Web-alan trendejä Suomessa 2017

Vierityspalkin artikkelisarjassa on aiheena verkkosivujen konseptisuunnittelu ja siihen liittyvät vaiheet, menetelmät, käsitteet ja dokumentit.

Viime vuosina ei ole nähty yksittäisiä isoja mullistuksia samalla tavalla kuin aiemmin webin historiassa. Sosiaalisen median ja mobiilikäytön kasvu ovat olleet jo olemassa pitkään, ja webbi kehittyy samanaikaisesti moneen suuntaan. Hitaiden trendien seasta on kuitenkin nostettavissa esiin asioita, jotka ovat korostuneet tai muuttaneet selkeästi suuntaansa parin viime vuoden aikana.

Käyn tässä katsauksessa läpi viisi (5) mielestäni keskeisintä trendiä, jotka ovat muutaman viime vuoden aikana korostuneet, ja joihin mielestäni pitäisi juuri nyt kiinnittää enemmän huomiota niin tekijöiden kuin asiakkaiden taholta.

1) Mobiililaitteiden käytön kasvu ja monipuolistuminen

Ylivoimaisesti tärkein trendi on mobiililaitteiden käytön kasvu, ja siitä seuraava tarve muuntaa kaikki verkkopalvelut toimimaan mobiililaitteilla. Nyt ei enää puhuta pelkästään “responsiivistamisesta”, vaan siitä miten oma verkkokauppa, asiointipalvelu tai verkkosivusto saataisiin todella loistavasti käytettäväksi myös kännykällä. Yhä enemmän tehdään ostoksia, tilauksia ja muita tehtäviä pelkästään kännykällä, ja siksi palveluiden pitää toimia loistavasti alusta loppuun saakka mobiililaitteella.

Jopa ihmiset joilla on tietokoneita koti täynnä, voivat shoppailla kännykällään ja tilata passin poliisilta lähimpään R-kioskiin sohvan nurkasta käsin. Jopa työpaikoilla ja yritysten välisessä kanssakäymisessä preferoidaan yhä useammin mobiilikanavia, jos hyviä palveluita on saatavilla.

Ja vaikka käyttäjä ei aktiivisesti preferoisikaan mobiilikanavia, niin yhä useammin ihmiset ponnistavat palveluihin sosiaalisista medioista, etenkin Facebookista, ja kun Facebookia käytetään suurimmaksi osin mobiililaitteilla, niin tästä seuraa muidenkin palveluiden mobiilikäytön yleistyminen. Tällä kehityskaarella desktop-käyttö siirtyy vähemmistöön muutamien vuosien sisällä, ja palveluiden suunnittelussa mobiiliversiosta tulee selkeä ykkösprioriteetti.

Tämä trendi on myös vahvistanut mobiiliappsien merkitystä, koska monipuolisimmat toiminnot ja paras käyttökokemus on edelleen saatavilla vain kunnollisilla mobiiliappseilla. Tämä “appsi-villitys” on kuitenkin osittain kääntymässä tai ainakin tasaantumassa, koska Suomestakin tulee yhä enemmän Android-maa, eikä Android-maailmassa natiivien appsien rooli ole yhtä iso kuin iPhone-maailmassa. Lisäksi useiden ekosysteemien samanaikaisen kehityksen haaste nostaa tasaisesti erilaisten hybridimallien suosiota sekä puhtaiden web-appsien suosiota.

Natiivien appsien asema kuitenkin säilyy jatkossakin monissa erikoistilanteissa. Kanta-asiakkaille ja erilaisiin jatkuviin tilauksiin aidot appsit ovat edelleen vahvoilla, mutta satunnaiseen asiointiin ja kohtaamiseen responsiiviset, laadukkaat verkkopalvelut ovat ylivoimaisia. Web-appsit tulevat myös vahvistamaan tätä kehitystä.

Laadukas mobiilikäyttökokemus ei ole kuitenkaan aivan triviaali asia edelleenkään. Lomakkeiden ja verkkokauppojen vieminen tyylikkäästi kännykkään on vaativa suoritus, niin suunnittelijoille kuin toteuttajille. Tämän haasteen parissa painittaneen vielä useampi vuosi, koska tekemistä riittää ja parhaita käytänteitä ei ole moniin asioihin vielä edes löydetty. Mobiilisovellusten tulo verkkopalveluiden rinnalle aiheuttaa myös monia epäjatkuvuuspisteitä ja käytettävyyskummajaisia, joten puuhaa riittää.

