Suomesta on tullut isojen resurssisopimusten luvattu maa

Tietojärjestelmien rakentaminen julkisella puolella on siirtynyt merkittävästi jättimäisten resurssisopimusten sisälle. Tämän seurauksena isot ohjelmistofirmat pärjäävät entistäkin paremmin. Samalla pienten yritysten kohtaloksi koituu yhä useammin päätyminen näiden isojen alihankkijoiksi.

Artikkeli

Viimeisimpiä uutisia tässä jatkumossa on Verohallinnon puitesopimus, jonka arvo on yli 100 miljoonaa euroa. Sopimuksen avulla Verohallinto ostaa erittäin laajasti tietojärjestelmien suunnittelua, toteutusta ja kaikkea mahdollista ohjelmistoihin liittyen. Kisan voitti Gofore. Ostajan arvio on, että tarve on 90-100:lle henkilötyövuodelle vuosittain. Lainaus Tivin artikkelista:

Puitesopimuksen kilpailutus koostui kuudesta osa-alueesta: ohjelmistokehityksen asiantuntijapalvelut, analytiikan ratkaisut, infrakonsultoinnin asiantuntijapalvelut, tekninen tiedonhallinta, laadunvarmistuksen asiantuntijapalvelut sekä määrittelyn tuki, fasilitointi ja ratkaisukonsultointi. Kuuden vuoden mittaisen puitejärjestelyn kokonaisarvo on 150 miljoonaa euroa.

Gofore on Verohallinnon kumppani laajasti koko palvelutarjonnallaan. Nyt kilpailutettu puitejärjestely korvaa nykyisin voimassa olevan vastaavan puitejärjestelyn, jossa Gofore on ollut toimittajana web-teknologian, tietokantojen ja testaamisen asiantuntijapalveluiden sekä pilviasiantuntijoiden osa-alueilla.

On hullua että Verohallinnon kaltaiset tahot kilpailuttavat tällaisia megasopimuksia, kun luulisi juuri tällaisilla tahoilla olevan tarpeeksi hankintaosaamista ostaa asioita pienemmissä palasissa, pyrkien siihen, että joka alueella on parhaat mahdolliset yritykset. Aiemminhan tällaista isolla kouralla ostamista vieroksuttiin aktiivisesti, kun kisat voitti aina Tieto tai CGI, eikä kukaan alalla oikein uskonut siihen, että näiden mammuttien kautta voi saada parasta osaamista, etenkään jos ostaa vain isolla kouralla. Nyt tämä on jotenkin unohtunut, tai kuvitellaan, että Gofore ja kumppanit olisivat jotenkin onnistuneet ratkaisemaan haasteen, ja toimittavatkin aivan mieletöntä erikoisosaamista, vaikka tällaisten sopimusten insentiivit eivät sellaiseen mitenkään kannusta.

Suomen Kuvalehtikin kirjoitti hiljattain Tieran tavasta kilpailuttaa ensisijaisesti vain todella isoja sopimuksia. Erityisesti kuntakentälle tehdyt kaksi 600 miljoonan euron sopimusta herättivät Suomen Kuvalehdenkin huomion. Sopimukset menivät norjalaiselle Atealle kumpikin, mutta käytännössä Atea ostaa valtavasti tavaraa ja työtä alihankkijoiltaan, joten Atea on nimenomaan välittäjän asemassa.

Samasta ilmiöstä on tässäkin blogissa kirjoitettu aiemmin muun muassa valtion hovihankkijoita käsitelleissä jutuissa. Valtori on noussut lyhyessä ajassa isoimmaksi toimijaksi valtionhallinnossa, mutta Valtorikin tekee vain valtavia puitesopimuksia kumppaneidensa kanssa, ja käytännössä Valtorinkin isoin yhteistyökumppani on Tieto.

Hankintaketjuihin siis kyllä tulee uusia välikäsiä, mutta markkina ei käytännössä muutu mitenkään. Ainakaan kilpailua ei tule enempää, kun julkishallinnon uudet hankintaorganisaatiotkin keskittyvät vain kilpailuttamaan jättisopimuksia. Verohallintoa voi toki tässä kehua siitä, että se sentään kilpailutti megasopimuksensa itse, olisihan Verohallinto myös voinut ostaa resurssinsa Valtorin kautta, kuten monet muut valtion virastot tekevät.

