Parhaita suomalaisia bändisivuja etsimässä
Otathan huomioon, että tämä artikkeli on yli 14 vuotta vanha, joten sisältö ja linkit eivät ole välttämättä ihan ajan tasalla. Tuoreena lukemisena samasta kategoriasta: Hankintavälkky-botti on harvinainen, hyödyllinen chatbotti.
Vierityspalkin artikkelisarjassa on aiheena verkkosivujen konseptisuunnittelu ja siihen liittyvät vaiheet, menetelmät, käsitteet ja dokumentit.
The Voice on perustanut verkkosivustokilpailun nimeltä “The Voice Web Awards”*. Kilpailussa on useita kategorioita sekalaisista aiheista. Yhtenä kategoriana ovat parhaat suomalaiset bändisivut. Kuuntelijoiden ehdotuksien perusteella äänestykseen on nyt valikoitunut viisi ehdokasta. Ehdokkaat ovat Von Hertzen Brothers, Viikate, Mokoma, PMMP, Lauri Tähkä ja Kotiteollisuus. Äänestys päättyy 10.1.2010.
Ehdokkaat ovat kaikki varsin perinteisiä verkkosivustoja. Kokonaisuutena ne antavat kuitenkin varsin hyvän kuvan siitä kuinka bändit nykyisin hallinnoivat verkkoläsnäoloaan. Epäilemättä parempiakin esimerkkejä on. Niistä toivottavasti saadaan mainintoja artikkelin kommentteihin.
Von Hertzen Brothers
Von Hertzen Brothers on ainut vertailun sivustoista joka on kokonaan englanniksi eikä kotimaista vaihtoehtoa edes tarjota. Toimintojen osalta sivustolla päähuomio on uutisissa ja tulevissa keikoissa jotka on myös nostettu helposti selattaviksi etusivulle. Galleria ja blogi tarjoavat myös faneille lisää mahdollisuuksia tutustua bändin tekemisiin ja meininkiin. Uutisten ja blogin välinen ero on bändillä hieman epäselvä ja kirjoitustahti on myös ollut kovin satunnainen. Sisällöllisesti sivusto edustanee täten kovin perinteistä, kovin riisuttua bändisivustoa.
Lauri Tähkä & Elonkerjuu
Lauri Tähkän sivusto on toiminnallisesti riisuttu, mutta graafisesti hyvin runsas. Sivustossa on vahva kampanjasivuston fiilis. Flashia ja suuria studiokuvia käytetään monessa paikassa. Videoblogi sijaitsee YLE:n verkkosivustojen puolella* ja linkit YouTubeen ja Facebookiin on sijoitettu huomaamattomasti sivuston yläreunaan. Sivusto muistuttaakin enemmän markkinointiesitettä kuin bändin vuorovaikutuskanavaa. Uutiset on kirjoitettu vapaamuotoisesti ja niitä on julkaistu tasaisesti, mutta yksittäiset jutut ovat kovin lyhyitä. Tosifanille ei sivustolta jää paljon purtavaa ja koko tekemisestä tulee kovin mainostoimistohenkinen fiilis.
Mokoma
Mokoman etusivu koostaa yhteen ajankohtaiset tapahtumat ja korostaa vahvasti myös Mokoman läsnäoloa eri sosiaalisen median foorumeilla. Mokomalle tärkeimmät foorumit näyttäisivät olevan Facebook, MySpace, IRC-Galleria, Flickr ja YouTube. Omalla sivustolla tärkeimmässä roolissa ovat uutiset ja seuraavat keikat. Uutiset julkaistaan blogissa ja ilmeisesti tärkeimmät jutut nostetaan myös etusivulle. Julkaisutoiminta on aktiivista ja blogi linkittää aktiivisesti muille sivustoille. Sisällöllisesti ja toiminnallisesti Mokoma.com antaa varsin vuorovaikutteisen ja aktiivisen vaikutelman. Mokoman sivustossa on fanille varsin paljon seurattavaa ja tutkittavaa – ja kaikkea tekemistä voi myös kommentoida ja jakaa yhteisöpalveluissa.
