Julkishallinto sekoilee sähköisen liiketoiminnan edistämisessä
Otathan huomioon, että tämä artikkeli on yli 15 vuotta vanha, joten sisältö ja linkit eivät ole välttämättä ihan ajan tasalla. Tuoreena lukemisena samasta kategoriasta: Helsingin kaupunki kokeilee kuinka hyvä ohjelmistofirma se on - ja lopputulos on kamalaa katsottavaa.
Taloussanomat uutisoi* Valtiontalouden tarkastusviraston tuoreesta raportista (pdf-muodossa)* jossa työ- ja elinkeinoministeriön harjoittama yritysten tukeminen on osoittautunut tehottomaksi. Raportti onkin aika masentavaa luettavaa. Tarkoitus on ollut usein hyvä ja paljon on kaikenlaisia hankkeita pistetty pystyyn, mutta joukossa on ihan käsittämättömiä projekteja ja suoranaista tukirahojen tuhlaamista.
Keski-Pohjanmaalla esimerkiksi on maksettu konsultille kymmeniä tuhansia euroja selvityksistä ja koulutuksista joiden tuloksia ei ole mitenkään pystytty todentamaan:
“Kokonaiskustannukset kahdesta konsulttipäivästä valmisteluineen
olivat yhteensä yli 10 000 euroa, ja sen lisäksi seminaarisarjassa pidetty luento maksoi samalta toimijalta hankittuna noin 6 500 euroa.”
Savonia-ammattikorkeakoulun hankkeissa ei ole saatu kasaan edes muutaman kymppitonnin itse hankittavaa yritysrahoitusta, mutta on silti onnistuttu polttamaan muutama sata tuhatta euroa pk-yrityksien web-sivustojen kehittämiseen ja monenlaiseen “sähköisen liiketoiminnan konsultointiin”.
Isolla rahalla tehty eLiiketoiminta.com portaalikin keräsi toimintansa aikana huimat 600 kävijää kuukaudessa joka muodostunee jo melkein hankkeessa työllistyneiden ihmisten omista käynneistä.
Voikin sanoa, että ministeriön alaisuudessa olleissa hankkeissa on pitkin Suomea viritelty erilaisia e-kirjaimella alkavia projekteja ja lähes kaikissa projekteissa on löytynyt ongelmia “tuloksien todentamisessa”. Kuvaavaa on myös, että rahat on aina käytetty vaikka sopivia kohteita tai tekijöitä ei olisikaan löytynyt. Ulkomaanmatkoja on tehty, alkoholijuomia on ostettu ja kaikenlaisia uusia toimintamalleja on “selvitelty”.
“Hankerahoituksen ongelmana on se, että ESR-hankkeissa hankkeen toteuttajan oma taloudellinen riski on varsin vähäinen. Osittain tästä syystä hankkeita ei toteuteta tarkoituksenmukaisimmilla ja taloudellisesti tehokkaimmilla tavoilla.”
Esimerkiksi kun olisi pitänyt järjestää koulutusta liittyen sähköisen liiketoiminnan mahdollisuuksiin niin rahaa on laitettu yritysten web-sivustojen kehittämiseen. Tarkoitus on täten varmasti ollut hyvä, mutta hankehallinta on ollut täysin kadoksissa monessa kohtaa. Tukirahojen laittaminen yrittäjien web-läsnäolon suoraan kehittämiseen on myös rankasti ristiriidassa alueen yrittäjien toiminnan tukemisen kanssa. Täten monessa kohtaa tuleekin mieleen, että hankkeiden suurimmat hyödyt ovat menneet tukihankkeisiin erikoistuneille konsulteille (joilla ei muuten usein ole mitään sen erityisempää ymmärrystä sähköisestä liiketoiminnasta, mutta tukihankkeissa toimimisesta kylläkin) ja mm. ammattikorkeakoulujen ja alueellisten yliopistojen oman henkilökunnan työllistämiseen.
Kovin monessa hankkeessa tavoitteet ovat myös olleet aivan liian korkealla ja erilaisiin suurten visioiden integraatio- ja rekisteriprojekteihin on lähdetty kovin alueellisella näkökulmalla. Moni määrittelyvaiheeseen jäänyt projekti kuulostaakin projektilta joka olisi enemmän kansallisen tason järjestelmäprojekti kuin maakunnallisen kehityksen työväline.
