Perusjulkaisujärjestelmän saa nykyään helposti jolla pääsee päivittämään omat osoitetietonsa ja uutiset. Katteet ovat pieniä, jos asiakas haluaa yksinkertaisen järjestelmän - ilman räätälöintiä. Jos asiakkaan toiminnot ovat verkossa ja asiakkaalle halutaan toimittaa räätälöityjä palveluita niin paketissa tuleva järjestelmä omasta mielestäni aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkoo niitä. Ulkoisen sisällön tuominen on yleensä iframe ratkaisu tai sitten ns. artikkelisivun kenttiä aletaan käyttämään tyyliin “1:tuote x:230 e:tieto y:…”, jolloin räätälöinnin hinta karkoittaa asiakkaan (ja ohjelmoijan). En ole vielä törmännyt avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmään, jolla rajapinnat olisivat kunnossa. Kun järjestelmä on avoin, sen rajapinnat ovat kaikkien tutkittavissa ja siten tarpeeksi avoimien rajapintojen kehittäminen on mahdotonta. Suljetuissa järjestelmissä voi olla tietoturvareikiä, jotka ovat rajatun joukon tiedossa, jolloin reiän löytäminen on vaikeata ellei mahdotonta järjestelmästä tietämättömille.

Valmiiden ratkaisuiden myynti ja konsultointi pienellä yrityksellä on ratkaisu, jolla voi saada hyvät katteet ja pienen riskin, mikäli myynti toimii. Pidempien projektien saaminen vaikeutuu, jolloin ollaan lyhyen ajan myynnistä erittäin riippuvaisia. Ohjelmointityön katteet voivat elättää pitkäänkin, jos asiakaspalvelu toimii ja tuntiarviot ja aikataulut ovat asiakkaan kannalta realistisia ja sitä kautta myönteisiä.

Ainakin CH5 on etsinyt ohjelmoijia (mielestäni) aktiivisesti ja panostanut siihen puoleen. Toisaalta suuria / pitkäkestoisia projekteja on varmaan vaikea saada ilman usean vuoden ohjelmistokehitystä ja suhteellisen isoja asiakkaita. Tuotekehitys on kallista ja aikaavievää puuhaa ja pk-yrityksen on vaikea saada osaavaa henkilöstöä ellei sillä ole jotain muuta tarjottavaa kuin pk-yrityksen palkka. Sijoittajien ottaminen pk-yritykseen on myös riski. Kun kehitetään jotain myymisen arvoista, sijoittaja voi haluta rahansa pois, jolloin sijoittajan ulosostaminen voi olla mahdotonta.

Suomalaisten julkaisujärjestelmien joukosta kyllä poistuu yksi parhaista, jos NaviaCMS haudataan.

Harmillista kyllä, mutta olen myös samaa mieltä myös tuon laatuasian tulevaisuuden suhteen. Ei ole näköpiirissä laatuun keskittymistä. Moni mediayhtiö mainostaa “panostuksia verkkoon”, mutta todellisuudessa moni näistä panostuksista taitaa olla juuri panostuksia sellaisiin tietojärjestelmiin ja systeemeihin joilla saadaan tuotettua mahdollisimman nopeasti, tehokkaasti ja mahdollisimman paljon. Ja tietojärjestelmätkin pitää saada halvalla…

Kennun näkökulmaa ymmärrän myös hyvin. Tämä on todellisuus etenkin monien pienempien järjestelmien kohdalla. Maailma kuitenkin muuttuu tässä suhteessa mielestäni aika kovaa vauhtia eikä avoimen koodin järjestelmillä ole enää niin valtavaa etua. Esimerkiksi Microsoftin Sharepoint ja vaikkapa Google Analytics ovat esimerkkejä tuotteista jotka ovat suljettuja tuotteita, mutta joista löytyy verkosta jopa enemmän tietoa ja keskusteluja kuin monista avoimen lähdekoodin tuotteista. Monet firmat ymmärtävät tämän ja “yhteisön laajuus ja laatu” on monille suljetuillekin tuotteille tärkeä asia. SAPin tyylisiä suljettuja “clients-only” yhteisöjä tuskin enää nähdään jatkossa.

Uskon, että yhä useampi yritys menee kohti tällaista suljetun ja avoimen koodin yhdistelmää jossa joku taho vastaa “virallisesta tuesta” ja järjestelmän kovan ytimen kehityksestä ja siitä että järjestelmällä on edes joku luotettava roadmap tulevien ominaisuuksien suhteen. Sitten se kolikon toinen puoli on siinä “suuressa yhteisössä” vapaaehtoisia kehittäjiä ketkä tekevät uusia laajennuksia ja laajentavat järjestelmää sellaisiin suuntiin joihin ydintiimi ei ehdi tai ei halua mennä.

Esimerkiksi DotNetNuken ekosysteemi on hieno esimerkki erittäin aktiivisesta yhteisöstä jossa on todella paljon innovatiivisuutta ja josta voi poimia muutamalla dollarilla melkoisia helmiä itselleen. Järjestelmän perusydin on kuitenkin vapaaehtoisen kehitystyön armoilla ja tämä on aika iso riski asiakasorganisaation kannalta. Sama riski koskee monia muitakin trendijärjestelmiä, kuten Drupalia ja Joomlaa. Jos ydinkerho riitaantuu tai kyllästyy hommaan niin järjestelmän kehitys voi loppua siihen. Isokin yhteisö saattaa hyytyä nopeasti kun löytyy uusi, kiinnostavampi kohde.

