Miksi firmojen tuloslukujen vertailukelpoisuus voi olla heikkoa?

Perttu Tolvanen

Reilu viikko sitten julkaistu katsaus Suomen kannattavimpiin digitoimistoihin sai monet kommentoimaan liiketulosten vertailtavuuden vaikeutta. Allekirjoittaneelle tuli lukuisia viestejä eri tahoilta, joissa mainittiin nimeltäkin joitakin katsauksen top-10-firmoja, joiden arveltiin harrastavan vero-optimointia maksamalla omistajien palkat osinkoina tavallisten palkkatulojen sijaan.

Ensiksi on hyvä todeta, että tällainen optimointi on täysin Suomen lain sallimaa. Yrittäjät voivat maksaa itselleen pientä palkkaa ja pyrkiä nostamaan rahansa osinkoina kerran vuodessa. Tällä voi saada jonkin verran veroetua siihen verrattuna että nostaisi palkkionsa kuukausittain tavallisena kuukausipalkkana (etenkin jos nostaisi korkeaa kuukausipalkkaa), mutta tämän hyödyntäminen vaatii myös kärsivällisyyttä ja hyvin menestyvää yritystä useamman vuoden jaksolla. Jos siis jaksaa kerryttää yrityksen voittoja vuodesta toiseen, niin pikkuhiljaa yrityksestä voi nostaa euroja pois kevyemmällä verotuksella. Tämä toki vaatii erittäin hyvää tulosta tekevän yrityksen, ja paljon kärsivällisyyttä ja säästöjä odottaa vuosia, jotta yrityksen kassa kasvaa, ja kevyellä verotuksella vuosittain nostettava summa siinä samalla.

Omistajat voivat myös halutessaan viivästyttää osinkojen nostoa yrityksestä, ja näin pyrkiä ajoittamaan osinkojen nostot itselle (tai omalle perheelle) parhaiten sopiville vuosille. Tällainen toiminta voi joissain tapauksissa mahdollistaa esimerkiksi yhteiskunnalta saatavien tukien optimointia. Tällainen on kuitenkin nopeasti jo moraalisesti kyseenalaista, ja tällaista tuskin tapahtuu laajassa mittakaavassa.

Oman palkan määrän ja osinkojen avulla tehtävä vero-optimointi ei myöskään kiinnosta tai edes kosketa useimpia yrittäjiä. Esimerkiksi jos yrityksellä on ulkopuolisia omistajia, niin tällainen toiminta ei ole käytännössä mahdollista.

Tällainen kikkailu kuitenkin tekee yritysten tuloslukujen vertailusta vaikeaa. Ulkopuolinen ei voi tietää miten paljon omistajayrittäjät nostavat itselleen palkkaa, joten yrityksen tulosluvuissa voi olla jopa satoja tuhansia euroja sellaista rahaa jonka joku toinen yritys olisi maksanut normaalina palkkana vuoden varrella. Pieniä yrityksiä analysoitaessa tällainen ero voi olla hyvin merkittävä.

Harva digitoimisto nimittäin harrastaa vastaavaa radikaalia avoimuutta kuin esimerkiksi Digitoimisto Dude, joka on tehnyt säännölliset vuosikatsaukset omiin talouslukuihinsa (esim. Duden talouskatsaus 2018). Duden julkaisemien avointen tietojen kautta saa nimittäin myös selville heidän maksamansa palkat omistajille, joten myös ulkopuolinen voi kohtuullisen hyvin arvioida toimiston todellista kannattavuutta.

Avoimuus palkkojen suhteen on kuitenkin erittäin harvinaista. Siksi pienten yritysten tuloslukuihin on syytä suhtautua varauksella, ja enemmänkin keskittyä ”isoon kuvaan”, eli onko yritys voitollinen? Onko yritys ollut voitollinen jo pitkään vuodesta toiseen? Onko yrityksen omavaraisuus hyvällä tasolla?

Liikaa ei kannata kiinnittää huomiota siihen mikä on voittoprosentti, eli onko se 15 vai 5. On hyvin mahdollista, että se viiden prosentin tulosta tekevä firma tekee oikeasti parempaa tulosta kuin se ankarasti omistajien henkilöverotusta optimoimaan pyrkivä 15 prosentin firma.

Yritysostojen yhteydessä tällaiset asiat kuitenkin revitään aina auki, ja joskus tällaiset temput voivat juuri selittää yllättävän maltillisia kauppahintoja, vaikka paperilla ostettava yritys olisikin näyttänyt loistavaa tulosta tekevältä firmalta.

Vesa Palmu kommentoikin juuri tätä asiaa aiemman jutun kommenteissa:

“Todellinen pikkufirman kannattavuus saadaan vasta kun oikaistaan omistajien liksan sijaan nostamat osingot firman kuluiksi. Tämä tulee vastaan alan yrityskaupoissa jatkuvasti, sillä on usein dramaattinen vaikutus valuaatioon. Miljoonan-parin liikevaihdosta kun viisi osakasta nostaa osinkoja palkan sijaan saattaa hyvältä näyttävä tulos sulaa todella pieneksi.”

