Data-analyysi: Valtion räätälisoftan tekijät vuonna 2019

Aiempina vuosina hyvin suosiota kerännyt sarja jatkukoon. Nyt vuoden 2019 tutkihankintoja.fi-palvelun tarjoaman valtion laskutusdatan analyysissä on keskitytty vielä aavistuksen enemmän firmoihin, jotka tekevät valtiolle räätälisoftaa tai rakentavat hyvin räätälöityjä kokonaisuuksia jonkun ohjelmistokehyksen tai -alustan päälle.

Aiempien vuosien listauksiin verrattuna (2017, 2018) listalta on karsittu vielä selkeämmin pois yrityksiä, jotka ovat lähinnä lisenssien myyjiä tai pelkkiä tuotetukiorganisaatioita jollekin täysin valmiille tuotteelle. Rajanveto on toki vaikeaa ja väistämättä myös tulkinnallista, mutta tänä vuonna arvioinnin perusteena on myös käytetty HILMA-portaalia ja Creditan Julkiset Hankinnat -tietokantaa, jotka täydentävät Tutkihankintoja.fi-dataa kertomalla myös millaisia kilpailutuksia mikäkin yritys on voittanut viime vuosina. Lista on tänä vuonna myös hieman lyhyempi kuin aiemmin, kattaen vain 20 suurinta laskuttajaa, mutta osaan näistä laskutuksista on tänä vuonna pureuduttu hieman tarkemmin.

Listaus perustuu Tutkihankintoja.fi-palvelun avoimeen dataan ICT-hankinnoista, josta on suodatettu pois asiantuntijatyönä edellä mainittuja yrityksiä. Aiempien vuosien jutuissa on myös avattu hieman laajemmin sitä millaisia yrityksiä listalta on poistettu. Raakadatahan sisältää suuren määrän hyvin löysästi ohjelmistoalaan liittyviä toimijoita, kuten verkko-operaattoreita, postipalveluiden tarjoajia ja monia muita varsin erilaisten toimialojen yrityksiä. Täten manuaalinen, asiantuntijatyönä tehtävä suodatus on välttämätöntä.

Vuoden 2019 datassa on salattujen tietojen määrä kasvanut merkittävästi

Tämän vuoden datassa ehkä merkittävin dataan liittyvä muutos on salassa pidettäväksi luokitellun laskutuksen huomattava kasvu edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2019 salassa pidettäväksi on luokiteltu laskutusta 46,4 miljoonan euron verran, joka on 39 prosenttia suurempi luku kuin edellisenä vuonna. Tällä laskutuksella pääsisi tällä listalla neljänneksi, jos se edustaisi yhtä yritystä. Lähes 40 prosentin nousu tuntuu yhden vuoden ajanjaksolla todella huomattavalta, ja herättää tietysti kysymyksen, onko valtionhallinnossa reagoitu Tutkihankintoja.fi-palvelun tuomaan avoimuuteen merkitsemällä yhä useampi sopimus ja lasku salaiseksi.

On kuitenkin kiistatonta, että Tutkihankintoja.fi-palvelu on merkittävä lisä valtion hankintojen avoimuuteen. Alkuvuodesta myös uudistui HILMA-palvelu, ja uudistuneessa palvelussa luvataan erityisesti arkistoinnin olevan paremmalla tolalla. Aiemminhan jopa jälki-ilmoitukset katosivat HILMA:sta, joten julkisten hankintojen takautuva analyysi oli varsin haastavaa. Nyt tilanne on tältäkin osin parempi.

Aiempien vuosien havainnot ovat pitkälti läsnä tänäkin vuonna

Aiempina vuosina on katsauksissa kiinnitetty huomiota muun muassa siihen miten suuri ostaja valtio on monelle kotimaiselle tunnetulle ohjelmistoyritykselle. Esimerkiksi Solita, Gofore, Visma Consulting, Cybercom Finland, Netum ja Codemen ovat aiemmin erottuneet analyyseissä tekemällä huomattavan osan kokonaisliikevaihdostaan juuri valtion ja julkishallinnon projekteilla.

