Design-toimistot sulautuvat toteuttajataloihin
Otathan huomioon, että tämä artikkeli on yli 7 vuotta vanha, joten sisältö ja linkit eivät ole välttämättä ihan ajan tasalla. Tuoreena lukemisena samasta kategoriasta: Rajasoft osti Buorren kehitystiimin.
Viime aikoina on ollut varsinaiset hullut päivät design-firmojen shoppailun saralla. Jokin aikaa sitten Capgenimi osti Ideanin, ja nyt Solita osti Palmun*, ja Eficode Adagen.
Tämä on tietysti osa isompaa trendiä, joka on ollut käynnissä jo pidempään. IT-talot hankkivat itselleen design-osaamista rekrytoimalla ja pienillä yritysostoilla. Trendiin on useita syitä, mutta erityisesti yritysostosten takana on se todellisuus, että IT-firmat eivät onnistu designereita rekrytoimaan. Siksi yritysostot ovat tehokas tapa laajentaa omaa osaamista.
Trendissä on paljon hyvää. Suunnittelun ja toteutuksen tiivis yhteistyö on monissa hankkeissa yksi kriittisimmistä onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä. Näiden maailmojen yhdistyminen yritysostojen kautta tekee yhteistyöstä projektitasolla varmasti helpompaa.
Design ja toteutus eivät viihdy kovin helposti samalla hiekkalaatikolla
Suunnittelun ja toteutuksen ostaminen eri taloista on aina ollut haasteellista, mutta usein siihen on päädytty käytännön pakosta. IT-taloista on aina ollut vaikea saada laadukasta designia, vaikka heillä omia design-osastoja olisikin. Siksi moni asiakas on päätynyt (ja päätyy edelleen) hankkimaan designiin ulkopuolista panosta.
Asiantilaan ei liene yksittäistä syytä, mutta yksi iso tekijä on ainakin kulttuuriset erot toimistojen ajattelumaailmoissa. Toteuttavat organisaatiot väistämättä joutuvat miettimään enemmän asioiden toteutettavuutta kuin puhtaasti suunnitteluun keskittyvät yksiköt. Tämä voi etenkin ”huippudesignia” hakevien asiakkaiden näkökulmasta tehdä IT-talojen design-yksiköistä vähemmän innostavia.
IT-talojen design-yksiköiden kokemus on myös usein painottunut jollekin tietylle sektorille, jopa tiettyihin teknologioihin, ja tämäkin voi vaikuttaa kykyyn tarjota raikkaita ideoita.
Toinen merkittävä asia on, että yrityskulttuureiltaan IT-talot ja ja design-toimistot ovat varsin erilaisia. Kaikki designerit eivät viihdy kulttuurissa, jossa he ovat vain yksi pieni yksikkö osana isompaa kokonaisuutta – etenkin jos se isompi kokonaisuus on pääosin ”insinöörikulttuuria”.
IT-talot ovatkin usein pyrkineet pitämään design-yksiköt varsin itsenäisinä, ja sallineet design-yksiköilleen oman kulttuurin rakentamista. Tästä lienee Accenturen ostama Fjord se tunnetuin esimerkki. Fjord on edelleen itsenäisenä brändinä toimiva yksikkö, vaikka Accenture osti sen jo aikaa sitten. Palmukin jatkaa Solitalla ainakin jonkin aikaa itsenäisenä yksikkönä.
Jossain pisteessä nämä yksiköt tyypillisesti sulautuvat osaksi emoyhtiötä. Esimerkiksi Capgemini ei ole puhunut Ideanin pitämisestä erillisenä ollenkaan. Todennäköisesti Adage-brändikin häviää varsin nopeasti, ja jatkossa Eficode-brändin alta pystyy vain ostamaan laajemmin suunnittelua ja toteutusta.
Asiakkailla on kiire saada näkyviä tuloksia
Aivan pelkästään IT-talojen rekrytointi- ja kulttuurihaasteista ei ole tässä trendissä kuitenkaan kysymys. Yhä useammin tuntuu nimittäin asiakkaiden hankkeilla olevan kova kiire saada jotain näkyvää ulos. Tämän voi pistää digitalisaatio-hypen tai jonkun muun piikkiin, mutta yhtä kaikki, usein asiakkaan puolella on kova kiire saada jotain toimivaa ulos.