Vesa Palmu tosin tarkentaa myöhemmässä kommentissaan, että näkee palkan nostamisen osinkoina pelkästään positiivisena asiana, vaikka se vaikeuttaakin pienten firmojen tilinpäätöslukujen vertailtavuutta:

“Pitää tarkentaa vielä mun puoleltani se että palkan nosto osinkoinahan on pelkästään positiivinen asia. Tällöin yrittäjät kantavat riskin työntekijöiden puolesta. Jos tulosta ei synny kuten piti niin työntekijät saivat edelleen liksansa, mutta yrittäjät jäivät palkatta. Fokus pysyy terveessä kannattavuudessa itsestään.”

Tämä kuvaa hyvin sitä miten eri tavoin yrittäjät voivat suhtautua tällaisiin asioihin. Toisen “kikkailu” on toisen keino pitää fokus oikeissa asioissa. Eikä tällaiseen ole oikeata vastausta, jokainen yrittäjä saa valita itse oman toimintamallinsa, ja tästä sitten vain seuraa julkisten lukujen huono vertailtavuus.

Vierityspalkin katsauksessa tämä asia todennäköisesti koskettaa lähinnä kärkipään yrityksiä, ja tuskin näissäkään kaikkia, koska monien toimistojen omistajina on laaja joukko osakkaita.

Isompien yrityksien kohdalla vaikea vertailtavuus tulee yleensä siitä että yrityksen omistajina on toisia yrityksiä. Esimerkiksi Creuna Finlandin kohdalla analyysi jää väistämättä osakokonaisuudeksi, kun muita Creuna-konserniin kuuluvia yrityksiä ei huomioida laskelmissa.

Creuna Finlandin toimitusjohtaja Jani Kekkonen kommentoikin aiempaa artikkelia:

“Laskutapa on kohdallamme hieman ongelmallinen, perustuen siihen, että tarkastelussa on vain yksi konserniyhtiö, johon on tarkasteluaikana vielä fuusioitu toinen osakeyhtiö. Julkista tulosta rasittavat konsernin sisäiset järjestelyt, kuten artikkelissa on arveltukin, eikä se siten ole vertailukelpoinen yksittäisen yrityksen tuloksen kanssa.”

Konserniyhtiöiden lisäksi ongelmallisia voivat olla myös yritykset jotka omistavat toisiaan ristiin. Tällöinkin yritykset voivat kahdenvälisellä laskutuksellaan manipuloida yksittäisten vuosien tuloslukuja melko paljon. Joskus voidaan jotain yhtiötä pitää jopa tarkoituksella tappiollisena, koska jos yhtiön kannattavuuden kanssa on muutenkin haasteita, niin tappiollinen tulos antaa ainakin jonkin verran veroetuisuuksia. Tällaistakin voi kuitenkin pitää varsin harvinaisena ilmiönä, koska harvoin erillisten yhtiöiden omistuspohjat ovat täysin samat.

Tämä kaikki ei tietenkään tarkoita sitä että tulosluvut olisivat merkityksettömiä. Yksittäisten lukujen sijasta pitää vain katsoa trendejä, eli useampien vuosien lukuja. Ei kukaan tee tappioita tahallaan vuodesta toiseen, eikä nollatuloksenkaan tekeminen vuodesta toiseen ole pidemmän päälle kiinnostavaa. Kyllä jokainen yritys voittoa tekee, jos sellainen vain on korteissa.

Kahden eri firman lukujen vertaaminen on vain aina hyvin vaikeata, ellei satu tietämään kummankin firman sisäistä kulurakennetta erittäin hyvin – ja harva sellaista tietää – ellei ole juuri tekemässä yrityskauppoja näiden kahden yrityksen kesken.

Asiakkaiden kannattaa yleensä keskittyä lähinnä siihen, että onko yritys voitollinen ja vakavarainen, vai onko taloudellisen pärjäämisen kanssa haasteita. Jos haasteita on, niin kannattaa kysyä tarkemmin mistä ne johtuvat, millainen on rahoitustilanne, kuinka kauan tappioita kestetään, mitä haasteiden ratkaisemiseksi on päätetty tehdä?

>> Lue edellinen artikkeli: Suomen kannattavimmat digitoimistot

PS. Tilaa Vierityspalkin kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje, joka koostaa artikkelit, linkkivinkit, työpaikat ja julkaisut (uutiskirjeellä on jo yli 700 tilaajaa).

Kommentit

  1. Johannes Raitio says:

    Sellainen tarkentava kommentti vielä, että omistajien “palkanmaksu” osinkoina on erittäin järkevää verosuunnittelua ja mitään vuotta ei tarvitse odotella. Välitilinpäätöksiä voi tehdä vaikka joka kuukausi ja maksaa sen perusteella osinkoja.

    Helpommalla pääsee vielä, jos yritys lainaa omistajille kerran kuussa palkkaa vastaavan summan, jonka omistaja maksaa takaisin sitten vuosittaisen osingonmaksun yhteydessä. Tämä tapa on erittäin hyvä esim. uuden yrityksen kanssa, jolla ei vielä ole tilikausi valmistunut.

Jätä kommentti