Tässä mielessä eZ Publishin malli on mielenkiintoinen yhdistelmä ja voi mielestäni edustaa laajempaakin trendiä järjestelmäkehityksessä.

Ihanteenahan olisi järjestelmä jolla on 1) luotettava kehittäjäorganisaatio joka vastaa järjestelmän virallisesta kehityksestä, 2) paikallisia, luotettavia kumppaneita jotka vastaavat integroinnista ja ylläpidosta sekä 3) aktiivinen ja laaja yhteisö ympäri maailmaa joka kehittää uusia laajennuksia, korjaa bugeja ja keskustelee järjestelmän kehityksestä julkisessa webissä. En ole vakuuttunut, että esimerkiksi web-sisällönhallintajärjestelmissä olisi vielä tällaista tarjolla - ainakaan Suomessa toimivalle asiakkaalle.

Avoimen koodin järjestelmät puolestaan - ne joilla on riittävästi massaa ollakseen käyttökelpoisia - generoivat keskustelua ja kontribuutiota ympäri nettiä. Useimmiten Google löytää heti vastaukset ongelmiin ja parhaimmillaan joku on saattanut kontribuoida esimerkiksi bugikorjauksen, koska lähdekoodikin on vapaasti saatavilla. Työteho on ihan eri luokkaa, kun ongelmat selviävät kymmenessä sekunnissa päivien odottelun ja selvittelyn sijaan.

Henkilökohtaisesti pyrin näistä syistä aina välttämään suljettuja järjestelmiä viimeiseen asti. Tuotteen hinta on tässä asiassa täysin toissijainen kriteeri.

Uskon, että lehtien ja niiden saittien on otettava tulevaisuudessa välimatkaa toisiinsa - jos lehdet halutaan pitää hengissä.

Olen koettanut tiivistää asian näin: sisältö lehdessä, tekeminen netissä.

Totta kai kokonaisuudella on paljon yhteistäkin pintaa, mutta välineeseen keskittyminen palvelee viime kädessä yleisöä.

Pertun kanssa myös samaa mieltä, mutta en usko, että laadullinen ylivoima tulee vielä muutamaan vuoteen olemaan kovin vahva argumentti yhdessäkään mediatalossa. Valitettavasti.

Jos jotain johtopäätöstä pitäisi kasata näistä eväistä, niin YLE on lähivuosina vahvoilla…

Olen ennen kaikkea skeptinen sen suhteen voiko puhdasverinen sisältö (article content) olla kovin monen bisnes tällaisella kielialueella kuin Suomi. Mediatalojen entinen kilpailuetuhan oli yleisön tavoittava sisältö-(jakelu)kanava -yhdistelmä. Nyt kanavalle pääsee kuka tahansa marginaalikustannuksin. Pelkän sisällön tuottamiseen riittää että on jostain asiasta innostunut ja keskinkertainen kirjoittaja. Samankaltaisen sisällön tehokkaita yhteenkokoajia (agregaattoreita) on sitäkin enemmän. Esimerkkinä bloggarit. Tässä maailmassa sisältö- tai kokoajapalkollisten pitäminen on haastavaa. Oma veikkaukseni on että esimerkiksi verkkoutunut Taloussanomat tekee turskaa vähintään yhtä kauan kuin paperiserkkunsa teki. Siis jos elää yhtä kauan.

Uskon että sovellukset (application) ovat tulevaisuuden “sisältö”. Ja uskon että jokaisen sovelluksen pitää pitkässä juoksussa kyetä tuottamaan jollain tavalla ainutlaatuista hyötyä käyttäjälle. Näin ollen en usko että sen enempää vakioidut kuin in-house “sisällönhallintajärjestelmät” ovat vastaus mediatalojen liiketoiminnan tuottamiselle. Ne voivat hyvin olla ratkaisu johonkin muuhun, esimerkiksi osana yritys- ja sidosryhmäinformaation jakeluinfrastruktuuria.

Räätälöitäessäkin se avoimen lähdekoodin tarjoama “ekosysteemi” on yleensä paperilla paljon hienompi juttu kuin todellisuudessa, etenkin silloin kun uusilla jutuilla pitäisi saada aikaan jotain kilpailuetua. Yleensä silloin päädytään kuitenkin koodaamaan jotain omaa. Ja silloin taas on aika sama, että koodataanko omaa juttua suljetun vai avoimen järjestelmän päälle. Lopputuloksena on kuitenkin järjestelmä joka on räätälöity paketti johon ei mitään päivityksiä ajeta tai josta ei mitään “alustahyötyjä” hirveästi saada.

Itse siis uskon siihen, että mediatalot tekevät in-house-ratkaisuja loppujen lopuksi joka tapauksessa. Mediatalot voivat käyttää tilaaja-toimittaja-malleja, mutta täysin omia juttuja ne todennäköisesti tekevät joka tapauksessa suurimmalti osin. Täten olen kanssasi samoilla linjoilla.

Vaikea kuvitella, että mediatalot pystyisivät vakioimaan mitenkään teknologista kehitystään - päinvastoin - mediatalojen kilpailuetu tulee olemaan yhä enemmän teknologiakehityksessä jossa painottuu enemmän laadullinen ylivoima kuin kustannustehokkuus.

Ongelmaksi vaan tulee, että silloin tekniikasta on vaikea repiä kilpailuetua.

Itse len kyllä ollut in-house ratkaisuiden kannattaja jo 12 vuotta, mutta mediataloille tämä on ollut yllättävän vaikea paikka. Jotenkin ei millään haluta ymmärtää, että koodaaja on netissä yhtä oleellinen osa sisällön tekemistä kuin valokuvaaja tai toimittaja.