Erillisen design-vaiheen kautta eteneminen on kuitenkin väistämättä hitaampaa kuin yhdeltä luukulta koko projektin ostaminen. Nopeampi ja helpompi ostamisprosessi lieneekin yksi vahva syy asiakkaiden puolelta. Kovin ennustettavia hankebudjetteja ei tietysti tällä tavalla saa, ja kiireen lieveilmiönä onkin nähty viime vuosina myös melkoisia budjettiylityksiä kohtuullisen selkeissäkin hankkeissa.
Uusien ja vaativien palveluiden kohdalla investointien ennakointi on kuitenkin joka tapauksessa vaikeata, joten moni asiakas hyväksyy vaikean ennustettavuuden. Kehitys myös usein jatkuu alkuvaiheen jälkeen melko tasaisena prosessina, joten designia tarvitaan prosessin aikanakin yhä enemmän. Tässä lienee myös yksi syy siihen miksi osa itsenäisistä design-toimistoista on päätynyt sulautumiseen toteuttajien kanssa. Yhdessä toimiminen helpottaa etenkin jatkuvan kehityksen tukemista.
Ylipäätään designin ja toteutuksen saaminen samaan tiimiin on merkittävä etu, josta ainakin toistaiseksi moni asiakas on ollut valmis myös maksamaan selkeästi paksumpaa rahatukkua. Siksikin IT-firmojen kannalta nämä yritysostokset ovat nyt alkaneet tuntua järkeviltä, vaikka ne varmasti rekrytointiin verrattuna ovatkin melko arvokkaita harjoituksia.
Itsenäisiä design-toimistoja ehkä tarvitaan jatkossa vähemmän
Trendistä voi myös päätellä, että ehkä jatkossa tarvitaan vähemmän designiin erikoistuneita taloja. Nordkappin kaltaisille itsenäisille design-toimistoille kyllä varmasti tarvetta on jatkossakin, mutta ei välttämättä samassa mittakaavassa kuin digialan alkuaikoina. Palveluiden suunnittelu ja toteutus tapahtuu yhä enemmän tiiviissä yhteistyössä, eikä eri toimistoista eri kompetenssien ostaminen samaa palvelua toteuttamaan ole useimmille asiakkaille järkevää.
Myös palvelumuotoilutoimistojen ja liikkeenjohdon konsulttitalojen kiinnostus alaa kohtaan on merkki siitä, että isoja kokonaisuuksia kyllä pitää valmistella ja suunnitella ennakkoon – mutta kun jostain uudesta palvelusta tai isosta palvelu-uudistuksesta on päätetty, niin sen palvelun yksityiskohtainen suunnittelu ja toteutus on järkevintä ostaa yhdeltä taholta – ainakin useimmissa tapauksissa. Osittain tämä näkyy jopa julkishallinnon hankkeissa, joissa yhä useammin panostetaan alkuvaiheen valmisteluihin ja ehkä jonkinlaisten prototyyppien toteutukseen, mutta sitten kun varsinaista palvelua lähdetään toteuttamaan, niin toteuttajaksi halutaan ”täyden palvelun toteuttaja”.
Tällä trendillä on omat lieveilmiönsä, joista osaa tässäkin jutussa on sivuttu, mutta ehkä kokonaisuutena tämä suuntaus tekee vain ja ainoastaan hyvää alalle. Kun palveluiden toiminnallinen suunnittelu ja toteutus tulevat samasta talosta, niin toimittajien vastuunkannon lopputuloksesta olettaisi myös parantuvan. Vähintään eri tahojen välinen syyttely epäilemättä vähenee, kun designerit eivät voi niin helposti syyttää toteuttajia huonosta toteutuksesta, ja toteuttajat designereita toteutuskelvottomista suunnitelmista.
Silti jäänee myös runsaasti tilanteita, joissa asiakkaat kaipaavat itsenäistä design-näkemystä. Esimerkiksi vahvat inhouse-tiimit yleensä preferoivat erikoistuneita kumppaneita. Itsenäisten design-toimistojen pitää siis jatkossa olla entistäkin kovempia pärjätäkseen, mutta vastapainona voi olla pääsy juuri kaikkein vaativimpiin ja kiinnostavimpiin projekteihin.
Lue lisää: Löydä kokenut digitoimisto – Helsinki, Tampere, Oulu, Turku, Jyväskylä
PS. Jos tarve on konseptisuunnittelulle, kannattaa se tehdä kunnolla. Esimerkiksi North Patrolin malli konseptisuunnitteluun on hioutunut vuosien harjoittelun tuloksena.