Omat ongelmansa hankkeisiin ovat varmasti tuoneet tiukat vaatimukset kilpailuttamisesta johon useimmat hankkeiden ongelmat liittyvätkin. Uusiin teknologioihin ja liiketoiminta-alueisiin liittyvien hankkeiden osallistujien kilpailuttaminen ei varmasti ole ollut mitään helppoa työtä. Maakunnissa ei sähköisen liiketoiminnan osaajia ole samalla tavalla kuin pääkaupunkiseudulla ja kaikesta tästä lienevätkin hankkeiden monet ongelmat hiljakseen kasautuneet.
ITviikon uutinen onkin otsikoitu varsin hyvin: “VTV: Ministeriö rikkoi lakia portaalihankkeessa”. Alueellisia organisaatioita ei ensimmäisenä kannattane lähteä haukkumaan vaikka sielläkin on melkoista sähellystä toiminta välillä ollut. Työ- ja elinkeinoministeriön tehtävänä on ollut kokonaisuuden hallinta ja minkäänlaista kokonaisuuden hallintaa ei ole tapahtunut vaan ympäri maata on ollut täysin päällekkäisiä hankkeita jotka eivät ole tehneet mitään yhteistyötä toistensa kanssa.
ITviikon artikkelin lopuksi todetaankin tarkastuksen tuloksien olevan suoraa jatkoa viime talvena julkaistuun selvitykseen julkishallinnon portaaliprojektien ongelmista joista Vierityspalkissakin kirjoitettiin.
“– Tämä on suoraa jatkumoa. Tietoyhteiskuntakehityksen puitteissa tehty toiminta on ollut tuloksetonta kautta linjan. Edellisen hallituksen tietoyhteiskuntaohjelman aikana oli sentään kovasti yritystä, mutta nykyisen ohjelman suhteen voisi sanoa, että tätä yritystäkään ei enää ole. Tekemisen meininki puuttuu, VTV:n Tomi Voutilainen pohtii.”
—
Lue lisää: Web-sovellukset ja räätälöidyt tietojärjestelmät – kaikki artikkelit Vierityspalkissa
[*Toim. huom. Linkkejä poistettu toimimattomina.]
Perttu Tolvanen
Perttu on Vierityspalkin päätoimittaja ja kirjoittaja.
Perttu Tolvanen on digitaalisten palveluiden suunnittelun, arkkitehtuuriratkaisujen ja kumppanivalintojen asiantuntija. Perttu on konsulttiyhtiö North Patrol Oy:n konsultti ja toinen perustaja. North Patrol on digitoimistoista ja järjestelmätoimittajista riippumaton konsulttiyhtiö, joka suunnittelee digitaalisia palveluita ja auttaa asiakkaita onnistumaan uudistushankkeissaan. Ota yhteyttä Perttuun!
5 kommenttia on “Julkishallinto sekoilee sähköisen liiketoiminnan edistämisessä”
Kommentointi on suljettu.
Janne J
Ei näin! Se vaan on niin helppoa tuhlata niitä rahoja, jos itellä ei ole penniikään kiinni. Päättäjien vastuu pitäisi saada kohdalleen.
PerttuT
Ikävintä on tuossa revohkassa se, että maakunnat kärsivät tuosta ministeriön sekoilusta eniten. Paikallisesti järjestettäviä koulutuksia ei kannata haaveilla jatkossa ja muutenkin tulee varmasti olemaan tiukempaa saada tukirahaa alueellisiin kehityshankkeisiin.
Raportista päätellen on tietysti ihan oikeutettuakin siirtää rahat mieluummin kansallisiin hankkeisiin joissa järjestetään ennemmin roadshow-tyyppistä toimintaa (kuten Tieken verkkokaveri.fi joka saa ihan kohtuullisen arvion tuossa raportissa). Verkkokaveri.fi ja siihen liittyvät hankkeet ovat toki nekin olleet ihan hintavia (puoli miljoonaa euroa muistaakseni), mutta ainakin oma näppituntumani on että verkkokaveri.fi on ollut ihan eri tason näkyvyyden projekti kuin vaikkapa tuo eliiketoiminta.com jonka olemassa olosta hädin tuskin tiesin vaikka noiden projektien vaikutusalueilla olen tuona aikana töissä ollut. Tuo elive.fi oli myös ihan tuntematon suuruus palveluna ja “jonkin verran” väitän tätä aihepiiriä seuraavani aina välillä….
