Tunnustakaa väriä, softatalot
Otathan huomioon, että tämä artikkeli on yli 9 vuotta vanha, joten sisältö ja linkit eivät ole välttämättä ihan ajan tasalla. Tuoreena lukemisena samasta kategoriasta: Uudistunut Kauppalehti.fi tarjoaa personointitoimintoja.
Suomessa on yleistynyt viime vuosina ilmiö, että softatalot välttelevät puhumasta “raaka-aineista”, eli tuotteista ja teknologioista. Se on kuulemma ihan sama millä koodataan, kunhan koodataan. Lisäksi ketteryys on kova juttu, ja vuorovaikutus ratkaisee. Sitten kun vielä asiakkaiden osto-osaaminen parantuisi, niin kaikki olisi hyvin.
Jos kyse olisi ruoanlaitosta, niin tässä olisi varmaan kyse kokeista, jotka todistelisivat erilaisten haudutusmenetelmien ylivertaisuudesta. Raaka-aineilla ei ole niin väliä, kunhan haudutetaan kahden viikon sprinteissä ja retroillaan avoimesti niiden päätteeksi. Lopputulos olisi kuulemma hyvä vaikka aineksina olisi käytetty vähän vanhoja tomaatteja ja nuhjaantuneita kanan rintapaloja. Toisin sanoen, raaka-aineet eivät ole tärkeitä, prosessi ratkaisee.
Noh, eihän tämä mitenkään huono viesti softa-alalle ole. Epäilemättä alalla on vaahdottu melko korostuneesti niistä raaka-aineista sen viimeiset kymmenen vuotta kun on eletty ohjelmistotuotteiden kulta-aikaa. Etenkin isot IT-talot ovat Suomessa pilanneet paljon ohjelmistotuotteiden mainetta, koska ovat käyttäneet suljettuja tuotteita saadakseen asiakkaat toimittajaloukkuun.
Mutta aletaankohan tässä nyt mennä vähän liian pitkälle? Näitä “teknologiariippumattomia softataloja” näen omassa ammatissani ostokonsulttina jo jatkuvasti. Esimerkiksi Siilin “Teknologiat ja alustat” -sivu ei mainitse yhtään ainutta teknologiaa tai tuotetta, vaikka kyseessä on yli 18 miljoonan euron liikevaihtoa tekevä softatalo – ja nimenomaan palveluliiketoimintana asiakkaille. Vastaavia esimerkkejä riittää. Futurice ei kerro sivustollaan mitään tarjoamistaan tuotteista ja palveluista. Reaktor käyttää samaa mallia.
Auttaako tämä asiakkaiden osto-osaamisen ja ymmärryksen kehittymistä? Onko pullan syöminen myyntimiesten kanssa todella ainut tapa selvittää mitä näiltä taloilta voi ostaa?
Todellisuudessa näidenkin mainittujen talojen sisältä löytyy toki erittäin paljon erilaisiin ohjelmistoihin erikoistunutta väkeä. Myyntipinnassa ei vain haluta puhua ohjelmistoista, vaan myydään pelkästään yleviä tavoitteita ja esimerkiksi niitä ketteriä menetelmiä. Asiakkaan ikäväksi tehtäväksi jää sitten varmistaa, että lopputuloksesta oikeudet jäävät asiakkaalle ja jatkokehitys ehkä onnistuu jonkun muunkin tahon kanssa. Ja mikäli kumppani päättääkin käyttää jotain valmista tuotetta, niin asiakas on se, jonka pitää varmistaa, että käytetään edes jotain kohtuullisen yleisesti käytössä olevaa – koodareiden mielestä se trendikkäin työkalu kun ei välttämättä ole se asiakkaan kannalta pitkäkestoisin ja järkevin.