Perttu Tolvanen
Perttu on Vierityspalkin päätoimittaja ja kirjoittaja.
Perttu Tolvanen on digitaalisten palveluiden suunnittelun, arkkitehtuuriratkaisujen ja kumppanivalintojen asiantuntija. Perttu on konsulttiyhtiö North Patrol Oy:n konsultti ja toinen perustaja. North Patrol on digitoimistoista ja järjestelmätoimittajista riippumaton konsulttiyhtiö, joka suunnittelee digitaalisia palveluita ja auttaa asiakkaita onnistumaan uudistushankkeissaan. Ota yhteyttä Perttuun!
11 kommenttia on “Design-toimistot sulautuvat toteuttajataloihin”
Kommentointi on suljettu.
Sami Niemelä
Kiitti Perttu maininnasta — mitä meistä kirjoitit on nyt vähän epämääräistä lause joten palastellaas vähän.
”Nordkappin kaltaisille itsenäisille design-toimistoille kyllä varmasti tarvetta on jatkossakin, mutta ei välttämättä samassa mittakaavassa kuin digialan alkuaikoina”
Tämähän riippuu siitä ihan täysin mitä designilla tarkoitetaan. ”Perinteinen” digiala automatisoituu ja dilutoituu kovaa vauhtia ja esimerksi pelkkien webbisaittien tekeminen ja kälisuunnittelu ei ole oikeastaan edes kovin mielenkiintoista. Samaan aikaan ostetuissa taloissa tietysti kosketuspinta palveluun kasvaa, mutta samaan aikaan kasvaa myös perinteisten it-systeemien tekeminen. Tämä on huhujen mukaan näkynyt niin frogilla kuin Fjordillakin.
Toinen kysymys on miten markkina määritellään. Hellonin Ornamo-palkinnolla palkittu Mikko Koivisto arvioi pelkän palvelumuotoilualan kooksi Suomessa noin 40M€. Suomen mittakaavassa tästä riittää ihan hyvä kakku jaettavaksi. Tosin yksittäisellä toimijalla tulee rajat vastaan jossain kohtaa – esimerkkinä vaikka Palmun ~60 henkeä. Siksi kasvu ja kysyntä tulee myös Suomen rajojen ulkopuolelta, missä sekä kysyntä että budjetit ovat myös isompia.
Johtopäätös sulla on ihan oikea. Indie-toimijoiden kannattaa liikkua eteenpäin uusille designin alueille missä oikeastaan mennään ihan uudelle pelikentälle. Digitalisaation läpivienti vaatii paljon muutakin tekemistä kuin pelkkiä webbisaitteja ja tässä globaali trendi on että riippumattomat toimijat kilpailevat sekä uudella tarjoomalla, näkemyksellä että laadulla, ei koolla tai yhden luukun mallilla.
Petri Lattu
Tervehdys, Perttu.
Pari pointtia. Ensinnäkin se, että artikkelisi viittaa oletukseen että design ei oikeastaan voi toimia menestyksellisenä ja kannattavana toimialana ilman jonkun tekkitalon selkärankaa. Niin no, toisaalta hintakilpailtu sandaalinkäyttäjien bodyleasing on meidän näkökulmastamme kaikkea muuta kuin maailmaa muuttavaa, älykästä puuhaa. Jos näin saa vastakärjistää.
Toinen ajatus mikä heräsi on se, että olet ehkä missannut yhden trendin mikä on jo muutaman vuoden jyllännyt ympäri maailmaa.
Design thinking, ei designerit on se asia mitä ostellaan. Perustason pamutus on ihan samanlaista hygieniaa kuin giffien viilaaminen – mutta viime aikojen kaupat kertovatkin siitä, että yritykset haluavat muuttaa kulttuuriaan ja sitä kautta itseään olemaan parempia.
Työkalut, tarjooma ja henkilöstön kompetenssit tulevat sitten perässä.
Ei jatkoon siis,
Lämmöllä
P
Janne Kalliola
Me Exovella havahduimme tähän jo vuonna 2011 ja perustimme Exove Designin (www.exovedesign.com) itsenäiseksi yritykseksi, joka kuitenkin toimii samoissa tiloissa, samalla kulttuurilla ja samoilla tavoitteilla kuin teknologia-Exove.