Tällä toiminnalla on useita seurauksia alalle. Tässä listattuna keskeisimmät vaikutukset:

  1. Alihankkijaketjujen rooli vahvistuu. Muutama alan firma toimii portinvartijana ja pääurakoitsijana. Vaikka Gofore ja kumppanit näitä sopimuksia nimellisesti voittavatkin, on alihankkijasopimusten kautta hommissa kymmeniä erilaisia yrityksiä. Ohjelmistoala siis menee rakennusalan suuntaan, jossa on selvä jako pääurakoitsijoihin ja aliurakoitsijoihin. Vaikutus tekemisen laatuun tiedetään.
  2. Yritysten erikoistuminen vähenee ohjelmistoalalla, koska erikoistuneella strategialla ei menesty tällaisissa isoissa hankinnoissa. Yksittäisen asiantuntijan kannattaa toki edelleen erikoistua, mutta kokonaisia, johonkin alueeseen erikoistuneita firmoja ei ole kovin helppoa tai kannattavaa pyörittää. Fiksumpaa on olla henkilövuokraamo, josta saa vähän kaikenlaista osaajaa. Asiakkaiden kannalta tämän asian vaikutus voi olla isokin. Ei ole yrityksiä, joilla olisi pitkän toimintahistorian tuomia prosesseja ja hiottuja käytänteitä tietyn sovellusalueen toteuttamiseen. Ei ole enää asiakkuudenhallintaan erikoistuneita yrityksiä, tai edes tiimejä, ei ole toiminnanohjauksen erikoisyrityksiä, ei ole tiettyihin tuotteisiin erikoistuneita huippuyrityksiä. On vain henkilövuokraamoja, joista voi vuokrata asiantuntijoita yksi kerrallaan.
  3. Uusien ohjelmistoalan yritysten perustaminen vaikeutuu. Houkuttelevin vaihtoehto on perustaa alihankkijakonsultointiin erikoistunut putiikki, jossa oheiskulut ovat mahdollisimman matalat ja asiantuntijoiden palkkaus on hyvin vahvasti sidoksissa laskutetun työn määrään. Tällaiset tehokkaat alihankkijat kiinnostavat isoja alan firmoja, jotka saavat näiden kautta hyvää alihankkijavoimaa isoihin sopimuksiinsa.
  4. Junioreiden pääsy alalle on vaikeaa, jatkossakin. Mitä enemmän ala menee resurssisopimuksien suuntaan, sitä vaikeampaa on ajaa sisään junioreita tai kouluttaa uutta työvoimaa projektien ohessa. Junioreiden kannattaakin hakeutua yhä enemmän sellaisiin ohjelmistotuotefirmoihin, joissa tehdään omia tuotteita tai saas-palveluita, koska jatkossa nämä ovat niitä harvoja paikkoja, joissa junioreita kannattaa kouluttaa systemaattisesti.
  5. Kilpailutusten määrä jatkaa vähenemistään. Tämä ilmiö toki on jo totta. Mitä enemmän kilpailutetaan tällaisia megasopimuksia, sitä vähemmän määrällisesti kilpailutuksia tulee. Yksikin 10 miljoonan euron puitesopimus voi helposti korvata kymmenen pienempää kilpailutusta, jopa useita kymmeniä kilpailutuksia, kun saman lavean puitesopimuksen sisällä voidaan tehdäkin useita erilaisia urakoita.
  6. Uusia, isoja asiantuntijayrityksiä syntyy harvoin. Tämä ilmiökin on jo totta, Gofore on käytännössä ainut uusi toimija, joka onnistunut murtautumaan julkishallinnon sopimuksiin ja kasvamaan niiden avulla merkittävään kokoluokkaan. Ehkä Solita on se toinen, joka vahvistaa poikkeuksena säännön. Muut ovat joko tulleet ostetuiksi tai jämähtäneet aika pieneen kokoluokkaan. Suomessa julkishallinto on niin iso ostaja, että pelkällä yksityisen puolen tekemisellä ei ole kovin realistisia mahdollisuuksia nousta isoksi. Toki aina voi yrittää kansainvälistyä, mutta ei sitäkään huonosti toimiva kotimarkkina helpota.

Muitakin vaikutuksia varmasti löytyy. Aiemminkin tässä blogissa on kirjoitettu tästä ilmiöstä ohjelmistofirmojen näkökulmasta, ja esimerkiksi jo vuoden 2021 artikkelissa todettiin, että yksi merkittävä vaikutus on se, että asiakkaiden täytyy ottaa merkittävästi enemmän vastuuta teknologiavalinnoista, arkkitehtuurista ja työn johtamisesta.

En tiedä, olenko se vain minä, mutta kovin on vaikea nähdä tässä ilmiössä hyviä puolia. Toki julkishallinnon kannalta tällaisten megasopimusten kilpailutus on helppoa, yhdellä kilpailutuksella hoidetaan kymmenien isojen urakoiden kilpailutus. Virkamiesten näkökulmasta työ on joustavaa ja helppoa, kunhan vain on tarpeeksi iso sopimus, jotta budjettia riittää, vaikka urakka kasvaisikin ja venyisikin matkan varrella. Ehkä se käytännön arki puitesopimusten sisällä on tekijöidenkin näkökulmasta leppoisaa hommaa ja helppoa rahaa, joten miksi vastustaa. Kuka siis sanoo ei?

