Miksi YLE haaveilee suomalaisesta YouTubesta?

YLEn Jungner herätti keskustelua kertomalla YLEn käyneen keskusteluja muiden mediayhtiöiden ja teleoperaattoreiden kanssa oman, suomalaisen YouTuben perustamisesta. Tietokone-lehden uutinen alleviivaa, että YLE ei halua olla perustamassa palvelua yksin*. HS:n uutinen mainitsee Jungnerin myös haaveilevan samankaltaista yhteistyökuviota kuin BBC:llä on YouTuben kanssa*. Perusideana vaikuttaisi olevan perustaa yhteistoimintapalvelu joka toimisi “suomalaisena YouTubena” keräten yhteen suomalaisten videoita.

Uutisointi aiheesta tuntuu yhtä sekavalta kuin alkuperäinen ideakin. Taustalla lienee kuitenkin enemmän asiaa kuin ensisilmäykseltä vaikuttaisi.

Kommenteissa* ei ole aivan päästy jyvälle mitä YLE tällä ehdotuksellaan ajaa takaa. Todennäköisesti kyse onkin visioinnista johon liittyy monenlaisia syitä ja tavoiteasetteluja. Vertaus YouTubeen ei liene ollut niin suora vertaus kuin moni lukija on tulkinnut. YouTubehan ei enää oikeastaan ole videopalvelu vaikka kuluttajien kannalta se sellainen onkin. YouTubesta on hiljakseen tullut internetin videoalusta.

Sadat YouTuben työntekijät rakentavat videoiden konvertointi- ja jakelujärjestelmää sekä kehittävät videoiden hakua ja videoiden jakelussa käytettävää flash-videosoitinta. Yhdessä Googlen resurssien ja insinööritaitojen kanssa YouTube on noussut muiden videopalveluiden yläpuolelle. Moni mediatalo on todennut oman videoiden hallintajärjestelmän ja jakelujärjestelmän olevan liian kallista ja vaikeata itselleen. YouTuben (=Googlen) kanssa käytävät neuvottelut ovat tuntuneet paremmalta vaihtoehdolta.

Mediassa on monesti katsottu näiden neuvottelujen olevan seurausta siitä, että YouTubella on suuri yleisö. Taustalla on kuitenkin myös tekniikkaan ja kustannuksiin liittyviä syitä. Esimerkiksi suomalaisten videoiden yleisö ei olennaisesti kasvaisi vaikka ne laitettaisiin YouTubeen ja täten YLEn kohdalla kyse lienee enemmän kustannuksista ja tekniikasta.

YLE on varmasti maksanut oppirahansa videoiden käsittelystä ja jakelusta internetissä. Valtavat panostukset YLE Areenaan ja Elävään arkistoon ovat pieniä rahoja siihen verrattuna mitä lähivuosien kehitys tulee YLEltä vaatimaan. Videoiden internet-jakelu on erittäin kallista ja vaikeaa verrattuna tavallisten web-sivujen tuotantoon ja jakeluun. Yle on varmasti seurannut BBC:n iPlayer-hanketta tarkkaan ja nähnyt vaadittavien investointien suuruusluokan.

Nettivideoiden jakelu riittävän laadukkaasti ja kustannustehokkaasti on haaste joka ei ole aivan lähivuosina ratkeamassa. Googlen YouTube on hyvää vauhtia kuitenkin tekemässä videoille sitä mitä alkuperäinen Google teki hakukoneille.

Yhteistyösopimus YouTuben kanssa ei kuitenkaan ole YLElle käytännössä kovin järkevä vaihtoehto. Muutamia syitä miksi mediayhtiöt eivät ehkä ole kovin kiinnostuneita yhteistyöstä YouTuben kanssa:

• Mediayhtiöille on tärkeätä kontrolloida sisältöjensä jakelua, erityisesti jos sisällöt on ostettu ulkopuolelta (ja suurin osa on ostettu muualta). Pelkästään sopimukset saattavat edellyttää jakelujärjestelmien olevan mediatalojen omassa hallinnassa. Sisältöihin saattaa liittyä myös monenlaisia erityisrajoituksia, kuten embeddaukseen liittyviä tai maantieteellisiä rajauksia. YouTube rakentaa näitä ominaisuuksia koko ajan, mutta aivan ensimmäisenä kohderyhmänä eivät ole alan suurimmat toimijat (etenkään suomalaiset).
• Videomainonta on kovin räätälöityä ja mainonnanhallinta on monelle mediatalolle se ydinliiketoiminta. Videomainonta on myös kaukana standardoitumisesta joten itsensä lukitseminen ulkopuoliseen alustaan ei ole monen ison toimijan mielestä houkuttelevaa. YouTuben kanssa voittoja joutuisi jakamaan ja kun sisällöt kerran siirtäisi YouTuben hallintaan niin paluu olisi vaikeaa.