Tällä mallilla olemme saaneet ratkaistua suurelta osin – ellei nyt ihan kokonaankin – sekä asiakkaiden kokonaistarpeiden hoidon että ihmisten ja osaamisen kehittymisen molemmissa päissä. Kumpikin kehittää omaa toimintaansa markkinoiden tarpeiden mukaan ja yhteistä tarjoomaa kehitetään tietenkin yhdessä. Näin kumpikaan ei ole alisteinen toiselle ja toisaalta kuitenkin integraatio on erittäin syvää ja projektit asiakkaan kannalta täysin saumattomia.
Allekirjoitan Petrin kommentin design thinkingin tärkeydestä. Jos se ei kulje yhtenä punaisena lankana laadun ja asiakasymmärryksen kanssa läpi koko organisaation, tulos on aina huonompi kuin se voisi parhaimmillaan olla.
Toivotan onnea ja menestystä kaikille uusille yhteenliittymille. Kulttuurien ja toimintamallien yhtenäistämisessä menee vuosia ja kitkaa on luvassa. Mutta meidän matkamme jälkeen voin todeta, että työ kyllä kannattaa – olemme päässeet rakentamaan todella mielenkiintoisia palveluja, joista pelkkänä teknologia- tai design-toimittajana emme olisi pystyneet kisaamaan.
Perttu Tolvanen
Kiitos kommenteista. Tässä tietysti (jo blogista johtuen) katsotaan nimenomaan digitaalisten palvelukanavien markkinaa, eli webisaitteja, verkkokauppoja, ym palvelukanavia. Ja tällä alueella asiat ovat tuotteistuneet jo pitkään, joten siksikin design-toimistojen rooli kapenee. Suunnittelun kokonaistarve ei välttämättä pienene kovin paljon, mutta se limittyy yhä enemmän toteutuksen kanssa (ja osittain menee tietysti sisään järjestelmiin, ja vakiintuneisiin tapoihin tehdä asioita). Tämä ilmiö liittyy tähän mainittuun alaan, ja laajempi kokonaisuus, johon nyt vaikka digitaalisiona voidaan viitata, on eri keskustelu. (Petrille: En mielestäni yritä artikkelissa tehdä pointtia koko design-alasta ja sen kestävyydestä itsenäisenä toimintona, tai jos näin sen voi lukea, niin ainakaan se ei ollut tarkoituksena.)
Sami: Olen juurikin samaa mieltä siitä, että itsenäisten toimijoiden täytyy nähdä design yhä laajemmin ja syvemmin, ja tämä johtaa oman tekemisen kohteiden laajentumiseen, kuten varmasti teilläkin on käynyt – vaikka toisaalta en ole teitä koskaan luokitellutkaan pelkästään digipalvelukanaviin erikoistuneeksi, mutta tokihan sillä alueella paljon töitä teette.
Luin itsekin tuon Ornamon arvion Kauppalehdestä, ja kyllähän siinä kakussa ihan jaettavaa riittää, eikä se kakku nyt varmasti pienenemään päin ole, vaikka joillakin alueilla suunnittelu alkaisikin sulautua enemmän osaksi kokonaistoteutusta.
Oma näkökulmani on tietysti vähän teidän kulmasta eriävä siten, että minusta ”tylsienkin” projektien edistäminen on kiinnostavaa silloin kun kyse on siitä, että niiden projektien avulla organisaatioiden liiketoiminta menee eteenpäin. Webbisivut, verkkokaupat ym. asiointikanavat ovat kuitenkin edelleen voimakkaasti kasvava markkina, ja näiden merkitys digitalisaation kokonaiskuvassa on huomattava. Se on toki ehkä yksilötasolla valitettavaa, että tuotteistumisen lisääntyessä ja kilpailun koventuessa korkeapalkkaisten asiantuntijakäsityöläisten tarve pienenee – ja sitä kautta voi toki tulla tunne, että markkina pienenee – mikä ei välttämättä ole totta.
Minun näkökulmastani markkina dilutoituu kalliiden asiantuntijoiden käyttämien tuntien osalta (joka tietysti koskettaa minuakin ja vaikkapa North Patrolia), mutta kokonaisuutena silti kasvaa kun yritykset näkevät palvelukanavat yhä tärkeämmässä roolissa – nykyisin saa vain tehtyä enemmän samalla rahalla mitä aiemmin, kun kaikkia asioita ei tarvitse suunnitella enää niin alusta alkaen.