Viikate
Viikatteen sivusto on raskaan tummanpuhuva ja huomio on mittavassa uutispalstassa jota myös päivitetään erittäin ahkerasti. Navigaatiossa on käytetty kovin vaikealukuista fonttia ja navigaatioelementtien nimet lienevät bändin itse sorvaamia. Kilpailijoihinsa nähden Viikate ei korosta läsnäoloaan sosiaalisissa medioissa vaikka käyttääkin esimerkiksi YouTubea videoidensa julkaisualustana. Viikatteen sivusto edustaa kovin perinteistä bändisivustoa jossa vain oma uutisointi on säännöllistä ja vuorovaikutteisuus jätetään muille foorumeille. Esimerkiksi Mokoman hyvin vuorovaikutteiseen sivustoon verrattuna Viikatteen staattinen ja yksisuuntainen sivusto tuntuu olevan aivan eri vuosikymmenellä.
PMMP
PMMP:n sivustosta ensimmäisenä esiin nousevana tyyliseikkana on sivuston vahva blogimaisuus. Kommentointi ei ole mahdollista, mutta muutoin sivusto tuntuu ja toimii kuten monet blogit. Visuaalisesti päähuomion saa synkkä ja raskas visuaalinen ulkoasu, mutta myös etusivun aktiivinen uutisvirta antaa oman visuaalisen värikkyytensä kokonaisuuteen. Äänitteiden ja tuotteiden ostaminen saa ison roolin etusivulla, mutta myös sosiaalisen median foorumeihin linkitetään aktiivisesti. PMMP:n valitsemia tärkeimpiä sosiaalisen median foorumeita ovat YouTube, MySpace, IRC-Galleria, Last.fm, Facebook, Twitter ja Spotify. Suoran linkin tarjoaminen bändin tuotantoon Spotify:ssa antaa jo hieman esimakua siitä millaisessa roolissa bändien sivustot ehkä tulevaisuudessa voisivat olla.
Käytettävyyden ja sisältöjen näkökulmasta PMMP:lläkin on bändisivustoille tyypillisiä ongelmia. Esimerkiksi “Etusivu”-linkkiä ei ole ollenkaan ja näin etusivulle pääseminen on varsin haasteellista. Myös Uutisten, Päiväkirjan ja Etusivun sisältövirtojen väliset konseptilliset erot jäävät satunnaiselle vierailijalle täysin epäselväksi. Hieman sekavaa vaikutelmaa tosin auttanee se, että sisältöjä julkaistaan sivustolla säännöllisesti ja aktiiviselle fanille sivusto toimii hyvänä keskipisteenä bändin tekemisiin ja tapahtumiin.
Kotiteollisuus
Kotiteollisuuden verkkosivusto on askeettinen ja visuaalisesti erikoinen. Isoimman huomion saavat bändin kuulumiset, päiväkirja ja keikat. Kotiteollisuus ei näytä vielä löytäneen sosiaalisia medioita ainakaan verkkosivustosta päätellen. Toisaalta Kotiteollisuus on katsauksen bändeistä ainut joka on löytänyt oman tyylinsä päiväkirjan kirjoittamiseen. Päiväkirjaa kirjoitetaan vuolaasti ja tunteella – ja teema on selkeä. Uutiset ovat Kotiteollisuudella selkeästi erillinen kokonaisuus jonka tehtävä on todellakin vain tiedottaa tapahtumista ja linkittää ulkopuolelle. Päiväkirja on se mikä saa fanit palaamaan sivustolle – oli RSS-syötteitä ja Facebookia tai ei.
Yhteenveto
Bändien verkkosivustot ovat usein hyvin visuaalisesti voimakkaita ja pullollaan kovin erikoisia ratkaisuja. Kirjavista toteutuksista huolimatta sivustojen välillä on useita samankaltaisia elementtejä. Esimerkiksi etusivu on monilla kooste kaikesta ajankohtaisesta sisällöstä mitä sivustolta ja eri sosiaalisen median palveluista löytyy. Sivustot ovat myös vahvasti suunnattuja nykyisille faneille ja sivustojen tärkeimpänä tehtävänä on monilla tehdä satunnaisista faneista entistäkin kovempia faneja.