Veronmaksajalta kun ei kysytä.

PS. Tilaa Vierityspalkin kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje, joka koostaa artikkelit, linkkivinkit, työpaikat ja julkaisut (uutiskirjeellä on jo yli 900 tilaajaa).

Perttu Tolvanen

Perttu on Vierityspalkin päätoimittaja ja kirjoittaja.

Perttu Tolvanen on digitaalisten palveluiden suunnittelun, arkkitehtuuriratkaisujen ja kumppanivalintojen asiantuntija. Perttu on konsulttiyhtiö North Patrol Oy:n konsultti ja toinen perustaja. North Patrol on digitoimistoista ja järjestelmätoimittajista riippumaton konsulttiyhtiö, joka suunnittelee digitaalisia palveluita ja auttaa asiakkaita onnistumaan uudistushankkeissaan. Ota yhteyttä Perttuun!

2 kommenttia on “Suomesta on tullut isojen resurssisopimusten luvattu maa”

  1. Hyvää analyysiä jälleen kerran!

    En ota kantaa kotimaan tilanteeseen, mutta hieman olen yrittänyt tutkia asiaa EU-tason kilpailutusten osalta, mukaan lukien T&K-rahoitus. Kun siellä suunnalla rahamäärät ovat vielä hurjempia, omat ja muiden tutkijoiden tulokset ovat aika hälyttäviä. Esimerkiksi todella isoihin hankkeisiin saatetaan saada joillain sektoreilla ainoastaan 1-2 hakemusta. Komission, OLAF:in ja muiden asiaan liittyvien toimijoiden koneoppimismalleissa nämä luokitellaan suoraan korruptioriskitapauksiksi.

    Sekä Gofore että Solita ovat sitoneet itsensä aika tiukasti myös yhdysvaltalaisiin jätteihin (siis lähinnä AWS ja Azure) eli valtionhallinto näin ollen tukee epäsuorasti ja hieman paradoksaalisesti maailmanlaajuista keskittymistä, kartellisoitumista ja monopolitendenssejä, joita vastaan puolestaan sitten sekä EU että Yhdysvallat pyrkivät etenevissä määrin toimimaan.

    Mites on Perttu, uskallatko veikata, tullaanko lähitulevaisuudessa näkemään näiden jättien pilkkominen osiin?

  2. Hyvä kysymys, mutta omasta mielestäni ollaan vielä hyvin kaukana siitä, että AWS tai Azure katsottaisiin jotenkin liian hallitsevaksi toimijaksi. Sinne suuntaan ollaan kyllä matkalla, mutta yleensähän viranomaiset alkavat näitä arvioida vasta kun tilanne on jo ollut paha pidempään.

    Tällä viikolla julkistettu tieto, että EU harkitsee Googlen mainosbisneksen pilkkomista, tai pitää sitä yhtenä mahdollisuutena, on todella iso pelinavaus ja uhkaus EU:n puolelta. Mainosmarkkinassa Googlen asema on kuitenkin todella poikkeavan hallitseva, koska se omistaa isoimman mainospörssin, isoimman jakelujärjestelmän ja on itse vieläpä yksi isoimmista mainospaikkojen myyjistä. Eli kyse on siitä, että Google osti DoubleClickin aikanaan ja sai näin todella hallitsevan aseman koko ketjussa, ja pystyy näin aktiivisesti rajoittamaan kilpailijoiden näkyvyyttä, tai ainakin suosimaan omien mainospaikkojensa asemaa, kun kontrolloi myös sitä pörssiä ja jakelusoftaa.

    Toistaiseksi esim. AWS tai Azure eivät samalla tavalla monopolisoi koko ketjua, ellei ajatella Microsoftin työkaluja (Teams, Windows, Excel, Word, jne.) ketjun eri osaksi ja sitten Azurea toiseksi osaksi, mutta luulen, että tämä on liian kaukaa haettua. Ja ihan jo AWS:n olemassaolo estää sen, että Microsoftia ja Azure-sopimuksia on vaikea kyseenalaistaa, vaikka niissä saatettaisiinkin käyttää jonkinlaista markkinavaltaa asiakkaiden suuntaan. Ei siis olla lähelläkään tilannetta, jossa voisi puhua jonkinlaisesta duopolista.

    Onhan Microsoftilla lupa myydä omaa pilvipalveluaan halvalla vanhoille asiakkaille. Harmaalle alueelle mentäisiin varmaan vasta, jos Microsoft esimerkiksi pakottaisi asiakkaansa käyttämään kaikkeen mahdolliseen Azurea, jos haluavat käyttävät Teamsia.

