannasta valitsemalla ensin ”Evästeasetukset” ja tämän jälkeen ”Tallenna valinnat”-valintapainikkeen. Artikkelin valmistelussa ei oltu havaittu ”Tallenna valinnat”-painikkeen toimivan tällä tavalla, vaan oli oletettu seurantaan liittyvien valintojen ja ”Hyväksyntä”-painikkeen olevan yhteydessä toisiinsa. Kelan mukaan Kela.fi:ssä on myös karsittu seurantatrackkereiden kattavuutta. Lainaus Kelan viestistä Vierityspalkille: ”…olemme vielä erikseen karsineet mainospikselit arkaluontoisemmilta sivuilta (kuten sairastaminen, toimeentulotuki, lääkekorvaukset), jolloin käyttäjän vierailua ko. sivuilla ei seurata edes silloin, kun käyttäjä antaa siihen suostumuksen.”]
Perttu Tolvanen
Perttu on Vierityspalkin päätoimittaja ja kirjoittaja.
Perttu Tolvanen on digitaalisten palveluiden suunnittelun, arkkitehtuuriratkaisujen ja kumppanivalintojen asiantuntija. Perttu on konsulttiyhtiö North Patrol Oy:n konsultti ja toinen perustaja. North Patrol on digitoimistoista ja järjestelmätoimittajista riippumaton konsulttiyhtiö, joka suunnittelee digitaalisia palveluita ja auttaa asiakkaita onnistumaan uudistushankkeissaan. Ota yhteyttä Perttuun!
9 kommenttia on “Facebookin ja Googlen jäljittimet julkishallinnossa – miksi?”
Kommentointi on suljettu.
Teppo Marttila
Oletko tehnyt asiassa valituksia Traficomille? Sehän katsoo, että Suomessa suostumusta ei tarvitse pyytää!
Jukka
Moi,
Teppo: näistä Suomen viranomaistulkinnoista pitäisi jossain vaiheessa alkaa väsäämään formaalia valitusta EDPS:lle ja mainintaa EDPB:lle. Traficomista pitäisi toki sanoa ensin oikeusasiamiehelle.
Kaiketi käytännön ongelma on siinä, että odotetaan jonkinlaista ennakkopäätöstä. Toisaalta esimerkiksi Ranskan CINIL on ottanut asiaan tiukan kannan jo nyt.
Petri Isola
Loistava artikkeli! Ja pöyristyttävää toimintaa viranomaisiltamme.
Jambo
Apulaistietosuojavaltuutetulla oli vastaavaan asiaan sanottavaa..
”Bannerin kautta annettavan suostumuksen ei voitu katsoa täyttävän vapaaehtoisen suostumuksen edellytyksiä, eikä suostumuksesta kieltäytymistä tai sen peruuttamista ollut tehty yhtä helpoksi kuin suostumuksen antamista. Sitä, että käyttäjälle kerrottiin mahdollisuudesta kieltää evästeiden tallentaminen ja käyttö selainasetuksista, ei voitu pitää sellaisena aktiivisena ja nimenomaisena tahdonilmaisuna, jota pätevän suostumuksen antaminen edellyttää.”
Perttu Tolvanen
Juuri näin, reilu viikko sitten julkaistu asia todennäköisesti muuttaa tätä asiaa Suomessa aika paljon. Tästä olen kirjoittamassa myös jatkojuttua, vaikka eihän tämän vaikutuksista vielä paljon tiedetä, mutta ainakaan enää ei voi kukaan vedota tuohon Traficomin typerään ohjeistukseen aiheesta.
https://tietosuoja.fi/artikkeli/-/asset_publisher/apulaistietosuojavaltuutettu-maarasi-yrityksen-muuttamaan-tapaa-jolla-se-pyytaa-suostumusta-evasteiden-kayttoon
Jouni Seppänen
Jos epäilee koronavirustartuntaa ja menee täyttämään oirearvion omaolo.fi-palvelussa, täytyy ensin hyväksyä käyttöehdot: omaolo.fi/palvelun-kayttoehdot
Enimmäkseen järkevien mutta lainsäädännön kanssa päällekkäisten ehtojen joukossa on seuraava helmi: ”Tästä sopimuksesta mahdollisesti aiheutuvat riitaisuudet ratkaistaan välimiesoikeudessa Keskuskauppakamarin välityslautakunnan sääntöjen mukaisessa menettelyssä, jolloin välimiesoikeuden muodostaa yksi (1) välimies.”