2) Sosiaalisen median kehitys yhä suljetumpien piirien suuntaan

Kymmenen vuotta sitten Web 2.0 oli kova juttu, sittemmin on ihmetelty, että mikä mahtaisi olla se Web 3.0. Noh, nyt on jo varsin selvää, että Web 3.0 on yhtäkuin Facebook. Yhdessä Instagramin ja WhatsAppin kanssa tuo internet-jätti hallitsee länsimaisen maailman ajankäyttöä lähes monopolistisella vallalla.

Erityisesti keskustelu ja vuorovaikutus on siirtynyt Facebookin imperiumin sisälle viime vuosina lähes hälyttävällä tahdilla. Kukaan ei kommentoi enää blogeissa, keskustelufoorumeita ajetaan alas (jopa graafisen alan legendaarinen Pingstate.nu* sulki ovensa alkuvuodesta). Facebookin sisälle perustetaan erilaisia keskustelukerhoja ja klubeja, joihin pääsy on moderaattoreiden vallassa, ja ryhmien löytäminenkin perustuu käytännössä kaverilta kuulemiseen.

Tämä suljettujen ryhmien maailma on levinnyt myös ammatillisiin verkostoihin. Esimerkiksi pelkästään verkkokaupan alueella aktiivisia keskusteluryhmiä on useita (Verkkokauppiaat*, WooCommerce*, jne.).

Tässä kehityksessä on paljon hyvääkin, koska Facebookin kautta mukaan tulee paljon ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin olleet aktiivisia verkossa (eivätkä välttämättä koskaan ryhtyisi). Kokonaisvaikutus on kuitenkin se, että avoin web kuihtuu, ja näkyvyyden saaminen edellyttää yhä useammin maksamista Facebookille.

Webin alkuperäisen idean kanssa kaiken keskittyminen Facebookiin on kovin ristiriitainen kehitys, mutta kilpailevia suuntia ei ole oikein tarjolla. Twitter hyytyy hitaasti, LinkedIn sekoilee algoritmiensä kanssa, Google on lähes luovuttanut pelin. Facebookin valta-aseman voi ennustaa vain vahvistuvan, ja näin läntinen maailma etenee kohti samankaltaista ympäristöä kuin missä Kiina elää (WeChat hallitsee Kiinassa, niin vapaa-aikaa kuin työelämän asioita). Aivan yhtä monopolistiseen malliin Facebook tuskin pääsee lännessä, mutta sen asema on jo nyt aivan toisella tasolla kuin minkään kilpailevan tahon.

Ja koska Facebook haluaa meidän menevän suljettujen ryhmien suuntaan, sinne me menemme.

(Facebook toki ajaa suljettujen ryhmien suuntaan, koska sitä ihmiset haluavat, lukuisista eri syistä – mutta ei varmasti vähiten sen takia, että pienet ryhmät nyt vain ovat ihmisille luontaisempia konsepteja kuin koko maailmalle avoin tietoverkko.)

3) Verkkokaupan hidas, mutta tasainen kasvu

Enää ei tarvitse mielestäni puhua siitä etteikö Suomessa olisi herätty verkkokauppaan. Kyllä Suomessa verkosta ostetaan paljon, ja tarjontaakin alkaa olla. Toki asiat voisivat olla paremminkin, mutta kyllä verkkokaupan ympärillä tällä hetkellä tapahtuu paljon.

Verkkokaupan kehitys on toki kohtuullisen verkkaista, ja siihen on useita syitä, joita en tässä käsittele. Mielestäni isoin muutos liittyy kuitenkin siihen, että sivustoihin on ryhdytty suhtautumaan laajassa mitassa enemmän verkkokauppoina kuin tuote-esitteinä. Yhä useampi taho rakentaa sivustojaan kuten ne olisivat verkkokauppoja, joissa ostoprosessin voi viedä sieltä aivan alkutaipaleelta aina sinne viimeiseen harkintavaiheeseen saakka. Tämä on iso henkinen asennemuutos, ja paljon tärkeämpi kuin keskustelu jostain maksu- ja toimitustavoista.

Mitä enemmän kuluttajat tottuvat vertailemaan, arvioimaan ja fiilistelemään verkossa tulevia hankintojaan, niin sitä todennäköisemmin se maksamisvaihekin jossain kohtaa tapahtuu myös verkossa. Tätä ei mielestäni kyseenalaista enää kukaan (joitain jääriä lukuunottamatta).

Verkkokaupan kehityksessä onkin yleensä kyse ajoituksesta, ei siitä etteikö siihen suuntaan oltaisi menossa. Eri alat kehittyvät eri tahdilla, mutta lähes kaikkien alojen ostoprosessit siirtyvät verkkoon. Se, että milloin se viimeinen askel menee sinne myös suurissa määrin, on se vaikea kysymys.