Myös sopimusten jatkuminen vuodesta toiseen lähes täysin identtisillä summilla on asia, johon aiemmissa analyyseissä on kiinnitetty huomiota. Tämän on arvioitu johtuvan siitä, että etenkin isommat ohjelmistoyhtiöt pääasiallisesti vuokraavat asiantuntijoita ja jopa kokonaisia tiimejä valtiolle tekemään ohjelmistoprojekteja ennakkoon sovitulla resurssikiinnityksellä. Vuokratut asiantuntijat toimivat yleensä käytännössä asiakkaiden omassa projektijohdossa, joten merkittävä osa tämän katsauksen liikevaihdoista voitaisiin myös luokitella henkilöstövuokraukseksi, eikä suinkaan ohjelmistoprojektien alueelle.

Valtorin huomattava rooli on myös yksi keskeinen ilmiö tällä alueella, ja erityisesti Valtorin vähäinen oma palveluntuotanto, koska yli 90% Valtorin tarjoamista palveluista ovat käytännössä yksityisten ohjelmistoyritysten tuottamia, kuten Tutkihankintoja.fi-datasta voi helposti päätellä. Vuonna 2019 Valtori osti ICT-palveluita 243 miljoonalla eurolla ja laskutti muita valtion yksiköitä 257 miljoonalla eurolla. Valtori lienee näin ainakin laskunvälitykseen liittyvien palveluntarjoajien lempiasiakas.

Nämä kaikki aiempien vuosien havainnot vaikuttavat olevan läsnä tänäkin vuonna. Isojen laskuttajien osuudet eivät ole juurikaan muuttuneet. Laskutukset toistavat aiemmin havaittua kaavaa, eli toistuvat usein hyvin samansuuruisina vuodesta toiseen. Valtorin oma palvelutuotanto ei näytä kasvaneen, vaan organisaatio toimii edelleen vain läpilaskuttajana.

Gofore nousi Tiedon ja CGI:n jahtaajaksi

TOP-10:ssä ainut merkittävä muutos on Goforen tasainen nousu, joka auttoi vuonna 2019 sen ohi Solitasta ja Fujitsusta. Näin Gofore on nyt Tiedon ja CGI:n takana kolmanneksi isoin räätälöityjen ohjelmistojen toimittajayritys valtiolle. Valtori, Tietokarhu ja CSC kun ovat käytännössä valtion omia yksiköitä.

Kolmen vuoden jaksolla tarkasteltuna onkin kiinnostavaa, että TOP-8-pelurit eivät ole muuttuneet lainkaan. Sijoilla 9-20 tapahtuneet muutokset ovat myös hyvin pieniä. Eri vuosien listat näyttävät lähes identtisiltä, isoimpien muutosten liittyessä firmojen hieman erilaiseen järjestykseen.

Ehkä se keskeisin “yllättävä” havainto on tänäkin vuonna se, miten stabiili tämä markkina on. Vuositasolla ei juurikaan heilahduksia tapahdu, koska virastot kilpailuttavat ohjelmistokumppanit monivuotisiin puitesopimuksiin, joita käytetään kokonaisten tiimien tai useiden asiantuntijoiden pysyväisluonteiseen henkilöstövuokraukseen, jolloin yritysten laskutukset toistuvat vuodesta toiseen hyvin samankaltaisina. Tästä näkökulmasta katsoen ei olekaan ihme, että moni tämänkin listan yritys on suosittu sijoituskohde pörssissä tai on päätynyt muhkealla siirtosummalla kansainvälisten pääomasijoittajien salkkuun.

Valtion TOP-3 räätälisoftan tekijät – vuonna 2019:

1) Valtori (256,9 miljoonaa euroa / +7 %)

Valtorin laskutus kasvoi melko huomattavastikin, koska seitsemän prosenttia Valtorin mittakaavassa on melko paljon rahaa. Selvästi valtionhallinnon ohjelmisto- ja IT-hankinnat jatkavat keskittymistään Valtorin kautta laskutettaviksi.

Valtorin kärkiasemaa tällä listalla voi ehkä pitää outona, kun huomioi Valtorin roolin lähinnä läpilaskuttavana tahona. Valtorissa tuskin kukaan koodaa räätälöityä softaa kenellekään. Valtorin virallisena tavoitteena on kuitenkin toimia valtion sisäisenä palveluyksikkönä. Valtori myös käytännössä toimii valtionhallinnossa kuten sisäinen palveluyksikkö, tarjoten kaikille asiakasorganisaatioille omat palveluvastaavat ja omat tukikanavat. Se, että Valtori käytännössä vain edelleenreitittää pyynnöt alihankkijoilleen, ei välttämättä näy loppuasiakkaina toimiville virastoille lainkaan.

