Luettua: Nykyaikaisen markkinoinnin perusteet – Digitaalinen jalanjälki ★★★☆☆

Antti Isokankaan ja Riku Vassisen kirjoittama Digitaalinen jalanjälki on tuore, Talentumin julkaisema teos.

Jokin aika sitten Vierityspalkissakin naureskeltiin kirjan mainosvideolle. Ei naureskella enää, koska kirja ei ole ollenkaan huono.

Digitaalinen jalanjälki on teos, joka yrittää ytimekkäästi ja viihdyttävästi selittää, mistä markkinoinnissa Internet-ajalla on kysymys. Mainostoimistomaailma näkyy kirjassa voimakkaasti, useimmat esimerkit koskettavat yritysten brändejä.

Mikään kattava opas kirja ei ole. Vaikka takakannessa luvataan sen “tarjoavan tehokkaan työkalupaketin verkkosisällön luomiseksi ja kytkemiseksi liiketoiminnan tavoitteisiin”, jäädään tästä todella kauas. Myös luvattu henkilöbrandin rakennusopas jää ohueksi.

Sosiaalisesta mediasta kirjassa aletaan puhua heti, mutta ensimmäinen maininta sen määritelmästä tulee vasta puolen välin jälkeen. Silloinkin kirjailijat vain haukkuvat yrityksiä määritellä sitä teknologioiden kautta ja ehdottavat olevan rakentavampaa kuvailla ilmiötä sen mukaan, mitä ihmiset tekevät sosiaalisessa mediassa. Mutta sitten he unohtavat itsekin koko asian määrittelemisen ja alkavat jakaa näitä ihmisten toimia luokkiin selittäen mitä nämä luokat pitävät sisällään. Ei minua haittaa, ettei ytimekästä määritelmää löydy, mutta koko määritelmä otetaan esiin aivan turhaan.

Paljon pahempaa on, ettei kirjan nimeä ei selitetä lainkaan. “Digitaaliseen jalanjälkeen” viitataan kyllä lukuisia kertoja. Tulkintani on, että verkkoläsnäolo tai verkkonäkyvyys tarkoittanevat suunnilleen samaa. Englanninkielinen termi, digital footprint tarkoittaa Wikipedia-artikkelin mukaan sosiaalisen median yhteydessä henkilön verkkopresenssin laajuutta kaveripiirin koolla mitattuna. Muissa yhteyksissä se taas kytkeytyy lähinnä yksityisyyteen, mikä taas ei ole lainkaan sitä mitä kirjailijat yrittävät sanoa.

Kirjailijat tuntuvat vain väkisin yrittäneen keksiä uuden termin, jonka omistajia he voisivat olla. Näinhän ovat yrittäneet myös toimia muun muassa kirjan lähdeluettelossa mainittujen kirjojen Groundswell ja Trust Agents kirjoittajat. Ja näin opettaa myös Jari Parantainen, jonka oppeja kirjassa siteerataan.

Muuten tämä oma termi vielä menettelisikin, mutta kirjan loppupuolella kirjailijat yrittävät venyttää termin aivan liian pitkälle. He käyttävät sitä nimittämään uudenlaista lähestymistapaa verkossa vastapainona perinteiselle lähestymistavalle. Miten tämä liittyy nyt enää siihen jalanjälkeen?

Koska kirjailijat eivät anna mitään määritelmää heikolle termilleen ja käyttävät itsekin sitä vähän miten sattuu, en ennusta sille pitkää ikää.

Kirjailijat olisivat myös voineet vilkaista omaa digitaalista jalanjälkeään. Toisella on viisi LinkedIn-kontaktia ja toisella yhdeksän Twitter-päivitystä. Ei tällaisia tilejä kannata pitää näkyvillä, jos niitä ei käytä – antavat vain erittäin epäuskottavan mielikuvan kirjailijoista.

Kenelle kirja on tarkoitettu? Annetaan kirjan itsensä kertoa:

Nyt moni digitaalisen maailman propellipää sanoo, ettei esimerkiksi tässä kirjassa ole mitään uutta. Jos seuraa blogeja monta tuntia päivässä (mikä lienee minimivaatimus propellin saamiseksi päähänsä) väite ihan varmasti pitää paikkansa. Tätä kirjaa ei kuitenkaan ole tarkoitettu propellipäille.

Propellipäät eivät sitä paitsi osta kirjoja, vaan lataavat ne laittomasti verkosta.

Vierityspalkin lukijoista merkittävä osa on varmaan näitä samoja propellipäitä. Jos sellaiset kirjailijat, kuten Chris Anderson, Chris Brogan, Julien Smith, tai vaikka Robert Scoble ovat tuttuja nimiä, ei tätä kirjaa kannata edes vilkaista. Mutta jos nimet eivät ole tuttuja, tämä kirja saattaa olla hyvä piste aloittaa.

Väärinymmärretty hakukoneoptimointi

Kirjan ehdottomasti pahin kompastuskivi on hakukoneoptimoinnin käsittely. Hakukoneoptimointia käsitellään vain teknisen tason toimenpiteenä parissa kappaleessa ja todetaan sen olevan yksinkertainen operaatio ja että hakukoneoptimointia tekevät lähinnä kaikenlaiset viheltäjät ja koodinörtit. Tekniset toimet toki usein ovat hyvin yksinkertaisia ja on ymmärrettävää, ettei kirja ala puhua HTML:ää tai HTTP:tä. Mutta on suuri virhe julistaa hakukoneoptimoinnin olevan ohi, kun pahimmat tekniset esteet on raivattu. Se, että sivut löytyvät [site:omansivusiosoite.fi]-haulla ei todellakaan riitä, vaikka niin annetaan ymmärtää. Tämä kaikki kirjalta, jonka takakannen teksti alkaa sanoilla: “Et ole olemassa, jollet näy Googlessa!”

Näin puolivillainen yhden Internet-markkinoinnin oleellisimman prosessin käsittely laskee kirjan arvoa todella paljon. Joko kirjailijat eivät ole ymmärtäneet tästä aiheesta yhtään mitään tai heillä on joku muu motiivi. Ehkä mainostoimistonäkökulmasta, jota ainakin toinen kirjoittajista voimakkaasti edustaa, ei hakukoneoptimointi ole minkään arvoista?

Kannattiko lukea?

Kirjan teksti on mukavan jouhevaa ja humorististakin. Jotkin ilmaisut toistuvat vähän liikaa ja kirjassa on muutama kirjoitusvirhe, mutta kaiken kaikkiaan lukukokemusta voisi kuvata sanalla viihdyttävä. Tiedä sitten kuinka paljon viihdettä kohdeyleisö tällaisesta kirjasta keskimäärin hakee, mutta ei siitä nyt isoa haittaa ainakaan ole.

Kirja saisi minulta muuten kaksi tähteä, mutta kolmas tulee silkasta viitseliäisyydestä: suomenkielisen sisällön tekeminen aiheesta, josta ei ole liikaa kelvollista materiaalia kirjoitettu edes englanniksi, on kunnioitettavaa. Huolimatta runsaasta kritiikistä ei lukukokemuksesta jäänyt paha maku suuhun.

Erityiskiitos Riku Vassiselle, joka vauhdikkaasti hoiti kirjan Vierityspalkin luettavaksi, kun Talentumin koneisto yski.