Kukaan ei enää tiedä, mitä internetissä tapahtuu
Internetin mitattavuus ja läpinäkyvyys on heikentynyt viime vuosien aikana merkittävästi. Erityisesti sosiaalisen median jättiläiset ovat vähentäneet tietojensa kertomista avoimesti. Myös suhtautuminen analytiikkaan on muuttunut, etenkin Euroopassa siihen suhtaudutaan usein jopa kriittisesti. Tämän kehityksen seuraukset ovat kiinnostavia. On yhä vaikeampaa sanoa, mitä internetissä tapahtuu, koska meillä ei yksinkertaisesti ole tietoa asiasta.
Tähän outoon todellisuuteen pureutuu tuore The Atlanticin artikkeli. Artikkeli toteaa, että tämä kehityskulku johtuu toki useista eri asioista. Voi oikeastaan sanoa, että tämä kehitys on alkanut jo ensimmäisistä sosiaalisen median palveluista, joissa lähtökohtana oli personoitu käyttökokemus. Toisin sanoen, jokaisella käyttäjällä voi olla palvelusta omanlaisensa kokemus. Tätä voinee pitää lähtölaukauksena internetin kuplautumiselle ja läpinäkyvyyden vähentymiselle. Tämän jälkeen on kuitenkin tapahtunut muutakin.
Toinen keskeinen tekijä on viime vuosina tapahtunut maailmanlaajuinen maksumuurien nousu, jossa etenkin mediatalot ovat olleet kärkirintamassa. Yhä useampi luotettavaa tietoa tuottava taho julkaisee sisältönsä vain maksaville asiakkaille, jonnekin tunnuksien taakse, jonne ei mikään hakukone tai analytiikka yllä.
Viime vuosina sosiaalisen median palveluita on myös usein syytetty äärimielipiteiden voimistamisesta ja heikosta moderoinnista. Skandaalien keskiössä oleminen on varmasti vaikuttanut siihen, että kaikki isot palvelut ovat vähentäneet käyttäjädatansa kertomista. Moni julkaisee vain kerran vuodessa erilaisia listauksia vuoden suosituimmista sisällöistä.
Myös omistajavaihdokset ovat vaikuttaneet, esimerkiksi entinen Twitter, nykyinen X, ei julkaise enää lainkaan tarkkoja tietoja palvelunsa käytöstä ja on myös sulkenut käytännössä rajapintansa, joiden avulla tätä seurantaa usein aiemmin tehtiin.
The sprawl has become disorienting. Some of my peers in the media have written about how the internet has started to feel “placeless” and more ephemeral, even like it is “evaporating.” Perhaps this is because, as my colleague Ian Bogost has argued, “the age of social media is ending,” and there is no clear replacement. Or maybe artificial intelligence is flooding the internet with synthetic information and killing the old web. Behind these theories is the same general perception: Understanding what is actually happening online has become harder than ever.
Ehkä yksilötasolla tätä voi jossain määrin pitää myös hyvänä asiana. Liiallisen yhtenäiskulttuurin ongelmista on kirjoitettu paljon, mutta täysin personoidun kulttuurikokemuksen seurauksia ei vielä ole tutkittu ainakaan laajasti. Jos kaikkien ihmisten kokemus on personoitu ja täysin yksilöllinen, mitä tästä seuraa?
Internetin kuplautumisesta on toki puhuttu jo pitkään, mutta ehkä vasta nyt se alkaa olla todella totta. Kun kaikki isot palvelut ovat jollain tapaa personoituja, on hyvin helppoa luulla jonkun asian tai ilmiön olevan iso juttu, vaikka todellisuudessa se on iso juttu vain tiettyjen ryhmien kuplissa.
”This confusion is a feature of a fragmented internet, which can give the impression that two opposing phenomena are happening simultaneously: Popular content is being consumed at an astounding scale, yet popularity and even celebrity feel miniaturized, siloed. We live in a world where it’s easier than ever to be blissfully unaware of things that other people are consuming. It’s also easier than ever to assign outsize importance to information or trends that may feel popular but are actually contained.”
Asian kääntöpuoli on tietysti myös se, että personoitu ja kuplautunut internet antaa mahdollisuuden monille yksilöille ja yrityksille nousta jonkinlaiseen paikalliseen kuuluisuuteen. Nykyisin tämä paikallinen kuuluisuus voi tosin olla vain tietyssä ryhmässä, eikä se ryhmä yleensä ole mitenkään maantieteellisesti rajattu, vaan todennäköisesti kyse on enemmänkin jostain ryhmästä, joka on vain kiinnostunut todella vahvasti jostain tietystä aiheesta. Suomessakin alkaa jo olemaan esimerkkejä yrityksistä ja yksilöistä, joilla on erittäin sitoutunut seuraajakunta, mutta jotka eivät ole koskaan olleet esillä missään isossa mediassa. Tämä on ilman muuta tämän asian positiivinen puoli, vaikka samalla ilmiöllä on myös kääntöpuolensa.
Otsikon väite on myös sikäli väärä, että oikeasti tässä maailmassa on paljon ihmisiä joilla on todella paljon tietoa siitä, miten internettiä käytetään. Kaikkien isojen sosiaalisen median palveluiden ylläpitäjätiimit tietävät todella tarkkaan, miten heidän palveluaan käytetään. Täten oikeampi väite olisi sanoa, että tieto internetin käytöstä on siirtynyt vain harvojen haltuun.
”A shift away from a knowable internet might feel like a return to something smaller and purer. An internet with no discernable monoculture may feel, especially to those who’ve been continuously plugged into trending topics and viral culture, like a relief. But this new era of the internet is also one that entrenches tech giants and any forthcoming emergent platforms as the sole gatekeepers when it comes to tracking the way that information travels. We already know them to be unreliable narrators and poor stewards, but on a fragmented internet, where recommendation algorithms beat out the older follower model, we rely on these corporations to give us a sense of scale. This might sound overdramatic, but without an innate sense of what other people are doing, we might be losing a way to measure and evaluate ourselves. We’re left shadowboxing one another and arguing in the dark about problems, the size of which we can’t identify.”
Tällainen harvainvalta on tietysti ollut jossain määrin aina läsnä internetissä. Aiemmin sitä on kuitenkin tasapainottanut paljon se, että isojenkin palveluiden käytöstä on tiedetty varsin paljon. Google Trends ja monet muut avointa dataa jalostaneet palvelut ovat olleet aiemmin internetin ”perusinfraa”, joiden avulla kuka tahansa on voinut tutkia sitä, onko jokin ilmiö oikeasti iso ilmiö vai ei. Nyt olemme tällä alueella palaamassa tavallaan internetin alkuaikoihin, kun internetin ymmärtäminen vaati melkoista salapoliisityötä ja tutkimusmatkailua, eikä silti voinut olla aivan varma, ovatko omat havainnot totta.
Perttu Tolvanen
Perttu on Vierityspalkin päätoimittaja ja kirjoittaja.
Perttu Tolvanen on digitaalisten palveluiden suunnittelun, arkkitehtuuriratkaisujen ja kumppanivalintojen asiantuntija. Perttu on konsulttiyhtiö North Patrol Oy:n konsultti ja toinen perustaja. North Patrol on digitoimistoista ja järjestelmätoimittajista riippumaton konsulttiyhtiö, joka suunnittelee digitaalisia palveluita ja auttaa asiakkaita onnistumaan uudistushankkeissaan. Ota yhteyttä Perttuun!