Trendissä on paljon omituista, koska eihän tämä webin tekeminen ole mitenkään laajamittaisesti räätälitekemisen suuntaan mennyt. Toki trendikkäät nuorten miesten start-upit tekevät täysin räätälinä paljon, mutta harvoin täysin räätälinä tekeminen soveltuu vakiintuneempien liiketoimintojen projekteille. Toki todelliset erikoissovellukset kannattaa tehdä räätälinä heillekin, mutta jos nyt puhutaan vaikka verkkosivustoista, verkkokaupoista, yhteisöistä, extranet-palveluista ym. “digitalisaation” tyypillisimmistä ilmentymistä, niin ei tällä alueella räätälinä tekeminen ole mitenkään kasvanut – saatika muuttunut radikaalisti halvemmaksi.
Päinvastoin, valmiit tuotteet ja alustat kehittyvät koko ajan. Verkkopalveluita kannattaa yhä enemmän tehdä jatkuvasti kehittyvien, hyvien tuotteiden ja palveluiden varaan. Oikeiden välineiden valinta ja pilotointi vain kasvattaa merkitystään. Miksi siis kaiken tämän keskellä ohjelmistotaloja tuntuu yhä vähemmän myyntipuheissaan kiinnostavan erikoistuminen tai edes eri tuotteista puhuminen?
Jos jatkaa vertausta ruoanlaittoon ja kokkeihin, niin veikkaan, että tästä maasta ei sellaista huippukokkia löydy, jolla ei olisi mielipiteitä raaka-aineista. Yleensä mitä kovempi kokki, ja mitä enemmän ja laajemmin kokemusta, sitä enemmän mielipiteitä myös raaka-aineista. Mielipiteiden määrän luulisi lisääntyvän vain kokemuksen määrän myötä – ei vähenevän, kuten kotimaisten softatalojen kanssa välillä tuntuu.
Tokihan se pelottaa boksittaa itseään johonkin kulmaan markkinassa. Myyntimiesten mielestä ainakin olisi varmasti fiksumpaa vain unohtaa ne hankalat teknologiat, ja puhua vain, että “kaikki onnistuu kun vain mennään tällä meidän maagisella prosessilla”. Ei se näin ole.
Siispä pyydän, asiantuntijat, ottakaa kantaa. Esittäkää mielipiteitä niistä raaka-aineista. Se lisää uskottavuutta. Se erottaa todelliset huippukokit wannabe-huippukokeista. Tunnustakaa väriä, softatalot.
Perttu Tolvanen
Perttu on Vierityspalkin päätoimittaja ja kirjoittaja.
Perttu Tolvanen on digitaalisten palveluiden suunnittelun, arkkitehtuuriratkaisujen ja kumppanivalintojen asiantuntija. Perttu on konsulttiyhtiö North Patrol Oy:n konsultti ja toinen perustaja. North Patrol on digitoimistoista ja järjestelmätoimittajista riippumaton konsulttiyhtiö, joka suunnittelee digitaalisia palveluita ja auttaa asiakkaita onnistumaan uudistushankkeissaan. Ota yhteyttä Perttuun!
17 kommenttia on “Tunnustakaa väriä, softatalot”
Kommentointi on suljettu.
Lasse Larvanko
Itse en tunnusta väriä.
Tsekkaa kuitenkin ko firmojen liikevaihdon kasvuprosentit ja sitten mieti tätä kysymystä uudestaan.
Jos jotain teknologiaa tarvitaan niin yhtä asiakasta varten voidaan siitä varten ostaa tiimi.
Perttu Tolvanen
Kiitos kommentista, Lasse.
Olen hyvin tietoinen heidän kasvuprosenteista. Ei firman kasvuprosentti nyt kuitenkaan saa olla ainut asia, jolla arvioidaan yrityksen liiketoimintaa.
