Apu360-sovellus on kiinnostava kokeilu A-lehdiltä

Apu360-sovellus on mukana myös tämän vuoden Grand One -kisassa, joten projektista löytyy varsin kattava case-esittely*. Finaaliin työ on yltänyt vain Paras käyttökokemus -sarjassa, mikä onkin ehkä ymmärrettävää, koska case selvästi keskittyy juurikin käyttökokemukseen. Työn kuvaus painottaa rauhallista ja huolellisesti suunniteltua käyttökokemusta.

”A-lehdet halusi julkaista kansainvälisen vertailun kestävän mediasovelluksen, joka yhdistää journalismin, visuaalisen tarinankerronnan ja käyttäjäystävällisen mediakokemuksen. Jatkuvassa murroksessa olevassa mediakentässä, jossa informaatiotulva kasvaa jatkuvasti ja käyttäjien huomio on hajautunut, A-lehdet tunnisti tarpeen uudenlaiselle ja houkuttelevalle digitaaliselle syväjournalismille.

Apu360-sovellus yhdistää syväjournalismin, visuaalisen tarinankerronnan ja käyttäjäystävällisen suunnittelun. Sovelluksen ulkoasu ja käyttöliittymä on suunniteltu tarjoamaan selkeä ja häiriötön käyttäjäkokemus. Palvelua luodessamme käytimme rajoitettua ja tarkkaan harkittua komponenttipalettia, joka luo johdonmukaisen visuaalisen ilmeen ja helpottaa sisältöjen selaamista. Käyttäjän palvelemiseksi olemme lisänneet elementtejä, kuten lukuaikoja ja merkintöjä sisältöjen formaateista, mikä auttaa käyttäjiä valitsemaan hetkeen sopivat sisällöt.”

On oikeastaan jopa ironista, miten usein mediatalot nykyisin korostavat häiriöttömyyttä tai lukukokemuksen rauhallisuutta, kun uudistavat palveluitaan. Viimeksi näin teki esimerkiksi Talouselämä, vaikka kovin paljon rauhallisemmaksi ei Talouselämäkään uudistunut. Tämä kertoo vain siitä, kuinka levotonta mainosten tykitystä mediatalojen verkkotaival on ollut tähän asti – eikä olekaan suuri ihme, että lukijat eivät ole aiemmin digikokemuksista paljon innostuneet. Sanomalehtien ja aikakausilehtien ytimessä kun lienee aina ollut jonkinlainen rauhallinen lukukokemus ja mahdollisuus keskittyä sisältöihin. On kuitenkin hienoa, että tähän ristiriitaan on havahduttu.

Apu360-sovellus on myös ihan oikeasti rauhallinen lukukokemus. Mainokset eivät hypi silmille, eivätkä sivut lataudu levottomasti mainosten lataamisen sivuvaikutuksena. Juttuja on oikeasti mukava lukea niin kännykällä kuin ipadilla.

Sovelluksesta on tosiaan tehty myös ipad-versio, jota voi pitää jopa yllättävänä, koska ipadien käyttö ei ole kasvanut viime vuosina juurikaan. Tabletteja kuitenkin käytetään edelleen ahkerasti ja etenkin vanhemman väen keskuudessa. Apu360-sovellus lieneekin suunnattu myös vähän varttuneemmalle väelle, ehkä jopa niille joille Apu-brändi on tuttu jo pitkältä ajalta.

Sisällöllisenä yhdistelmänä apu360-sovellus vastaa nykyistä Apu.fi-sivustoa pitkälti. Yhden brändin alle on koottu sisältöjä aiemmin erillisinä lehtinä tunnetuilta brändeiltä, kuten Apu,  Image, Mondo ja Tuulilasi. Näin paketissa on hyvin monenlaista sisältöä, aina muodista matkailuun ja autoihin ja jopa politiikkaan. Lehtibrändejä ei kuitenkaan enää uudessa sovelluksessa näe. Joissain artikkeleissa on metatietona merkintä, että sisältö kuuluu jollain tapaa ”Tuulilasi” -brändiin, mutta mitenkään toiminnallisesti merkittävä tieto tämä ei ole.

Apu360-sovellus on siis aikakausmedia, joka kertoo autoista, tyylistä, ihmisistä, kulttuurista, politiikasta. Se ei yritäkään olla missään näissä se paras, vaan konseptin idea on kokonaisuus, jonka parissa voi viettää aikaa. Ja tässä roolissa se on yllättävän hyvä paketti.

