Miten tunnistan huijarin pyörittämän verkkokaupan?

Ehkä kiinnostavin osa on kommenttiketju Ylen artikkelissa, koska kommenteissa tietysti moni luulee pystyvänsä tällaiset vedätykset tunnistamaan ihan vain sivustoa selailemalla. Jopa Ylen artikkeli hairahtuu kommentoimaan, että fyysistä myymälää esittävä kuva olisi jotenkin helposti tunnistettavissa tekoälyllä tehdyksi. Kommentoijien mukaan myös kirjoitusvirheet ja monet pienet yksityiskohdat kuulemma aina paljastavat tällaiset.

Lue Ylen artikkeli: Tilasitko muotia tästä turkulaismyymälästä? Liikettä ei ole oikeasti olemassa, ja vaatteet tulevat Kiinasta (30.7.2025)

On toki totta, että esimerkkinä oleva NaavaTurku sisältää monia pieniä kummallisuuksia. Se ongelma on vain se, että niitä kirjoitusvirheitä ja tekoälyllä tehtyjä kuvia on myös todella paljon ihan oikeissa ja isoissa verkkokaupoissa. Moni iso verkkokauppa on myös todella paljon kehnompi käytettävyydeltään kuin tuo NaavaTurku.com. Tuo NaavaTurku on oikeasti todella laadukas verkkokauppa, kun sitä tarkastellaan käytettävyyden ja verkkokaupan hyvien käytänteiden näkökulmasta. Täten on aivan vastuutonta väittää, että tällaisia huijauksia voisi muka tunnistaa jostain kuvituskuvista tai tekstin tyylistä.

Tuon NaavaTurku.comin on hyvin voinut myös tehdä ihminen, joka ei ymmärrä suomea sanaakaan. Avustavat työkalut ja tekoälymoottorit ovat nykyisin riittävän hyviä tällaisten tekemiseen ilman täydellistä kohdemaan kielitaitoa. Asiakaspalveluakin voi tehdä sähköpostitse suomeksi ihan hyvin nykyisin ymmärtämättä suomea.

Täysin virheettömän esityksen olisi myös varmasti voinut tehdä, jos olisi jaksanut tehdä muutaman tunnin lisää töitä, mutta kokenut huijari varmasti tietää, mikä taso riittää.

Verkkokaupan luotettavuutta ei voi arvioida pinnan perusteella

Siksi verkkokaupan luotettavuutta ei kannata koskaan arvioida pintapuolisesti. Osaava kaveri istuu Maltalla kahvilassa ja luo vastaavan NaavaMikkeli-kaupan muutamassa tunnissa. Maailman suosituin verkkokauppa-alusta Shopify tarjoaa laadukkaan infran ja työkalut. Kohdemaassa toimivat maksuväylät saa käyttöönsä myös nopeasti. Dropshipping-sopimukset syntyvät Kiinaan myös muutamassa tunnissa. Kuvat ja sisällöt syntyvät tekoälyn avulla tehokkaasti.

Ehkä hitain prosessi on saada näkyvyyttä, koska Googlen indeksiin pääsy kestää, Metakin tekee jotain tarkistuksia ennen kuin mainokset alkavat pyöriä. Tosin näissä puhutaan korkeintaan muutamista päivistä. Meta ja Googlekaan eivät välttämättä edellytä yrityksen olemassa oloa, kunhan mainosten ostajan luottokortilla on katetta. Mainoksia voidaan ostaa myös välittäjien kautta. Nohevalla huijarilla voi olla oma pieni digimarkkinointitoimisto, joten huijari saa kampanjat käyntiin nopeasti – parhaimmillaan Facebookin ja Googlen henkilökunta jopa auttaa alussa mahdollisimman toimivien mainosten muotoilussa.

Metaa ja Googleahan ei kiinnosta kovin paljon, onko mainonta eettistä tai rehellistä. Niiden skaala on liian iso, jotta ne jaksaisivat tarkistaa kaiken. Shopifykin on vain teknologian tarjoaja, ei se tarkista yrityksen toiminnan asiallisuutta.

Dropshipping-kuviossa omaa varastoa ei ole, tavarat tilataan ja lähetetään jostain muualta (esim. Kiinasta)

On myös täysin mahdollista, että tällaisen kaupan on perustanut joku aluksi ajatuksenaan tehdä rehellistä liiketoimintaa. Dropshipping-mallihan voi joskus toimia ihan hyvinkin. Jos tuote ja kysyntä osuvat yksiin, eikä tarvitse palautella tai muuten säätää, voivat diilit olla hyviä myyjälle sekä ostajalle. Hommaa voi myös ihan hyvin pyörittää jostain aurinkorannan kahvilasta pelkällä läppärillä.

Moni dropshipping-kuvio on kuitenkin lopulta enemmän huijaus kuin oikeata kauppaa. Palautukset eivät yleensä onnistu, asiakaspalvelu ei vastaa viesteihin, tuotteiden laatu ei ole riittävän hyvää tai toimitukset kestävät todella pitkään.