Monet navigaatioelementit ovat myös vakiinnuttaneet asemaansa. Esimerkiksi “Keikat” on useimmilla ilmaistu selkeästi ja yhdenmukaisesti. Epäilemättä moni käyttäjä tulee sivustolle hakemaan vain seuraavien keikkojen päivämääriä ja sijainteja. Tällöin esimerkiksi Viikate-tyyppiset “Iltamat” voivat olla käyttäjiä hämmentäviä nimeämiskäytänteitä.
Moni sivusto myös käyttää erikseen “Uutiset”-osiota ja “Päiväkirja”-osiota. Joillakin “Blogi” on korvannut päiväkirjan hieman joustavampana julkaisukanavana. Usein näiden eri kanavien välillä ei kuitenkaan ole käytännössä suurta eroa lukijan kannalta. Vertailun sivustoista esimerkiksi Mokoma on siirtynyt pelkästään blogin julkaisemiseen raportoiden blogin kautta niin uutiset, päiväkirjamerkinnät kuin sekalaisemmat heitot. Kotiteollisuudella taas on ylivoimaisesti selkein “Päiväkirja”-tyyppinen julkaisu joka puolustaa paikkaansa omana osionaan.
Teknisesti monen bändin sivusto on aikamoinen kauhistus. Esimerkiksi Kotiteollisuuden Joomla-pohjaisen sivuston pääsivun title-teksti on “uutiset 2009” mikä näyttää kovin erikoiselta Googlen hakutuloksissa. Muutenkin useimmissa sivustoissa on vahva ‘itsetehdyn’ maku. Joissakin tapauksissa tätä voi pitää hyvänäkin asiana, mutta useimmiten sivustolta pilkistelee ammattilaisen silmään monia kummallisia ratkaisuja.
Julkaisujärjestelminä bändit käyttävät pääosin avoimen lähdekoodin alustoja. Esimerkiksi Kotiteollisuuden sivusto on Joomlan* päälle rakennettu. Mokoma ja PMMP luottavat WordPressiin. Lauri Tähkän verkkosivuston on toteuttanut mainostoimisto Mediaporras* Tampereelta. Viikate ja Von Hertzen Brothers lienevät räätälinä toteutettuja. Esimerkiksi Von Hertzen Brothersin sivuston koodin takaa löytyy Risto Kyyrö.
Vertailun sivustoista omaan luokkaansa nousee ainoastaan Mokoman verkkosivusto. Mokoman sivustolla ajankohtainen sisältö on keskeisessä roolissa ja palvelua rakennetaan vahvasti vuorovaikutteisuuden ehdoilla. Muut vertailun sivustot ovat huomattavasti perinteisempiä ja yksisuuntaisempia. Sisältöjen ja oman tyylin näkökulmasta vahvan esityksen antaa Kotiteollisuus. Kotiteollisuuden Päiväkirja on erottuva kokonaisuus jota kirjoitetaan terävästi ja tunteella. Tasapainoinen ja edustava kokonaisuus on myös PMMP:llä vaikka sivusto kärsiikin selkeistä käytettävyysongelmista.
The Voicen kilpailussa* mukana olevat bändit ovat kaikki ymmärtäneet uutisten ja ajankohtaisen tiedottamisen merkityksen. Kaikki bändit tuottavat tasaisesti kiinnostavia uutisia ja muuta sisältöä, kuten kuvia ja videoita. Sosiaalisen median palvelut on otettu tehokkaasti mukaan täydentämään kokonaisuutta ja bändien kohdalla erilaiset ‘fanisivut’ toiminevatkin erittäin hyvin.
Esimerkiksi Facebookin avulla tavallinen fani pystynee seuraamaan useampaa bändiä kuin perinteisesti kotisivuilla vierailemalla.
(*Toim. huom. Linkkejä poistettu toimimattomina.)
Perttu Tolvanen
Perttu on Vierityspalkin päätoimittaja ja kirjoittaja.
