Uusi hankintalaki tuo lisää projekteja pienille digitoimistoille

Artikkeli

Otathan huomioon, että tämä artikkeli on yli 7 vuotta vanha, joten sisältö ja linkit eivät ole välttämättä ihan ajan tasalla. Tuoreena lukemisena samasta kategoriasta: Helsingin kaupunki kokeilee kuinka hyvä ohjelmistofirma se on - ja lopputulos on kamalaa katsottavaa.

Uusi julkishallinnon hankintalaki* pätkähti voimaan vuoden alusta ja toi varsin huomattavia muutoksia julkishallinnon hankintakäytänteisiin.

Web-alalla on helppo ennustaa, että muutos tuo lisää projekteja ja työtä etenkin pienille ja keskisuurille digitoimistoille, joilta voi nyt ostaa aiempaa isompia kokonaisuuksia hyvin kevyellä kilpailutuksella.

Hankintalaki ei koske alle 60 000 euron hankintoja

Ylivoimaisesti isoin muutos on julkisten hankintojen kynnysarvon huomattava nosto aiemmasta 30 000 eurosta 60 000 euroon (summaan ei tarvitse laskea alveja). Aiemmin tuo 30 000 euron raja on ollut web-projekteissa kohtuullisen rajoittava, koska sen alle ovat päässeet lähinnä hyvin pienet kampanjasivustot tai hankesivustot.

Summaan kun pitää laskea kaikki hankintaan liittyvät kustannukset neljän vuoden ajalta, niin hostingin, ylläpitojen, toteutus- ja suunnittelutöiden yhteenlaskettu summa on mennyt hyvin nopeasti yli 30 000 euron. Tämä on pakottanut monet kohtuullisen pienetkin sivustoprojektit työläämpien kilpailutuksien kautta ostettaviksi, ja juuri tällaisista projekteista tuntuvat kumpuavan monien alan toimistojen huonot kokemukset julkishallinnosta.

Nyt uusi hankintalaki linjaa hyvin selkeästi, että virkamiesten tulee pystyä helpommin tekemään pieniä hankintoja silloin kun hankinnan kokonaisarvo jää alle 60 000 euron. Tällä rahalla ostaa jo ihan asiallisiakin verkkopalveluprojekteja, ja rahaa jää vielä tuleville vuosille ylläpitoon ja pienkehitykseen.

Muutos ei välttämättä vähennä kilpailutuksien määrää, koska julkishallinnon hankintaohjeet edellyttävät pienhankintojenkin kohdalla kilpailuttamisen vähintään muutaman tahon välillä. Käytännössä monella virastolla suorahankintaraja on sisäisen ohjeistuksen mukaan esim. 5000 euroa tai 10 000 euroa, ja nämä sisäiset ohjeistukset tuskin muuttuvat vaikka laissa annettu raja tuplaantuikin.

On tietysti aika kummallista, että hankintayksiköt vaativat tiukempia toimintatapoja kuin mitä laki määrittää, mutta se lienee laajempi keskustelu. Joka tapauksessa, erilaisia ”minikilpailutuksia” ja sekavia tarjouspyyntödokumentteja (tai sähköpostiviestejä) tullaan varmasti näkemään, mutta silloin kun puhutaan alle 60 000 euron menevistä hankinnoista, niin tässä ollaan aivan asiallisella alueella.

Muutoksen voi tulkita myös osittain siten, että pienemmissä projekteissa julkishallinto siirtyy vahvemmin samaan sarjaan yksityisen sektorin kanssa, jossa tarjouspyyntöjen ja -neuvottelujen laatu on aina henkilöriippuvaista.

Hankintojen pilkkomiseen usealle toimittajalle kannustetaan

Toinen kohtuullisen merkittävä muutos on siinä miten hankintalaki pyrkii kannustamaan hankintojen pilkkomiseen, jotta pienemmät yritykset pystyisivät helpommin osallistumaan kilpailutuksiin. Tätä voi tulkita myös siten, että projekteja voisi tehdä myös pilkkomalla hankintoja alle 60 000 euron kokoisiin osiin, ja ostamalla nämä osat eri tahoilta.

