Yle korostaa käyttäjäprofiilien hyötyjä – mutta ei edelleenkään perustele profiilipakkoa
Aiempi juttu Ylen sovelluksien ympärille nostetuista kirjautumismuureista sai varsin paljon huomiota. Myös Yle itse julkaisi muutama päivä myöhemmin artikkelin, jossa se avaa käyttäjäprofiilien hyötyjä hieman laajemmin. Jutun alussa annetaan ymmärtää, että kirjautumisen pakottaminen on herättänyt keskustelua ja kritiikkiä, ja että artikkelissa on tarkoitus selventää ja perustella asioita. Kirjoitus valitettavasti jatkaa aiempaa viestintälinjaa, koska se keskittyy vain kirjautumisen hyötyjen todisteluun, eikä ota edelleenkään kantaa siihen, miksi kirjautuminen on välttämätöntä, eli miksi pakotetaan. Tähän ei ole edelleenkään saatu vastausta Yleltä.
Jaakko Lempisen kirjoitus on varsin perusteellinen ja kattava kuvaus siitä, mihin Yle pyrkii, kun se pakottaa sovelluksissa kaikki käyttäjänsä kirjautumaan.
Lue viitattu kirjautus kokonaan: Jaakko Lempinen: Kirjautuminen on askel kohti entistä parempaa julkisen palvelun mediaa (4.10.2024)
Kirjoitus ei valitettavasti avaa edelleenkään sitä, miksi Yle on valinnut reitin, jossa keskeisiin sovelluksiin on käyttäjien pakko kirjautua oman sähköpostiosoitteen avulla.
Ylelle tämä kirjautumisen pakottaminen on tietysti ollut jo menestys. Profiileja on jo yli kolme miljoonaa. Tämä ei ole tosin mikään ihme, koska älytelevisioissa ja sovelluksissa kirjautuminen on nykyisin edellytys sisältöjen käyttöön. Verkkoselaimella voi edelleen käyttää sisältöjä kirjautumatta, mutta esimerkiksi hyvin harvoissa älytelevisioissa on sellaisia selaimia, joilla realistisesti voisi käyttää Areenaa. Uusimpienkin älytelevisioiden selaimet ovat usein vähän mitä sattuu, joten käytännössä televisiokäyttö edellyttää sähköpostiosoitetta ja kirjautumista. Täten käytännössä Yle pakottaa Areenan käyttäjät kirjautumaan, jos haluaa katsoa sisältöjä televisiosta.
”Kirjautumisen edellyttämisen myötä uusien Yle Tunnusten määrä on kasvanut jo lähes kolmeen miljoonaan, ja kasvua on tapahtunut kaikissa ikäryhmissä. Vaikka vanhemmilla ikäryhmillä Yle-suhde muodostuu pääsääntöisesti vielä perinteisissä jakelukanavissa, kehittyy digitalisoituminen tässäkin ryhmässä kovaa vauhtia.”
On huvittavaa, että Lempinen viittaa jutussaan erilaisiin väärinkäsityksiin, kuten kirjautumismuuri-termiin. Hän itse ei tunnu käsittävän, että esimerkiksi tässä blogissa esitetty kritiikki ei kohdistunut lainkaan profilointiin sellaisenaan. Lempisen kirjoitus tuntuu pyrkivän hyvin tarkoitushakuisesti puhumaan tästä asiasta sekavasti, sotkien profiilit, kirjautumiset ja välttämättömyyden. Profiilit ja kirjautuminenhan on hyvä asia, on hienoa että sellaista tarjoaa myös kansallinen mediayhtiö, joka selvästi seuraa aikaansa. Pisteet tästä.
Ongelmahan ei ole kirjautuminen itsessään. Ongelma on se pakottaminen, jota tämä uusinkaan Ylen artikkeli ei perustele mitenkään.
”Kirjautumisen keskeisenä tavoitteena on tarjota median massajakelun rinnalla henkilökohtaisempaa palvelukokemusta. Näin käyttäjät voivat saada tarpeidensa mukaan valikoituja sisältöjä, kuten paikallisuutisia ja omaan elämäntilanteeseen ja hetkeen sopivia sisältöjä. Pienemmät, vähemmistökieliset ja alueelliset käyttäjäryhmät hyötyvät myös merkittävästi kirjautumisen mahdollistamasta personoinnista esimerkiksi paremman saavutettavuuden ja löydettävyyden kautta. Kirjautumisen ansiosta onnistuvat myös uudenlaiset osallistumisen muodot yhteisöllisissä tapahtumissa, esimerkkeinä vaikkapa Elämäni biisi, Jalkapallon EM-kisat Futistietäjineen ja UMK.”
Kaikki Lempisen jutussa mainitut hyödyt toteutuvat käyttäjille myös, jos profiilin luominen olisi vapaaehtoista. Ihan kaikki. Yksittäisen käyttäjän kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, onko kirjautuminen pakotettu vai ei.