Mutta on toki kiinnostava aihe se, että miksi sekatavarakaupat kasvavat ja vetävät niin hyvin. Onko se sen takia, että se olisi jotenkin tulevaisuuden malli? Vai onko se enemmän sitä että isoilta IT-taloilta siirtyy tekemistä pienemmille firmoille? Minusta kyse on jälkimmäisestä trendistä. Asiakkaiden näkökulmasta katsoen räätälikoodaus ja työkalujen valinta joka kerta erikseen ei ole tullut sen järkevämmäksi kuin ennenkään (kun puhutaan siitä alueesta johon jutussa kohdistan käsittelyn). Ja itse toivoisin tältä “uudelta sukupolvelta” myös avoimempaa ja rohkeampaa asennetta tekemiseensä. Se, että ollaan ketteriä, ei vielä erottele isosti aiemmasta hallitsevasta luokasta (CGI, Tieto, Fujitsu, jne jne).
Lasse Larvanko
Uskon (en tiedä):
Suurin osa myynnistä ei ole perinteisiä it-proggisia, vaan jotain ihan muuta. Ostaja ostaa reikiä seinään, jolloin työkalun merkki, malli ja hevosvoimat ei kiinnosta.
Timo Hänninen
Ehkä tähän osasyynä on jonkinlainen murrosvaihe alallamme. Uutta, toinen toistaan lupaavampaa alustaa ja frameworkkia puskee joka reiästä. On oltava valmis oppimaan ja luomaan nahkaansa nopeasti. One to rule them all -ratkaisua ei ehkä vielä ole.
Tai sitten ehkäpä softatalot haluavat varmistaa värivammailullaan myöskin omaa selustaansa, ettei vaan mennä hehkuttamaan muiden harhaoppina pitämää alustaa, tai haluta näyttää omia korttejaan muille.
Tuntuu, että ainoat avoimet alustat joista suomalaiset verkkopalveluiden toteuttajat uskaltavat puhua, ovat WordPress ja Drupal -nimiset dinosaurukset.
Joonas Kiminki
Moi Perttu,
Ymmärrän näkökulmaasi ja sinulla on toki ammatti ja elantokin kiinni siitä, että asiakkaat valitsevat nimen omaan järjestelmien väliltä. Järjestelmävalinta on usein tosi korostuneessa roolissa North Patrolin tarjouspyynnöissä, joskus liiankin korostuneessa näin perskohtaisesta näkökulmasta. Ja samaan hengenvetoon: me ollaan menestytty teidän tarjouspyynnöissä aika hyvin. :)
Tässä oma käsitykseni siitä, miksi järjestelmistä eikä tuotteista puhuta ensimmäisessä eikä edes toisessa lauseessa yritystä esiteltäessä:
1) Projektit onnistuvat harvoin teknologian ansiosta. Kääntäen: projektit epäonnistuvat tavallisesti ihan jostain muusta syystä kuin väärästä tekkituotteen valinnasta. Kyseessä on yhteistyö, menetelmät, kokemus, ihmiset. Eivät Reaktor tai Futu ole asemassaan siksi, että olisivat epätavallisen kovia koodaamaan, vaikka joku niissä varmaan on sitäkin.
2) Merkittävä osa IT-budjettia on poistumassa. IT-johtaja ei enää ostakaan isoa osaa yrityksen tai organisaation tietojärjestelmistä, vaan sen tekee markkinointi tai muu liiketoiminto. Ostajalle pitää puhua sitä kieltä, mitä ostaja puhuu. Liiketoimintaa kiinnostavat tulokset ja investoinnin tuotto – eivät tuotteet, SLA:t tai lisenssikustannukset. Ne ovat ikään kuin tarvehierarkiassa alapuolella.
En tunnusta väriä. En nyt enkä jatkossakaan. Me ollaan Euroopan suurin Drupal-kehittäjätalo ja meilläkin Drupal mainitaan oman saitin etusivulla ehkä viiden ruudullisen jälkeen. Drupal ei tee meistä erinomaisia, vaikka se toki monipuolisena ja voimakkaasti kehittyvänä alustana mahdollistaa sen.