Jäi kyllä ahdistamaan nuo tarinat koulutusvalmisteluista ja 30 000 euron mainontakampanjoista (mm. bussien kyljessä yms.) joiden lopputuloksena saatiin muutama kymmenen yrittäjää raahautumaan koulutukseen. Ei ollut vissiin maakuntiin kantautunut tieto sähköpostisuorista tai ihan vaikka puhelinluettelo kädessä soittelemisesta. Niitä yrittäjiä ei siellä maakunnassa nyt niin paljoa ole että koulutukseen pitäisi haalia jengiä kymmenien tuhansien eurojen ulkomainoskampanjoilla.
Pirkka
Se on hyvä, että näitä ongelmia ja kehnoja hankeohjelmia syynätään ja niistä puhutaan. Joku jopa jossain yhteydessä ehdotti, että epäonnistuneiden hankkeiden vastuuhenkilöt pitäisi nimetä täällä: *linkki poistettu toimimattomana*
Keino voi olla turhan radikaali, mutta kyllä vastuu on kannettava meidän verorahojen hassaamisesta. Eihän siinä ole mitään järkeä, että veronmaksajien selkänahasta revityt eurot jaetaan uudelleen käytettäväksi täysin elinkelvottomaan toimintaan. Hanketoimintaa tulisi johtaa kuten kaupallista yritystä, jonka tavoitteena on laittaa sijoitettu pääoma tuottamaan ja kasvamaan. Tämän todentamiseen tarvitaan konkreettisia mittareita sekä määrätietoisia ja motivoituneita johtajia, joilla on näkemustä ja kyky panna asiat tapahtumaan. Harmi vaan, että hankkeita vetävät virkamiehet eivät ole kaikki tällaisia. Hankkeissa ja projekteissa työskentelevien tulisi myös kantaa vastuu tekemisestään ja toimia “ammattieettisesti”, koska se leivän pöytään tuova raha on lähimmäisten työllä hankittua.
Voi myös olla että maakuntien hommat ovat ihan syystä menneet toisinaan yli, jos tietoyhteiskuntastrategian (*linkki poistettu) huurusteluja ei konkretisoida kunnolla käytännön toimeenpanosuunnitelmissa ja itse tekemisessä. Alan osaamista ja osaajia hankkeista puuttuu varmasti. Vaikka kuka tahansa nyt saa aikaan www-sivun, niin on todettava että liiketoiminnallisesti menestyvän ja hyvän käyttökokemuksen tarjoavan verkkopalvelun toteutus ja ylläpitäminen on pirun vaikeaa ja vaatii huomattavaa alakohtaista, mutta myös toimialat ylittävää laaja-alaista kokemusta.
VHiiri
No eipä ole ihmekään, että ”portaalisekoilua” riittää. Sitä on myös yrityspuolella, mutta firmat nielevät ”toimintatappioissa” tehottomat ja hyödyttömät verkkopalvelut kertomatta julkisuuteen.
Mistä tämä johtuu: Verkkoprojektien vetäjien ammattitaito on puutteellista. Usein projektin perustajaksi ja vetäjäksi asetetaan niin, että joku kehittämisprojektin työntekijä, sinänsä substanssi–ihminen nimitetään verkkokehityspäälliköksi. Mutta hänellä ei ole viestinnän, verkkotuotannon (tuotantoprosessien) tai verkkoliiketoiminnan asiantuntemusta.
Sitten palkataan konsultti tekemään ”projektisuunnitelma”; konsultti ei tiedä toimialasta mitään ja usein hänellä ei ole kokonaiskäsitystä webin mahdollisuuksistakaan. Lopuksi palkataan web-ohjelmoijia yms. ja sisällöntuottajia, joilla kellään ei tarvitse olla kokemusta itse toimialasta, sen hallinnasta ja tavoista. Myöskään nämä bittigurut eivät saa tai ota vastuuta kokonaisprojektista.
Soppa on valmis.