Pilkkominen voisi mahdollistaa esimerkiksi suunnitteluvaiheen ostamisen yhdeltä toimistolta, ja toteutusvaiheen toiselta toimistolta, ehkä jopa ylläpidon ja jatkokehityksen kolmannelta. Tätä ei hankintalaki kuitenkaan suoraan sano, ja luultavasti useimmissa tapauksissa tätä ei pidettäisi suositeltavana menettelynä.

Esimerkiksi jonkun viraston kohtuullisen kokoisessa verkkosivustouudistuksessa tällainen tuskin tulisi kyseeseen. Pilkkominen sopii lähinnä tilanteisiin, joissa ei vielä alkuvaiheessa aivan tiedetä mitä aiotaan toteuttaa tai aiotaanko edes toteuttaa mitään. Esimerkiksi jonkun mobiilisovelluksen kehityshankkeen kohdalla voisi hyvinkin olla perusteltua ensin ostaa suunnitteluprojektiin tukea alle 60 000 euron hankinnalla, ja vasta tämän jälkeen päättää miten seuraavat vaiheet tehdään.

Toisaalta, myös ihan tavallisissa verkkosivustouudistuksissa on pilkkomista käytetty jo aiemminkin. Lieneekin edelleen hankintayksikön omassa päätösvallassa, että miten pilkkomiseen suhtaudutaan. Pilkkomisen kun voi nähdä avoimen kilpailuttamisen välttelynä tai sitten pienempien yrityksien mahdollisuuksien parantamisena.

Isot IT-talot tietysti vetoavat siihen, että hankintoja ei saisi pilkkoa mikäli osat liittyvät toisiinsa. Usein tällainen tulkinta kuitenkin estäisi käytännössä monia pienempiä yrityksiä pääsemästä kisaan mukaan kokonaan. Ainakin uusi hankintalaki on selkeä askel siihen suuntaan, että pilkkomiseen kannustetaan aina kun se on järkevää.

Keskikokoisissa projekteissa saa itse määritellä kilpailutusmenettelyn

Kolmas kiinnostava hankintalain muutos on, että astetta isompien hankintojen kohdalla kilpailutusmenettelyn saa käytännössä keksiä itse. Kilpailutus on julkaistava HILMA:ssa, kuten aiemminkin, mutta kilpailutuksen prosessiin ja menettelyihin ei oteta enää laissa kantaa. Ainut linjaus on, että menettelyn tulee olla tasapuolinen ja syrjimätön (ym ym ym) ja tilanteeseen soveltuva.

Tässä siis puhutaan käytännössä hankinnoista, jotka jäävät alle 209 000 euron, mutta jotka ovat kuitenkin yli tuon aiemmin mainitun 60 000 euron rajan. Joissain tapauksissa yläraja voi olla myös 136 000 euroa, riippuen vähän mistä julkishallinnon yksiköstä puhutaan. Tämä muutos voi olla verkkopalveluprojektien kannalta hyvinkin kiinnostava, koska käytännössä tälle alueelle (60 000 – 209 000 euroa) osuu varsin paljon isompia verkkopalvelu-uudistuksia ja erilaisia web-sovellusprojekteja tässä maassa.

Hyvää on ehdottomasti se, että tämä avaa ovia esimerkiksi haastatteluille, tapaamisille, referenssien arvioinnille ja monille muille aiemmin rajoitetuille käytänteille.

Tämä voi tosin yhtälailla kääntyä itkuksi ja riitelyksi, koska ”itse keksityt” menetelmät voivat myös päätyä herkemmin markkinaoikeuteen, jos toimittajat eivät koe menettelyjen olleen heidän kannaltaan asiallisia.

Riskinä on se, että oikeasti toimivat menettelyt saatetaan päätyä ratkaisemaan markkinaoikeuden kautta, ja voi kestää vuosia ennen kuin markkinaoikeus ehtii linjaamaan tulkintansa uusista arviointitavoista. Esimerkiksi North Patrol suositteleekin tästä syystä asiakkailleen edelleen EU-direktiivin mukaisten menettelyjen käyttöä tällä alueella, ellei ole vahvoja perusteita uusien arviointitapojen käyttöön.