Sara
Todella mielenkiintoinen ja hyvä kirjoitus julkishallinnon toimijoiden evästetilanteesta! Itseäni kuitenkin jäi pohdituttamaan tämä oletus ja ajatus siitä, että julkishallinnon organisaatioiden ei tarvitsisi tehdä kohdennettua mainontaa. Itse olen täysin eri mieltä. Ja tarjositkin tähän muutamia esimerkkejä, miksi kohdennettua mainontaa on hyvä tehdä. Ottaen huomioon, millaisessa informaatioähkyssä tällä hetkellä elämme ja miten yksilöiden nettikäyttäytyminen on muuttunut (tietoa ei jakseta etsiä, vaan oletetaan sen tippuvan syliin / joukkoistetaan asia kysymällä neuvoa esim. Jodelissa), on mielestäni vain entistä tärkeämpää, että julkisilla toimijoilla on mahdollisuus tehdä kohdennettua mainontaa. Taustalla ei kuitenkaan ole voiton tavoittelu, disinformaation jakaminen tai poliittinen vaikuttaminen, vaan päinvastoin tunnistetun tiedon jakaminen ja ns. virallisten palveluiden esilletuominen ja niistä muistuttaminen niillä foorumeilla, joita ihmiset käyttävät ja niille ihmisille, joita asia koskee. Ymmärrän haasteen siinä, että Googlen ja FB:n trackereitä käytettäessä tiedot menee myös kolmansille osapuolille, mikä saattaa aiheuttaa isojakin ongelmia tulevaisuudessa. Kuitenkin, olisi kiva kerrankin pelkän julkisorganisaatioiden toiminnan kyseenalaistamisen sijaan, kuulla myös ratkaisuehdotus tähän dilemmaan. Eli miten julkishalinnon suositellaan tekevän kohdennettua mainontaa, niissä medioissa joita ihmiset pääasiassa käyttävät, ilman noita trackereita, mutta yhtä tehokkaasti?
Perttu Tolvanen
Kiitos kommentista, Sara.
Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi oppilaitosten markkinoinnissa tai vaikkapa Business Finlandin toiminnassa on aivan olennaista tehdä tehokasta digimarkkinointia. Ymmärrän myös jopa sitä, että Kelan kannattaa ostaa näkyvyyttä ja huolehtia omien palveluidensa näkyvyydestä tietyillä alueilla. En siis vastusta julkishallinnon tekemää digimarkkinointia. Olen vain sitä mieltä, että siinä pitäisi olla rajat, että kuinka paljon yksilöityä seurantaa ja henkilöiden jäljittämistä on asiallista tehdä digimarkkinointitavoitteiden varjolla – ja julkishallinto on tässä tikun nokassa, koska heiltä odottaisi tällä alueella enemmänkin esimerkin näyttämistä.
Re-targetoinnin mahdollistavat trackkerit ovat kuitenkin vain yksi osa tehokasta digimarkkinointia, ja esimerkiksi Facebookin ja Googlen kohdennustyökalut toimivat erittäin hyvin ilman niitä trackkereitakin. Suurin osahan digimarkkinoinnista kohdistuu kuitenkin yleisöihin, jotka eivät ole mainostajalla aiemmin tunnettuja henkilöitä. Erittäin kohdennettua ja tehokasta markkinointia voi siis tehdä ihan ilman niitä trackkereitakin. Ihan hyvinhän digimarkkinointi on onnistunut aiemminkin, ennenkuin trackkerit olivat valtavirtaa. Ostan itsekin Facebook-mainontaa tämän blogin jutuille ja sitä kautta tulee tilaajia blogin uutiskirjeelle tasaisena virtana, mutta ei minulla silti ole Facebookin trackkerit tällä saitilla kiinni.
