Mitä opittiin Suomi verkossa 2019 -aivoriihestä?
Otathan huomioon, että tämä artikkeli on yli 15 vuotta vanha, joten sisältö ja linkit eivät ole välttämättä ihan ajan tasalla. Tuoreena lukemisena samasta kategoriasta: Ruoan verkkokauppa jämähti kolmeen prosenttiin.
Vieraskynä-palstallamme on silloin tällöin vierailevana bloggaajana joku Vierityspalkin toimituksen ulkopuolinen taho.
Verkko-osallistumiskokeiluna aivoriihi oli kiinnostava, ja tulevaisuutta varten opittiin muun muassa seuraavaa:
* Verkko-osallistujille kannattaa varata työpajassa omia tehtäviä eikä vain tarjota osallistumismahdollisuutta keskustelemalla. Muuten verkko-osallistuminen voi jäädä irralliseksi. Tämä oppi saatiin hienosti käyttöön jo Ylen järjestämässä mahdollistajatapaamisessa 17.4.*
* Jos työpajassa käytetään työskentelyyn verkkotyökalua, sen pitää olla superkäytettävä (tämä ei ehkä ole varsinainen uutinen).
* Webcastatyssä työpajassa on nähtävä ekstravaivaa härveleiden piilottamisessa tilasta ja työskentelyn dynaamistamisessa, jotta työskentelystä ei tule paneelikeskustelumaista. Joko ihmiset liikkeelle, tekemään, pois nimikyltin takaa tai ideointivaihe irti webcastistä ryhmätiloihin.
Vaikka oppimisen paikkoja löytyi fasilitoinnissa, saatiin palkinnoksi hedelmällistä keskustelua ja tuloksia. Riitta Nieminen-Sundell puristi kasaan aivoriihessä löydetyt pääväittämät siitä, millainen Suomi meillä on verkossa 2019:
* Kansalainen omistaa tietonsa ja päättää niiden jatkojalostamisesta. Kaikki itseä koskeva data on käytettävissä ja jaettavissa luotettaville tahoille vaikkapa sosiaalista vuorovaikutuskarttaa tai terveystietojen seurantaa varten. Palveluihin ladatut digisisällöt saa mukaansa vaihtaessaan palveluntarjoajaa.
* Verkko on taskussa ja verkkoon saa vaikka lumiukon sulamisen. Verkko on käytettävissä kaikkialla ja asioiden laittaminen verkkoon on arkipäiväistä. Käyttäminen on tärkeämpää kuin omistaminen: kaikki työkalut ovat käytössä verkossa.
* Spektaakkelit ja itse tuotetut sisällöt yhtä relevantteja. Omat kiinnostuksen kohteet ja sosiaaliset siteet tuottavat merkityksellisyyttä. Viihdettä tuotetaan niin ketterästi harrastelijavoimin kuin kalliisti ja ammattimaisin voiminkin. Internet tukee tunteita, se ei ole vain tiedon paikka.
* Mediataidot ja metatieto tärkeitä pärjäämisessä. Mediataitojen opetus antaa kansalaisille ja kuluttajille taidot internetin täysipainoiseen käyttöön. Käyttöliittymissä on de facto -standardeja, jotka tekevät niistä selkeitä ja tuttuja.
* Yksityisyys ja verkkoilmaisu kansalaisten hanskassa. Ihmiset määrittelevät rajan sille, mitä jakavat verkkoon. Internet-ilmaisu on hienostuneempaa kuin ennen.
Jo aivoriihen aikana nousi paljon lisäkysymyksiä. Ne ja visioelementit yksityiskohtaisemmin löytyvät Suomi verkossa -Facebook-ryhmästä*. Toivottavasti vision kehittely jatkuu siellä yhdessä.
Visioaivoriihestä ja verkko-osallistumisesta ovat bloganneet myös muun muassa työskentelyyn osallistuneet Tuija Aalto Ylen Aikaleimassa sekä Kari A. Hintikka Verkkovoimaa-blogissaan.
Karoliina Luoto
Kirjoittaja on Sitran verkkoprojektien koordinaattori.
[*Toimituksen jälkikommentti: Linkkejä poistettu toimimattomina ja/tai vanhentuneina.]