Isojen hankintojen läpivienti ja avoimuus ei parane

Nähtäväksi myös jää, tullaanko julkishallinnossa näkemään enemmän avointa kilpailutusta nyt uuden hankintalain myötä vai jatkuuko suuntaus kohti suljettuja puitejärjestelyitä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana julkishallinnon tietojärjestelmiin liittyvät hankinnat ovat tasaisesti liukuneet enemmän ja enemmän erilaisten suljettujen puitejärjestelyiden sisälle, joiden sisällä tapahtuvasta toiminnasta ei tarvitse raportoida julkisuuteen. Näitä puitejärjestelyitä toteuttamaan on myös perustettu näihin keskittyneitä organisaatioita, kuten Hansel ja Kuntien Tiera.

Suuntausta on kritisoitu erityisesti vähentyneen hallinnon avoimuuden johdosta. Tähän asiaan uusi hankintalaki ei tuo muutosta mihinkään suuntaan. Puitesopimuksien sisäinen toiminta on edelleen täysin piilossa olevaa toimintaa, riippumatta puitesopimuksen kattavuudesta tai laajuudesta. Uudet menettelyt, kuten innovaatiokumppanuus ja dynaaminen hankintamenettely, ovat toki isoille ostajaorganisaatioille kiinnostavia uudistuksia, mutta eivät tee isojen hankintojen tekemisestä aiempaa helpompaa.

Täten uuden hankintalain tuoma isoin käytännön muutos lienee niin toimistojen kuin julkishallinnon organisaatioiden kannalta tässä jutussa ensimmäisenä mainittu suorahankintarajan nousu 60 000 euroon.

Lisätietoa ja linkkejä eteenpäin:

  • Laajempi ja yksityiskohtaisempi katsaus uuden hankintalain uudistuksiin löytyy North Patrolin blogista Sami Kalasen kirjoittamana. Jutussa käsitellään tarkemmin myös isompiin hankintoihin relevantit uudet menettelyt, kuten dynaaminen hankintamenettely ja innovaatiokumppanuus.*
  • Uusi julkisten hankintojen virallinen infosivusto on hankinnat.fi*
  • HILMA:n tiedote uudesta hankintalaista*
  • Eduskunnan sivustolla oleva koonti lain valmistelusta ja myös linkki varsinaiseen lakitekstiin (johon vaikea linkittää suoraan)*
  • Uutinen TEMin sivustolla: Uudistettu hankintalaki luo joustoa ja antaa mahdollisuuksia

(*toim. huom. Linkkejä poistettu toimimattomina.)

Perttu Tolvanen

Perttu on Vierityspalkin päätoimittaja ja kirjoittaja.

Perttu Tolvanen on digitaalisten palveluiden suunnittelun, arkkitehtuuriratkaisujen ja kumppanivalintojen asiantuntija. Perttu on konsulttiyhtiö North Patrol Oy:n konsultti ja toinen perustaja. North Patrol on digitoimistoista ja järjestelmätoimittajista riippumaton konsulttiyhtiö, joka suunnittelee digitaalisia palveluita ja auttaa asiakkaita onnistumaan uudistushankkeissaan. Ota yhteyttä Perttuun!

3 kommenttia on “Uusi hankintalaki tuo lisää projekteja pienille digitoimistoille”

  1. Hani Olsson Hanselilta

    Moikka Perttu! Terkkuja Hanselilta. Oli tosi virkistävää lukea Sun näkemyksesi hankintalaista, kun itse näen siitä tämän hard core -juridiikan ja hankinnan ammattilaisten puolen. Kiitoksena tarjoan kolme pointtia tekstiisi:

    Puitejärjestelyistä: Kynnysarvo ei suinkaan tarkoita sitä, että sen alittavat hankinnat voisi ostaa miten ja mistä vain. Pilkkominen kilpailutusvelvoitteen välttämiseksi on edelleen kiellettyä, mutta hankintoja voi jakaa pienempiin osiin, jolloin myös pienemmät toimijat voivat päästä mukaan. Hanselkin kilpailuttaa paljon juuri tällaisia hankintoja asiakkailleen. (Hansel ei nimittäin ei ole sama kuin yhteishankinnat, vaan iso osa asiantuntijoistamme kilpailuttaa asiakkaiden hankintoja, tarjoaa lakiasiantuntijapalveluita tai kehittää hankintatoimea.)