Perttu Tolvanen on digitaalisten palveluiden suunnittelun, arkkitehtuuriratkaisujen ja kumppanivalintojen asiantuntija. Perttu on konsulttiyhtiö North Patrol Oy:n konsultti ja toinen perustaja. North Patrol on digitoimistoista ja järjestelmätoimittajista riippumaton konsulttiyhtiö, joka suunnittelee digitaalisia palveluita ja auttaa asiakkaita onnistumaan uudistushankkeissaan. Ota yhteyttä Perttuun!
6 kommenttia on “Parhaita suomalaisia bändisivuja etsimässä”
Kommentointi on suljettu.
Sami
Olisi mielenkiintoista lukea samanmoinen analyysi ulkomaalaisten bändien sivustoista sekä ehkä pientä vertailua.
Perttu Tolvanen
Verrattuna ulkomaisiin sivustoihin voisi sanoa, että suomalaisissa saiteissa ainakin hämää se, että moni korostaa juuri uutisia ja päiväkirjoja erittäin paljon. Oman musiikin korostaminen on usein ihan sivuroolissa ja varsinkin vähänkin tunnetumpien bändien sivustoilta on aika vaikea jopa saada irti jotain musanäytettä, kokonaisista biiseistä tai videoista puhumattakaan. (Tähän kai on joku Teoston toimintaankin liittyvä syy?)
Toinen mistä en viitsinyt mainita tuossa artikkelissa oli, että jos noita bändien sivustoja verrattaisiin vaikka yrityssivustojen suunnitteluun, niin juuri kukaan noista bändeistä ei saisi edes välttäviä pisteitä itsensä esittelystä. Kaikki saitit lähtevät siitä, että heidät tunnetaan ja saitin tehtävä ei ole esitellä heitä. Tämähän tietysti sopii sille jengille joka syö musalehtiä aamupalaksi ja kuuntelee päivät radiota, mutta ei näin nyt ehkä kaikki jonkun PMMP:n yleisöstäkään tee. Tai ainakin tuntuu, että osa potentiaalisesti yleisöstä jää kyllä saamatta jos tiivistä yleisesittelyä ei edes osata tehdä. Yrityssivustoilla tämä asia yleensä hoidetaan jo etusivulla kuitenkin.
Tässä joitakin sivustoja joita itselleni ulkomaisten sivustojen koosteartikkeleista merkkasin ylös:
daughtryofficial.com/us/home
theblizzards.ie/
glazaros.com/
Mitään kovin täydellistä esitystä en ole nähnyt. Tuossa Daughtryn sivustolla ainakin on kommentointi mahdollista ja se on otettu myös osaksi listauksia aika hyvin. Ylipäätään esim. Daughtrylla tuo faniyhteisön ottaminen mukaan on tehty aika hyvin. Saitilla ei ainakaan tule fiilis, että olisi ‘ainut ihminen joka on tänne eksynyt’.
Vuorovaikutteisuus on aika paha pähkinä purtavaksi – ja onko edes kaikille olennaista, ainakaan oman saitin puitteissa… Mutta noissa viitatuissa ulkomaan esimerkeissä ainakin musiikki on selkeässä roolissa ja sivuston peruselementit ovat paikallaan. (Tai ainakin jos jättää huomiotta automaattisesti käynnistyvät musaplayerit…)
Ulkomaisia tai suomalaisia sivustoja, niin kyllä monella bändisivustolla on peruselementit puutteelliset tai tehdyt huonosti – eikä sitten toisaalta ole tehty niitäkään juttuja kovin pitkälle jotka koukuttaisivat ne tosifanit. Esim. vuorovaikutusjuttujen luulisi korostuvan jos tähtäimessä todella ovat ne tosifanit. Täten monista saiteista jää fiilis, että on tehty just sitä mitä muutkin ilman että on kauheasti kelattu sitä kenelle tätä nyt oikeasti tehdään ja mitä sen jengin haluttaisiin ‘meidän kanssa verkossa tekevän’.
