Kotimaiset IT-vaikuttajat sosiaalisessa mediassa
Otathan huomioon, että tämä artikkeli on yli 12 vuotta vanha, joten sisältö ja linkit eivät ole välttämättä ihan ajan tasalla. Tuoreena lukemisena samasta kategoriasta: Facebook blokkasi uutiset Kanadassa ja pienet mediat kokivat kovimman iskun.
Tietoviikko listaa vuosittain ansiokkaasti kotimaisia IT-vaikuttajia. Sadan (100) merkittävimmän vaikuttajan lista on tosin jokseenkin “pomovetoinen”. Helpoiten listalle näyttäisi pääsevän jos sattuu olemaan jonkun ison IT-firman toimitusjohtaja tai jonkun todella ison firman tietohallintojohtaja. Lisäksi listalla on runsaasti asiantuntijavaikuttajia, aktiivisia keskustelijoita ja verkostoitujia.
Joka tapauksessa voisi olettaa, että listalla olevista henkilöistä moni on myös aktiivinen vaikuttaja verkossa.
Näin ei kuitenkaan näytä olevan. Listan sadasta vaikuttajasta vain parikymmentä näyttäisi tuottavan jotain sisältöä verkkoon säännöllisesti. Monilta toki löytyy Googlettamalla jokin vieraskynäilty blogiartikkeli jonnekin, mutta useimmiten nämäkin ovat lähinnä lyhyitä kolumneja jossain sponsoroidussa yritysblogissa.
Epäilemättä listan henkilöt ovat alan vaikuttajia, mutta selkeästi edes IT-ala ei taida asioistaan paljon verkossa keskustella – tai ainakaan isoa osaa näistä vaikuttajista ei osallistuminen kiinnosta.
Myös maineenhallinnan näkökulmasta on jokseenkin yllättävää, että alan keskeiset vaikuttajat eivät ole omaan verkkoläsnäoloonsa juurikaan viitsineet panostaa.
LinkedIn näyttäisi olevan ainut palvelu, jossa tämä joukko on kohtuullisen aktiivisesti mukana. Esimerkillisiä LinkedIn-profiileja löytyy mm. Tomi Dahlbergiltä, Antti Koskelinilta, Ville Miettiseltä, Reino Myllymäeltä, Kristo Ovaskalta, Mikko Suonenlahdelta, Artturi Tarjanneelta, Aki Antmanilta, Jyri Engeströmiltä, Esko Hannulalta, Petteri Koposelta, Vesa Lauroselta, Jarmo Matilaiselta, Pete Niemiseltä, Pirkka Palomäeltä, Taneli Tikalta, Mikko-Pekka Hanskilta, Mika Heleniukselta, Jaakko Salmiselta, Timo Vallilta. Näillä listatuilla henkilöillä LinkedInissä on ainakin laadukas, digitaalinen käyntikortti.
Onneksi joukko poikkeuksia sentään löytyi.
Tässä katsaus IT-alan vaikuttajiin, joita kannattaa seurata myös verkossa:
- Mårten Mickos twiittaa asiallisesti häntä kiinnostavista liike-elämän artikkeleista.
- Ville Miettinen on aktiivinen Twitterissä, ja vinkkailee säännöllisesti kiinnostavia artikkelivinkkejä. Miettinen on myös aktiivinen Google+-palvelussa.
- Kristo Ovaska on erittäin aktiivinen Twitterissä. Linkkivinkkien lisäksi Ovaska keskustelee myös Twitterin avulla aktiivisesti, joka tosin valitettavasti tekee tilin vähemmän kiinnostavaksi seurattavaksi. Hyperaktiivisuudesta johtuen Ovaskaa ei voi suositella seurattavaksi kuin Twitterin hevikäyttäjille.
- Niklas Savander näyttää Twitterissä asiallista esimerkkiä “keulakuva-johtajan” twiittaamisesta. Tosin jos Nokian tuotejulkistukset eivät satu kiinnostamaan, niin Savanderin Twitter-tilillä ei ole kovin paljon annettavaa.
- Mikko Setälän Twitter-tili toimii helppona seurantakanavana hänen Kissajohtaminen-blogiinsa.