Ongelman ydin on usein siinä, että kauppa ei ole sitä, mitä se väittää olevansa. Siksi kuluttajan kannalta keskeistä on tietää etukäteen, millaisen yrityksen kanssa tekee kauppaa.

Kuluttajan pitää itse tarkistaa, millainen yritys on verkkokaupan taustalla

On siis lopulta vain yksi merkityksellinen tarkistuskeino: kuluttajan pitää itse tarkistaa, millainen yritys on verkkokaupan takana.

Jos kyseessä on suomalainen verkkokauppa, pitäisi sieltä taustalta löytyä yritys, jolla on Y-tunnus. Tuon numeron avulla voi selvittää ilmaiseksi ja erittäin nopeasti sen, onko kyseessä yritys jolla on historiaa ja luottotiedot kunnossa ja rehellisiä ihmisiä vastuuhenkilöinä. Toki huijauksia voi tehdä, vaikka yritys olisikin olemassa, mutta jos yritys on olemassa, on todennäköisempää, että esimerkiksi poliisi voi jäljittää ihmiset homman taustalla.

Nyt esimerkiksi tuo NaavaTurku ei kerro sivustollaan lainkaan yrityksen virallista nimeä eikä Y-tunnusta. Tämän tiedon puuttuminen pitäisi herättää hälytyskellot. Oli kyse kotimaisesta verkkokaupasta tai isosta kansainvälisestä toimijasta, verkkokaupan sivuilta pitää löytyä yrityksen yhteystiedot ja rekisterinumerot.

Jos tiedot taas löytyvät, kannattaa ne aina tarkistaa. Maksuvaiheessa myös pitäisi pystyä todentamaan, että maksu menee sille yritykselle, jonka tiedot sivustolta löytyvät.

Tämä on tosin usein helpommin sanottu kuin tehty, ja aika kova vaatimus tavalliselle kuluttajalle. Esimerkkejä haastavista tapauksista ei ole kovin vaikea löytää.

Esimerkiksi kotimainen, varmasti luotettava Crema-verkkokauppa kertoo kyllä asiallisesti Y-tunnuksensa.

Y-tunnuksen tietoja tarkistettaessa ei viittauksia Crema-brändiin ole kuitenkaan missään näkyvillä. Toki sivustolla mainitaan myös tuo PPL Media Oy, mutta tavallisen kuluttajan kannalta tällainen voi olla hämmentävää. Tällainen on kuitenkin todella yleistä, että verkkokauppojen brändit eroavat taustalla olevista yrityksistä. Toki jos osaa Asiakastiedon numeroita tulkita, voi todeta, että ainakin Creman kohdalla taustafirmalla on oikeasti 20 vuotta historiaa ja omavaraisuus reilusti plussalla.

Joskus Y-tunnuksen löytäminen voi olla vaikeata myös asiallisilta toimijoilta. Esimerkiksi Creman kilpailija, Suomessakin toimiva KahviKaveri, ei tee asioita aivan helpoksi. Sivustolta on aika haastavaa löytää merkintää siitä, mikä yritys oikeasti on verkkokaupan takana.

Vasta kun osaa navigoida yhteystietoihin ja löytää sieltä omituisen välilehden, voi saada esille Y-tunnuksen sisältävät tiedot.

Y-tunnuksen perusteella voi sitten arvioida yrityksen toiminnan luotettavuutta hieman paremmin.

KahviKaverinkin tapauksessa kertomatta jää käytännössä se, että kyse on oikeasti isommasta konsernista, ja käytännössä tässä näkyy vain Suomen maayhtiön numerot. Kuluttajan kannalta asialla ei tietysti ole paljon väliä, luvut ovat riittävän hyvät, jotta verkkokaupan voi arvioida luotettavaksi. Esimerkki on lähinnä hyvä siinä, miten huonoja monet verkkokaupat ovat oman toimintansa esittelyssä ja luotettavuuden viestinnässä.

Ulkomaisten yritysten tietojen saaminen on joskus lähes mahdotonta

Todennäköisesti NaavaTurku-verkkokaupan takana on ihan oikea yritys, mutta se on todennäköisesti joku ulkomainen pöytälaatikkoyritys, esimerkiksi Maltalla. Ulkomaisen yrityksen avainhenkilöitä on yleensä mahdotonta selvittää, jos yritys ei niitä halua kertoa. Millään kuluttajaviranomaisella ei myöskään ole toimivaltaa, jos yritys operoi ulkomailta.

Kokenut huijari myös tietää, että jos sivustolla selvästi valehtelee, voi joutua poliisin kanssa tekemisiin. Jos taas vain jättää asioita kertomatta, tai kertoo ne hyvin ympäripyöreästi, ei kyse olekaan enää niin selvästä huijauksesta.