Lyhyesti: Oman ydinliiketoiminnan luovuttaminen YouTubelle ei mediayhtiöille aidosti ole vaihtoehto kuin kohtuullisen epätoivoisessa tilanteessa.

Toisaalta YLEn haaveilut on helppo ymmärtää, koska sisältöjen hallinta on haaste myös YLElle ja kaikki mediatalot painivat samojen teknisten haasteiden ja kasvavien kustannuksien kanssa. Ylipäätään koko infrastuktuuri ja jatkuva kehitys nettivideoiden ympärillä on erittäin kallista ja teknisesti vaativaa. Videoiden haku, selaus ja toimivien palvelukanavien rakentaminen on myös laaja kokonaisuus johon tarvitaan paljon erityisosaamista.

YLEn kannalta Suomen tilanne on ongelmallinen. Esimerkiksi videosisältöjä verkossa myyvät toimijat (kuten MTV3) eivät varmasti ole kiinnostunut siirtymään standardiin ratkaisuun, koska oma toimintamalli on aivan erilainen kuin suurimmalla osalla toimijoista. MTV3:sen vaatimukset videoalustalle ja sen ominaisuuksille olisivat monelta osin erilaisia kuin esimerkiksi Nelosen tai YLEn jotka eivät jakele maksullisia videoita netissä tai yritä houkutella lisää katsojia maksullisille sisällöille.

Kuluttajien kannalta YLEn haaveilut ovat itse asiassa erittäin järkeviä. Nykyinen nettitv-ympäristö Suomessa on erittäin sirpaloitunut kun jokainen kynnelle kykenevä toimija tuottaa ja jakelee omia videoitaan. Matka keskitettyyn (=television kaltaiseen) selailukokemukseen on pitkä. Kotimainen pienyrittäjä TVKaista* tarjoaa todennäköisesti parasta palvelua, mutta operoi edelleen harmaalla alueella. Joostin* kaltaiset sovellukset eivät ole lyöneet itseään läpi ja Mirokin* on vielä kovin tuntematon suuruus. Kymmenien erilaisten, keskinkertaisten NettiTV-palveluiden välinen hyperkilpailu ei ole välttämättä kuluttajan etu. YouTubehan ratkaisee juuri tätä ongelmaa globaalissa mittakaavassa.

Ehkä kiinnostavinta tässä tilanteessa on kuitenkin se, että televisioyhtiöille on uusi tilanne kilpailla palveluiden laadulla. Aikaisemmin televisioyhtiöt ovat vain lähettäneet ohjelmaa ja teksti-tv on ollut heidän monimutkaisin palvelukanava kuluttajiin päin. Internetin monimutkaisten teknologioiden ja esimerkiksi kasvavan mobiilikäytön myötä televisioyhtiöt ovat aivan uudenlaisessa tilanteessa. Esimerkiksi televisioyhtiöt ovat huomanneet siirtyneensä sisältöliiketoiminnasta myös jakelualustojen rakentajiksi ja palvelukanavien suunnittelijoiksi. Kovasti hypetetty amerikkalainen Hulukin on kahden suuren mediatalon yhteisprojekti.

Ei ole ollenkaan selvää, että pystyykö Suomessa usea eri mediayhtiö rakentamaan omia, kannattavia ja korkealuokkaisia NettiTV-palveluita.

Saman monimutkaistuvan ja monimediaisen verkkomaailman kanssa ovat vastakkain myös sanomalehdet, radiokanavat ja monet muut toimijat. Monimediaisuus ei ole helppoa tehtävää eikä halpaa jaeltavaa.

YLEn haaveilu kotimaisesta videoalustasta ja laajamittaisesta yhteistoiminnasta on harvinaisen rohkea avaus jolle kannattaa muutama ajatus uhrata vaikka sen toteutumiseen ei uskoisikaan.

Muut ajatukset ja pohdinnat tervetulleita, hyvät Vierityspalkin lukijat.

(*Toim. huom. Linkkejä poistettu toimimattomina.)