Koodareista ei kilpailla palkalla

Tässä blogissa on kirjoitettu melko paljon koodareiden palkkauksesta, mutta kyllähän todellisuus tuntuu yhä enemmän olevan sitä, että IT-alan yhtiöt kilpailevat työvoimasta kaikilla muilla keinoilla, paitsi palkalla.

Jos vaikka katsoo tuoreita työpaikkailmoituksia, niin näissä hehkutetaan lähes poikkeuksetta laajaa valikoimaa erilaisia työpaikkaetuja ja mahdollisuuksia vaikuttaa laajasti omaan työhönsä.

Esimerkiksi tuore Evermaden ilmoitus alkaa seuraavasti:

“At the moment, the ratio of open developer positions to developers looking for a job is roughly 40 to 1. It’s definitely your market. Every company out there is promising meaningful projects, good benefits, and free drinks. We do, too. It’s almost impossible to stand out from the crowd.

What we think differentiates us from others:

– We won’t send you to work off site. Our tightly knit team is working at our office and likes it that way.
– We don’t work with legacy. Most of our people work with fresh greenfield stuff. No need to worry about 10 year old dependencies.”

Tällaista lähestymistä ilmoitteluun ei voi edes pitää mitenkään poikkeavana. Limsa-automaatit, saunaosastot, keskustatoimistot, matalat itseohjautuvat organisaatiot, liikuntasetelit, pelihuoneet, brändibisset ja Balin toimistot alkavat olla jo peruskamaa. Osa alan toimistoista myös preferoi työskentelyä asiakkaiden tiloissa, joten Evermade korostaa ilmoituksessaan sitä, että projektit tehdään omalla toimistolla. Myös omien työkalujen ja projektien valinnasta on tullut keskeinen osa monen alan yrityksen rekrytointistrategiaa. Ohjelmistokehittäjät saavat yhä useammin päättää millä työkaluilla ja toimintatavoilla haluavat työskennellä.

Alalla puhutaankin yhä enemmän “developer experiencesta” kilpailuetuna rekrytoinnissa.

Median kirjoittelu kovasta koodareiden kysynnästä näyttää siis ihan todelliselta, mutta jostain syystä palkka ei tunnu olevan se asia jolla koodareita houkutellaan.

Miksi ohjelmistoyritykset eivät kilpaile palkalla? Eikö ohjelmistokehittäjiä kiinnosta kilpailukykyinen palkkaus osana hyviä työsuhde-etuja ja laajoja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä? Vai eikö markkina mahdollista palkkakilpailua?

Suurin osa kotimaisista ohjelmistoalan firmoistahan tekee asiakkailleen ohjelmistoprojekteja ja vuokraa asiantuntijoita, joten palkkaus on aina yhteydessä siihen mitä asiakkailta voidaan projekteista ja työstä laskuttaa.

Alan yrittäjät vastaavatkin tähän poikkeuksetta vetoamalla tuntihintojen tasoon, jota ei kuulemma ole mahdollista saada ylöspäin. Tämä on kuitenkin aika kummallinen väite, koska kyse on pitkälle erikoistuneesta asiantuntijatyöstä. Esimerkiksi asianajotoimistojen maailmassa tällainen väite tuskin menisi läpi, koska siellä parhaat laskuttavat junioreidenkin työstä yli 300 euron tuntihintoja. Kysehän on vain siitä, että miten paljon saadaan aikaan niillä tunneilla mitä käytetään. Miksei siis ohjelmistokehitystyön tuntihinta voisi nousta?

Osasyy lienee ainakin se, että kokeneiden osaajien metsästämisestä on jo aikaa sitten siirrytty junioreiden kouluttamiseen, ja monet tunnetut alan firmat ovatkin tehneet tuoreiden kykyjen palkkaamisesta keskeisen osan omaa toimintastrategiaansa. Ja on luonnollista, että jos yhtiön keski-ikä on 30 vuoden paikkeilla tai jopa alle, niin tuntihintojen nostaminen ei todennäköisesti ole kovin helppoa. Sadan euron tuntumassa olevat tuntihinnat voivat jopa olla yrittäjien näkökulmasta todella hyviä, silloin kun niitä laskuttamassa on vasta koulusta valmistunut kaveri 3000 euron kuukausipalkalla.

Viime vuosien aikana lieneekin käynyt kohtuullisen huomattava ohjelmistokehittäjien keski-iän lasku, kun alan yhtiöt ovat raivokkaasti palkanneet nuoria kehittäjiä.

Ja tässä lienee myös osasyy siihen miksi IT-alan firmojen kannattavuus on jopa parantunut viime vuosina, vaikka rekryhaasteista ja tuntihinnoista valitetaankin. Kärjistäen voisi sanoa, että kannattavuus otetaan siis (nuorten) koodareiden matalasta palkkatasosta. Etenkin kun nuoria asiantuntijoita epäilemättä viehättävät aiemmin mainitut työsuhde-edut ja hyvät mahdollisuudet opiskella uusia teknologioita.

Esimerkiksi viime aikoina listautuneet räätälöityjen ohjelmistojen tekijät, kuten Gofore, eivät ole mitään tuotekehittäjiä tai kiinteiden urakoiden tekijöitä, vaan asiantuntijoiden vuokraajia. Goforen työstä taas hyvin suuri osa on valtion tai muun julkishallinnon projekteja, joissa tuntihinnat ovat yleensä vielä yksityisen puolen projekteja alhaisemmat. Täten esimerkiksi Goforen erinomainen kannattavuus rakentuu osittain juuri maltilliselle asiantuntijoiden palkkatasolle.

Oletettavasti aika monessa alan firmassa talon sisäiset palkkaerot ovat aika suuria. Tosin eivät kokeneimpienkaan kehittäjien palkat mitään älyttömiä voi olla, jos projekteja tehdään alle 100 euron tuntihinnoilla, kuten lienee esimerkiksi Goforen tapauksessa. Ja toki osansa on myös korkealla asiantuntijoiden käyttöasteella, ja ylipäätään sillä miten organisaatiota johdetaan.

Eikä ohjelmistokehittäjiä nyt alipalkatuiksi voi sanoa. Harva suoraan koulusta valmistuva revitään töihin ja tarjotaan kolmosella alkavaa palkkaa. Ja kyllä varmasti monet kokeneemmat kehittäjät osaavat myös palkkaansa kilpailuttaa.

Paremmat vaikutusmahdollisuudet ja monipuoliset työsuhde-edut ovat myös aidosti hyvää kehitystä, ja ohjelmistofirmojen esimerkistä voisi moni muu ala ottaa oppia.

On kuitenkin kiinnostavaa, miten paljon koodaripulasta ja kovasta rekrykilpailusta puhutaan, ja silti vaikuttaa että kilpailua tehdään kaikella muulla paitsi palkalla.

Milloin koodareista aletaan kilpailla palkalla? Vai kiihtyykö työsuhde-eduilla, ympäristötekijöillä ja vaikutusmahdollisuuksilla kilpailu edelleen?

PS. Tilaa Vierityspalkin kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje, joka koostaa artikkelit, linkkivinkit, työpaikat ja julkaisut (uutiskirjeellä on jo yli 700 tilaajaa).