Iltalehti tarjoaa mahdollisuuden lukea uutisia ilman kolmannen osapuolen jäljittimiä – vain 1,99 euroa kuukaudessa!

Esimerkiksi Yle on haastatellut aiheesta tietosuojavaltuutettu Anu Talusta, mutta jutun sisältö on lähinnä se havainto, että EU:ssa on aika epäselvää vielä, että onko malli sallittu vai ei.

Ehkä parasta tässä on se, että malli herättää keskustelua ja muistuttaa kaikkia siitä, että kohdennettu mainonta on mediayhtiöille erittäin tärkeätä liiketoimintaa. Kun lukijoiden jokainen klikkaus nauhoitetaan ja luetuista artikkeleista rakennetaan profiileita, voidaan näille profiileille myydä tarkasti kohdennettuja mainoksia, joista mediayhtiöt tekevät paljon paremmin rahaa kuin tavallisista, kohdentamattomista mainoksista. Tässä tuote on konkreettisesti ihminen, se henkilö joka sitä sivustoa käyttää, eikä tästä diilistä yksikään mediatalo halua luopua.

Mediatalojen kannalta homman ydin on myös se, että artikkeleiden lukeminen kerryttää profiileihin laadukasta tietoa siitä, kuka käyttäjä on juuri nyt kiinnostunut mistäkin. Eli lukemalla muutaman artikkelin Iltalehdessä vaikkapa virtsankarkailusta, saa varmasti Facebookit ja Instagramit ja monet muut palvelut näyttämään aiheeseen liittyviä mainoksia seuraavan parin viikon ajan. Jos tätä ei halua, pitää Iltalehden uudessa mallissa maksaa tästä vähennetystä vakoilusta kaksi euroa kuukaudessa.

Tämä koko asia on tietysti aivan kirkkaasti koko GDPR:n ja evästeohjeistuksien lähtökohtien vastaista. Voisi jopa sanoa, että koko näiden EU:n ohjeistuksien yksi perusajatuksista on ollut se, että tämäntyyppistä profiilitietoa ei enää kerättäisi laajamittaisesti EU:ssa, ellei käyttäjä ole hyvin selkeästi suostunut siihen.

Täten tässä asiassa ollaan hyvin vahvasti niin sanotusti asioiden ytimessä, ja taistelua käydään juuri siitä, miksi koko tämä evästeisiin liittyvä lainsäädäntö on tehty alunperin. Mediatalot edustavat tässä taistelussa sitä rintamaa, joka vaatii laajoja oikeuksia laajamittaiseen vakoiluun vastineeksi mistä tahansa sisällöstä, jonka mediatalo on julkaissut, ilmaiseksi tai rahaa vastaan.

Nouseeko Iltalehden uusi malli viranomaisten käsittelyyn?

Tietosuojavaltuutettu ja Traficom ovat Ylen jutun perusteella saaneet lukuisia yhteydenottoja aiheesta, mutta eivät ole vielä käsitelleet asiaa. Iltalehdessä tuskin pidätetään aiheen osalta hengitystä, koska esimerkiksi Sanomien kanssa väännöt ovat kestäneet jo vuosia, eikä mitään muutoksia ole mihinkään käytänteisiin tullut.

Esimerkiksi Afterdawnin uutisessa viitataan tähän surulliseen todellisuuteen, jossa Traficom on toki tehnyt valvontapäätöksiä, mutta kaikki mediayhtiöt ovat valittaneet päätöksistä, koska haluavat tietysti venyttää koko prosessia mahdollisimman pitkään.

Muualla Euroopassa tulkinnat vastaavista suostu tai maksa -malleista ovat olleet toisistaan poikkeavia. Esimerkiksi Itävallassa nämä todettiin kielletyiksi, mutta Itävalta on ottanut tiukkoja linjoja aiemminkin.

Kansainvälisesti malli tunnetaan nimellä ’consent or pay’ ja siitä on keskusteltu aktiivisesti jo parin vuoden ajan.

Iltalehti ei itsekään usko mallin tuottavan heille rahaa

Ehkä se erikoisin piirre tässä mallissa on se, että sitä ei välttämättä käytetä sen takia, että uskottaisiin sen tuovan mediataloille rahaa. Esimerkiksi Iltalehden päätoimittaja Perttu Kauppinen kommentoi Ylelle, että ”En usko, että tilaajia (kohdennuskiellolle) tulee mitenkään hirvittävän paljon.”

Miksi siis otetaan käyttöön malli, jonka kaupalliseen toimivuuteen ei uskota itsekään?

Käytännössä on kyse isommasta kissa ja hiiri -leikistä, jossa mediatalot ovat valmiita mieluummin vaikka juoksemaan kuumien hiilien päällä kuin sallimaan sivustonsa käyttämisen ilman kohdennettua mainontaa. EU:n vaatima ”Vain välttämättömät evästeet” on siis erittäin ongelmallinen vaatimus mediayhtiöille, joiden bisneksen merkittävä tukijalka on se, että he myyvät kohdennettua mainontaa ja profiilitietoa kolmansille osapuolille.