Esimerkiksi jos Ylen tavoitteena on puhutella paremmin nuorempia käyttäjäryhmiä, saada heidät kokemaan Ylen palvelut heille paremmin kohdennetuiksi, niin personointi ja käyttäjäprofiilit ovat varmasti oikea ratkaisu asiaan. On kuitenkin erikoista, jos tämän tavoitteen saavuttamiseksi on pakotettava kaikki kirjautumaan ja luomaan se profiili, halusi tai ei. Onko tämä todella se tapa, jolla Yle lisää sisältöjensä saavutettavuutta ja palveluidensa kiinnostavuutta?
Muuri on muuri, se ei muutu toistelemalla samoja mantroja henkilökohtaisemmasta palvelusta ja muusta ihanasta.
Lempisen artikkelissa lähimmäksi järkevää perustelua päästään, kun viitataan Ylen rajallisiin resursseihin.
”Ylellä ei ole rajattomia resursseja tekniseen kehitykseen, kuten ei millään organisaatiolla. Siksi meidän on väistämättä priorisoitava ja fokusoitava kehityskohteitamme. Kirjautumiskäytäntö on yksi Ylen strategisesti priorisoiduista kohteista, koska uskomme sen tuovan merkittävää lisäarvoa palveluillemme ja sitä kautta suomalaisille pitkällä aikavälillä.”
Jos kirjautumispakkoa perusteltaisiin resurssien priorisoinnilla, ja sanottaisiin suoraan, että Yle ei halua investoida kirjautumattomien käyttäjien käyttökokemukseen, olisi tätä pakottamista selvästi helpompi ymmärtää. Tämä lienee kuitenkin käytännössä Ylelle vaikeata sanoa suoraan, mutta se, että joku on vaikeata, ei ole hyvä syy jättää perustelematta koko asiaa.
Artikkelissa viitatut selvitykset tästä aiheesta ovat myös erikoisia, koska ne ovat käytännössä yksittäisiltä asiantuntijoilta pyydettyjä lausuntoja. Tällaisissa lausunnoissa jokainen asiantuntija edustaa tiettyä, valittua näkökulmaa. Esimerkiksi tohtorikoulutettava (OTM) Kukka Kuusela kommentoi Ylen ehdottamia muutoksia muun muassa perusoikeuksien ja tietosuojan näkökulmasta. Esimerkki lausunnon sisällöstä:
”Kyseinen uudistus ei heikennä perusoikeuksien suojan tasoa kohtuuttomasti ja suurimmat kirjautumiskäytännön muutokset kytkeytyvät evästeiden käyttöön, joka on perustunut tähän asti suostumukseen. Kokonaisuutena tarkastellen ja huomioiden asian perusoikeusliityntä on järkevää, että kirjautumiskäytännön muutoksen myötä myös personoinnin lakisääteinen pohja on nimenomaisesti sopimus eikä suostumus.”
Ote johtopäätöksistä:
”Kirjautumista koskevan uudistuksen mahdollisia hyötyjä ja haittoja on punnittu suhteessa perusoikeuksiin. Esiselvityksessä on päädytty katsomaan, että kirjautumista koskevan muutoksen muodostamat oikeusturvariskit eivät ole kohtuuttomia yhdenvertaisuuden, sananvapauden tai yksityisyydensuojan näkökulmasta. Teknologian kehityksen hyötyjen johdonmukainen hyödyntäminen ei muodosta uutta merkittävää palvelua tässä esiselvityksessä käsiteltyjen tietojen perusteella.
Kirjautumista koskevassa uudistuksessa on esiselvityksen mukaan kyse mobiilisovellusten teknisten laatuominaisuuksien kehittämisestä palveluiden saavutettavuuden takaamiseksi.”
Käytännössä ennakkoarviointi on tehty siis kolmelta asiantuntijalta pyydetyllä lausunnolla, ja näissä lausunnoissa on keskitytty siihen, syntyykö kirjautumisen pakottamisesta oikeudellista ongelmaa tai miten ilmiö näyttäytyy mediatutkimuksen näkökulmasta. Tämän laajempaa selvitystyötä ei ole tehty.
Lempisen viittaama dokumenttikin sanoo otsikossa suoraan, että ennakkoarviointia ei ole tehty.
Selvityksiä tehtiin siis sitä varten, pitääkö selvittää laajemmin. Vastaus kummassakin lausunnossa oli, että ei nähdä vakavia oikeudellisia tai yhdenvertaisuuteen liittyviä ongelmia henkilökohtaisempien palveluiden kehityksessä. Kaksi lausuntoa ei ole kuitenkaan kovin laajaa selvittämistä, kun kyse on useita miljoonia ihmisiä koskettavasta ratkaisusta. Nyt yritetään kuitenkin sanoa, että laajasti on selvitetty ja vaikka mitä.
”Emme ole Ylellä tehneet päätöstä kirjautumiskäytännöstä kevyin perustein. Ylen hallintoneuvosto teetti aiheesta selvityksiä, joissa on tarkasteltu kirjautumisen vaikutuksia Ylen julkisen palvelun tehtävän toteutumiseen. Nämä selvitykset ovat julkisesti saatavilla. Suunnitteluvaiheessa keskustelimme tulevista muutoksista laajalti eri sidosryhmien, kuten kansalaisjärjestöjen kanssa. Lisäksi päätöstä ovat nyt arvioineet monet toimijat, viimeksi mm. eduskunnan oikeusasiamies (diaarinumero EOAK/8138/2023), ja tähän mennessä tulos on aina ollut Ylen näkökannan mukainen.”