Musagenrejen sisällähän sivustot ovat usein käsittämättömän samankaltaisia. Ja siinä kopioidessa on yleensä kopioitu myös ne käsittämättömyydet – tyyliin ne automaattisesti käyntiin lähtevät musaplayerit joiden soitto katkeaa kun siirtyy sivulta toiselle…
Sami
Allekirjoitan täysin kommenttisi siitä, että artistien / yhtyeiden tavoite ei tunnu olevan itsentä esittely. Samalla on silmään pistänyt, että suomalaisten bändisivujen (tähän sisältyy myös yksittäiset artistit) ulkoasuissa käytetään usein promokuvia (tässä kilpailussa oli tosin puolet ei kuvallisia) joilla yritetään ehkä luoda uusille kävijöille fiilis “tän bändin mä oon nähnyt jossain”, mutta ei raaskita esitellä selkeästi.. Ulkomaisilla bändisivuilla uskallettu rohkeammin jättää niitä omia kuvia pois ulkoasusta.
Kun nostin esille nuo promokuvat niin selkeästi huomaa, että ulkomaisilla bändisaiteilla ajatellaan myös www-sivuja kun materiaalia aletaan ottamaan. Suomessa tuntuu olevan “meil on nää pari promokuvaa ja bion saat vanhoilta sivuilta” -meininki.
PA
Kiinnostava katsaus. Kauheasti eivät asiat ole tainneet muuttua vuodesta 2006, jolloin haastattelin Kotapora-lehteen bändien (mm. Zen Café ja Maija Vilkkumaa) sivuja tehnyttä Kai Haapakoskea.
Vaikka ulkoasu vaihtelee yhtyeittäin, sivujen rakenne ja sisältö ovat samankaltaisia. Etusivulta löytyy ajankohtainen tieto nopeasti, kiinnostuneemmille tarjotaan laulusanoja ja historiikkeja. Musiikkivi- deoita ei kovin innokkaasti jaeta, ja ne tapaavat olla saatavilla vain vähän aikaa. Kaitsu myöntää, että kotimaisten artistien musiikkivideoita ei näe juuri missään. Hän toteaa kuitenkin, etteivät ne yleensä jaksa uutuudenviehätyksen karistua enää kiinnostaa ja muistuttaa, että Voice-kanava esittää nykyään videoita kiitettävän tiuhaan.
Uutiset kerrotaan vain tavallisena verkkosivuna, syötteitä ei toistaiseksi tarjota. Kaitsu muistuttaa, että sivuja tehdessään joutuu liikkumaan jatkuvasti muutaman vuoden kehityksen jäljessä. Nelossarjan selaimiakin kun käyttää yhä suuri määrä väestä. Zen Cafén tulevat sivut toteutetaan avoimen lähdekoodin Joomla-julkaisujärjestelmän avulla, ja samalla syötteet saadaan lisätyksi käyttöön vaivattomasti.
Myöskään muodikasta yhteisöllisyyttä ei ole nostettu jalustalle. Maailmalla artisteilla on tapana seurustella faniensa ja toistensa kanssa MySpace-palvelun kautta. Kaitsu luottaa toistaiseksi perinteisiin vieraskirjoihin ja foorumeihin, joissa fanit vaihtavat ajatuksiaan ja fiilistelevät keikkoja. Kai toteaa, että asiasisältö saa fanit palaamaan sivuille yhä uudestaan – ”Joku Madonna nyt voikin tarvita kaiken maailman kotkotuksia.”
(Zen Café taisi ehtiä tauolle ennen kuin uutta sivua saatiin julkaistua…)
Perttu Tolvanen
Mielenkiintoinen historiapläjäys. Paljon ei tosiaan ole tainnut muuttua.
Maailmallakin on kirjoitettu aiheesta säännöllisesti. Esim. artikkeli viidestä tyypillisimmästä ongelmasta liittyen bändisivustoihin:
43folders.com/2004/12/06/five-mistakes-band-label-sites-make
Tuokin on kirjoitettu vuonna 2004 ja kun selailee tässä 2010 alussa noita bändisivustoja, niin aika ajankohtaiselta tuntuu vieläkin kaikki kohdat. Tosin mp3-tiedostojen jakelusta on siirrytty usein linkittämään MySpace-hirvitykseen.
Sami
Pmmp:n sivusto sitten meni ja voitti äänestyksen.