112 mobiilisovellus ei ratkaise mitään ongelmaa – miksi sitä silti edelleen kehitetään?

Jos on joskus työskennellyt mobiilisovellusten parissa, tietää miten vaikeata on tehdä suosittuja mobiilisovelluksia, jotka myös pysyisivät kuluttajien puhelimissa ja aktiivisessa käytössä. Nykyisin kaikkien puhelimet ovat jo niin täynnä erilaisia sovelluksia, että kynnys uusien lataamiseen on korkea. Puhelimien käyttöjärjestelmät myös automaattisesti siivoavat sovelluksia joita käyttäjä ei käytä. Notifikaatioidenkin läpimeno on vaikeutunut, kun käyttöjärjestelmiin on tullut uusia toimintoja turhien hälytyksien hillitsemiseksi. Jos notifikaatioihin ei reagoi, voi käyttöjärjestelmä myös alkaa piilottamaan niitä.

Joten jos vielä kymmenen vuotta sitten valtion ylläpitämä 112 mobiilisovellus tuntui edes jotenkin järkevältä, tuntuu se nykyisessä maailmassa todella oudolta konseptilta.

Voi toki olla, että aktiivinen kampanjointi esimerkiksi kouluissa on saanut 112 sovelluksen latausmäärät näyttämään hyvältä, ja ehkä joku muistaa sen sovelluksen kun hätä iskee, ehkä.

Tosin jos luvut olisivat hyviä, niin Hätäkeskuslaitos todennäköisesti kertoisi ne. Nyt monessa lähteessä toistellaan vain ”2 miljoonan aktiivisen käyttäjän” tasoa. Todennäköisesti kyse on kymmenen vuoden aikana kertyneestä latausmäärästä, ei suinkaan aktiivisesta käytöstä, tai sitten suomalaiset soittelevat hätäpuheluita todella innokkaasti.

Sovelluksen latausmäärät eivät myöskään nykyisessä maailmassa kerro mitään, koska käyttöjärjestelmät tosiaan laittavat passiiviset sovellukset hyllylle automaattisesti.

Hätäkeskuslaitos ei myöskään kerro, miten iso osa puheluista tulee mobiilisovelluksen kautta. Puheluiden kokonaismäärä on toki huomattava, eli esimerkiksi vuonna 2025 soitettiin noin 2,6 miljoonaa hätäpuhelua. Täten jos edes joku osa soitetaan mobiilisovelluksen kautta, voisi se perustella sovelluksen olemassaoloa. Hätäkeskuslaitos ei kuitenkaan kerro tätä tietoa ulos, ja todennäköisesti syy on se, että luku ei ole iso.

Nykyisin puhelun sijaintitiedot saadaan kuitenkin myös tavallisista puheluista, kun ne tulevat älypuhelimista, joten käytännössä erillisen sovelluksen tärkein lisäarvo on kadonnut sen jälkeen kun puhelimien käyttöjärjestelmiin tuli tämä tuki sijaintitietojen välitykselle hätäpuhelimissa.

Ideana ja konseptina tällainen ”hätäsovellus” on toki hyvä. On myös varmaan ihan hyvä idea teoriatasolla, että erilaiset alueelliset hälytykset, kuten ne drone-varoitukset, keskitettäisiin johonkin sovellukseen.

Käytännössä tavallisen mobiilisovelluksen käyttäminen hätätilannetiedotukseen on kuitenkin todella huono idea. Notifikaatiot menevät todennäköisesti läpi vain hyvin pienelle osalle käyttäjiä ja heillekin kohdennus voi mennä väärin, jos sovellusta ei ole käyttänyt vähään aikaan. Paikkatietojen luovutus sovellukselle vaatii käyttäjältä aktiivisen luvan, eikä 112 sovellus saa mitään erikoisasemaa käyttäjien puhelimissa.

Esimerkiksi tästä suunnitellusta drone-varoitusjärjestelmästä on kirjoittanut Petteri Järvinen, jonka kanta on sama kuin esimerkiksi Mikko Hyppösellä (hänen lausuntonsa asiasta mm. A-studiossa), eli mobiilisovellus ja tekstiviestit ovat kumpikin huonoja järjestelmiä hätäviestien lähettämiseen kansalaisille. Parempi olisi, että Suomi liittyisi kiltisti eurooppalaiseen hätäviestijärjestelmään, joka perustuu puhelinten käyttöjärjestelmien sisäänrakennettuun hätäviestitoimintoon. Tässä sisäänrakennetussa ns. EU Alert-järjestelmässä ei tarvitse huolehtia siitä, onko käyttäjällä notifikaatiot sallittuna vai ei, koska se menee kaikista puhelimen henkilökohtaisista asetuksista ohitse. Kohdennustieto saadaan systeemissä myös suoraan operaattoreilta, joten viestit menevät vain niille, jotka oikeasti ovat kriisialueella.