Petrin toinen pointti mielestäni hyvä lisäys, jonka varmasti olisi voinut jutussa mainita tosiaan. Varmasti Solitalla ja kumppaneilla on yrityskauppojen takana myös kulttuurin kehittäminen, koska siihen ei pelkillä rekrytoinneilla välttämättä vaikuteta yhtä tehokkaasti kuin kokonaisen ”valmiin kulttuurin” ostamisella ja sulauttamisella osaksi omaa toimintaa. Siitähän tosiaan esim. Capgemini on haastatteluissa puhunut yhtenä perusteluna Ideanin ostamiselle. En ole aivan varma, että onko näissä kotimaisemmissa tapauksissa välttämättä kärkisyynä yhtä ylevät lähtökohdat. :)
Eljas Perheentupa
Kiitos Perttu hyvästä keskustelun avauksesta. En lähtisi heti kuoppaamaan itsenäisiä design -toimistoja sen enempää kuin tuomitsemaan ostettuja kadotukseen. Haltuunoton voi tehdä hyvin tai huonosti, tai hyvin huonosti. Tilaa markkinoilla piisaa varmasti kaikille, itsenäiset toimistot löytävät tyypillisesti elintilansa sellaisista asiakkuuksista, joilla on vahva oma R&D -osaaminen tai sitten oma ohjelmistokehitys mutta ei design -osaamista. Yhdeltä luukulta ostamisessa on etunsa ja heikkoutensa, helppous ei aina tuota hyviä lopputuloksia. Ketterän kehitystiimin työskentelyssä on melko toisarvoista, kuka yksittäisen tiimin jäsenen palkan maksaa, yksilön taidot ja asenne ratkaisee.
Jos kiinnostaa, ohessa vuoden takainen hahmotus markkinasta:
linja.com/en/design-bisneksen-kokovartalokuva
Perttu Tolvanen
Kiitos jatkokommentoijille! Erityisesti Eljakselle kiitos tuon oman juttusi linkkauksesta. Edelleen tiukkaa asiaa tuossa jutussa, ja ansiokas hahmotus kokonaistilanteeseen.
Ensimmäinen aalto tässä design+softakehitys-suuntauksessa oli mielestäni juuri Reaktorin, Futuricen ym. toimijoiden tuoma designin painotus ohjelmistokehitykseen. Heidän malli on kuitenkin melko fundamentalistinen siten, että kulttuuriin kuuluu koodaamisessa räätälitekemisen näkeminen ylivertaisena mallina – ja jota se tietysti joustavuuden ja design-vetoisuuden näkökulmasta onkin. Se malli on kuitenkin korostuneesti täysin uusien palveluiden malli, tai sitten sellaisiin tilanteisiin, jossa on jo vahvat taustajärjestelmät olemassa. Isossa kuvassa softa-ala kuitenkin tuotteistuu ja palveluistuu kovaa vauhtia, ja räätälitekemisenkin kenttä kapenee (tosin nyt kaiken IoT-ym. hypen vallitessa markkina epäilemättä euromääräisesti kasvaakin vauhdilla).
Nyt on minusta käynnissä näiden yritysostosten kautta toinen aalto, jossa myös pääosin tuotepohjaisia ratkaisuja toimittavat softatalot alkavat toden teolla tuoda designia osaksi kokonaispalvelutarjontaansa. Tämäntyyppisestä lähestymisestä esimerkiksi Jannen edustama Exove Design + Exove -yhdistelmä on yksi malli. Palmun ja Solitan liitossakin tämä asia varmasti näyttelee roolia. Tällä saralla nähtäneen sekä onnistuneita että epäonnistuneita yhdistelmiä jatkossa. Vahvan design-lähestymisen yhdistäminen onnistuneesti tuotepohjaisiin ohjelmistoprojekteihin on kuitenkin ison askeleen vaativampi yhtälö.
Ja samanaikaisesti tietysti meillä on se trendi, jossa osa asiakkaista rakentaa vahvoja inhouse-tiimejä. Näiden kohdalla edellä käyty keskustelu on tosiaan melko epärelevanttia, kun siellä on kysymys täysin yksilöistä, kuten todettua.