Valtori myös koordinoi paljon merkittäviä kehityshankkeita ja toimii myös näissä projekteissa usein toimittajan roolissa virastojen suuntaan. Täten asiakasorganisaatioiden näkökulmasta Valtori näyttäytyy hyvin samankaltaisena toimijana kuin muutkin tämän listan toimittajat.

Toisenkinlaisen tulkinnan tosin voisi varmasti tehdä, kun katsoo mitä Valtori ostaa, koska Valtori ostaa jopa omat projektipäällikkönsä alihankkijoiltaan, kuten tässä artikkelissa myöhemmin todetaan.

2) Tieto Finland Oy (99,4 miljoonaa euroa / +5,6 %) & Tietokarhu Oy (28,9 miljoonaa euroa / -12,2 %)

Tiedon asema valtion hovihankkijana vahvistui tänäkin vuonna. Tieto on kasvattanut kahdessa vuodessa laskutuksensa valtiolta 84,2 miljoonasta eurosta lähes 100 miljoonaan euroon. Tästä kasvusta Tieto voi kiittää Valtoria lähes täysin. Valtorin osuus vuonna 2017 oli 49,4 miljoonaa euroa Tiedon potista. Vuoden 2019 osuus on 57,8 miljoonaa euroa. Merkittävä osa tästä asemasta johtuu tietysti siitä, että virastojen omia IT-osastoja on sulautettu Valtoriin, ja sopimuksia on siirretty Valtorin nimissä maksettavaksi. Omia kilpailutuksia Valtori ei ole vielä tehnyt paljoakaan, joten on vaikea analysoida sitä minkälaisista hankkeista Valtorin ja Tiedon erittäin laaja-alainen yhteistyösuhde käytännössä muodostuu.

Valtorin asema Tiedon sopimuskumppanina on kuitenkin aivan omassa luokassaan. Seuraavaksi suurimmat asiakkaat eivät yllä edes kaksinumeroisiin miljoonalukuihin. Traficom on maksanut Tiedolle 9 miljoonaa euroa. Oikeusrekisterikeskus 8,7 miljoonaa euroa. Digi- ja väestörekisterikeskus 5 miljoonaa euroa. Patentti- ja rekisterihallitus 4,6 miljoonaa euroa.

Valtorin lisäksi vahvoja asiakassuhteita Tiedolla on muun muassa Oikeusrekisterikeskuksen (8,7 & 8,1 & 5,3) kanssa, jolta Tieto on laskuttanut kolmen viime vuoden aikana yhteensä 22,1 miljoonaa euroa. Oikeusrekisterin kanssa tehtäviä hankkeita on esimerkiksi Oikeusministeriön Aineistopankkihankkeen (AIPA) jatkovaiheet, jonka kilpailutuksen Tieto voitti vuonna 2017 ja jonka arvoksi on kilpailutusvaiheessa arvioitu 4,5 – 6 miljoonaa euroa. Kilpailutukseen osallistui yhdeksän yritystä. Yhteistyö ei näytä myöskään laantumisen merkkejä, koska hiljattain Tieto voitti oikeusavun ja talous- ja velkaneuvonnan tietojärjestelmien ylläpito- ja kehityspalvelut hieman yli 8 miljoonan euron sopimuksella. Tarjouksia oli kilpailutukseen saapunut neljä kappaletta.

Myös Traficomin kanssa yhteistyö on ollut viime vuosina tiivistä. Viimeisen kolmen vuoden aikana Tieto on laskuttanut Traficomilta (ja viraston aiemmilta ilmentymiltä) yhteensä 20,6 miljoonaa euroa (9 & 7,1 & 4,5). Traficomin tai sen edeltäjän Liikenteen turvallisuusviraston nimissä ei ole tehty viime vuosina merkittäviä tämän alueen kilpailutuksia, joissa Tieto olisi ollut voittajana, joten huomattavan suuri laskutus perustunee vanhempiin sopimuksiin.

Digi- ja väestörekisterikeskukselta laskutus on ollut myös erittäin tasaista noin viiden miljoonan euron vuositahtia, kerryttäen yhteensä 14,5 miljoonaa euroa viimeiseltä kolmelta vuodelta (vuosilaskutukset: 5 & 4,5 & 5). Tulevinakin vuosina on odotettavissa yhteistyön jatkuvan, koska hiljattain Tieto voitti esimerkiksi Väestötietojärjestelmän henkilötietojen, maistraattien asioinnin, asiankäsittelyn, asianhallinnan ja arkistoinnin, eli VAAKA-hankkeen kehitystiimin kilpailutuksen. Kyseinen ohjelmistokehitystiimin hankinta oli arviolta 5 miljoonaa euroa. Kilpailutukseen osallistui viisi yritystä. Tämä on hyvä esimerkki siitä millaista monen valtion yksikön harrastama ostaminen nykyisin on, ja miksi oikeampi termi tällaiselle olisi henkilöstövuokraaminen.