Petteri Järvisen blogissa on aiheesta laajemmin.

Lue lisää: 112 Suomi – sovelluksen historia – miksi Suomi sooloili vaaratiedottamisessa (Petteri Järvinen 3.4.2026)

Järvisen blogiartikkeli avaa tarkemmin myös tuota CB-teknologiaa, johon tuo muualla Euroopassa käytössä oleva EU Alert -systeemi perustuu.

Tästä sekavasta vaaratiedottamisen kokonaisuudesta on kirjoittanut hiljattain esimerkiksi Yle.

Lue artikkeli: Suomi sooloilee vaaratiedottamisessa, asiantuntijat kysyvät miksi (3.4.2026)

Mitä enemmän tästä 112 sovelluksen kehittämisestä ja suunnitelluista uusista toiminnoista lukee, sitä enemmän tulee mieleen, että tässä etsitään kuumeisesti uusia käyttötarkoituksia nykyiselle 112 mobiilisovellukselle, johon on yli kymmenen vuoden aikana luultavasti investoitu useampia miljoonia euroa.

Hätäkeskuslaitoksen sivustolla uusia toimintoja perustellaan seuraavasti:

”Hätäkeskuslaitoksen valmiusjohtaja Marko Niemisen mukaan 112 Suomi -sovellus on yksi virallisista vaaratiedotekanavista, ja sen avulla tiedotteen saa suoraan puhelimeen oman sijainnin perusteella.

Vaikka Suomessa pystytään jo nyt varoittamaan väestöä monikanavaisesti, järjestelmiä pitää kehittää jatkuvasti nykyisessä turvallisuusympäristössä ja teknologian kehittyessä. Sisäministeriön maaliskuussa asettaman SIREN-hankkeen tehtävänä on luoda 112 Suomi -sovellukseen vielä erillinen ominaisuus ilmasta uhkaavasta vaarasta tiedottamiseen tämän ja ensi vuoden aikana. Hanke toteutetaan EU-rahoituksella.

– 112 Suomi -sovelluksesta on kasvanut vuosien varrella turvallisuuspalveluiden työkalupakki. Ilmasta uhkaavaan vaaraan liittyviin viestintätarpeisiin on järkevää hyödyntää olemassa olevaa sovellusta, joka on tuttu jo yli kahdelle miljoonalle käyttäjälle, Marko Nieminen toteaa.”

Niin, sen on ehkä ladannut kerran puhelimeensa yli 2 miljoonaa kansalaista, mutta kuinka monella se pääsee aktiivisesti käytettävien sovellusten listalle? Ja tässä on se perusongelma, miksi mikään kriittinen tiedottaminen ei voi perustua tällaisiin mobiilisovelluksiin, jotka edellyttävät käyttäjältä aktiivista käyttöä ja oman puhelimen asetusten säätämistä.

Toki jos ajatellaan laajemmin, niin ei ole välttämättä huono idea, että kansalaisilla olisi jonkinlainen kriisiaikojen ja poikkeustilanteiden sovellus, josta voisi katsoa, mitä omalla alueella tapahtuu. Tämäkään idea ei kuitenkaan edelleenkään kohtaa kovin hyvin todellisuuden kanssa. Suomalainen viranomaisjärjestelmä on erittäin hajautettu ja meillä ei ole laajamittainen kriisi käynnissä, joten esimerkiksi Ukrainan tilanteeseen vetoaminen tuntuu oudolta (keskitettyä sovellusta perustellaan mm. Sisäministeriön sivustolla ”Ukrainan opeilla”). Jos maassa on käynnissä aktiivinen sota, voi olettaa, että joku ilmavaaroista varoittava sovellus pääsee kansalaisten aktiiviseen päivittäiseen käyttöön. Muina aikoina vastaava vaatimus on täysin fantasiaa. Siksi mikään kriittinen varoitussysteemi ei voi perustua tavallisiin mobiilisovelluksiin.

Koko kansan sovelluksena 112 mobiilisovelluksessa ei ole nykytilanteessa mitään järkeä, eikä jonkun drooni-ilmoitusjärjestelmän yhdistäminen sovellukseen tee siitä yhtään järkevämpää. Ne drooni-ilmoitukset eivät mene kansalaisille läpi yhtään paremmin, vaikka omaan mobiilisovellukseen kaadettaisiin kuinka paljon euroja.

PS. Tilaa Vierityspalkin kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje, joka koostaa artikkelit, linkkivinkit, työpaikat ja julkaisut (uutiskirjeellä on jo yli 1200 tilaajaa).