Olin eilen puhumassa Management Eventsin B2C Marketing -tapahtumassa verkkoprojektien ostamisesta ja yksi suosituksistani oli seuraavan näköinen (huom. tämä ei ollut tärkein tai ainut viestini yleisölle): https://www.evernote.com/shard/s265/sh/8f836f82-ac6d-4b1b-b249-ccd388d08242/5b322d5bc7e5b884ab9e8cf73a0a33b8
Hans Vallden
Omat kokemukseni aiheesta rajoittuvat 18 vuotta kannattavasti kasvanutta digitaalisten palveluiden kehitystä tekevän yrityksen luotsaamiseen.
Meillä on omia tuotteita, mutta valitsen värisokeuden. Olen sitä mieltä että tuotteet ovat ratkaisujen tuottamisen instrumentteja (lähden mukaan valitsemallesi metaforien polulle). Hyvä instrumentti tekee soittamisesta muusikolle hauskempaa ja helpompaa. On myös tärkeää valita sopiva instrumentti erilaisiin stygeihin. Mutta päivän päätteeksi kuulijalle eli asiakkaalle merkitystä on vain musiikilla, joka tässä metaforassa edustakoon ratkaisua.
Kokemusteni mukaan voin ihan perustellusti väittää että valitulla tuotteella, teknologialla tai alustalla on verrattain pieni merkitys asiakkaalle. Tuotteella/teknologialla/alustalla on suurempi merkitys asiantuntijalle, joka paradoksaalisti on usein myös sen primääri käyttäjä/kohderyhmä. Asiantuntija rakentaa sillä ratkaisun, tuottaa sille palveluita, huolehtii sen jatkuvuudesta. Asiakas “vain” käyttää (yrityksemme tilastojen perusteella asiakkaan rooli käyttäjänäkin on vahvasti liioiteltu).
Asiakkaalle kertaluokkaa tärkeämpää on valitun asiantuntijan/yhteistyökumppanin soittotaidot, ei se mitä instrumenttia hän sattuu soittamaan. Skeboilla elvistely on enempi muusikoiden keskinäistä huvia. :)
Saskia Salomaa
Markkinoinnin näkökulmasta asia on hyvin mielenkiintoinen. Suomessa kun perinteisesti totuttu puhumaan teknisin termein, ominaisuuksin ja hyvin tuotekeskeisesti. Entä jos asiakkaalle on sinänsä sama miten ratkaisuun päästään, kuhan lopputulos on suunnitelmien mukainen ja toimiva? Toisaalta voisiko asiakas käyttää teknologioita päätöksenteon “vakuutena”? (Toisaalta taas, eipä mikään teknologia ole yksinään oikotie onneen, jos sitä ei osaa hyödyntää.)
Me SC5:llä on ratkaistu asia niin, että pyritään blogissa käsittelemään ajankohtaisia teknologioita, mutta esim. case-esittelyissä ne on jätetty vähemmälle. Tiedän kyllä että mennään välillä bloggauksissa toiseen ääripäähän (“supernörttikieleen”) mutta etsitään tälläkin hetkellä tasapainoa näiden välillä. Eikä varmaan olla ainoita…
Mikko Paltamaa
Pienen firman on pakko keskittyä yhteen tai pariin parhaaseen teknologiaan, koska aika ei riitä muuhun. Iso firma voi haalia kaikenlaista osaamista niin kauan kuin asiakkaat ovat siitä valmiita maksamaan.
Isot asiakkaat tarvitsevat usein monenlaista osaamista mm. vanhentuneiden järjestelmiensä takia. Samoin isojen asiakkaiden järjestelmätoimittajat valitaan usein siitä näkökulmasta, mikä on helpointa hankintaprosessin kannalta, vaikka ei välttämättä suinkaan halvinta kokonaisuutena. Eli monipuolisuus auttaa siinä kisassa.
Ja kun ei voi markkinoida osaamisella tai teknologialla, niin sitten seuraava looginen vaihtoehto lienee prosessit. Asiakkaiden hankintaosaaminen tarkoittanee yleensä sitä, että pitäisi suosia juuri kyseisen yrityksen palveluita.
