Twitter on sekaisin, mutta ihmisten verifiointi internetissä on hyvä idea

Ihmisten verifiointi, tavalla tai toisella, on hyvä idea internetin tulevaisuuden kannalta. Tällä tavalla botit pystytään erottamaan ihmisten tuottamasta (tai ainakin allekirjoittamasta) sisällöstä. Verifiointi ei välttämättä nosta sisältöjen laatua tai luotettavuutta, mutta se ainakin tekee julkaisijan ja kommentoijan vastuullisuudesta yksiselitteistä. Iso osa internetin ongelmistahan liittyy sen tarjoamaan anonymiteettiin, jota pieni osa ihmisistä sitten hyödyntää erilaisiin haitallisiin tarkoituksiin.

Verifiointi voisi perustua jonkinlaiseen tunnistautumiseen ja osittain se voisi myös perustua maksamiseen, kuten Twitterin ehdotuksessa. Järkevä systeemi toimisi kuitenkin myös Twitterin ulkopuolella, tarjoten mahdollisuuden esiintyä verifioituna henkilönä myös muissa palveluissa.

Aiemminhan Twitterin verifiointisysteemi on ollut aidosti hyödyllinen järjestelmä esimerkiksi journalisteille, kun esimerkiksi isojen uutistapahtumien kohdalla on suuresta määrästä tweettejä voitu erotella vain ne, joiden julkaisivat ovat verifioituja käyttäjiä.

Aiemmin verifiointi oli toki hyvin elitistinen ja satunnainen systeemi, eikä esimerkiksi Suomessa ole kovin paljon verifioituja Twitter-käyttäjiä. Uudistuksen myötä verifiointi tulee kuitenkin kaikkien saataville, mutta uusi systeemi on paljon löysempi kuin aiempi. Käytännössä uuden ”badgen” saa maksamalla ja toimittamalla toimivan puhelinnumeron, koska mitään globaalia indentiteettijärjestelmää ei tietenkään ole olemassa, eikä Twitter ole halukas tekemään manuaalista selvitystyötä jokaisen käyttäjän kohdalla.

Esimerkiksi Washington Postin artikkeli aiheesta haastattelee asiantuntijoita, jotka eivät pidä uudistusta kovin toimivana.

“For the past decade Twitter was the watering hole where world’s most interesting people could huddle together and rub shoulders,” said Matt Pearce, an internet culture reporter for the Los Angeles Times. “But now the place is collapsing slowly, it’s like dying in front of our eyes.”

Nykyinen verifiointimalli onkin lähinnä merkki siitä, että käyttäjä on valmis maksamaan kahdeksan (8) dollaria kuukaudessa kyseisestä merkistä. Tämä on valitettavaa, koska verifioinnin idea on periaatteessa erittäin hyvä. Uusi malli on kuitenkin vain askel siihen suuntaan, että Twitteristä tulisi maksaa, jos haluaa saada näkyvyyttä viesteilleen. Samalla vanha verifiointisysteemi tuhoutuu käytännössä.

Myös analyytikko Ben Thompson pitää uusinta Twitterin muutosta merkittävänä naulana sen suosiolle.

”The fact of the matter is that as much as Musk may dislike some of the loudest and most popular voices on Twitter, they are exactly right when they argue that they deliver more value to Twitter than Twitter could ever hope to gain from them via a targeted subscription fee. Layer on the fact that Musk has managed to make a blue checkmark into a political signal — one he is only magnifying by making it explicit that anyone who shows up in the “For You” feed is a subscriber — and Musk is basically dooming what ought to be the most compelling and engaging part of Twitter into an inevitable ghost town.”

Myös organisaatioiden luotettava verifiointi on teema, joka Twitterin kannattaisi tehdä hyvin, mutta nyt vaikuttaa siltä, että tälläkään alueella Twitter ei ole halukas näkemään vaivaa, joten oletettavaa on, että myös organisaatioiden verifioinnissa tulee olemaan paljon väärinkäytöksiä.

Matt Pearcen kommentti onkin osuva, hyvistä ideoista huolimatta, niiden toteutus tuntuu jatkuvasti olevan vain puolittaista. Twitter tuntuu kuolevan silmiemme edessä.

Idea ihmisten verifioinnista on kuitenkin ajankohtaisempi kuin koskaan. Roskasisällön määrä on kasvanut internetissä koko ajan, ja nyt viime aikoina sisältöjen tuotantoon on ryhdytty myös käyttämään yhä enemmän tekoälyä. Esimerkiksi tämä artikkeli CNET:in harrastamasta tekoälyyn perustuvasta artikkeleiden generoinnista kuvastaa hyvin sitä, mihin suuntaan internet on osittain tällä hetkellä menossa.

Voi toki kysyä, onko tiedon luotettavuuden kannalta olennaista pystyä verifioimaan julkaisija, koska voihan bottikin olla luotettava ja hyödyllinen tiedonlähde. Jotain tulisi kuitenkin tehdä, jotta internetin sisällöntuotantoon saataisiin jonkinlainen luottamusjärjestelmä.

Esimerkiksi CNET:in esimerkki on sikäli herättävä, että todennäköisesti mediatalot tulevat hyödyntämään tekoälyä sisällöntuotantoon jatkossa erittäin paljon, koska esimerkiksi talousuutisoinnin kohdalla tekoäly voi toimia erittäin tehokkaana sisällöntuottajana ja faktojen tarkistajana.

”Using AI in journalism has a much longer history than CNET’s ventures. The Associated Press was one early adopter and announced it would start using Wordsmith in 2014 to produce short articles about companies’ earnings reports. In 2016, it expanded coverage to include sports reporting, and it now partners with another AI writing firm called Data Skrive for this content.

As with CNET, The Associated Press frames its use of AI as a way to “free journalists to do more journalism and less data processing.” The stories it’s automated are high-volume and formulaic, work that bores journalists but is a necessary backbone for wire services like the AP. The AP labels some stories as automated with a footer noting the use of automated tools to create the story, but a reader may not understand what it means that the story was created “using technology.”

Red Ventures’ experiments with AI content reflect improvements in the world of AI since 2014. A new breed of AI language models is able to easily generate text that is more coherent and covers a wide array of subjects. Studies have found that humans are unable to consistently distinguish between text written by humans and the latest AI systems, leading to exactly the sort of confusion CNET sources have described. Although Red Ventures has refused to offer more details about the tools it’s using, job descriptions of the company’s staff suggest it is indeed tapping the latest generation of technology and applying it widely.”

Elämme siis aikaa, jolloin laadukkaan sisällöntuotannon mahdollisuudet ovat huikeat ja kasvavat koko ajan, mutta meillä ei ole käytännössä minkäänlaista yhteistä menetelmää edes luonnollisten ihmisten verifiointiin tai tunnistamiseen verkossa. On vain kansallisia ratkaisuja, kuten vahva tunnistautuminen pankkitunnuksilla, mutta edes maailman isoimmat sosiaalisen median toimijat eivät panosta siihen, että tietäisivät keitä ovat ne tahot, jotka heidän alustoillaan julkaisevat.

Twitter siis tietää, että verifiointi on hyvä idea, mutta syystä tai toisesta, sille on tärkeämpää maksimoida rahanteko lyhyellä tähtäimellä, kuin yrittää ratkaista luotettavuusongelmaa edes oman alustansa kohdalla.

Lue lisää: Digitaalinen markkinointi Suomessa – kaikki artikkelit Vierityspalkissa