    Sitten on toinen asia, että miten nämä jättiläiset toimivat suhteessa pienempiin kilpailijoihin ja esimerkiksi erilaisten ohjelmistotuotteiden jakeluun liittyen. Esimerkiksi Elastic Searchin ympärillä on ollut paljon puhetta siitä, onko se reilua, että AWS tarjoaa avoimen lähdekoodin hakukoneesta omaa versiota asiakkailleen, ja näin syö aika tehokkaasti sen taustafirman bisnestä, eli samantyyppistä toimintaa kuin mitä vaikka Pirkka-tuotteet ja Rainbow-tuotteet edustavat kotimaisessa elintarvikebisneksessä.

    Samaa on tehnyt Azurekin, että tarjoaa avoimen koodin tuotteita oman platan osana helpommin käyttöönotettavana kuin jos itse joutuisi sen pystyttämään. Ja sitten toki Amazon ja Microsoft ovat myös ostaneet pieniä firmoja ja laittaneet niiden työkalut osaksi oman pilvialustansa tarjontaa. Tätä voi ajatella monella tapaa. Yhtäältä se on hieno mahdollisuus pienille firmoille tulla ostetuiksi, mutta toisaalta voi käydä niin että jättiläiset vain kopioivat ne innovaatiot ja antavat sitten “ilmaiseksi” asiakkailleen.

    Kyseinen toiminta on myös alan kannalta vaarallista ja johtaa keskittymiseen, ja ihan varmasti innovaatioiden hiipumiseen jossain pisteessä. Mutta onko se jotenkin lainvastaista? Kysymys on lopulta aika sama kuin ne Pirkka-tuotteet ja Rainbow-tuotteet – onko väärin, että kauppa/jakelija toimii myös itse valmistajana?

    Toki voi visioida tulevaisuuden, jossa AWS ja Azure katsotaan tukkureiden kaltaisiksi välittäjäpalveluiksi, tai Amazon.com-tyyppisiksi sekatavarakaupoiksi, ja silloin saatettaisiin luoda lainsäädäntöä, jossa näiden pitää olla ohjelmistotuottajista erillisiä toimijoita, tai ainakin näiden tulisi kohdella kaikkia osapuolia alustallaan tasapuolisesti. Mutta omasta mielestäni tähän lienee matkaa vielä aika monta vuotta, jopa kymmeniä vuosia.

Kommentointi on suljettu.



Vierityspalkki.fi

Julkaistu vuodesta 2006. Vierityspalkki on blogi kotimaisen internet-alan trendeistä, teknologioista ja alan toimistoista. Seuraa, niin tiedät miten ja kenen toimesta syntyvät parhaat verkkopalvelut, verkkokaupat ja räätälöidyt web-sovellukset. Uutiskirjeellä on jo yli 1000 tilaajaa.


Tilaa uutiskirje.

  • 40-50 asiantuntija-artikkelia vuosittain.

    Toimitettua asiasisältöä kattavasti teknologioista ja web-alan ilmiöistä. Vierityspalkki nostaa esiin alan puheenaiheita ja tuoretta tutkimustietoa, osallistuu keskusteluun sekä haastattelee alan asiantuntijoita ja toimistoja. Julkaistuja artikkeleita jo yli 1000 kappaletta.


    Kaikki artikkelit

  • 150-200 julkaistua referenssicasea joka vuosi.

    Julkaisut-palsta tarjoaa näkyvyyttä kiinnostaville uusille verkkopalveluille ja web-sovelluksille, ja antaa asiakkaille mahdollisuuden arvioida eri toimistojen osaamista.


    Selaa toimistojen julkaisuja

  • 300-400 työpaikkailmoitusta vuosittain.

    Vuodesta 2007 toiminut ilmoituspalsta on edelleen sivuston suosituin osio. Moni asiantuntija on löytänyt useammankin työpaikan palstan kautta vuosien varrella.


    Selaa avoimia työpaikkoja

  • 31 kokenutta digitoimistoa

    on päässyt aina ajantasaiselle Toimistot-listalle. Lista on auttanut asiakkaita löytämään kokeneita digitoimistokumppaneita jo usean vuoden ajan. Lista keskittyy WordPress-osaajiin ja räätälöityjen web-sovellusten tekijöihin.


    Selaa Toimistot-listaa

Tilaa kuukausikirje

Kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje koostaa artikkelit, julkaisut, työpaikat ja linkkivinkit. Kirjeellä on jo yli 1000 tilaajaa.
Huom. Sähköpostiosoitettasi ei luovuteta eteenpäin, eikä käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen – ihan oikeasti.

Siirry takaisin sivun alkuun