    Puitejärjestelyillä ei Hanselissa tehdä tietojärjestelmiä, vaan meillä on puitejärjestelyt perustietotekniikkaa varten (laitteita, muutamia ohjelmistolisenssejä, tietoliikennettä ja asiantuntijapalveluja). Sopimustoimittajien käyttämisessä on säästöjen lisäksi paljon muitakin etuja, esimerkiksi että viranomaistiedot on tarkistettu. EU-kilpailutusten tekeminen on lisäksi niin työlästä, että ne kannattaa keskittää ja vapauttaa aikaa ydintehtäviin. Ei viranomainenkaan rakasta sitä hallinnollista työtä, mitä hankintoihin kuuluu. Yhteishankinnoissa hän pääsee helpommalla, ja ammattimainen kilpailuttaminen tuo hänelle oikeusturvaa.

    Hankintamenettelyt: Hankintamenettelyt eivät suinkaan ole muuttuneet villiksi, enkä ihan saa kiinni, mitä tarkoitat, että ne saisi keksiä itse. Kyllä minä olen ymmärtänyt asiakkailtamme, että uuden hankintalain noudattaminen kilpailuttamisessa edellyttää ennemmin ENEMMÄN hankintaosaamista kuin vähemmän. Hankintamenettelyjä on monenlaisia, ja esimerkiksi tapaamiset ovat mahdollisia, jos käyttää neuvottelumenettelyä.

    Avoimuudesta: Sitä en näe ollenkaan, että julkishallinnon avoimuus olisi kokenut kolhuja, kun taputamme liki päivittäin juuri avoimen hallinnon puolesta, ja siellä vasta niitä digiloikkia otetaankin. Valtion kilpailutuskalenteri on jo julkaistu ja sisältää suunnitteilla olevia hankintoja esimerkiksi toimittajia varten. Kesälle on suunnitteilla portaali, jossa jokainen kansalainen pääsee katsomaan, mitä hankintoja on ostettu eri virastoissa. Suomi on ihan edelläkävijä avoimuudessa.

    Työniloa,
    Hani Hanselin viestinnästä (ja ihan liekeissä juuri avoimesta datasta ja hankintojen digitalisoinnin projekteista)

    Ps. Kyllä sitä meilläkin välillä kahvipöydässä ihmetellään, että miksi sen ammattimaisen (tai edes lainmukaisen) kilpailuttamisen pitää olla niin monimutkaista.

  2. Kiitos kommentista, Hani.

    Meidän kokemukset North Patrolissa (jossa teemme siis asiakkaille osana palveluitamme hyvin samaa työtä kuin mitä te tarjoatte Hanselissa valtion sisäisenä yksikkönä) ovat tosin enemmän sellaiset, että ei se EU-tasoinenkaan kilpailuttaminen ole mitään rakettitiedettä sitten kun tietää mitä tekee. Itse asiassa meidän mielestä etenkin EU-tasoisella kilpailuttamisella pelotellaan jonkin verran ihan turhaan, koska ei se ole sen ihmeellisempää kuin kansallisella tasollakaan tehtävät kilpailutukset. Erikoistuneena konsulttitalona meillä on tietysti etuna se, että tunnemme varsin hyvin sen alueen mitä konsultoimme ja sitä kautta esimerkiksi laatupisteytyksien tekeminen on helpompaa kuin esimerkiksi monen viraston hankintalakimiehille joiden toimenkuva on väistämättä hyvin laaja.

    En ehkä ihan ymmärtänyt tuota itse keksimisen kiistämistä, koska kyllähän todellisuus on se, että vaikka hankintalaki antaa tuolle mainitulle alueelle periaatteet, niin yksityiskohtaisia hankintamalleja se ei sanele sille alueelle. Täten ei ole välttämätöntä esimerkiksi käyttää neuvottelumenettelyä haastattelujen saamiseksi, vaan niitä voi käyttää kun itse määrittelee menettelyn hankintailmoituksessa.