- Anssi Vanjoki raportoi Twitterissä lähinnä henkilökohtaisia havaintoja, mutta seassa on myös muutamia kiinnostavia linkkivinkkejä. Vanjoen twiittaustahti on myös esimerkillisen tasainen vaikka twiittejä ilmestyy vain muutamia kuukaudessa. Hyvä esimerkki siitä, että hyperaktiivisuus ei ole välttämätöntä Twitterissäkään.
- Pekka Viljakaisen Twitter-tili keskittyy paljolti hänen kirjansa markkinointiin, mutta on siitä huolimatta kiinnostavaa seurattavaa.
- Aki Antmanin Twitter-tili on erittäin aktiivinen, ja suositeltavaa seurattavaa kaikille Microsoft-ekosysteemistä kiinnostuneille. Lisäksi Antman kuuluu harvoihin Google+-aktiiveihin.
- Jyri Engeströmin verkkoläsnäolo on ehdottomasti joukon ammattimaisimpia. Oma sivusto ja blogi koostaa yhteen keskeiset tapahtumat ja perustiedot. Twitter-tili on kiinnostavaa seurattavaa vaikka startupin rakentaminen ei itselle ajankohtaista olisikaan. Asiallisen paketin kruunaa kiinnostava SlideShare-tili hänen valituista esiintymisistään.
- Mikko Hyppösen verkkoläsnäolon kulmakivi on myös oma verkkosivusto, joka kertoo keskeiset yhteystiedot ja linkit sosiaalisen median palveluihin joita Hyppönen käyttää. Hyppönen ei esimerkiksi käytä LinkedIniä lainkaan, mutta on erittäin aktiivinen Twitter-käyttäjä. Tosin Hyppösen Twitter-tilin seurantaa ei voi suositella kuin todellisille tietoturvafriikeille, joiden pitää ehdottomasti pysyä ajan hermolla. Tällaisesta tehokkaasta hyperkäytöstä Hyppönen lienee kuitenkin varsin hyvä esimerkki.
- Petteri Koposen Twitter-tili on kiinnostavaa seurattavaa etenkin jos startup-maailma kiinnostaa.
- Christian Lindholmin tärkein kanava verkossa on oma blogi. Suunnittelutoimiston johtaja bloggaa häntä kiinnostavista design-innovaatioista.
- Jarmo Matilainen twiittaa kiinnostavia linkkivinkkejä teknologiasta ja bisneksestä.
- Ville Peltola twiittaa kiinnostavia artikkeleita ja havaintoja IT:stä ja innovaatioista. Peltola on myös esimerkki asiantuntijasta, jolta löytyy pitkäjänteisempää vieraskynäilyä useiden kirjoittajien asiantuntijablogissa.
- Taneli Tikka kuuluu myös selkeästi vaikuttajiin, jotka uskovat oman verkkosivuston keskeiseen rooliin. Tikan oma verkkosivusto on blogi, portfolio ja käyntikortti. Lisäksi Tikka on luontevasti aktiivinen Twitterissä vaikka raportoikin ensisijaisesti kuulumisiaan, ja ei juurikaan esimerkiksi linkkivinkkejä.
- Michael Widenius on aktiivinen Twitterissä, ja varmasti hyödyllistä seurattavaa kaikille tietokantojen kanssa tekemisissä oleville.
- Petteri Järvisen Twitter-tili on hyödyllistä seurattavaa, ja myös Järvisen blogi on aktiivisen vaikuttajan työkalu. Esimerkillinen verkkoläsnäolo ontuu Järvisen kohdalla ainoastaan hänen oman verkkosivuston kohdalla, joka tuntuu visuaalisesti ja teknisesti hieman liikaa 90-luvulta.
- Jyrki Kasvi kuuluu myös pitkän linjan verkkovaikuttajiin. Kasvin verkkosivusto on läsnäolon kulmakivi. Myös blogi rouskuttaa Kasvin verkkosivustolla väsymättä eteenpäin myös Kasvin työtehtävien vaihtuessa. Twitter täydentää kokonaisuutta artikkelivinkeillä ja havainnoilla.
