Google tylsistytti webin
The Vergen tuore artikkeli käsittelee kriittisesti hakukoneoptimointia, ja optimoinnin seurauksia laajemmin internetille. Teema on ajankohtainen myös siksi, että tällä hetkellä automaattisesti tuotetun sisällön määrä kasvaa verkossa nopeasti. Internetistä on tulossa yhä enemmän likainen kaupunki, jossa roskaa on enemmän kuin hyvin hoidettuja ja luotettavia toimijoita.
Hakukoneoptimointi ei ole lähtökohtaisesti huono juttu. Vergen artikkelikin käy seikkaperäisesti läpi sitä, miten Googlen algoritmien painotukset ovat myös edistäneet monia hyviä asioita. Esimerkiksi verkkosivustojen latautuminen on nykyisin todella paljon nopeampaa kuin vuosia aiemmin. Tämä on käytännössä lähes täysin Googlen ansiota, koska se ryhtyi arvostamaan nopeasti latautuvia sivuja enemmän kuin hitaita sivustoja. Samalla myös esimerkiksi saavutettavuuteen liittyvät asiat ovat parantuneet hyvin laajalla rintamalla, koska Google on huomioinut myös näitä painotuksissaan.
”Optimizing pages for Google isn’t inherently a bad thing. Google uses its influence over the web to push for objectively good results, like fast-loading sites and accessibility features like alt text on images, which can help audiences understand what’s on a page if an image doesn’t load or if readers use assistive technology like screen readers. Google’s Core Web Vitals metric pushes down sites with certain kinds of intrusive ads or which have slow-loading ads that cause content on the page to shift around.”
Yleensä hakuoptimointi on vain järkevää toimintaa, jossa optimoidaan sisältöjä yhtä lailla ihmisille kuin hakurobotille. Yhä useammalla alueella käydään kuitenkin hyperkilpailua hakukonesijoituksista, ja tällöin kaikki keinot ovat käytössä. Tämä häikäilemätön ”hakukonesisällön” tuottaminen on yksi syy siihen, miksi hakutulokset ovat käytännössä huonontuneet monella alueella. Paras hakutulos ei läheskään aina ole enää luotettavin tulos, tai edes oikein. Paras tulos on yhä useammin sen tahon tuottama sisältö, joka on investoinut eniten hakukoneoptimointiin ja erilaisten hakukoneelle tarkoitettujen sisältöjen tuotantoon.
Google on kuitenkin edelleen keskittynyt lähinnä sisällön ulkopuolisiin asioihin, kun se arvottaa sivustoja. Google ei edelleenkään ota mitään kantaa siihen, onko jokin ”oikein” tai ”enemmän oikein kuin toinen”. Tällä tavalla asiaa katsoen Google on eräänlainen kauneuskilpailu.
Ei Google tosin ole koskaan muuta väittänytkään. Googlen pyrkimyshän on ollut alusta saakka määrittää jonkun sivun arvo siihen viittaavien sivustojen avulla. Nykyisin algoritmi on toki valtavasti monimutkaisempi, mutta se edelleen nojaa lähes täysin varsinaisen sisällön ulkopuolisiin asioihin, kuten muotoiluun, tekniseen toteutukseen, linkityksen rakenteeseen.
Vergen artikkeli alleviivaakin ehkä isointa käyttäjille näkyvää muutosta: verkkosivut ovat alkaneet muistuttaa toisiaan. Erityisesti Googlessa hyvin pärjäävät, yleensä lähinnä Googlea varten luodut sisällöt, näyttävät yllättävän samankaltaisilta aina väliotsikointeja myöten. Tätä voisi kutsua vaikka Google-efektiksi. Suomessakin sisältöihmiset miettivät yhä useammin miten voisivat sisällyttää artikkeleihinsa väliotsikoita, joissa olisi juuri se sopiva kysymys, jota Googlesta ihmisten on havaittu hakevan.
Nykyisin Googlen robotti yrittää jopa arvioida sisällöntuottajien auktoriteettia liittyen heidän aiheisiinsa. Tämänkin Google tekee analysoimalla lähinnä tekstiä jota sisällöntuottaja itse on tuottanut. Tämä on muuttanut esimerkiksi mediatalojen tapaa kertoa toimittajistaan artikkeleiden sivuilla.