    Avoimuuden suhteen väitteesi siitä, että Suomi on edelläkävijä avoimuudessa hankintojen suhteen on kyllä mielestäni jonkin verran propagandan puolella. Toki jos maailmanlaajuisesti otetaan vertailua, niin varmastihan todellisuus on, että suurin osa maailman valtioista on todella kauheassa tilassa (korruptiota, salailua, julkisten rahojen väärinkäyttöä, jne.). Silti Suomen avoimuus julkisten hankintojen suhteen ei varmasti ole tällä hetkellä mitenkään kansainvälistä kärkeä.

    Ehkä lähinnä kaupungit ovat viime aikoina kunnostautuneet. Esimerkiksi Helsingin kaupungin hankinnat ovat avoimen datan aineistoina saatavilla. https://www.avoindata.fi/data/fi/dataset/helsingin-kaupungin-ostot

    Helsingin kaupungin ajama avoimempi ohjelmistokehitys ja sitä kautta joustavampi hankintakuvio on myös toki esimerkillistä kehitystä: http://www.hri.fi/fi/ajankohtaista/helsinki-avaa-ohjelmistokehitystaan/

    Toki jos tuollainen kuvaamasi portaali esimerkiksi on tulossa kesällä, niin sitten tilanne voi mielestäni muuttua merkittävästi – ja kuulostaakin todella hienolta, että sellainen portaali on valmisteilla! Sehän voisi olla jotain sellaista, josta mielelläni tässäkin blogissa kirjoittaisin!

    Terveisin, Perttu

  3. Hankintaturistin blogissa on myös hyvä tiivistelmä uuden hankintalain keskeisistä muutoksista. Hänkin nostaa kärkeen raja-arvojen muutokset ja sen että kansallisille kilpailutuksille ei enää aseteta vakiomenettelyjä, vaan on mahdollista soveltaa kuten parhaaksi näkee, kunhan määritelty menettely on tarkoituksenmukainen ja lain periaatteiden kanssa linjassa. https://hankintaturisti.com/2017/01/12/kiinnostavimmat-muutokset-uudessa-hankintalaissa/

Kommentointi on suljettu.



Vierityspalkki.fi

Julkaistu vuodesta 2006. Vierityspalkki on blogi kotimaisen internet-alan trendeistä, teknologioista ja alan toimistoista. Seuraa, niin tiedät miten ja kenen toimesta syntyvät parhaat verkkopalvelut, verkkokaupat ja räätälöidyt web-sovellukset. Uutiskirjeellä on jo yli 1000 tilaajaa.


Tilaa uutiskirje.

  • 40-50 asiantuntija-artikkelia vuosittain.

    Toimitettua asiasisältöä kattavasti teknologioista ja web-alan ilmiöistä. Vierityspalkki nostaa esiin alan puheenaiheita ja tuoretta tutkimustietoa, osallistuu keskusteluun sekä haastattelee alan asiantuntijoita ja toimistoja. Julkaistuja artikkeleita jo yli 1000 kappaletta.


    Kaikki artikkelit

  • 150-200 julkaistua referenssicasea joka vuosi.

    Julkaisut-palsta tarjoaa näkyvyyttä kiinnostaville uusille verkkopalveluille ja web-sovelluksille, ja antaa asiakkaille mahdollisuuden arvioida eri toimistojen osaamista.


    Selaa toimistojen julkaisuja

  • 300-400 työpaikkailmoitusta vuosittain.

    Vuodesta 2007 toiminut ilmoituspalsta on edelleen sivuston suosituin osio. Moni asiantuntija on löytänyt useammankin työpaikan palstan kautta vuosien varrella.


    Selaa avoimia työpaikkoja

  • 31 kokenutta digitoimistoa

    on päässyt aina ajantasaiselle Toimistot-listalle. Lista on auttanut asiakkaita löytämään kokeneita digitoimistokumppaneita jo usean vuoden ajan. Lista keskittyy WordPress-osaajiin ja räätälöityjen web-sovellusten tekijöihin.


    Selaa Toimistot-listaa

Tilaa kuukausikirje

Kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje koostaa artikkelit, julkaisut, työpaikat ja linkkivinkit. Kirjeellä on jo yli 1000 tilaajaa.
Huom. Sähköpostiosoitettasi ei luovuteta eteenpäin, eikä käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen – ihan oikeasti.

Siirry takaisin sivun alkuun