- Esko Kilpi luottaa myös oman blogin voimaan. Blogin seuraaminen voikin olla monelle helpompaa kuin Kilven Twitter-tilin seuranta, koska myös Kilpi on Twitterissä aktiivinen keskustelija ja lyhyiden havaintojen jakaja. Blogin lisäksi Kilveltä löytyy mm. SlideShare-tili, ja myös YouTube pitää sisällään poikkeuksellisen kattavan valikoiman videoita herran esiintymisistä.
- Jaakko Salmisen Twitter-tili sisältää havaintoja ja linkkivinkkejä kotimaisen IT-alan tilanteesta.
- Timo Valli näyttää poikkeuksellista esimerkkiä ICT-johtajasta, jonka blogi pureutuu tietohallinnon johtamisen haasteisiin.
Joidenkin vaikuttajien verkkotoiminnan seuraamista ei taas voi mitenkään suositella. Esimerkiksi IBM:n toimitusjohtaja jakaa Twitterissä lähinnä tuloksia siitä kuinka hänen tietokoneensa lahjoittaa prosessoriaikaa verkon yli. Jotain pisteitä toki aktiivisuudesta, mutta kyseistä toimintaa ei vielä vaikuttajahahmon fiksuksi verkkoläsnäoloksi voine sanoa. Myös kuolleita Twitter-tilejä löytyi listan henkilöiltä. Esimerkiksi Artturi Tarjanneen Twitter-tili näyttää aluksi hyvin asialliselta ja kiinnostavalta, kunnes havaitsee viimeisen päivityksen tapahtuneen vuosi sitten. Joillakin harvoilla Twitter on myös pelkästään keskusteluun käytettävä työkalu, joka tekee vaikuttajahahmon seurannasta täysin mahdotonta. Esimerkkinä tällaisesta varsin mahdottomasta seurattavasta on Peter Vesterbacka.
Todettakoon myös, että esimerkiksi yliopistoalan vaikuttajilla on usein erittäin asialliset omat kotisivut joista voi selailla mitä nämä henkilöt ovat urallaan saaneet aikaiseksi. Päivityksiä näistä staattisista sivuista on kuitenkin käytännössä mahdotonta seurata, ja lisäksi julkaisut ovat usein maksumuurin takana. Esimerkki tällaisesta verkkoläsnäolosta on Jukka Manner.
Yhä hajaantuvan verkkotekemisen maailmassa moni vaikuttaja tarvitsisi jonkinlaisen koostavan “hubin” omalle verkkotoiminnalleen. Moni vaikuttaja kirjoittaa useaan blogiin, ja on usein uutisoinnin kohteena. Lisäksi yhä useammasta alkaa löytyä YouTubesta videoita seminaariesiintymisistä ja paneelikeskusteluista. Sirpaleisuudesta tuskin on kenellekään iloa, vähiten vaikuttajalle itselleen.
Muutama listalle päässyt vaikuttaja on ratkaissut asian omalla kotisivulla, mutta useimmiten ratkaisu koostavaksi palveluksi tuntuu tällä hetkellä olevan Twitter. Twitter mahdollistaakin samalla kertaa myös helpon seuraamisen.
LinkedIn vaikuttaisi jo olevan täysin arkipäivää IT-alan digitaalisena käyntikorttina ja verkostoitumispalveluna. Twitter saattaa olla nousemassa hiljakseen. Lisäksi blogit tuntuvat edelleen olevan toimiva ratkaisu monelle. Ainakin vaikuttajalistan henkilöistä huomattavasti isommalla joukolla varmasti riittäisi aineistoa blogiinsa.
On hämmentävää havaita kuinka harva Suomen IT-vaikuttaja on tehnyt yhtään mitään oman verkkomaineensa eteen.
Onneksi kourallinen asiantuntijoita näyttää muille hyvää esimerkkiä etenkin Twitter-tileillään ja blogeillaan. Kannattaa ottaa seurantaan.
huom. *linkkejä poistettu toimimattomina*
8 kommenttia on “Kotimaiset IT-vaikuttajat sosiaalisessa mediassa”
Kommentointi on suljettu.