Toisaalta syynä on varmasti usein myös se, että jos myyjällä ja hankkijalla ei kummallakaan ole kunnollista ymmärrystä teknologiasta, niin mitäpä siitä puhuisi. Se on tietysti huono tilanne, jota pitäisi yrittää kaikin tavoin välttää.
Luonnollisesti järjestelmätoimittajien tulisi toimia eettisesti ja vastuullisesti ja käyttää tilanteeseen sopivaa teknologiaa. Tai sitten kieltäytyä kunniasta, jos sellaista ei itseltä löydy. Siihen ei kuitenkaan hankkijaosapuoli voi luottaa, koska vastakkaisia esimerkkejä löytyy pilvin pimein.
Hankkijan kannattaisi siis pyrkiä löytämään osaamista nimen omaan vaihtoehtojen etsimiseen ja arviointiin, koska siinä tehtyjä virheitä on vaikeinta korjata myöhemmin. Jos sellaista ei löydy omasta takaa, niin sitäkin voi hankkia muualta.
Täydellinenkään prosessi ei nimittäin voi korjata osaamisen puutetta tai epäonnistunutta teknologiavalintaa.
Perttu Tolvanen
Erittäin hyvää keskustelua, kiitokset kaikille.
Acquian Tom Wentworth kirjoitti hieman tätä aihetta sivuten aika hyvän blogauksen juuri hiljattain myös. Tom tunnustaa tuon saman asian, että esim. firmojen markkinointijohtajista on tullut isompi ostaja IT-projekteille. Tom kuitenkin jutussa esittää, että on silti edelleen monia osa-alueita, joissa markkinoinnin ja IT:n pitää tehdä yhteistyötä jatkossakin. Verkkopalveluiden toteutus on yksi näistä osa-alueista (Tom rajaa oman juttunsa erityisesti web-sisällönhallintaan).
https://www.linkedin.com/pulse/web-content-management-marketing-myth-tom-wentworth?trk=prof-post
Tuon jutun taustalla on minusta juuri se haastava todellisuus, että tällä hetkellä kun ostajapuolelle tulee koko ajan yhä enemmän liiketoimintaihmisiä, niin pärjätäkseen heidän kanssaan IT-talot joutuvat myymään niillä asioilla joita ostajapuoli ymmärtää – eikä välttämättä niillä asioilla joilla oikeasti on eri kilpailijoita erottelevaa merkitystä.
Minusta on huolestuttavaa jos myös palveluntarjoajat lähtevät tähän trendiin mukaan (ymmärrän toki, että varmasti joissain tilanteissa on vain pakko).
Osalle tämä haastava tilanne toki sopii erityisen hyvin, esim. nyt vaikka Reaktorille joka räätälitalona muutenkin myy prosessikärjellä.
En siis allekirjoita Joonaksen väitettä, että jotenkin nyt yhtäkkiä kaikki koodi olisi samanarvoista ja ei-merkityksellistä asiakkaan kannalta. Minusta ko. väite sopii lähinnä joihinkin erityistilanteisiin (todella erikoiset ratkaisut, esim. laajalti integroidut extranetit, hyvin erikoiset esim. yhteisölliset verkkokauppakonseptit, jne.). Veikkaan, että Wunderkraut vain näkee näitä caseja suhteellisesti enemmän kuin vaikkapa North Patrol. Drupal on kuitenkin juuri siellä tuotteen ja frameworkin rajamaastossa heiluva alusta, eli te vedätte puoleenne vaativia caseja, ja toisaalta teille on myös kilpailustrategisesti järkevää esittää ko. väite. (Samalla tavalla tietysti kuin että minulle on kilpailustrategisesti järkevää puhua fiksujen tuote- ja kumppanivalintojen etujen puolesta.)
(Toki meidän kummankin näkökulma on varmasti jollain tapaa kallellaan.)