3) CGI Suomi Oy (50,1 miljoonaa euroa / +8 %)

Vaikka CGI Suomi on laskuttanut yli 50 miljoonaa euroa valtiolta, on CGI:n profiili valtion hovihankkijana täysin toisenlainen kuin Tieto Finlandin. Esimerkiksi Valtori on vasta kolmanneksi suurin asiakas CGI:lle, ja summakin on pikkuruinen 8,5 miljoonaa euroa, verrattuna Tiedon lähes 60 miljoonan euron Valtori-suhteeseen.

CGI:n suurimmat asiakkaat valtionhallinnossa ovat Oikeusrekisterikeskus (10,4 miljoonaa euroa), Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus (9,2 miljoonaa euroa), Valtori (8,5 miljoonaa euroa), Väylävirasto (5 miljoonaa euroa) ja Ruokavirasto (2,6 miljoonaa euroa).

CGI:lla on erityisen vahva suhde Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskukseen, jolta CGI on laskuttanut viimeisen kolmen vuoden aikana yhteensä 26,4 miljoonaa euroa (vuosilaskutukset: 9,2 & 8,5 & 8,7). Yhteistyö näyttäisi myös jatkuvan vahvana, koska vuonna 2019 CGI valittiin valtion yhteisen talous- ja henkilöstöhallinnon palvelun (Kieku-järjestelmä) ylläpito- ja kehittämispalveluiden tuottajaksi yli 7 miljoonan euron arvoisella sopimuksella. Neuvottelumenettelyllä toteutettuun kilpailutukseen osallistui kaksi yritystä.

Myös Oikeusrekisterikeskuksen ja CGI:n yhteistyösuhde on vahva, koska laskutusta on kertynyt kolmen vuoden aikana yhteensä 20,2 miljoonaa euroa (vuosilaskutukset: 10,4 & 6,2 & 3,6). Esimerkiksi tuoreimpana voittona on Oikeusrekisterikeskuksen sähköisen asioinnin alustan ja asiointipalvelujen ylläpito- ja kehityspalvelut, joiden tuottamisen arvoksi arvioitiin noin 700 000 euroa. Kilpailutukseen osallistui kuusi yritystä.

Valtorille CGI Suomi tuottaa muun muassa Microsoft Active Directoryyn liittyviä konsultointipalveluita, joiden tuottamisen puitesopimuksen CGI voitti vuonna 2019. Sopimuksen arvioitu arvo oli 900 000 euroa. Kilpailutukseen osallistui kaksi yritystä.

Väylävirastolta CGI Suomi on laskuttanut varsin tasaisella tahdilla kolmessa vuodessa 17,4 miljoonaa euroa (5 & 5,9 & 6,5). Väylävirastollekin odotettavissa on yhteistyön kasvua todennäköisesti, koska tänä vuonna voitettu Digiroad-kokonaisuuden (kansallinen tie- ja katutietojärjestelmäkokonaisuus) operointi on arvoltaan neljä miljoonaa euroa. Tähän kilpailutukseen oli saapunut neljä tarjousta.

Erityisesti CGI:n ja Tiedon valtavia vuosilaskutuksia on kuitenkin hyvin vaikea kartoittaa kilpailutusten kautta, koska yhtiöillä on paljon pitkään jatkuneita puitesopimuksia ja muita yhteistyösopimuksia. Monia näitä sopimuksia on asiakkaiden jopa pakko jatkaa suorahankintoina, koska kyse on ohjelmistoista, joiden kehittäminen ei ole mahdollista muiden toimittajien toimesta. Täten virastot ovat enemmän tai vähemmän pakotettuja jatkamaan sopimuksia näiden tahojen kanssa siihen saakka kunnes koko järjestelmä päätetään korvata.