Nyt kun käyttäjille tarjotaan virallisena vaihtoehtona kohdennetusta mainonnasta kieltäytyminen, voidaan myös ottaa tiukempi linja esimerkiksi mainosblokkereihin ja muihin työkaluihin joilla sivustoa voi käyttää ilman evästeiden hyväksymistä.

Mediatalot tekevät kaikkensa, että sivustoja ei voi käyttää ilman kohdennettua mainontaa

Käytännössä suurin osa muusta maailmasta on tulkinnut jo vuosia sitten, että kolmansille osapuolille ei voi välittää tietoja, ellei ole saanut siihen hyvin selkeästi lupaa. Mediatalojen kannalta ongelma on siinä, että aika pieni osa käyttäjistä antaa mielellään luvan siihen, että oma lukuhistoria välitetään reaaliajassa 200-300:lle ulkopuoliselle firmalle.

Tarkkaan ottaen Iltalehti jakaa tiedot ”vain” 87:lle kumppanille, mutta aika monen muun mediatalon tai vastaavan toimijan lista on useita satoja eri kumppaneita. Tässä Iltalehden lista 87:sta mainonta- ja profilointikumppanista.

Mitään vaihtoehtoja ei myöskään haluta tarjota, koska silloin pitäisi sanoa paljon selvemmin se, että monelleko sadalle firmalle ne tiedot lähtevät. Käyttäjien sumuttamisen kannalta on paljon tehokkaampaa vain väittää sitkeästi, että ainut vaihtoehto on painaa ”OK” tai valita ”Hyväksy”, eikä mitään vaihtoehtoja ole missään tarjolla.

Jotenkin ikävällä tavalla huvittavaa on sekin, että sitten kun Iltalehdellä on tällainen maksullinen erillistuote, jonka voi myydä niille, jotka eivät halua kohdennusta, voidaan se evästelappu ehkä tehdä selkeämmäksi – eli voidaan tarjota helposti se vaihtoehto. Se toinen vaihtoehto vain maksaa.

Todennäköisesti aika harva mediatalo voi silti seurata tätä mallia. Iltalehden asema on Suomessa poikkeuksellisen vahva. Sivusto saa todennäköisesti miljoonia vierailuita jo viikkotasolla ja toimii näin uutislähteenä valtavan suurelle joukolle suomalaisia. Kuten aiemmin tässä blogissa kirjoitettiin, on yli 60 000 maksavaa tilaajaa Plus-tuotteella valtava joukko, mutta Iltalehden mittakaavassa se on silti vähän. Kohdennettu mainonta rahoittaa uutistuotantoa todennäköisesti paremmin.

Laadukkaasta sisällöstä pitääkin maksaa

Journalismin tulevaisuuden kannalta tätä uudistusta voi myös ajatella positiivisesti. On aina hyvä asia, että opetetaan lukijat maksamaan laadukkaista sisällöistä (vaikka jos hiuksia halutaan halkoa, niin tässä maksetaan vain siitä, että selaushistoriaa ei välitetä kolmansille osapuolille).

Mediatalojen ilmaiset sisällöt ovat aina olleet internetissä eräänlainen huijaus, jossa annetaan ilmaisia sisältöjä vastineeksi erittäin tarkasta vakoilusta ja tietojen välittämisestä sadoille eri osapuolille. Siksi voi ajatella, että tällainen rahan pyytäminen on askel pois tästä huijauksesta, kohti suoraselkäisempää toimintaa.

Seuraava askel kehityksessä pitäisikin ehkä olla, että omien profiilitietojen lähettämisestä kolmansille osapuolille voisi kieltäytyä laajemminkin, ja siitä tulisi osa mediatalojen tuotepaketteja. Nyt Iltalehti on ainut mediatalo, joka tekee edes jokseenkin selkeäksi sen, että maksamalla sisällöistä ei välty vakoilulta.

Esimerkiksi omien tilausten sivulla Plus-tuote ja Kohdennuskielto-tuote näytetään rinnakkain ihan tavallisina tilauksina. Näin on aivan selvää, että Plus-tilaus ei todellakaan sisällä mitään vakoilun estoa, vaan jos vakoilun haluaa pois päältä, on ostettava tuo Kohdennuskielto-tuote.

Tämä ei ehkä ole se, mikä EU:ssa oli ajatuksissa, kun lainsäädäntöjä ja ohjeita luotiin, mutta ehkä tämä olisi silti askel eteenpäin. Tällä tavalla lukijoille tulisi näkyväksi se, että isojen mediatalojen kanssa tehtävissä diileissä on kyse aina kahdesta asiasta: pääsystä sisältöihin ja ihmisen selaushistorian myymisestä kolmansille osapuolille.

PS. Tilaa Vierityspalkin kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje, joka koostaa artikkelit, linkkivinkit, työpaikat ja julkaisut (uutiskirjeellä on jo yli 1200 tilaajaa).