Miksi 15 000 euroa konsultista on helpompi perustella kuin 6000 euron oma työntekijä?

Tommi Talja nosti LinkedInissä esiin ilmiön, joka on itseänikin usein ihmetyttänyt. Monelle organisaatiolle on helpompaa ostaa konsultteja tekemään asioita, joita varten voisi ihan yhtä hyvin palkata omat työntekijät. Kustannukset omasta työntekijästä olisivat usein vain puolet tai ainakin lähes puolet vähemmän mitä täysipäiväinen konsulttikoodari laskuttaa.

Erityisesti erilaisten digipalveluiden kehityshankkeissa tämä ilmiö on korostunut Suomessa viime vuosina, ja moni alan firma on myös lähtenyt tähän ilmiöön voimakkaasti mukaan. Konsulttikoodareita tarjoavien firmojen kannaltahan ilmiö on erittäin rahakasta toimintaa, kunhan hyviä ihmisiä löytyy riittävästi asiakkaiden projekteihin vuokrattavaksi.

Työntekijöidenkin kannalta ilmiö on joskus ymmärrettävä, ei tarvitse vaihtaa työnantajaa, vaikka haluaisi vaihtaa projektia.

Iso osa tästä toiminnasta tapahtuu kuitenkin hankkeissa, jotka kestävät vuosia, ja varsin usein puitesopimuksia myös jatketaan, ja lopputuloksena samat ihmiset saattavat koodata jotain järjestelmää viisikin vuotta tai pidempään. Taljakin nostaa LinkedInissä esiin tämän ilmiön, jossa konsulttifirmat tosiaan jopa markkinoivat näitä pitkiä julkishallinnon keikkoja työntekijöille, ja ilmeisesti tarjous puhuttelee.

Yhtälössä on kuitenkin jotain todella outoa. Konsulttifirman huppari päällä työntekijä mukamas viihtyy paremmin siellä julkishallinnossa, ja se julkishallinnon organisaatiokin maksaa siitä hupparista 6000 – 10 000 euroa enemmän kuukaudessa, kuin jos henkilö tekisi samoja hommia ilman sitä hupparia.

Mitä järkeä tässä on? Kuka tästä hyötyy?

Taloudellisesti asiaa katsoen, tässä hankintaketjussa hyötyy kaikkein eniten se henkilövuokrausta tarjoava it-alan firma, joka pääsee tekemään joka kuukausi kovan voiton jokaisesta työntekijästä, joka on asiakkaalla töissä täysipäiväisesti. Ei olekaan ihme, että moni näistä firmoista porskuttaa pörssissä ja tekee kovaa tulosta.

Joskus malli voi olla myös työntekijöiden kannalta hyvä diili, etenkin jos käytössä on jonkinlaiset laskutukseen perustuvat bonukset. Tähän suuntaan on moni firma mennytkin, vaikkakin suurin osa vuokrakonsulteista lienee edelleen kiinteillä palkoilla, jolloin hyöty kovista kuukausilaskutuksista menee henkilövuokraussopimuksen tehneelle firmalle.

Näitä vuokraavia yrityksiä ei tässä kuviossa kannata kuitenkaan demonisoida, hehän vastaavat kysyntään, joka on olemassa, ja eivät ne työntekijätkään vastoin tahtoaan töihin tule. Kotimaisen it-alan kannalta on tietysti surullista, että niin iso osa markkinasta on nykyisin pelkkää henkilövuokrausta, jossa firmat eivät ole esimerkiksi kiinnostuneita menetelmäkehityksestä, käytettävistä teknologioista tai tuotteista. Tämä on kuitenkin eri keskustelu.

Asiakkailla on kiire, rahaa on liikaa ja rekrytointi on byrokraattista

Ostavan organisaation kannalta tällaiset vuokratuista asiantuntijoista kasatut tiimit ovat toki varsin outoja, jos asiaa katsotaan kustannus-hyötysuhteen kautta. Jos urakan kokoluokka on miljoonia euroja ja kesto useita vuosia, olisi taloudellisesti aina kannattavampaa palkata omat ihmiset, ainakin osittain.

Silti näin tekee yllättävän harva organisaatio, koska moni ajattelee, että hyvät ohjelmistoalan ihmiset eivät halua asiakaspuolelle töihin. Tämä on kuitenkin todella outo väite käytännössä. Kun katsoo ohjelmistoalaa laajemmin, erittäin suuri osa tämän alan ihmisistä työskentelee nimenomaan julkisen sektorin tietojärjestelmähankkeissa, ja tekee töitään hyvin mielellään ja motivoituneesti.

Toinen käytännön syy on monen organisaation sisäinen politiikka, jossa johto seuraa rekrytointia hyvin tarkasti, ja lupa uuden ihmisen rekrytointiin voi olla pitkä prosessi. Julkisella sektorilla myös palkkaluokat saattavat rajoittaa sopivien ihmisten löytämistä. Voi olla rekrytoinnissa vaikea houkutella osaajia, jos peruspalkka näyttää pieneltä, vaikka käytännössä lisien ja tulospalkkauksen vaikutus saattaisi ollakin merkittävä. Tällöin se konsulttien vuokraaminen pitkäksikin ajaksi voi olla ihan perusteltua, jos sen avulla saadaan selvästi kokeneempia ja osaavampia ohjelmistoalan ammattilaisia.