Esimerkiksi vuonna 2019 perustetun Ruokaviraston asiakirja- ja asianhallintajärjestelmä perustuu OpenText-yhtiön järjestelmään, mutta järjestelmän päälle on rakennettu osuuksia, jotka ovat CGI:n omaisuutta (ja tämä on sallittu aikanaan kilpailutuksessa). Täten esimerkiksi nyt alkuvuodesta 2020 Ruokavirasto on ilmoittanut tekevänsä suorahankinnan kyseisen järjestelmän ylläpidosta ja jatkokehittämisestä, koska järjestelmän jatkokehitystä ei ole mahdollista kilpailuttaa avoimesti. Hankinnan arvoksi on arvioitu 250 000 euroa.

Vastaavia tapauksia löytyy paljon. Osassa puhutaan myös huomattavista summista. Esimerkiksi Tiedon historiasta löytyy parin vuoden takainen Oikeusrekisterikeskuksen RAJSA-järjestelmän jatkokehitys, joka on hankittu suorahankintana Tiedolta, koska järjestelmä on Tiedon rakentama ja omistama. Suorahankinnan arvo oli yli 900 000 euroa. Kohteena oleva RAJSA-järjestelmä on myös otettu käyttöön jo vuonna 2004, joten 2004-2020 välillä on vastaavia suorahankintoja voitu tehdä useita (tässä selvityksessä käytetty Creditan tietokanta ulottuu vain vuoteen 2011 saakka).

Valtionhallinnossa myös hyödynnetään paljon erilaisia puitesopimuksia, joiden sisällä tehdyistä ostoksista ei ole raportointivelvollisuutta, joten tästäkin syystä vain pieni osa euromääräisestä laskutuksesta on liitettävissä tehtyihin kilpailutuksiin. Jälki-ilmoituksia ei myöskään ole pakko tehdä kuin isoimmista hankinnoista ja näidenkin julkinen arkistointi alkoi vasta vuoden 2020 alussa, kun HILMA-palvelu uudistui.

Valtion räätälisoftan tekijät – sijat 4-10:

4) CSC (30,6 miljoonaa euroa / +13,7 %)

Valtion ja korkeakoulujen omistama CSC tarjoaa palveluitaan pääosin opetus- ja kulttuuriministeriön alalle ja on näin hieman Valtorin kaltainen valtion omistama sisäinen palveluyksikkö. Oman hallinnonalan lisäksi isoja asiakkaita ovat muun muassa Valtori (3,6 miljoonaa euroa) ja Valtiokonttori (1 miljoona euroa).

5) Gofore Oyj (19,8 miljoonaa euroa / +25 %)

Goforen nousu tällä listalla on ollut varsin nopeata. Vuoden 2018 katsauksessa kasvua oli 29,1 %. Tänä vuonna kasvuprosentti on 25 %. Gofore ohittaa tänä vuonna listalla muun muassa Solitan ja Fujitsun. Gofore on noussut kahdessa vuodessa reilun 13 miljoonan euron laskutuksesta jo lähes 20 miljoonan euron luokkaan.

Vuoden 2017 katsauksessa kiinnitettiin huomiota valtion laskutuksen varsin isoon osuuteen Goforen kokonaisliikevaihdosta (tällöin suhdeluku oli 39,4 %). Vuonna 2019 valtion suhteellinen osuus ei ole enää aivan yhtä iso, koska Gofore on yhtiönä kasvanut noin 30 miljoonan euron liikevaihdosta yli 60 miljoonan euron liikevaihtoa tekeväksi yhtiöksi. Valtion yksiköiden osuus kokonaisliikevaihdosta on kuitenkin vielä vuonna 2019 lähes kolmannes (30,9 %).

Goforella on erityisen vahva suhde ELY- keskuksiin ja TE-toimistoihin, joilta Gofore on laskuttanut viimeisen kolmen vuoden aikana yhteensä 16 miljoonaa euroa (8,1 & 4,4 & 3,5).

Myös Digi- ja väestötietoviraston kanssa yhteistyö on myös jatkunut pitkään. Vuonna 2019 laskutusta on tullut 5,8 miljoonaa euroa, vuonna 2018 laskutusta tuli 5 miljoonaa euroa ja vuonna 2017 yhteensä 4,2 miljoonaa euroa. Yhteensä kolmen vuoden laskutus on näin 15 miljoonaa euroa. Kilpailutusten kautta on tätäkin yhteistyötä vaikea kartoittaa, koska saatavilla on vain tietoa puitesopimuksista, joihin Gofore on valikoitunut mukaan yhtenä toimittajana.

Miljoonaluokan tilejä ovat lisäksi Traficom (1,7 miljoonaa euroa) ja Valtori (1,6 miljoonaa euroa).