Trackkereiden tuoma etuhan liittyy lähes täysin jo sivustolla vierailleiden kävijöiden muistuttamiseen ja lisämarkkinointiin. Täsmällisemmin on kyse siitä joukosta, joka on jostakin syystä (yleensä digimarkkinoinnin keinoin) saapunut sivustolle, surffaillut sivustolla aikansa, mutta ei ole konvertoitunut uutiskirjetilaajaksi, ei some-seuraajaksi, ei ole ottanut yhteyttä, ei ole jutskaillut chattibotin kanssa, ei ole pyytänyt lisätietoa kiinnostavasta tuotteesta, ei ole tilannut ilmaista koulutuspakettia (tjms). Eli ei ole jostakin syystä kokenut saittia niin kiinnostavaksi, että olisi valmis kertomaan itsestään jotain organisaatiolle.
Nyt trackkereiden tuoma etuhan on ollut se, että vaikka tämä käyttäjä ei ole halunnut kertoa itsestään mitään, niin siitä huolimatta organisaatio voi ostaa Facebookilta ja Googlelta mainontaa tämän yksilön Facebook-tilille ja muihin kanaviin, koska Facebook ja Google kyllä tietävät kuka tämä henkilö on. Eli tässä on kysymys valtaosin mainonnasta ja seurannasta, joka tulee käyttäjälle käytännössä 99% tapauksissa pyytämättä ja tilaamatta.
Tällainen toiminta ei ole kovin asiallista, joten minusta on aivan ymmärrettävää, että EU-tasolla tartutaan tähän toimintaan tietosuojanäkökulmasta.
Se on minusta se tärkein pointti. Ja jos joku toiminta on asiatonta, niin ei siihen tarvitse tarjota korvaavaa tulonlähdettä. Asiakkaiden uhkailu ja kiristäminen olisi varmasti vielä tehokkaampaa, mutta sitäkin viranomaiset törkeästi rajoittavat :)
Noh, asiallisesti asiaa katsoen toki ymmärrän huolesi menetetystä tehokkuudesta noiden kävijöiden re-targetoinnissa ja houkuttelussa takaisin saitille. Kyllähän re-targetointi on tehokasta, etenkin kun ollaan hyvin kilpaillulla markkinalla. Tässä kuitenkin tullaan minun mielestä siihen, että aika harvoin julkishallinto toimii sellaisilla markkinoilla, joissa kilpailu olisi täysin veristä ja kuluttajien valinnat perustuisivat enemmän mukavuuteen ja helppouteen kuin joihinkin selkeisiin tuote-eroihin.
Esim. useimmissa Kelan palveluissa on kysymys kuitenkin monopolista, jolla ei ole todellisia kilpailijoita, joten maksimaalinen käyttäjien markkinoinnillinen tavoittaminen ilman käyttäjien antamaa lupaa tuntuu aika oudolta vaatimukselta. Esim. tämän artikkelin esimerkeissä (THL, Kela, Tulli, Poliisi, jne.) se tuntuu aika kovalta vaatimukselta, että nämä tahot saisivat jäljittää kaikkia käyttäjiään vain jotta saisivat maksimaalisen markkinointitehokkuuden.
Toki on joitakin alueita, joissa asiakkaista aidosti kilpaillaan, esimerkiksi nyt oppilaitosten alueella. Oppilaitosvalinta on kuitenkin yksilölle iso päätös, jota pohditaan pitkään ja perusteellisesti. Siksi on vaikea uskoa että joku re-targetointimainos olisi se ratkaiseva asia siinä, että meneekö ammattikorkeaan vai yliopistoon ja mihin yliopistoon sitä sitten menisi. Noh, varmasti moni markkinointimies on tästä eri mieltä, mutta tuskin siitä, että re-targetointi on kuitenkin vain yksi kapea viipale paljon isommassa markkinoinnin yhtälössä.