Aale Roos
Heko heko, listalle pääsee 21 seuraajalla. Hmm, kannattaisiko kirjoittajan ihan hiukan paneutua asiaan…
Lukija
Lueppa Aale jutun alku:
Tietoviikko listaa vuosittain ansiokkaasti kotimaisia IT-vaikuttajia. Sadan (100) merkittävimmän vaikuttajan lista on tosin jokseenkin “pomovetoinen”
Pekka Sahlsten
Ei vaikuta vaikuttajien vaikuttaminen verkossa kovin vaikuttavalta ;)
Isommilta yrityksiltä (ja isokenkäisemmiltä vaikuttajilta) odottaisi mietittyä strategiaa sosiaalisen medianäkyvyyden osalta. Pienemmissä ympyröissä homma jää oman ymmärryksen, osaamisen ja aktiivisuuden harteille.
Itse mietin paraikaa uuden start-uppimme sosiaalisen median strategiaa (kuulostaapa hienolta). Aivan triviaalia ei se ole. Jo potentiaalia kanavia, joissa voisi olla läsnä, on runsaasti.
Perttu Tolvanen
Twitter-seuraajien määrä on mielestäni aika heikko mittari. Paljon seuraajia saa esimerkiksi twiittaamalla englanniksi, ja aktiivisesti seuraamalla esimerkiksi jenkkilän twiittaajia. Moni twiittaaja kun seuraa takaisin automaattisesti. Tällä tavalla omaa seuraajamäärää pystyy hyvinkin helposti kasvattamaan ilman, että tällä olisi todellisuudessa mitään vaikutusta todennäköisesti mihinkään muuhun kuin itselle saapuvan spammin määrään.
Lisäksi tässähän ei missään mielessä edes yritetty arvioida verkkovaikuttavuuden astetta. Ainoastaan katsottiin, että kuinka monella on edes teoreettiset edellytykset olla verkossa jonkinlainen vaikuttaja. Ja ketä edes käytännössä a) on mahdollista seurata verkossa ja b) ketä kannattaa seurata verkossa.
Jotain voi mielestäni päätellä ainoastaan siitä, että millainen on seuraa-seuraajat-suhde Twitterissä. Esim. Mårten Mickos seuraa reilua 100 henkilöä ja hänellä on yli 6000 seuraajaa. Tämä kertoo todennäköisesti siitä, että Mickos ihan oikeasti käyttää Twitteriä itsekin muiden seurantaan eikä kalastele seuraajia epätoivoisesti. Yli 6000 seuraajan lukema myös kertoo, että todennäköisesti fiksuja havaintoja ja linkkivinkkejä on Mickokselta syntynyt jo pidemmän aikaa.
Listan seuraava, Ville Miettinen, taas seuraa yli 24 000 henkilöä ja hänellä on yli 32 000 seuraajaa. Tämä taas mielestäni kertoo siitä, että hän ei itse käytä Twitteriä lainkaan, vaan ainoastaan twiittailee jotain itseä kiinnostavia juttuja ja pyrkii ehkä hyötymään jotenkin mahdollisimman isosta seuraajamassasta. Noh, Miettisen twiitit ovatkin aika sekalaista sillisalaattia.
Mikko Setälällä taas on tosiaan vain 21 seuraajaa, ja hän itse seuraa vain seitsemää henkilöä. Setälällä Twitter onkin käytössä vain oman blogin päivityksistä tiedottamiseen. Sellainen käyttö on kuitenkin ihan ok jos blogi sattuu sisältämään hyvää asiaa. Ainakaan Setälä ei spammaa roskalla vaan jokainen päivitys vie sisältöön jota on harkittu, suunniteltu ja vaivalla tuotettu.
Myös Jarmo Matilainen on aika Twitter-newbie, mutta toistaiseksi päivitykset ovat olleet hyvin asiapitoisia. Täten itsekin otin herran seurantaan riippumatta siitä, että onko hänelle vielä kertynyt kovin paljon “faneja”.