Goforen vahva asema valtionhallinnossa perustuu käytännössä huomattavan suuriin puitesopimuksiin, jotka ovat lähes poikkeuksetta resurssivuokraustyyppisiä järjestelyjä valtionhallinnon eri yksiköiden kanssa. Monessa sopimuksessa Gofore on toki vain yksi sopimukseen valituista toimittajista, mutta laskutusmääristä voi arvioida, että Gofore menestyy hyvin puitesopimusten sisäisessä työnjaossa.

6) Visma Consulting Oy (17.5 miljoonaa euroa / +40,1 %)

Visman Consulting -yhtiö on kasvanut Suomessa erityisesti yritysostojen kautta, mutta vuoden 2019 kasvuloikka perustunee hyvään menestykseen julkisissa kilpailutuksissa. Visma Consulting on pärjännyt useissa isoissa puitesopimuskilpailutuksissa muun muassa Goforen ohella ja näin onnistunut kasvattamaan myös vuosittaista laskutustaan valtiolta huomattavasti.

Ja kuten Goforellakin, on Visman suurin asiakas ELY- keskukset ja TE-toimistot, joilta on kertynyt laskutusta 4,6 miljoonan euron verran.

Muita merkittäviä tilejä vuonna 2019 ovat olleet patentti- ja rekisterihallitus (2,8 miljoonaa euroa), Tulli (2,7 miljoonaa euroa), Digi- ja väestötietovirasto (1,8 miljoonaa euroa) ja Traficom (1,5 miljoonaa euroa).

7) Solita Oy (15,6 miljoonaa euroa / -31,6 %)

Solita on top-10-listan suurin pudottaja, koska Solitan laskutus on vähentynyt kolmanneksella vuonna 2019. Pudotusta selittää erityisesti yksittäisen asiakkaan laskutuksen huomattava pudotus. Väylävirasto oli vielä vuonna 2018 Solitalle 14 miljoonan euron tili, mutta vuonna 2019 laskutusta on kertynyt vain neljä miljoonaa euroa.

Muita isoja asiakkaita Solitalle vuonna 2019 olivat Business Finland (2,1 miljoonaa euroa), Maanmittauslaitos (1,8 miljoonaa euroa), Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (1,6 miljoonaa euroa) ja Traficom (1,4 miljoonaa euroa). Näistä etenkin Business Finland ja Maanmittauslaitos ovat tehneet Solitan kanssa samansuuruista yhteistyötä jo kolmen vuoden ajan. Business Finlandilta (aiemmin Tekes) Solita on laskuttanut kolmen vuoden aikana yhteensä 5,6 miljoonaa euroa (1,6 & 1,9 & 2,1). Myös Maanmittauslaitoksen kanssa tehty 4,8 miljoonan euron yhteistyö on ollut tasaista (1,2 & 1,8 & 1,8).

8) Fujitsu Finland Oy (14,6 miljoonaa euroa / -17,7%)

Fujitsun laskutus on myös vähentynyt edellisestä vuodesta. Eroa selittää erityisesti Valtorilta saadun laskutuksen pienentyminen aiempien vuosien yli 9 miljoonan euron tasosta 6,9 miljoonaan euroon.

Aiempinakin vuosina isoja asiakkaita olleet Oikeusrekisterikeskus (3,6 miljoonaa euroa, aiemmin 1,3 ja 1,3) ja verohallinto (1,1 miljoonaa euroa, aiemmin 2,2 ja 1,7)  ovat onneksi pysyneet samansuuruisissa laskutuksissa.

Yksi Fujitsun tuoreista kilpailutusvoitoista on tämän artikkelin näkökulmasta erityisen kuvaava: Fujitsu voitti kilpailutuksen projektipäälliköistä Valtorille. Fujitsu tarjoaa 11 miljoonan euron sopimuksella Valtorin käyttöön projektipäälliköitä 2500 henkilötyöpäivän edestä vuosittain. Tämä on hyvä esimerkki siitä miten vahvasti Valtori nojaa tämän listan IT-toimittajien osaamiseen omien hankkeidensa toteutuksessa – jopa projektipäälliköt tulevat kumppaneilta.

9) Cybercom Finland Oy  (13,1 miljoonaa euroa / +30 %)

Cybercom Finland on aiempina vuosina ollut hyvin tasaisesti 10 miljoonan euron laskutuksessa, mutta on nyt onnistunut hieman kasvattamaan laskutustaan valtiolta. Yksittäistä selkeätä syytä nousuun ei vaikuta olevan, koska Cybercomin isot asiakkaat ovat olleet lähes täysin identtiset viimeiset kolme vuotta.