Mutta. Meille North Patrolissa on ihan tyypillistä, että vaikka asiakas olisi ostamassa jotain meidän näkökulmasta selkeätä juttua, niin hyvin usein 1-2 palveluntarjoajaa arvioi toteutuksen todella huomattavasti “taivaalle”. Eikä kyse ole arviointivirheistä yleensä, vaan yksinkertaisesti isoista eroista erilaisten kokemustaustojen, prosessien ja työkalujen välillä. Meillä on varsin lukuisia caseja esim. isoista web-palvelu/verkkokauppa-kisoista, joissa suurin osa tarjoajista on jossain 100k-200k välissä ja sitten siellä on useita seikkailijoita 300-500k+ akselilla.
Eivät erot eri kumppaneiden ja teknologioiden välillä ole mihinkään kadonneet, jopa päinvastoin. Teknologiat eivät ainoina asioina erottele kumppaneita, mutta kyllä niillä on huomattavaa merkitystä. Ja mitä enemmän web kehittyy, tuotteistuu ja “pilvipalveluistuu”, niin erot tulevat vain kasvamaan – väitän.
On toki totta, että esim. joku Drupal vs. EPiServer -skaba on välillä lähes vitsikkään tasaväkistä ja asiakkaankin näkökulmasta valinnan tekeminen voi olla vaikeata – ja kiteytyy usein täysin kumppaniin ja esitettyyn toimintamalliin (sisältäen nyt tässä ne prosessit sekä kokemukset vastaavista toteutuksista).
Kuitenkin meille on ihan tyypillistä, että näemme tosiaan niitä kilpailevia ehdotuksia, jotka voivat olla jopa puoli miljoonaa kalliimpia yhtäkkiä. Ja nämä ehdotukset voivat olla yhtä lailla raskaita kaupallisia järjestelmiä, tai ehdotelmia täysin räätälöidystä rakennelmasta.
Tuotteet ja teknologiat kehittyvät hurjaa vauhtia koko ajan. Tuotteet myös laajenevat, erikoistuvat, syvenevät ja ylipäätään monimutkaistuvat. Monien tuotteiden ympärillä on kokonaisia ekosysteemejä, jotka voivat koostua tuhansista lisäosista ja laajennuksista. Yhä useammin esim. verkkopalveluita integroidaan tuotetietojärjestelmiin ja toiminnanohjausjärjestelmiin, ja tietysti siihen asiakkuudenhallintajärjestelmään.
Monimutkaisuus siis kasvaa koko ajan, mutta niin kasvaa tuotteistuksenkin taso.
Minun väitteeni jutussa on se, että pelkästään prosessit eivät ole avain laatuun ja kustannustehokkuuteen. On kysymys yhtälailla hyvistä prosesseista, aiemmasta kokemuksesta sekä työkaluista. Nämä asiat pitää olla tasapainossa. Sitä me esimerkiksi North Patrolissa katsomme kilpailutuksissa eniten – mistä löytyy paras yhdistelmä tehtävään sopivia työprosesseja, sopivaa projektikokemusta sekä sopivia työkaluja.
Mehän olemme esimerkiksi todella hankalia konsultteja sellaisia tahoja kohtaan, jotka tulevat täysin tuote edellä ja kuvittelevat että vain tuotteen kyvykkyys ratkaisee. Meidän näkökulmastamme tuotteen ominaisuudet ovat ehkä 30% kokonaisuudesta, ja loput 70% ovat osaavaa implementaatiota. Tässä taas kumppanin kokemus ja prosessit ovat avainasemassa.
Esimerkiksi julkaisujärjestelmien ja verkkokaupparatkaisujen kohdalla erikoistuneet kumppanit ovat siksi hyviä, että nämä osaavat todella hyödyntää tuotteiden ominaisuuksia – ja sitä kautta tuovat asiakkaalle kustannushyötyjä ja elinkaarihyötyjä. Ja sitä kautta syntyy juuri se ero siihen, että miksi tuotetta aidosti osaava kumppani tarjoaa projektin 100 ja 150 000 euron väliin kun taas räätälifirma tai samaa tuotetta heikosti osaava tarjoaa 300 – 500 000 haarukkaan.