Verkkokaupassa on myös kysymys muustakin kuin fyysisten tuotteiden myymisestä. Valtava osa verkon kaupankäynnistä liittyy palveluiden tilaamiseen ja varaamiseen. Verkosta ostetaan matkoja, palveluita, digikirjoja, videostriimausta, lahjoituksia, hotellihuoneita, vuokramökkejä, konserttilippuja ja monia muita asioita, joiden toimitus ei tapahdu fyysisenä pakettina.

4) Teknisissä asioissa tarvitaan yhä enemmän hyvää harkintaa

Webin tekemisestä ei ole tullut teknisesti helpompaa viime vuosina, vaikka esimerkiksi WordPressin ja Drupalin käytön leviäminen on nostanut varmasti yleistä laatutasoa ja tehnyt laadukkaiden verkkopalveluiden ostamisesta aiempaa helpompaa.

Käyttäjien odotukset ovat kuitenkin kasvaneet tasaisesti, ja yritykset myös haluavat tarjota aiempaa enemmän palveluitaan verkossa. Nämä asiat yhdessä ovat lisänneet verkkopalveluilta vaadittavien toimintojen monipuolisuutta ja laatutasoa.

Jopa pieni parturiliike joutuu miettimään miten tarjoaisi hyvin mobiilissa toimivan ajanvaraussysteemin asiakkailleen. Isojen yritysten vaatimukset omien palveluidensa toiminnoille voivat olla hyvin laajat, ja sisältää verkkokauppaa, tilauslomakkeita, laskurisovelluksia, ja vaikka mitä. Tämä kaikki on pitänyt huolen siitä, että digitoimistoja ja koodareita tarvitaan yhä enemmän.

Monimutkaisten sovellusten tekemiseen on myös tullut paljon uusia välineitä. Erityisesti JavaScript-maailma on noussut isoksi asiaksi, ja etenkin erilaiset puolivalmiit JavaScript-frameworkit ovat mahdollistaneet sovellusmaisempien palveluiden nopeamman ja kustannustehokkaamman toteutuksen.

Valitettavasti tuo JavaScript-maailma liikkuu tällä hetkellä erittäin nopeasti, ja vaikka moni firma haluaisikin panostaa tähän alueeseen, niin paljon näkee myös epäonnistuneita projekteja tällä alueella. Ilmiötä voisi verrata jopa Flash-aikakauteen, kun uudella lelulla tehtiin kaikenlaisia suorituksia, vain jotta päästiin tutustumaan uuteen tapaan.

Flashiin vertaaminen toimii myös siksi, että “JavaScriptin liikakäyttö” aiheuttaa tällä hetkellä samantyyppisiä ongelmia kuin mitä Flashin väärinkäyttö aikanaan. Tyypillisiä ongelmia ovat esimerkiksi huono hakukonenäkyvyys ja hidas latautuminen (etenkin se ensimmäinen lataus).

Liikakäytön ongelmia korostaa se, että viime vuosina Google ja Facebook ovat kumpikin ryhtyneet painostamaan tekijöitä nopeampien verkkopalveluiden suuntaan. Google on käyttänyt jo jonkin aikaa yhtenä ranking-tekijänä sivuston latautumisnopeutta, ja tämä on ongelma etenkin hitaasti käynnistyville JavaScript-pläjäyksille.

Googlen AMP ja Facebookin Instant Articles ovat ylipäätään kiinnostavia hankkeita nopeampien sivulatauksien suuntaan, ja yleisestikin tervetullut suunnanmuutos jättiläisten prioriteeteissä. Nopeudella on pitkästä aikaa jotain kohtuullisen helposti mitattavaa merkitystä.

Kaikki nämä erilaiset kehitysaskeleet yhdessä pitävät myös osaltaan alan riippuvuuden hyvistä koodareista korkeana. “Hyvän koodarin” määritelmä tosin ei saisi olla vain se, että “on kiinnostunut kaikista uusista jutuista”, vaan myös järkeä pitäisi pystyä käyttämään sen suhteen millä välineellä kannattaa mitäkin tehdä. On oma osaamisensa tehdä nopeita ja kauniita verkkopalveluita, ja oma osaamisensa tehdä monipuolisia, sovellusmaisia verkkopalveluita.

Erittäin räätälöityjen verkkopalveluiden ja erilaisten web-sovellusten määrä on kaiken tämän seurauksena ollut viime vuosina lievässä nousussa. Ainakin erilaisiin web-sovelluksiin investoitavan rahan kokonaismäärä on selvästi kasvanut.