Selkeästi isoin asiakas Cybercomille on Digi- ja väestötietovirasto (6,8 miljoonaa euroa), josta laskutus on myös kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta. Yhteensä viimeisen kolmen vuoden aikana Cybercom on laskuttanut Digi- ja väestötietovirastolta 16,7 miljoonaa euroa (4,7 & 5,2 & 6,8).

Myös Opetushallitus on ollut iso asiakas Cybercomille viimeiset kolme vuotta. Yhteenlaskettu laskutus kolmelta vuodelta on 10,6 miljoonaa euroa (3,7 & 3,2 & 3,7).

10) Capgemini Finland Oy (13 miljoonaa euroa / +16,6 %)

Capgeminin profiili on edelleen sama kuin edellisinä vuosina. Ainut iso asiakkuus on Valtori, ja Valtorin osuus kasvaa tasaisesti. Vuonna 2017 tili oli 8,3 miljoonaa euroa, vuonna 2018 11,2 miljoonaa euroa ja vuonna 2019 jo 12,8 miljoonaa euroa.

11-20 sijat:

11) Digia Finland Oy (11,5 miljoonaa euroa / +53 %)
12) Siili Solutions Oyj (9,8 miljoonaa euroa / -13,3 %)
13) Accenture Oy (8,8 miljoonaa euroa / +49,4 %)
14) Reaktor Innovations Oy (8,5 miljoonaa euroa / +41,7 %)
15) Netum Oy (6,8 miljoonaa euroa / +3,2 %)
16) Codemen Oy (5 miljoonaa euroa / +5,4 %)
17) Sofigate Services Oy (4,9 miljoonaa euroa / +16,4 %)
18) Innofactor Software Oy (4 miljoonaa euroa / +60,5 %)
19) Knowit Oy (4 miljoonaa euroa / +42,1 %)
20) HiQ Finland Oy (3,2 miljoonaa euroa / +73,9 %)

Tänä vuonna listan kokoamisen ohessa erityishuomiota kiinnitettiin siihen mistä isoimmat laskutukset muodostuvat. Jälki-ilmoitusten perusteella analyysiä pystyttiinkin täydentämään kohtuullisesti ainakin joidenkin toimittajien osalta. Tässä prosessissa huomio kiinnittyi kuitenkin kahteen ilmiöön.

Isojenkaan hankkeiden lopputuloksista ei ole saatavilla helposti tietoa

Ensinnäkin, isoimmistakaan hankkeista on hyvin vähän julkista tietoa tarjolla, vaikka hankinnasta olisi jo kulunut vuosia. Toimittajien laskutus saattaa olla yli 10 miljoonaa miljoonaa viimeiseltä kolmelta vuodelta, mutta minkäänlaista julkista tietoa hankkeiden etenemisestä tai tuloksista ei ole saatavilla. Alkuperäisestä kilpailutusmateriaalista on mahdollista päätellä usein hankinnan kohde, jopa tavoitteena olevan tietojärjestelmän nimi ja tarkoitus, mutta tämän jälkeen julkista tietoa ei yleensä enää ole saatavilla. On tietysti mahdollista, että on hankkeita, joiden toteutus voi kestää useita vuosia, jopa 3-4 vuotta, mutta on silti erikoista että ison tietojärjestelmän käyttöönotosta tai hankkeen onnistumisesta ei tunnu olevan saatavilla julkista tietoa.

Tällaiseen avoimuuteen ei tietysti valtionhallinnossa mikään velvoita, mutta tämä ilmiö vaikuttaisi korostuneen viime vuosina samalla kun valtionhallinto on siirtynyt projektimaisemmasta ostamisesta kohti resurssien ostamista isoilla puitesopimuksilla. Ilmeisesti omassa johdossa olevista tietojärjestelmähankkeista ei koeta tarpeelliseksi raportoida ulospäin, vaikka ulkopuolisten ohjelmistokehittäjien vuosittaiset laskut olisivat useita miljoonia, ja laskutus jatkuu vuodesta toiseen hyvin samankaltaisena.

Toimittajat eivät myöskään todennäköisesti tee hankkeista referenssikuvauksia tai muitakaan kuvauksia, koska eivät ole hankkeissa projektivastuussa, vaan ainoastaan resurssien toimittajana.