Ihan toinen kysymys on, onko paketti niin hyvä, että siitä halutaan maksaa 12,90 euroa kuukaudessa. Maksamista ei ole myöskään tehty erityisen helpoksi. Sovellukseen ei pääse käsiksi Applen maksusysteemin kautta lainkaan, vaan ensin täytyy rekisteröityä A-lehtien sivustolla ja sitten syöttää luottokortin tiedot Visman tarjoaman aika kömpelön maksuväylän kautta. Tämä prosessi vaaditaan myös, jotta ilmaisen kokeilujakson saa käyttöönsä. Täten ainakaan tällä alueella ei ole mitään innovaatioita tehty, saatika edes jaksettu yrittää kovin paljoa.

Pakettiin liittyvät myös podcastit, jotka ovatkin looginen osa tällaista mediasovellusta. Podcastit on eroteltu selkeästi omaksi osiokseen, joka on myös hyvä ratkaisu. Podcastien pyörittämiseenhän ei ole oikein syntynyt kaikille sopivia ratkaisuja, koska jos haluaa myydä itse mainokset, on käytännössä myös jaeltava podcastit itse. A-lehdet on nyt rohkeasti lähtenyt tähän malliin. Aiemmin vastaavan liikkeen teki Yle, vaikka Yle ei mainoksia podcasteihinsa laitakaan. Voi jopa olla, että tämä podcasteille järkevän soittotyökalun toteutus on ollut yksi keskeinen ajuri koko tälle sovellukselle.

”A-lehdet näkee myös podcastit ja muut audioformaatit tärkeänä osana portfoliotaan, jolla tärkeitä kohderyhmiä tavoitellaan. Näemme, että audion käyttökokemus ja kaupallistamismahdollisuudet käytännössä vaativat oman alustan, mobiilisovelluksen.”

Sovellus on tosiaan suunniteltu ja toteutettu varsin huolella. Esimerkiksi jos sitä vertaa jokin aika sitten uudistettuun Suomen Kuvalehden sovellukseen, on Apu360 selvästi miellyttävämpi sovellus, jossa yksityiskohtiin on panostettu. Mitään erityisen mullistavaa ei sovellus kylläkään tarjoa, vaikka Grand Onelle lähetetty case-kuvaus toisteleekin syväjournalismia sanana moneen kertaan. Case lienee kirjoitettu ehkä enemmän tulevaisuuden haaveiden näkökulmasta kuin tämän hetken todellisuudesta.

Ehkä syväjournalismia pitää toistella, jotta voi perustella rahan pyytämisen. Ei Apu360 mitään syväjournalismia kuitenkaan ole, vaikka ehkä verkon ilmaissisältöihin verrattuna, on toki laadukasta sisältöä. Sisältöjen kulma on kuitenkin aikakauslehdistä tuttu, aika kevyt ja viihteellinen, koska viihtymisestä tässä on kyse.

Silti, Apu360-sovellus on jotain uutta kotimaisella mediakentällä. Se on rohkea paketointi usean lehden sisällöistä ja uudelle paketille on laitettu ihan kunnon hintalappu. Paketissa tulee mukana The Atlantic -lehdestä suomennettuja juttuja ja kasa erilaisia podcasteja. Ehkä ne suomennetut The Atlanticin artikkelit ovat tällä hetkellä eniten sitä syväjournalismia, josta A-lehdet haaveilee. Podcastit ovat kyllä pitkiä, mutta syvällisyys on monesta kaukana.

Koko ajan notifikaatioita tykittävien some-sovellusten ja hektisten uutissovellusten keskellä on Apu360 kuitenkin selvästi omanlaisensa paketti, ja tästä se saa isot pisteet. Konsepti ei ehkä ole uusi, mutta toteutuksen tapa on aidosti rauhallinen, aidosti lukijaansa kunnioittava. Sovellus näyttää mainoksia, mutta selvästi vähemmän kuin Apu.fi-sivusto. Rahalla siis saa myös rauhallisuutta, ainakin toistaiseksi.

Loppujen lopuksi Apu360 on varsin hyvä ensimmäinen versio siitä, mitä aikakausilehti voisi olla digitaalisena. Menestyksen ratkaisevat varmasti ensisijaisesti sisällöt, ja kuinka kuluttajat kokevat hintalapun vastaavan sisältöjen laatua. Sovelluksesta maksaminen on tehty aika hankalaksi, mutta jos siitä pääsee ylitse, on tekninen toteutus muuten asiallinen. Sovelluksen käytettävyydestä ei menestys ainakaan jää kiinni, käyttökokemus on hyvin suunniteltu, ja kunhan sisällöt vielä kehittyvät, voi tällainen uudenlainen paketointi ehkä jopa toimia.