Räätälöidyn webin rinnalla tosin vieläkin hurjempaa on kasvanut erilaisten alustojen markkinat. Julkaisujärjestelmät ja verkkokauppa-alustat kehittyvät koko ajan paremmiksi ja paremmiksi, ja näiden lisäosamaailmat vain kasvavat. Yhä useammin törmää kokonaisiin yrityksiin, jotka ovat rakentaneet liiketoimintansa esimerkiksi jonkun WordPress- tai Magento-lisäosan varaan.

Teknisesti webin “teknologiastackkia” katsottaessa maailma onkin kovin moninainen. JavaScript-frameworkeilla tehtävien verkkopalveluiden ja web-sovellusten markkina kasvaa, mutta niin kasvaa tuotepohjaisestikin tehtävien verkkopalveluiden markkina. Ja näiden rinnalla osa asioista myös poistuu itse koodattavien asioiden alueelta – vaikkapa ne keskustelut, jotka menevät Facebookiin.

Tällä hetkellä eletäänkin aikaa, jossa samaan lopputulokseen voi päästä montaa eri reittiä, eikä asiakkaana ole välttämättä helppoa päättää minkä reitin valitsisi. Kumppanifirmat taas yleensä promoavat sitä vasaraa, joka heille sattuu olemaan tutuin, joten fiksun valinnan tekeminen ei ole helppoa.

Nopeasti muuttuvassa markkinassa ei voi tietysti edes aina tietää, että mikä on järkevin lähestymismalli. Nopeasti syntyvät ja kuolevat JavaScript-frameworkit ovat vain yksi esimerkki tällä hetkellä vallitsevasta haasteellisesta tilanteesta.

5) Sirpaloituminen etenee, joskin hitaasti

Facebook ei ole ainut taho, joka “varastaa” asioita verkkopalveluilta. Yhä useammin loistava verkkopalvelu on kokoelma useita eri palveluita.

Videot ovat jo pitkään menneet YouTubeen tai jonnekin muualle. Kommentointi ja vuorovaikutus on siirtynyt lähes täysin kolmannen osapuolen alustoille, ja näitä lähinnä upotellaan omalle sivustolle. Esimerkiksi verkkopalveluiden etusivujen “some-seinät” ovat jo muodostuneet jonkinlaiseksi “de facto” -asiaksi (vaikka vieläkään kukaan ei ole tiettävästi tavannut ihmistä, joka tulisi palveluun sen some-seinän takia).

Esimerkiksi sivustojen sisäiset hakukoneet tehdään usein jollain kolmannen osapuolen palveluratkaisulla (esim. AddSearch) tai kolmannen osapuolen komponentilla/lisäosalla.

Tämä kehitys etenee tasaisesti, ja usein ohentaa itse “ydinjärjestelmän” roolia, jos sellainen on tunnistettavissa edes. Jotkut verkkopalvelut ovat jo niin sirpaloituneita eri osioihin, jotka toimivat erilaisilla teknisillä ratkaisuilla, että ydinjärjestelmää ei edes välttämättä pysty nimeämään.

Esimerkiksi ajanvaraus, verkkokurssit, erilaiset hakemukset ja tapahtumien hallinta ovat alueita, joihin on tarjolla lukuisia palveluna ostettavia ratkaisuja. Monella alalla on erikoistuneita toimijoita, jotka tarjoavat omia täsmäpalveluitaan moniin asioihin.

Tunnettuja tällaisia operaattoreita ovat esimerkiksi lippujen myynnissä lippu.fi ja Ticketmaster. Sama ilmiö näkyy vaikka partureiden ja monien muiden palveluntarjoajien sivustoilla. Harva ravintolakaan koodauttaa pöytävaraussovellusta enää omalla digitoimistollaan.

Moderni verkkosivusto linkittää yhä useammin monenlaisiin täsmäpalveluihin toisille sivustoille – eikä käyttäjä aina huomaa edes eroa, koska täsmäpalvelusta on tehty visuaalisesti samanlainen kuin linkittävä sivusto.

Tämä kehitys etenee kuitenkin hitaasti. Palveluna tarjottavat täsmäsovellukset eivät ole tarjoajilleen mitään helppoa bisnestä, ja valmispalveluiden käyttö on myös monelle yrittäjälle vielä henkisesti vaikeaa. Monella on kuvitelma, että oma bisnes on niin uniikkia, että palvelu pitää koodauttaa juuri omanlaiseksi. Digitoimistoille tämä taas on hyvää bisnestä, joten harva vastustaa.

Joskus uniikkiin toteutukseen on tietysti hyvät syyt. Esimerkiksi Ooppera irtautui keväällä mainituista lippupalveluista*, ja päätti investoida omaan lippujenmyyntijärjestelmään.