Itse pitäisin sellaista 300-400 seurattavaa aika maksimina, jos aikoo Twitteristä jotain hyötyjä saada itselleen järkevän tietovirran muodossa. Jos tuosta luvusta menee reilusti yli, niin todennäköisesti harrastaa seuraajien kalastelua, on melkoinen twitterin hyperkäyttäjä tai sitten ei jostain syystä välitä siitä, että oma twitter-virta on täysin hallitsematon infovirta. Tuo 300-400 lukema näyttäisi aika hyvin saavan vahvistusta myös tästä katsauksesta. Joillakin on yli 400 seurattavaa, mutta aika harvalla. Veikkaisin, että yleensä yli 400 seurattavan tuottama virta on aika hektinen infopläjäys vaikka Twitteriä hyvin “rennolla otteella seurailisikin”.
Joillakin listan henkilöillä kohtuullisen maltillinen seuraajamäärä saattaa myös johtua käyttäjän itsensä “yliaktiivisuudesta”. Esimerkiksi Aki Antmanin päivitystahti on erittäin korkea, ja tällainen aktiivisuus saattaa vähentää seuraamisen mielekkyyttä kun tilaajan Twitter-virta täyttyy yhden henkilön päivityksistä.
Petteri Järvisen yli 2700 seuraajaa on muuten suomenkielisen asiantuntijatwiittauksen saralla aikamoinen suoritus. Tosin Järvisellä ehkä poliittinen aktiivisuus selittää lukua osittain. Joka tapauksessa vaikuttava lukema.
Kotimaisen verkkovaikuttavuuden kärkihahmoksi nostaisin tämän katsauksen perusteella Jyrki Kasvin. Yli 6000 seuraajaa Twitterissä ja monella tapaa esimerkillinen verkkoläsnäolo ovat omassa luokassaan.
Kansainvälisesti tunnetuista hahmoista Jyri Engeström, Mikko Hyppönen, Mårten Mickos ovat vahvoja myös mielestäni, mutta näitä jälkimmäisiä herroja ei samalla tavalla kotimainen IT-ala vaikuta kiinnostavan vaikka epäilemättä siihenkin suuntaan (verkossakin) vaikuttavat.
eddie edwards
Ja monen listalla olevan anti on enemmän pelkkää mainostusta tai omien mielipiteidensä pönkittämistä. Mukana myös paljon omalle kontaktiverkostolleen tiedottamista, että missä milloinkin on ollut ja kuinka hauskaa taas on ollut keskustella jossain loungessa. Sellasta coolia-imagoa selvästi moni yrittää rakentaa, ja follow-upit pönkittää tätä harhakuvitelmaa. Oli tuolla ehkä pari, joita vois harkita seuraavansa. Toisaalta RSS-aggregaattorit ajavat huomattavan paljon paremmin informaationälän loitommalle. Ehkä noi ei ole vaan mulle (Twitter / Facebook / LinkedIn). Huuhaa toimintaa ja suhdeverkoston rakentamista. Mieluummin käytän aikani lukien kunnolla laadittuja artikkeleja.
Perttu Tolvanen
Osuva kommentti eddieltä. Monella vaikuttajalla tuntuu olevan tapana mainostaa juuri tilaisuuksia joissa on ollut, ja miten kivaa on ollut, mutta vaikka itse olisi ollut puhujana, niin silti ei verkossa mainita mistä on puhunut tai että onko esitys selattavissa tai katsottavissa verkossa. Vähän tuollainen “viihdetähti”-meininki on siis kehissä. Sinänsä omien juttujen mainostaminen on minusta ihan ok jos sanottavaa on. Nyt pelkästä hengailutwiittailusta tulee sellainen wannabe-justin-timberlake-fiilis.
Mikko Setälä
Kirjoitan kissajohtaminen.com -blogin tekstit yhdessä paikassa (WordPress) ja jaan sieltä muihin kanaviin, koska uusien tekstien kirjoittaminen moniin paikkoihin on todella rasittavaa.
Käytän edellä mainitun Twitterin lisäksi myös LinkedIniä blogitekstien julkaisemiseen. WordPressin plugin tarjoaa tähän helpon tavan.
Shareaholicin pluginilla voi jakaa myös moniin muihin kanaviin kuten Facebook, StumbleUpon, Delicious yms tai spammata mailiin.
Muuten suosittelen kanavan valintaa kohderyhmän mukaan. Kissajohtamisen kohderyhmä on asiantuntijat ja asiantuntijoiden johtamisesta kiinnostuneet.