Nämä mainitut seikat lienevät ne kaksi suurinta syytä siihen, miksi rekrytointia harjoitetaan niin paljon tekemällä isoja puitesopimuksia isojen henkilöstövuokrausfirmojen kanssa (joista toki moni kutsuu itseään it-alan firmaksi, vaikka ovat todellisuudessa vain henkilöstövuokrausbisneksessä).

Samaa ilmiötä on toki myös yksityisellä puolella, jossa voi samalla tavalla olla tiukat rajoitukset omien ihmisten palkkaamiseen, jolloin uuden kehitystiimin pystytys kannattaakin tehdä vuokrakoodareilla. Monen firman kehitysbudjetit saattavat nimittäin olla miljoonia euroja, mutta uudet rekrytoinnit voivat olla täysin jäissä, ja jos asioita silti pitää saada eteenpäin, voivat vuokrakoodarit tuntua ainoalta tavalta saada jotain aikaiseksi.

Missä on vastarintaliike?

Ehkä se oudoin asia tässä on silti se, miten vähän tätä ilmiötä vastaan kapinoidaan tai edes yritettäisiin löytää parempia malleja.

Miksi useampi asiantuntija ei perusta omaa firmaa tai ryhdy freelanceriksi? Miksi julkishallinto ei pyri ostamaan enemmän pienemmiltä toimijoilta? Miksi byrokratiasta huolimatta ihmisiä ei palkata suoraan töihin (vaikka sitten korkeammalla palkalla kuin kollegoilla)? Miksi asiakkaat maksavat 15 000 euroa kuukaudessa vuodesta toiseen, vaikka tietävät että olisi myös tehokkaampia tapoja saada samat asiat aikaiseksi?

Ja kuten Talja itsekin toteaa, konsulteilla ja konsulttikoodareilla on paikkansa ja aikansa. Lyhyisiin toimeksiantoihin konsultit ovat aina parempi ratkaisu kuin rekrytointi. On myös paljon alueita, joihin voi olla todella vaikea rekrytoida, oli palkkaava organisaatio kuka tahansa. Ulkopuolinen konsulttikoodari on yleensä myös helpompi johdettava, on oma-aloitteinen, on tottunut ottamaan uusia asioita haltuun, ei säikähdä muutoksia ja tekee paljon töitä pysyäkseen asetetuissa aikatauluissa. Mutta silti, samat asiat pätevät myös moneen palkattuun työntekijään, ja lisäksi sen oman työntekijän sitoutuminen organisaation pitkän tähtäimen tavoitteisiin voi olla merkittävästi parempi – eikä organisaation kustannus tästä työntekijästä ole 15 000 euroa kuukaudessa.

Yksittäisen asiantuntijan kohdalla tämä ilmiö on myös helpompi ymmärtää. Jos tarve on tosiaan vain yhdelle henkilölle, eikä ole varmuutta urakan pituudesta, on ymmärrettävää että valinta kallistuu konsulttikoodarin puolelle. Suomessa tämä ilmiö liittyy kuitenkin usein kokonaisiin tiimeihin. Moni asiakas vuokraa kerralla 3-5 asiantuntijaa rakentamaan jotain järjestelmää useaksi vuodeksi. Julkishallinnossa on paljon urakoita, joissa on töissä jopa useita kymmeniä asiantuntijoita jatkuvilla sopimuksilla. Pahimmillaan vuokratut asiantuntijat jopa johtavat tiimejä, jotka koostuvat vuokratuista ohjelmistoalan ammattilaisista.

Kun tämän todellisuuden tietää, ja osaa laskea paljonko kustannuksia syntyy 5-6 hengen konsulttitiimistä, joka rakentaa parinkin vuoden ajan uutta tietojärjestelmää, ei ihmettele enää ollenkaan miksi julkishallinnon puitesopimukset ovat lähes poikkeuksetta useita miljoonia, jopa kymmeniä miljoonia euroja. Yksittäinen ohjelmistokehitystiimi voi helposti maksaa miljoona euroa vuodessa, eikä lasku muutu mitenkään, vaikka tuloksia ei syntyisikään ennakoidulla aikataululla.

Kuka voi väittää, että tällainen vuokrattujen asiantuntijoiden käyttö tässä mittakaavassa on tehokasta?

Olisiko aika palata pari askelta taaksepäin, ja sopia edes tavoitehintaisista urakoista näiden tiimien kanssa, jolloin edes hieman painetta pysyä aikatauluissa ja budjeteissa siirtyisi sinne tiimin ja välittävän firman suuntaan?

PS. Tilaa Vierityspalkin kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje, joka koostaa artikkelit, linkkivinkit, työpaikat ja julkaisut (uutiskirjeellä on jo yli 900 tilaajaa).