Sami Niemelä
Sinälläänhän tuossa designin ja tekin / toteutuksen liitossa ei ole mitään uutta. Markkinointiviestinnän kanssa kosketuksissa olevat toimistothan ovat tehneet sitä aina – Mirum nyt lähimpänä esimerkkinä, ja miksei AKQA ja R/GA isommista. Haaste tässä ehkä on se jos devaus tuo taloon projektista 80%, se silloin myös helposti ohjaa koko liiketoimintaa designin jäädessä kakkossijalle.
Se mikä on ehkä uutta on toimijoiden roolien konvergoituminen. Isot bisneskonsultit hankkivat ja rekrytoivat sekä sisäistä että ostettua designosaamista, mainostoimistot palvelumuotoiluosaamista jne jne. Rajat siis hämärtyvät.
Se mikä maailmalla näkyy selvästi on spesialistien nousu. Work.co on tästä hyvä esimerkki – ketterää designia asiakkaiden kanssa hyvin kannattavasti. Paradoksi tässä on että vaikka asiakkaat rekryävät isojakin sisäisiä tiimejä, ulkopuolista näkemystä tarvitaan aina, jollei muuten niin sisäisten tiimien urautumisen estämiseksi.
Tästä seuraa se, että ala kasvaa kokonaisuutena ja kaikki voittavat, loppuasiakas mukaanluettuna Tälllöin ne ”tylsätkin” projektit kiinnittyvät strategiaan ja liiketoimintaan ihan eri tavalla, ja taas spesialistien avulla löydetään aivan uusia tapoja tehdä parempaa bisnestä.
Tämä tarkoittaa taas sitä mihin Elias jo viittasikin – multivendor-tiimejä ja projekteja jossa huipputiimit ja -yksilöt nousevat yhdessä kokonaisuutta isommaksi yksiköksi.Tämä taas tarkoittaa egojen ja karsinoiden jättämistä narikkaan joka tasolla.
Eljas Perheentupa
Puhut Perttu asiaa. Tähän asti jakolinja on ollut aika selkeä. IT -osastot ovat rakennelleet organisaation omaan käyttöön palveluita valmiista tai puolivalmiista tuotteista. R&D taasen on kehittänyt tuotteita asiakkaille alusta pitäen, koska vain siten on saatu aikaan riittävän hyvää ja kilpailukykyistä. Palveluliiketoimintaan siirtymisen myötä tämä jakolinja on hämärtymässä, asiakkaat ja oma väki käyttelevät yhä enemmän samoja järjestelmiä. Omalle porukalle välttävä ei olekaan asiakkaalle riittävän hyvää. Softatuotteita ja alustoja kehittävät talot ovat uuden edessä, kun R&D -organisaatiot vaativat parempia ja taipuisampia ratkaisuja. Tässä design -osaaminen voisi olla avuksi.
Perttu Tolvanen
Aiheeseen liittyvä tämän aamuinen uutinen: Gofore ostaa Leadinin. https://gofore.com/gofore-ja-leadin-muotoilevat-digitaalista-tulevaisuutta-yhdessa/
(Ja artikkelissa mainittuun kulmaan liittyen: Yhtiö muuttaa välittömästi samoihin tiloihin, mutta LeadIn jatkaa toistaiseksi omalla nimellä – eli yhdistynee vasta myöhemmin Gofore-brändin alle.)
Ja keskustelua jatkaen/tiivistäen: Eli samanaikaisesti kun yhä useampi IT-talo tekee itsestään moniosaajaa niin suunnitteluun kuin toteutukseen, korostuu myös kovien spesialistien tarve, etenkin inhouse/multivendor-tyyppisissä kuvioissa.
Asiakkaiden näkökulmasta siis kysymys on yhä enemmän linjavalinnasta, että lähteekö a) rakentamaan omaa tiimiä ja/tai multivendor-tyyppistä ”labia”/erikoisyksikköä jota pyrkii itse johtamaan ja jolla ajaa myös organisaation sisäistä kehitystä & kulttuurimuutosta VAI lähteekö b) ostamaan hankkeen/projektin/palvelu-uudistuksen läpivientiä kokonaistoimituksena joltain isolta ”täyden palvelun” design+IT-talo-yhdistelmältä. Onko liian kärjistys?
Ainakin itse näen sen, että markkinassa on selvästi tätä kahtiajakoa, jonka toinen puoli huutaa tarvetta spesialisteille ja toinen puoli täyden palvelun taloille.