Täysin valmispalasista koottuihin kokonaisuuksiin onkin vielä pitkä matka. Räätälöinnin tarve pitäisi silti kyseenalaistaa useammin.

Vähintäänkin palveluna tarjottavia ratkaisuja tulisi testata ennen kuin tekee päätöksen räätälöinnistä.

Esimerkiksi tapahtumiin ilmoittautuminen ja erilaisten kurssien tarjoaminen verkossa on hyvä esimerkki alueesta, joka on jo tuotteistunut varsin pitkälle. Esimerkiksi Lyyti on hieno kotimainen esimerkki tällaisesta melko arvokkaasta täsmäpalvelusta, josta maksavat tässä maassa lukuisat organisaatiot. Vastaavan palvelukokonaisuuden koodaaminen itselle räätälinä maksaisi nopeasti useita kymmeniä tuhansia euroja, jopa satoja tuhansia. Hieman erityyppinen, mutta samalla tavalla suosittu täsmäpalvelu on Nosto, joka pyörittää monien verkkokauppojen suosituslistauksia.

Jostain syystä Suomessa tämä valmispalveluiden käyttö ei ole kuitenkaan kovin suuressa suosiossa.

Esimerkiksi digitalisaatiosta ja uusista digipalveluista ja ketterästä meiningistä hypettävä porukka puhuu lähes yksinomaan räätälöidyistä toteutuksista, eli massiivisista koodausurakoista. Syynä lienee tietysti se, että suurin osa puhujista tekee juuri näitä massiivisia koodausurakoita, tai vähintään omistaa firman joka tekee niitä urakoita. Missä ovat ne ihmiset, jotka puhuvat valmisratkaisujen puolesta?

Nettihän ei ole isossa kuvassa menossa kohti maailmaa, jossa kaikki koodaavat omia juttujaan. Piilaaksossakin useimmat kuumimmat startupit koodaavat nimenomaan tehokkaita valmispalveluita muiden käytettäväksi (Uber, AirBnB, jne.). Harva kotimainen yritys on kuitenkaan vastaavassa alustapalveluiden bisneksessä, vaan edustaa enemmänkin palveluntarjoajia tai yhteistyökumppaneita näille tahoille. Silti omien räätälöityjen palveluiden kehitys saa Suomessa merkittävää huomiota.

Noh, on tietysti totta, että jos haluaa tehdä jotain todella uniikkia, niin joltain osin räätälöidyn palvelun kehitys on yleensä pakollista. Silti isossa kuvassa netti menee enemmän sinne suuntaan, jossa useimmat organisaatiot voivat hyödyntää muiden tuottamia täsmäpalveluita, valmiskomponentteja ja erilaisia alustaratkaisuja oman menestyvän palvelukokonaisuutensa rakentamiseksi. Harva esimerkiksi verkkokauppaa lähtee enää tänä päivänä koodaamaan räätälinä, vaikka sellaisista projekteista alan koodarifirmat aktiivisesti haaveilevatkin.

Tulevaisuus on siis yhä enemmän nokkelaa yhdistelyä ja erilaisten palasten sovittamista yhteen. Johonkin osa-alueeseen kannattaa käyttää vaikka WordPressiä, toiseen kannattaa ostaa joku Lyytin kaltainen valmispalvelu, kolmas osa-alue ehkä kannattaa koodata räätäliprojektina. Kakun voi kuorruttaa vaikka ostamalla palveluna jonkun markkinoinnin automaatio -systeemin.

Webin tekeminen vuonna 2017 on valintojen tekemistä

Voisikin sanoa, että webin tekemisestä on tullut yhä enemmän fiksujen valintojen tekemistä. Pitää valita miten vie palvelunsa parhaiten mobiiliin. Pitää valita miten toteuttaa keskustelut ja vuorovaikutuksen ja sosiaalisen median profiilit Facebookissa ja muissa keskeisissä palveluissa. Pitää valita millä strategialla lähtee verkkokauppaan, ja kuinka monipuolisesti asiakkaiden ostoprosessia haluaa verkossa tukea. Pitää valita millä teknisillä ratkaisuilla palvelunsa toteuttaa. Pitää valita mitä lisäpalveluita ja täydentäviä kokonaisuuksia kytkee osaksi verkkopalveluaan.

Ja ennenkaikkea, pitää valita olla ahdistumatta näiden kaikkien valittavien asioiden määrästä.

Lue lisää: Verkkokaupan alustat ja järjestelmät – kaikki artikkelit Vierityspalkissa

[*Toim. huom. Linkki poistettu toimimattomana.]