NaavaTurkukin vain esittää olevansa suomalainen verkkokauppa. Se ei missään vaiheessa väitä, että kaikki sen toiminta tapahtuisi kotimaisen lainsäädännön piirissä tai että sillä olisi oikeasti fyysinen myymälä Suomessa. Mielikuvien luominen kuluttajalle ei ole laitonta.

Jos on pakko ostaa ulkomailta, eikä ole varma verkkokaupan luotettavuudesta, kannattaa ainakin maksut tehdä luottokorteilla tai jotenkin muutoin viivästetysti (esim. Klarna ja vastaavat).

Y-tunnuksen perusteella tapahtuva tietojen tarkistaminen tulisi olla kansalaistaito ja EU-alueella maksutonta

Verkkokauppa on hyvä esimerkki alueesta, jossa viranomaisten on vaikea kontrolloida kaikkea. NaavaTurkukin operoi .com-domainilla, eikä väitä olevansa täysin suomalainen yritys, joten kotimaisten viranomaisten on aiheeseen vaikea tarttua. Isoilla teknologiayhtiöillä taas ei ole kiinnostusta näin pieniin asioihin, ja todennäköisesti niille myös syntyisi uusia ongelmia, jos ryhtyisivät vartioimaan tällaisia asioita liian tarkasti.

Nykyisin fi-domainikaan ei kerro luotettavuudesta enää, kun sen saaminen ei ole enää yhtä kontrolloitua. Joskus sen avulla sentään voi saada helpommin selville yrityksen virallisen nimen ja tunnistenumeroita. Jos kyse on ulkomaisesta yrityksestä, ei tämä tosin yleensä auta vielä kovin paljon.

Esimerkiksi allekirjoittanut yritti kesän alussa tilata Hatstore.fi-verkkokaupasta asioita, ja vaikka kyse on Ruotsista käsin toimivasta verkkokaupasta, ei yrityksen taloustietoja ole saatavilla kuin niistä erikseen maksamalla. Asiakastiedon sivusto ei esimerkiksi näytä mitään tietoja ilmaiseksi, ei edes EU-alueella toimivista yrityksistä.

Yrityksen numerolla Googlettamalla pystyi kuitenkin löytämään sivustoja, jotka kertovat edes jotain yrityksestä ja sen avainhenkilöistä. Näin pystyi validoimaan, että kyse on oikeasta yrityksestä, jonka kotipaikka on Ruotsi, vaikka pintapuolisesti verkkokauppa olisi hyvin voinut olla mikä tahansa dropshipping-huijaus.

Joku voisi tietysti ajatella, että esimerkiksi EU-alueen sisällä kauppakumppaneiden talous- ja rekisteritietojen tarkistaminen ilmaiseksi olisi perusoikeus myös kuluttajille, mutta käytännössä tämä avoimuus vaihtelee täysin maasta toiseen. Lisäksi Asiakastiedolle ja kumppaneille tämä tietojen myyminen niistä kiinnostuneille on liiketoimintaa.

Huijausten erottaminen aidoista kaupoista menee vain vaikeammaksi

Kaikesta tästä kannattaa lähinnä tehdä se johtopäätös, että verkkokauppa on laji, jossa ostajalta edellytetään jonkin verran osaamista toisen osapuolen luotettavuuden tarkistamiseksi. Huijauksia on koko ajan paljon, ja esimerkiksi tekoäly tulee vain helpottamaan ja nopeuttamaan tällaisten huijausverkkokauppojen tekemistä jatkossa.

Jos ei halua tulla huijatuksi, kannattaa opetella erilaisten lähteiden käyttäminen verkkokaupan uskottavuuden varmistamiseksi – silloinkin kun verkkokauppa vaikuttaa sympaattiselta ja tarjoukset liian hyviltä ollakseen totta.

Mikään täysin varma keino ei tämäkään temppu tosin ole, koska huijauksien taso on noussut koko ajan. Yhä useampi meistä joutuu huijatuksi jossain vaiheessa. Allekirjoittanutkin luovutti kahden (!) luottokorttinsa tiedot Postin nimissä tehtyyn huijaukseen – mutta pelastui, koska huomasi asian nopeasti ja sulki kortit välittömästi.

Hyvän huijauksen tunnistaminen onkin nykyisin lähes mahdotonta vain yksityiskohtien perusteella. Näin etenkin, jos huijaus on tehty hyvin, ja yhä useampi niistä on tehty hyvin.

Positiivinen kulma tähän aiheeseen on ehkä, että nykytilanne voi olla myös konkreettinen kilpailuetu aidosti kotimaisille verkkokaupoille. Niinpä oma tausta ja avoimet yritystiedot kannattaa tuoda verkkokaupassa esille. On ostajien ja myyjien etu, että verkkokaupasta tilaaminen on turvallista ja kaikki tietävät kenen kanssa kauppaa käydään.

PS. Tilaa Vierityspalkin kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje, joka koostaa artikkelit, linkkivinkit, työpaikat ja julkaisut (uutiskirjeellä on jo yli 1200 tilaajaa).