Nyt käynnissä oleva aalto kääntää monen teknisen toimittajan kurssia yhä enemmän täyden palvelun puolelle, jolloin kokonaistoimituksien astetta helpompi ostaminen saanee taas enemmän jalansijaa (koska alan tarjonta myös vaikuttaa siihen mitä/miten asiakkaat haluavat ostaa).
Varmasti inhouse-tyyppinen omassa johdossa oleva toiminta pysyy mallina edelleen, mutta ehkä kapenee niille joilla on siihen johtamiskykyä ja rahaa (esim. joku OP, Fortum, ym. sellaiset isot talot joiden palvelumalleja digitalisaatio muuttaa radikaalisti). Viime vuosien aikana tätä mallia on kuitenkin harrastettu myös paikoissa jonne se ei kuuluisi (joissa ei ole omaa johtamista riittävästi, eikä resursseja panostaa jatkuvasti).
Petri Lattu
Ainakaan markkinaa ei voi syyttää tylsyydestä :)
Tuo inhouse-malli on mielenkiintoinen kyllä. Niin kauan kun design on oma siilonsa, tai edes niin kauan kun se on palvelufunktio – se on rinnasteinen mihin tahansa tukitoimintoon.
Design thinking, tai mitä termiä siitä käyttäisikään on parhaimmillaan erinomainen työkalu responsiivisten organisaatioiden rakentamiseen. Silloin sen pitää tosin olla pervasiivinen ja kaikkien hallussa. Paradoksi joka toistuu jokaisen ismin tullessa muotiin.
Me olemme podcasteissämmekin Samin kanssa pohtineet myös sitä, että design alkaa käsitteenä olla inflatorinen. Kun telkkarissa pyörii hassuja kummelimainoksia missä palvelumuotoilijat sekoilevat – on viisaimpien syytä nostaa kytkintä. Samalla tavalla kuin termit ”digitalisaatio”, ”transformaatio” ja muut – design alkaa olla menneiden vuosien muotisana.
Osin se on toki omaa syytämmekin. This Is Service Design julkaistiin 2011, ja mitä uutta on sen jälkeen syntynyt? Palvelumuotoilu on ritualisoitunut kieltämättä toimivaksi, mutta myös tietyssä mielessä klooneja suoltavaksi rivitanssiksi.
Tässä siis muutama teema missä oma mieli menee juuri nyt designin kulttuurin ja sen relevanssin kanssa. Jokaisella alalla on oma problematiikkansa, ja kehitys kehittyy.
Design ei kuitenkaan elä jos se on tekkitalojen myyntituote, sisäänvedon väline. Pertun pointti tuotteistuksesta ja tekin muuttumisesta järjestelmäpohjaiseksi räätälöidyn sijaan tarkoittaa myös sitä että intohimoinen ja uuteen katsova design on sen kanssa perin huono fit.
Siksi siis itse olen hivenen skeptinen kaikkien näiden sulautumisien suhteen, ja olen aika ylpeä että me olemme one of the last of the independents :)
Mutta kuka tietää, ehkä se kuuluisa toinen kenkä joskus putoaa.
Perttu Tolvanen
Tylsyydestä ei tosiaan voi markkinaa syyttää. Itsekin pidän noita yhdistymisiä aika haastavina monesta syystä, joista isoimpana juuri kulttuuriin liittyvät potentiaaliset ristiriidat. Toinen iso asia on tarjoomaan ja sen esittelyyn liittyvät potentiaaliset ristiriidat. Ei ole vaikea ennustaa, että tulemme näkemään seuraavina vuosina pieniä spin-offeja, jotka keskittyvät vain designiin (tai sen eri ilmenemismuotoihin, mutta joka tapauksessa ilman toteutuspuolta).
Toisaalta, tämä kehitys on isossakin maailmassa aika vauhdissa. Kollegani Mikko Jokela vinkkasi tämän artikkelin, jossa käsitellään isojen konsulttitalojen (Deloitte, IBM, Accenture, PwC) laajentumista mainostoimistojen ja digitoimistojen reviirille. http://adage.com/article/news/consultancies-rising/308845/
Riippumattomille ja/tai erikoistuneille toimistoille (kuten Nordkapp tai North Patrol, vaikka eri tavalla erikoistuneita toimistoja ovatkin) tämä elefanttien tanssi on myös erittäin hyvä asia, koska niille on sitä enemmän tilaa mitä enemmän isot pelurit myyvät täyden palvelun tarjontaa.