Ja jos miettii vielä elinkaarta, niin asiakkaan kannalta se tuotetta heikosti osaava taho voi olla jopa kaikkein riskialttein. Esim. Drupalista moni on varmasti havainnut sen, että kokemattoman integraattorin ei ehkä kannata sillä ensimmäisenä jotain isoa ja vaativaa palvelua lähteä tekemään…
Meidän näkökulmasta siis monesti tuotetta joko pitää osata hyvin, tai sitten ei kannata tehdä tuotteella ollenkaan.
Palveluntarjoajille yhtälö on toki vaikea, koska markkina kehittyy koko ajan ja tuotevalinnat vaatisivat rohkeutta (ja näkemystä). Helpompaa on olla tasapaksu ja yrittää kääntää asiakkaan huomio esim. niihin prosesseihin.
Erikoistuneiden palveluntarjoajien haasteena taas on löytää oikeat asiakkaat. Ei ole helppoa sekään tietysti.
Asiakkaiden kannattaisi kuitenkin yrittää löytää niitä hyviä yhdistelmiä, koska sen etsinnän vaivanpalkka voi helposti olla satoja tuhansia euroja (satojen tuhansien eurojen projekteissa) lyhyellä tähtäimellä ja vielä enemmän vuosien varrella jatkokehityksessä.
Itse kaipaisin siis alan firmoilta enemmän “monijumalaisuutta” ja tasapainoa prosessien, kokemuksen ja työkalujen esittelyyn. Tällä hetkellä painopiste on aivan liikaa prosesseissa.
Joonas Kiminki
Kiitos Perttu! Hiukan provosoivan yksisilmäisen varsinaisen blogikirjoituksen jälkeen toi viimeisin kommenttisi on erinomainen. Tää kirjoitus on kokonainen vasta kaikkien kommenttien kanssa.
Kiitos myös muille keskustelijoille!
Joonas Kiminki
Wunderkraut
Perttu Tolvanen
Kiitos. Iteratiivinen prosessi :)
-Perttu
Timo Hänninen
Komppaan Joonasta. Tästä tuli todellinen helmi kommenttien kanssa. Pertulta siis loistava keskustelunavaus :)
Pekka Peltonen
Hei, ja todellakin mielenkiintoista keskustelua. Ihmettelen vain kun puhuttaessa ketteryydestä, rivien väleissä tuntuu lukevan että ketteryys ja mielestäni siitä johtuva “teknologinen värisokeus” olisi yhteydessä prosessikärjellä myymiseen tai prosessiin keskittymiseen. Sekä omien kokemusteni että ketterän manifestin ekan pykälän perusteella ketteryydessä ei ole kuitenkaan kyse keskittymisestä prosesseihin (ja työkaluihin) vaan yksilöiden ja interaktioiden arvostamisesta. Tämän olen taipuvainen tulkitsemaan reagointikyvykkyyden nostamiseksi etusijalle. Reagointikyvykkyyden tarve perustuu sekä tilaajan että toteuttajan oppimiseen yhteistyössä ja vielä projektin aikanakin kehittyvään näkemykseen tarvittavasta ratkaisusta ja menetelmistä. Alkuvaiheessa valittua toimintatapaa tai teknologista arkkitehtuuria voi olla tarve myöhemmin muuttaa, eikä tällaiset ketterät päätökset ole poissuljettuja “teknologiavärin tunnustamisen” tai jopa teknologia- tai työkalurajoituksiin perustuvien toimitussopimusten ehtojen vuoksi.
Huolestuttavasti tulee mieleen että kommenttini uhkaa ohjata ajatuksia loputtomaan generalisti vs spesialisti – aiheeseen.
Juhana Huotarinen
Moi. Ja kiitos blogeistasi. Meillä minä ja moni muu lukee juttujasi kiinnostuneena.