Oli tästä asiasta mitä mieltä tahansa, on tässä aika outoja piirteitä. Vaikuttaa siltä, että päätös on tehty nopeasti, ja nyt yritetään perustella jälkikäteen sitä, miten tähän päädyttiin.
Kirjautumisen voisi myös toteuttaa muulla tavalla kuin sähköposteihin tunnukset sitoen. On ymmärrettävää, että Yle haluaa palveluiden personoituvan ja muistavan, mitä käyttäjä on aiemmin palvelussa tehnyt. Tuntuu kuitenkin oudolta, että Ylen pitää tietää tätä varten käyttäjän sähköpostiosoite. Mikseivät tunnukset voi olla anonyymejä luonteeltaan? Miksi ne täytyy sitoa sähköpostiin? Onko muita vaihtoehtoja edes selvitetty?
Miksi Ylen pitää tietää, kuka henkilö katsoo mitäkin? Eikö profiilin luominen ja tallennus olisi mahdollista monella muullakin tavalla. Sähköpostin ja muiden tunnistetietojen vaatiminen tulisi olla erikoistapaus tällaisen palvelun kohdalla, ei pakotettu oletusvalinta. Esimerkiksi valtionhallinnossa käytetään yleisesti asianumeroita, jotta ei ole pakko tallentaa henkilötietoja, silloin kun ei ole täysin välttämätöntä. Tämä mahdollistaa sen, että asiat voivat olla julkisia, vaikka henkilötiedot eivät olekaan. Miksei samanlaista mallia voisi soveltaa käyttäjäprofiileihin? Miksei Yle-tunnus voi olla jokin koodi tai numerosarja? Miksi Ylen pitää tietää kuka henkilö on tunnuksen takana?
Teknisesti nohevat käyttäjät toki osaavat luoda anonyymeja sähköpostiosoitteita, ja onpa jopa Apple kehittänyt tähän ihan oman ratkaisunsa, jotta oman identiteetin voi piilottaa epäilyttäviltä palveluilta. Tuntuu kuitenkin oudolta, että kansallisen mediayhtiön takia pitää tällaisia palveluita käyttää, jos ei halua tulla henkilökohtaisesti tunnistetuksi ja profiloiduksi.
Yle on monessa asiassa edelläkävijä ja osoittanut kykyä tehdä omia ratkaisuja, eikä vain juosta muiden perässä. Tässä asiassa tuntuu kuitenkin, että jotenkin mallinnetaan vain sokeasti Netflixiä, ihannoidaan muiden eurooppalaisten mediatalojen ratkaisuja, ja tämän kilpailussa jälkeenjäämisen pelottamana (tunnetaan myös FOMO-käsitteellä) pakotetaan miljoonat suomalaiset kirjautumaan, vaikka samat hyödyt voisi tarjota käyttäjille ilman pakottamista.
Miksi kirjautumisvelvoite eikä kirjautumisen mahdollisuus?
On hyvä, että meillä on mediayhtiö joka kehittää palveluitaan, ja esimerkiksi miettii, mihin kannattaa investoida ja mihin ei. Voi olla perusteltua olla investoimatta kirjautumattoman käyttäjäkokemuksen kehitykseen, jos esimerkiksi kohdennuksen ja profiloinnin avulla päästään merkittävästi parempiin lopputuloksiin. Tätä ei ole kuitenkaan sanottu ääneen missään kohtaa, on vain toisteltu samoja epäkonkreettisia mantroja.
Vielä tiivistäen, on hienoa, että Yle seuraa aikaansa ja rakentaa personoidumpaa palvelua, mutta kaikki hyödyt toteutuvat käyttäjille myös mallissa, jossa ketään ei pakoteta kirjautumaan omalla sähköpostiosoitteellaan palveluihin. Jos palveluun haluaa kirjautua, ja luoda Yle-tunnuksen, voi näin tehdä, jos haluaa. Näinhän se on ollut aiemminkin. Miksi nyt otettiin pakottaminen käyttöön? Tätä ei ole perusteltu vieläkään julkisuuteen millään tavalla.
Perttu Tolvanen
Perttu on Vierityspalkin päätoimittaja ja kirjoittaja.
Perttu Tolvanen on digitaalisten palveluiden suunnittelun, arkkitehtuuriratkaisujen ja kumppanivalintojen asiantuntija. Perttu on konsulttiyhtiö North Patrol Oy:n konsultti ja toinen perustaja. North Patrol on digitoimistoista ja järjestelmätoimittajista riippumaton konsulttiyhtiö, joka suunnittelee digitaalisia palveluita ja auttaa asiakkaita onnistumaan uudistushankkeissaan. Ota yhteyttä Perttuun!