Täälläkin Vierityspalkin web-työpaikoista 90% on sinänsä hyvin tärkeitä ”lapiomiesten” hommia (ohjelmoija, tekninen kehittäjä, kirjoittaja, graafikko jne.) Mutta juurikaan ei haeta määrittelyn, konseptoinnin, projektihallinnan tai (verkko)viestinnän ammattilaisia. Niitä jotka hallitsevat kokonaisuuden, ymmärtävät verkkoliiketoiminnan (sis. myös normaalin liiketoiminnan lait) ja ymmärtävät teknolgian mahdollisuudet. Lisäksi on osattava hoitaa projektin ositus ja vastuutus ja teettää noilla lapiomiehillä hommat.
Konseptointikin on paljon laajempi asia, kuin ”synopsis” tai projektisuunnitelma, sisältäen mm. liiketoimintamallin, ansaintalogiikan, kohderyhmäsuunnitelmat, jatkokehityksen ja tuotantoprosessin suunnitelmat jne.
Näitä tekijöitä ei siis ole useimmilla rekryilmoittajilla eikä sellaisia ymmärretä rekrytoida. Vertaan tv/elokuvamaailmaan; Tuottaja ja tuotantopäällikkö ovat välttämättömiä, jotta ohjaaja ja ääni- ja kuvasuunnittelijat voivat tehdä hommansa eli laittaa lapiomiehet (äänittäjä, kameramies, leikkaaja jne.) hommiin. Missä on lopputuloksen ja tuotteen kokonaisnäkemys ja kuka tuotantoa ohjaa oikeaan suuntaan? Tuskin kameramies tai leikkaaja…
VHiiri
No eipä ole ihmekään, että ”portaalisekoilua” riittää. Sitä on myös yrityspuolella, mutta firmat nielevät ”toimintatappioissa” tehottomat ja hyödyttömät verkkopalvelut kertomatta julkisuuteen.
Mistä tämä johtuu: Verkkoprojektien vetäjien ammattitaito on puutteellista. Usein projektin perustajaksi ja vetäjäksi asetetaan niin, että joku kehittämisprojektin työntekijä, sinänsä substanssi–ihminen nimitetään verkkokehityspäälliköksi. Mutta hänellä ei ole viestinnän, verkkotuotannon (tuotantoprosessien) tai verkkoliiketoiminnan asiantuntemusta.
Sitten palkataan konsultti tekemään ”projektisuunnitelma”; konsultti ei tiedä toimialasta mitään ja usein hänellä ei ole kokonaiskäsitystä webin mahdollisuuksistakaan. Lopuksi palkataan web-ohjelmoijia yms. ja sisällöntuottajia, joilla kellään ei tarvitse olla kokemusta itse toimialasta, sen hallinnasta ja tavoista. Myöskään nämä bittigurut eivät saa tai ota vastuuta kokonaisprojektista.
Soppa on valmis.
Täälläkin Vierityspalkin web-työpaikoista 90% on sinänsä hyvin tärkeitä ”lapiomiesten” hommia (ohjelmoija, tekninen kehittäjä, kirjoittaja, graafikko jne.) Mutta juurikaan ei haeta määrittelyn, konseptoinnin, projektihallinnan tai (verkko)viestinnän ammattilaisia. Niitä jotka hallitsevat kokonaisuuden, ymmärtävät verkkoliiketoiminnan (sis. myös normaalin liiketoiminnan lait) ja ymmärtävät teknolgian mahdollisuudet. Lisäksi on osattava hoitaa projektin ositus ja vastuutus ja teettää noilla lapiomiehillä hommat.
Konseptointikin on paljon laajempi asia, kuin ”synopsis” tai projektisuunnitelma, sisältäen mm. liiketoimintamallin, ansaintalogiikan, kohderyhmäsuunnitelmat, jatkokehityksen ja tuotantoprosessin suunnitelmat jne.
Näitä tekijöitä ei siis ole useimmilla rekryilmoittajilla eikä sellaisia ymmärretä rekrytoida. Vertaan tv/elokuvamaailmaan; Tuottaja ja tuotantopäällikkö ovat välttämättömiä, jotta ohjaaja ja ääni- ja kuvasuunnittelijat voivat tehdä hommansa eli laittaa lapiomiehet (äänittäjä, kameramies, leikkaaja jne.) hommiin. Missä on lopputuloksen ja tuotteen kokonaisnäkemys ja kuka tuotantoa ohjaa oikeaan suuntaan? Tuskin kameramies tai leikkaaja…