Webinaari pohtii vuorovaikutuksen tuomista mediasisältöihin

Ylen tuoreessa webinaarissa haastatellaan Ritva Leinoa, joka on julkaissut nyt keväällä Median valtaajat -kirjan. Kirja käsittelee median murrosta viimeisen 20 vuoden aikana, ja erityisesti uusien teknologioiden ja some-kanavien nousua median näkökulmasta. Webinaarissa on kommentaaripuheenvuorot myös Anni Lintulalta ja Kari Haakanalta.

>> Webinaaritallenne: Tulevaisuus on täällä, missä menee media?

Leino nostaa haastattelussa esiin keskeisimpänä muutoksena vuorovaikutteisuuden vaatimuksen. Siinä missä aiemmin media on ollut yleensä se agendan asettaja ja uusien tietojen julkaisija, on asetelma nykyisin usein toisenlainen, ja ollakseen relevantti, on median pystyttävä mielekkääseen vuorovaikutukseen yleisönsä kanssa.

Leinon perusargumentti on se, että merkityksellisyys lukijalle syntyy vuorovaikutuksessa muiden kanssa, jolloin myös median on oltava osallinen keskustelussa, jos haluaa olla merkityksellinen keskustelija yhteiskunnassa.

Keskustelu ei tosin etene kovin konkreettiselle tasolle, mutta onneksi sentään keskustelussa ei jäädä haaveilemaan siitä, että kotimaisten mediatalojen pitäisi tehdä oma YouTube.

Facebookin ja kumppaneiden valta-asemaa tuskin joku Yle pystyisi horjuttamaan, mutta keskustelussa nostetaan hyvin esiin se, että tuskin Facebook ja YouTube ja TikTok ovat mikään sosiaalisen median päätepiste. Verkossa tapahtuva vuorovaikutus on lisääntynyt koko ajan, ja vuorovaikutusta voi tapahtua monella eri tavalla. Yksittäinen artikkelikin voi keskustella lukijansa kanssa. Ei kaiken sosiaalisuuden tarvitse tapahtua isojen jenkkialustojen sisällä.

Haastattelija Sami Kallinen myös nostaa hyvin esiin sen, että ehkä sisältöihin keskittyminen on jo monen mediatoimijan näkökulmasta riittämätön lähestyminen. Jos sisältöjen tekeminen jo osataan, niin ehkä olisi syytä panostaa enemmän teknologiaan ja siihen miten lukijoiden kanssa saataisiin enemmän vuorovaikutusta.

Tämän voi ajatella koskevan erityisesti Yleä, joka on julkisrahoitteinen toimija, ja jonka tehtävä on näin enemmän yhteiskunnallinen, ja esimerkiksi demokraattisen keskustelun ja avoimuuden edistämisen voi ajatella kuuluvan Ylen tehtäviin.

Keskustelussa käsitelläänkin yhtä isoa kipupistettä, mikä kaupallisia mediataloja Ylen toiminnassa hiertää. Kun Ylellä ei ole tarvetta tienata rahaa sisällöillään, ja näkökulma voi usein olla vaikka enemmän merkityksellisyyden ja vuorovaikutuksen puolella, niin mahdollisuudet kokeilla ja innovoida ovat huomattavasti paremmat. Ylellä on myös varsin paljon rahaa investoida teknologiseen kehitykseen ja kokeiluun. Tämän seurauksena kaupalliset toimijat voivat ymmärrettävästi kokea epäreilua kilpailuasetelmaa, vaikka Ylen näkökulmasta todellinen kilpailu käydäänkin paljon isommassa kuvassa, esimerkiksi Facebookia ja YouTubea vastaan.

Webinaarin loppuosassa kommentoijat myös tuovat hieman erilaista näkökulmaa keskusteluun. Esimerkiksi vuorovaikutteisuuden ajatukseen tulee hieman enemmän konkretiaa, kun sitä laajennetaan koskemaan myös juttuaiheiden valintaa ja muita journalistisen prosessin eri vaiheita.

Kari Haakana myös hyvin konkretisoi ajatusta vuorovaikutteisuuden ilmentymisestä. Sen sijaan että rakennettaisiin isoja some-alustoja, kannattaa enemmänkin rakentaa toimintoja, jotka mahdollistavat vuorovaikutusta ja osallistumista kapeammissa käyttötapauksissa, vaikka sen yksittäisen ohjelman tai artikkelin yhteydessä.

Haakana nostaa hyvin esiin myös sen todellisuuden, että vuorovaikutukseen liittyviä kokeiluja tai tuotantoja ei ole käytännössä kaupallisen median puolella nähty lainkaan. Kaikki keskeiset kokeilut ja esimerkkitapaukset, kuten Docventures ja muut hyvin yhteisölliset tuotannot, ovat tulleet julkisesti rahoitettujen tahojen toimesta.

Epäilemättä jotkut kaupallisten medioiden johtajista kokevat raivoa ja ahdistusta tätä keskustelua katsellessaan, mutta keskustelijoiden argumentit ovat monessa kohtaa erittäin hyviä. Kotimainen mediakenttä olisi aika ankea ilman Ylen investointeja Areenaan ja uudenlaisiin interaktiivisuuden muotoihin.