Goforessa teknologialistaukset ovat poistuneet palvelukuvauksistamme. Alla muutamia syitä, mitä
minulle tuli mieleen:
1) Avoimen lähdekoodin teknologioiden luonne
Avoimen lähdekoodin teknologiat ovat vähän kuin pop-musiikkia: niitä on paljon ja moni unohtuu nopeasti. Kattava lista yrityksemme käyttämistä teknologioista olisi todella pitkä ja silti epätäydellinen. Kaikkien teknologioiden kaikkia kirjastoja ja versioita ei kuitenkaan muistaisi listata.
2) Henkilöstö
Monet ohjelmistoalan asiantuntijat eivät halua leimautua yksittäisen tuotteen erityisosaajiksi. He haluavat
jatkuvasti kokeilla ja oppia uutta. Rajaamalla teknologiat liian tiukasti, voi menettää hyviä osaajia.
3) Asiakkaat
Kuten tässä viestiketjussa on jo tullut vastaan, yleensä asiakasta ei kiinnosta teknologiat vaan lopputuote. Lisäksi julkisen sektorin tarjouspyynnöistä maksulliset valmistuotteet ovat rajattu usein pois. Asiakas saattaa pelätä myös sitoutumista yhteen valmistuotteeseen tai teknologiaan.
4) Liiketoimintariskien hallinta
Kaikilla teknologiatuotteilla on elinkaari. On riskittömämpää käyttää tämän hetken parhaimpia teknologioita kuin lukittua ennalta valittuihin.
Osan Goforen käyttämistä teknologioista saa selville työnhakuilmoituksista, asiantuntijablogeista, githubista
ja twitteristä.
Mutta otan kopin mietittäväksi asiasta. Voisihan Goforen sivuilla olla esim. top 5 lista tämän hetken kuumimmista teknologioista tms.
Juhana
Olli Savolainen
Erikoista, että kukaan ei ottanut asiakkaan tarpeita huomioon. Kun tuote jää asiakkaan päivitettäväksi asiakasta kiinnostaa päivityksen helppous. Olen huomannut, että Drupal ja WordPress ovat varsin vaikeita alustoja asiakkaille. Tuntuu ehkä hassulta näin koodista ymmärtävän näkökulmasta, mutta kun monessa (pienemmässä) yrityksessä sivuja päivittää sihteeri, joka ei koodista ymmärrä mitään niin olisi varsin tärkeää ottaa myös hänen osaamisensa huomioon. Ainakin Concrete5 kohdalla olen saanut paljon kiitosta helppoudesta.
Toni Hintikka
Loppujen lopuksi loppuasiakasta kiinnostaa lopullisen ratkaisun toimivuus teknologiaa enemmän. Moderneissa web-sovelluksissa taustateknologia on taustalla ja frontend tehdään esimerkiksi moderneilla JavaScript frameworkeillä. Silloin paljon olennaisempaa on se, että osataan kokonaisuus toimittaa valitulla teknologialla kuin se, että millä se on toteutettu. Toki ostokonsultteja kiinnostaa, mikä firma tekee milläkin teknologialla.
Perttu Tolvanen
Kiitos kommentista Toni. Tuo riippuu asiakkaasta ja siitä mitä ollaan tekemässä. Mitenkään yleispätevä väite tuo ei ole, mutta uskon kyllä, että tuollaisiakin asiakkaita on paljon.
Ostokonsultteja teknologia kiinnostaa, koska niin kiinnostaa myös asiansa osaavia asiakkaita (jotka myös yleensä käyttävät ostokonsultteja). Ja mitä isompiin firmoihin mennään, niin sitä enemmän jatkuvuus, kumppanivalinnat, elinkaari, ekosysteemi ym. asiat kiinnostavat.
Pieniä pk-firmoja ei yleensä kiinnosta, eikä markkinointijohtajia jotka saavat ostaa omilla budjeteillaan kampanjaluonteisesti.