Lisäksi esimerkiksi oppilaitoksilla on edelleen mahdollisuus pyytää sivustoilla käyttäjiltään lupa tarkempaan kohdentamiseen, jonka jälkeen niitä re-targetointimahdollisuuksia voi edelleen käyttää. Näinhän esimerkiksi Business Finland tekee, kuten tuossa uusimmassa blogijutussa tästä aiheesta kerrotaan:
https://vierityspalkki.fi/2020/05/22/apulaistietosuojavaltuutettu-puuttui-evastelupalappuihin/
Jos taas epäilee, että merkittävä osa oppilaitosten yleisöstä ei niitä lisälupia anna (mikä voi olla totta), niin ideoinnin ja ajankäytön pitäisi sitten vain kohdistua asioihin, joilla saadaan ne saitin käyttäjät innostumaan ja antamaan yhteystietojaan. Eli pitäisi miettiä sisältöjä ja pitäisi yrittää houkutella käyttäjiä antamaan sähköpostiosoitteen vaikka vastineeksi hyvästä valintakoe-oppaasta (tjms). Minun mielestä tässä on kysymys vain siitä, että markkinoinnissa joudutaan panostamaan nyt enemmän sellaisiin toimenpiteisiin joihin käyttäjiltä on saatu lupa.
Sama linja koskee myös yrityksiä, joten mitenkään eriarvoiseen asemaan tässä ei julkishallinto joudu.
Re-targetointi ilman lupaa jää toivottavasti jonkinlaiseksi 2010-luvun oikuksi, jota katsotaan myöhemmin kummallisena aikakauden ilmiönä, ja siihen viitataan lähinnä asiana jota tehtiin ennenkuin ymmärrettiin miten käyttäjiä houkutellaan sivustoilla antamaan sähköpostiosoitteensa tai seuraamaan somessa tai muilla keinoin ottamaan yhteyttä silloin kun heitä aidosti sivuston tarjoama kiinnostaa.
Sara
Kiitos hyvästä, asiallisesta ja yksityiskohtaisesta vastauksesta! Itse keskityin alkuperäisessä kommentissani tosiaan enemmän kokonaisuutena julkisen hallinnon markkinointiin, vaikka asian pihvi oli tässä tuo reta, joka vain yksi osa koko keinovalikoimaa (taustalla ehkä hieman patoutumia joistain muilla foorumeilla käydyistä keskusteluista). ;)
Ehkä hieman vielä haastan tuota ajatusta, että Kelalla, Poliisilla tai muilla toimijoilla ei olisi kilpailijoita. Perinteisen markkina-ajattelun näkökulmasta kilpailijoita ei tosiaan suoraan ole, mutta kyse onkin ehkä kilpailusta mediatilassa (vrt. esim. Kelalta toimeentulotukea vai joltain yritykseltä pikavippejä, mikä on nyt ehkä hyvin kärjistetty esimerkki, mutta avaa ajatusta).
Oppilaitosten, joiden markkinoinnin voidaan siis ajatella em. mukaisesti olevan yleisesti perustellumpaa, hakijoita tavoitellessa ei ehkä yksittäinen reta-kampanja ole välttämättä se ratkaiseva tekijä, mutta sille voi olla paikkansa:
Jos ajatellaan että opiskelupaikkaa etsivä henkilö vertailee eri vaihtoehtoja, käy useilla eri sivustoilla, pohtii päätöstään jopa kuukausia, reta-kampanjat auttavat oppilaitoksen näkökulmasta pysymään potentiaalisen hakijan top-of-mindissa ja toisaalta hakijan näkökulmasta, voivat tarjota sellaisia vaihtoehtoja, joita hän ei aiemmilla sivustovierailuillaan tullut ajatelleeksi. Pelkkä FB-mainonnan kohdentaminen ei ihan aja tätä samaa asiaa.
Joka tapauksessa, tämänkin voi siis tehdä hyvin kysyen lupaa, kuten toteatkin. :) Iso pelko siinä on tosiaan tuo, että lupaa ei anneta, mutta sen näyttää sitten vain aika ja kokemus – jos mainostajien käytänteet kehittyvät, ja sisältö laadukasta ja relevanttia, ehkä lupa halutaankin jatkossa antaa.
Täytyy siis vain harmikseen todeta, että ehkä koko markkinoinnin keinovalikoima ei tällaisenaan ole enää jatkossa meidän käytössä, mutta tästä saa hyvin ja hyviä ohjeita julkishallinnon markkinointiin, ja pohjaa omille linjauksille. Kiitos! :)