Isoihinkin kilpailutuksiin tulee yllättävän vähän tarjouksia

Toisekseen, valtionhallinnon kilpailutuksista löytyy varsin paljon jälki-ilmoituksia, joissa pistää silmään saatujen tarjousten vähäisyys, vaikka tarjolla olisi miljoonien eurojen edestä työtä. Esimerkiksi tänä vuonna päättynyt kilpailutus SOA-toimiston tarjoamisesta Väylävirastolle on tyypillinen esimerkki. Vaikka urakka on jo tarjousvaiheessa arvioitu miljoonien eurojen kokoiseksi, ja lopullinen sopimus onkin 4,5 miljoonan euron kokoinen, ei tarjouksia silti tullut kuin yksi kappale, Digia Finland Oy:ltä.

Vähäinen saatujen tarjousten määrä voi johtua monesta asiasta, mutta yleensä kyse on tavalla tai toisella kohtuuttomista vaatimuksista toimittajille, esimerkiksi pitkien maksuehtojen, lyhyiden reagointiaikojen tai tarkasti määritettyjen projektimenetelmien muodossa. Kuten tämä lista hyvin osoittaa, on valtionhallinnolla paljon osaavia hovitoimittajia, joten jos kilpailutukseen osallistuu vain yksi tai kaksi yritystä, on kilpailutuksessa yleensä jotain outoa.

Kaikkein isoimpien puitesopimuksien saralla on tosin todettava, että näihin kyllä usein tulee enemmän kuin yksi tai kaksi tarjousta, mutta lukumäärät ovat näissäkin usein kummallisen pieniä suhteessa tarjolla olevan sopimuksen kokoon. Hyvin usein isojakin resurssipuitesopimuksia jaetaan vain 3-5 tarjouksen perusteella.

Kommentti datan laadusta ja tarkkuudesta: On syytä todeta, että valtionhallinnon laskutusdata on käytännössä varsin sotkuinen kokonaisuus. Eri yksiköt kirjaavat laskuja eri luokituksilla, ja kirjauksia myös muutetaan jälkikäteen. Täten aiempienkin vuosien datat voivat muuttua erilaisten kategoriasiirtojen mukaan. Osa valtion yksiköistä kirjaa myös IT-toimittajien laskuja ajoittain muihin kategorioihin kuin ICT-hankintoihin, kuten koulutuspalveluihin tai hallinnollisiin palveluihin. Tässäkin listauksessa olevista toimittajista monet ovat laskuttaneet valtiota lukuisilla eri kategorioilla, ja tämän seurauksena listauksen euromääräiset luvut eivät ole yhdenmukaisia toimittajan kokonaislaskutuksen kanssa. Käytännössä osa toimittajista on todellisuudessa laskuttanut valtiolta enemmän kuin mitä tässä listauksessa on mainittu. Tämän listan toimittajien tapauksessa erot ovat kuitenkin yleensä varsin pieniä (esim. Cybercom Finland: tällä listalla 13,1 miljoonaa euroa ICT-hankintoihin liittyvää laskutusta vs. kaikkien kategorioiden kokonaislaskutus 13,7 miljoonaa euroa).

PS. Tilaa Vierityspalkin kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje, joka koostaa artikkelit, linkkivinkit, työpaikat ja julkaisut (uutiskirjeellä on jo yli 800 tilaajaa).

Aiempia artikkeleita valtion softakehityksestä tässä blogissa:

• Drupal julkishallinnossa avoimen hankintadatan näkökulmasta (2020)
• Facebookin ja Googlen jäljittimet julkishallinnossa – miksi? (2020)
• Tuntihintojen keskiarvoja WordPress-, Drupal- ja Episerver-projekteissa (2019)
• Valtion softan tekijät vuonna 2018
• Valtion softan tekijät vuonna 2017
• Valtori kilpailutti analytiikkatyökalut valtion yksiköille (2019)
• Tutkihankintoja.fi avaa valtion hankinnat (2017)
• Uusi hankintalaki tuo lisää projekteja pienille digitoimistoille (2017)

[Muokkaus 7.12.2020: Poistettu maininta Tutkihankintoja.fi-palvelun syntyhistoriasta. Palvelu on luotu Suomen valtiovarainministeriön itsenäisestä toimeksiannosta. Toimeksianto ei perustu EU:lta tulleeseen käskyyn, kuten artikkelissa alunperin väitettiin.]