Riitta Raesmaa
Perttu,
pieni kommentti tähän lausumaasi: ”Itse pitäisin sellaista 300-400 seurattavaa aika maksimina, jos aikoo Twitteristä jotain hyötyjä saada itselleen järkevän tietovirran muodossa. Jos tuosta luvusta menee reilusti yli, niin todennäköisesti harrastaa seuraajien kalastelua, on melkoinen twitterin hyperkäyttäjä tai sitten ei jostain syystä välitä siitä, että oma twitter-virta on täysin hallitsematon infovirta. Tuo 300-400 lukema näyttäisi aika hyvin saavan vahvistusta myös tästä katsauksesta. Joillakin on yli 400 seurattavaa, mutta aika harvalla. Veikkaisin, että yleensä yli 400 seurattavan tuottama virta on aika hektinen infopläjäys vaikka Twitteriä hyvin “rennolla otteella seurailisikin”.”
Olen tästä jokseenkin eri mieltä, Perttu. Käyttötapoja on todella monia ja niin on tavoitteitakin. Olen esimerkki somen hyödyntämistavasta, joka ei istu ylläolevaan. Paitsi ehkä että saatan olla tuo tarkoittamasi ”hyperkäyttäjä” : ) Twiittien tai seurattavien määrästä on kuitenkin ihan turha ahdistua : )
Olen ollut Twitterissä aktiivisesti joitakin vuosia, alussa olin aivan hukassa ja osaamaton – ja nyt päässyt tilaan, joka on todella hyödyllinen oppimiselle, poisoppimiselle ja monin tavoin tietotyössäni. Aktiivisuudesta on seurannut paljon hyvää!
Suurin osa seurattavistani ja seuraajistani on ulkomailta. Suomi-some on vielä suppeaa. Seuraan yli 3 000 ihmistä monilta eri kiinnostuksen alueiltani (pilvipalvelut, SaaS, IT Service Management ja Enterprise 2.0/Social Business). Seuraan teemoja osin listojen kautta. Ne helpottavat paljon eri alojen ja aiheiden seuraamisessa. Minulla on taustalla prinsiippi: tiedostan ja hyväksyn sen, että kaikkea on mahdotonta seurata. Ohi menee paljon hyödyllistä ja hyvää, mutta toisaalta onnekkaita sattumuksia osuu eteen. Löydän lähes päivittäin jotain, mitä en tajunnut etsiä, ja josta oli iloa ja/tai hyötyä. Serendipiteetti on mahtavaa! Jos seuraisin vain pientä määrää ihmisiä, olisin kuplassa (filter bubble).
Minua seuraa aika iso joukko ihmisiä, ja tämä joukko on kasvanut orgaanisesti vuosien aikana. Ei vippaskonstein. Ihan pakko on todeta, että vaikka itse seuraan suurta joukkoa ihmisiä, en ole sitä todellakaan siksi tehnyt, että kalastelisin seuraajia : ) Mutta uskon kyllä, että on monia, jotka tätä numeropeliä jaksavat pelata. Seurattavien määrä ei minusta kuitenkaan suoraan kerro tästä. Aktiviteetit kertovat.
Mutta tosiaan sinähän analysoit TiVin IT-vaikuttajalistan ja se ei tietenkään ole sama kuin some-vaikuttajalista. Online-vaikuttamisessa nostaisin esiin: edes kohtuullisen aktiivisuuden, hyvän sisällön ja aidon kiinnostuksen verkostonsa ihmisiä kohtaan. Muuten menee helposti yksisuuntaiseksi lähetykseksi. Vuorovaikutuksessa voi vaikuttaa ja vaikuttua, ja olla vaikuttaja.
Twitter on antanut minulle aivan mahtavan globaalin verkoston kiinnostusalueillani. En ihan heti uskalla veikata miten ja millä aikajänteellä se olisi muuten voinut syntyä ilman lentämistä ja konferensseissa roikkumista. Eli tässä yksi positiivinen esimerkki erityisesti Twitterin hyötykäytöstä. Suosittelen!
PS. Perttu, olemme samassa rakennuksessa töissä. Miten olisi lounas, jutellaan lisää.