”It’s easy to notice these attempts to prove “experience” in the wild: on CNET, author bios have very literal subheadings like “expertise” and “credentials.” Earlier this year, The New York Times began adding enhanced bylines to some stories. A recent investigation into Kanye West’s business deals with Adidas reads, “For this article, Megan Twohey traveled to Portland, Ore., and Los Angeles; interviewed current and former employees of Adidas and of Kanye West; and obtained hundreds of previously undisclosed internal records.” The Times told Nieman Labthe change wasn’t prompted by Google’s policy update, but it’s just the kind of sign of trustworthiness Google likes.”
Perusongelma tässä asiassa on se, että kyse on kilpajuoksusta, jossa palkitaan ulkoista kauneutta pelkästään. Tällä ulkoisella kauneudella on myös aina jotkut mittarit, jotka robotti voi arvioida skannatessaan sivustoja. Tämän kauneuskilpailun seurauksena esimerkiksi The New York Times voi hävitä tehokkaalle roskasisältöä tuottavalle sisältöfarmille monellakin alueella. Maksumuurien yleistyminen on vielä kiihdyttänyt tätä kehitystä, jossa Google yhä useammin johdattaa käyttäjänsä sivustoille, joiden ainut tehtävä on tarjoilla mainoksia tai johdatella käyttäjää eteenpäin joillekin muille sivustoille. Tavallaan Googlen ympärille onkin muodostunut valtava roskameri, jonka ainut idea on johdatella käyttäjiä eteenpäin tai tarjoilla mainoksia.
Ilmiö on jo johdattanut osan käyttäjistä muihin palveluihin. Esimerkiksi USA:ssa tuotteita haetaan yhä useammin Amazonin hakukoneella, koska Googlen haku tuottaa niin paljon roskaa ja hälyä. Amazonin hakukone menee suoraan asiaan. Nuorisolle TikTok on yhä useammin myös Googlen korvike.
”Though Google has maintained a monopoly on search for years, there are signs that could be changing. The US v. Google antitrust case hinges on Search, its biggest and most ubiquitous product. Other platforms like TikTok are increasingly being used by young people as a search engine, and the video platform has been testing a partnership with Google to insert search queries into TikTok results pages. ”
Googlen valta-asema on ollut 2000-luvulla kiistaton, eivätkä edes sosiaalisen median palvelut ole sitä onnistuneet merkittävästi haastamaan.
Kun ihmiset haluavat löytää jotain, he menevät Googleen. Näin lienee vielä pitkään, mutta ehkä ensimmäisen kerran 2000-luvulla on nähtävissä merkkejä myös tulevaisuudesta, jossa Google ei olekaan hallitseva hakukone, vaan sen ympärille muodostuu erikoistuneita haastajia, jotka palvelevat joko tiettyä teemaa tai tiettyä käyttäjäryhmää.
Tälle kehitykselle on myös käyttäjiltä tulevaa tilausta yhä enemmän. TikTok on hyvä esimerkki siitä, että kaikkiin asioihin tekstimuotoinen, tasapaksu ja samojen standardien mukaan muotoiltu pötkö ei ole paras mahdollinen esitystapa. Ehkä Googlen valta-aseman murtuminen voisi tuoda myös enemmän monimuotoisuutta nykyiseen, aika tylsään, webbiin.
Lue The Vergen artikkeli Googlesta ja hakukoneoptimoinnista: How Google perfected the web (8.1.2024)
Lue lisää: Hakukoneoptimointi – kaikki artikkelit Vierityspalkissa
2 kommenttia on “Google tylsistytti webin”
Kommentointi on suljettu.
Jukka
TikTokin ja muiden esiinmarssin ohella Googlea uhkaa myös LLM:ät; generoidut hölynpölysivustot ovat tehokkaita SEO:ssa — jopa niin tehokkaita, että kykenevät jo nykyisellään uhkaamaan perinteistä kaupallista SEO:ta. Spammin uusi vuosikymmen?
Perttu Tolvanen
Siltähän tämä tilanne vaikuttaa, spammin juhlavuosi oikein, tästä se lähtee! :)
Nykyisillä menetelmillä on myös hyvin vaikea erottaa generoitua tekstiä ihmisen väkertämästä, ja vaikka sillä nyt ehkä ei ole kovin paljon väliä monessa tapauksessa, niin silti tiedon oikeellisuuden tai luotettavuuden näkökulmasta olisi tärkeätä pystyä tätä erottelua tekemään.
Voisin kuvitella, että joku tekee tästäkin hyvän bisneksen, että miten tunnistetaan generoitu teksti tai jollain tapaa koneellisesti tuotettu asia, tai lienee jo osittain tehnytkin bisneksen.