Kansalaisjournalisti kaipaa valtaa, vastuuta ja näkyvyyttä

Yhteisöllisten verkkopalvelujen ja uutisportaalien kehittäjät etsivät kilvan ratkaisua kysymykseen, mikä kansalaisjournalistia motivoi. Kymmenet tuhannet tuottavat sisältöä verkkoon omaan piikkiinsä – miksi mediatalojen “user-generated-content” – hankkeet puolestaan eivät useinkaan lähde lentoon?

Kesän kynnyksellä ilmestyneessä osallistumistalous – projektin päätösraportissa (Lietsala & Sirkkunen, Social Media, Introduction to the tools and processes of participatory economy) perataan A-lehtien kaksi tapaustutkimusta: Apureportterit ja Imagen bloggaajat (Motivations and creativity of content communities: A-lehdet case studies).

Apureportterit – hanke pyrki aktivoimaan lukijat jakamaan elämänkokemustaan. Apu-lehden lukijat ovat keski-ikäisiä tai sitä vanhempia, asuvat maalla tai pikkupaikkakunnilla eivätkä ole korkeasti koulutettuja. Parteco-hankkeen kyselyyn vastasi 83 Apureportteria sadan kirjoittajan joukosta. Vastaajista neljällä viidestä oli aiempaa kokemusta kirjoittamisesta lehteen, mutta verkko mediana ei ollut niin tuttu.

Imagebloggaajista kaikki olivat julkaisseet jotakin verkossa jo ennen osallistumistaan tähän hankkeeseen.

Imagen bloggaajista 53% ja Apureporttereista 48% itseilmaisu oli tärkein osallistumisen motiivi. Imagen bloggaajat saivat vaivanpalkakseen lehden vuosikerran ja parhaat Apureportterien jutut 50 tai 100 euron palkkion. Tämä palkitsemismuoto koettiin tärkeänä, mutta ei tärkeimpänä motivaattorina. Imagebloggaajista usea kertoi saaneensa uusia ystäviä Imagebloginsa ansiosta. Kaikki olivat halukkaita jatkamaan bloggaamista.

Apureporttereiden mielestä oli hienoa saada kirjoittaa omalla kielellään itselleen tärkeistä asioista. He halusivat vaikuttaa ja jakaa kokemuksiaan. Apureportterit-sivustolla koettiin olevan matalampi julkaisukynnys kuin Apu-lehden yleisönosastolla tai lehdissä ylipäätään. Myös Apureportterit ilmaisivat kiinnostuksensa osallistua vastaaviin projekteihin jatkossakin.

Vapaaehtoisten listaamat haasteet ovat mediatalolle varmasti entuudestaan tuttuja kompastuskiviä:

• Kirjoittajat toivoivat enemmän palautetta, sekä yleisöltä että muilta bloggajilta tai apureporttereilta että ammattitoimittajilta (niin muuten haluaisivat ammattitoimittajatkin, kirjoittajan huomio)
• Molemmat ryhmät olisivat mielellään nähneet enemmän keskustelua kirjoituksiensa pohjalta
• Apureportterit kokivat, että juttujen julkaiseminen oli liian hidasta. Jotkut olivat odottaneet viikkoja kirjoitustensa julkaisemista

Social Media – kirjan kirjoittajien ratkaisuehdotuksia

• Vapaaaehtoisten ryhmistä pitäisi tulla oikeita yhteisöjä, jotka toimisivat itsenäisesti tai niin itseohjautuvasti kuin mahdollista
• Yhteisö tarvitsee kasvot: henkilön tai henkilöitä, jotka vastaavat kysymyksiin, rakentavat yhteyksiä ja rohkaisevat ja opastavat osallistujia
• Jos verkkosivuilla on erityisiä aihealueita, niiden pitäisi kehittyä yhdessä lehden aiheiden kanssa
• Aktiivisimmat jäsenet voisivat osallistua journalistiseen julkaisuprosessiin – ideointiin, toimittamiseen, reporttereiden työn organisoimiseen jne. kuten avoimen lähdekoodin projekteissa ja muissa yhteistyöhankkeissa
• Palautejärjestelmät tuottaisivat enemmän sisältöä: pisteiden tai tähtien antaminen tuotoksille olisi helppo alku
• Parhaat tuotokset tulisi noteerata ja tuoda suuren yleisön nähtäväksi painettuun lehteen

Katso myös Tuhat sanaa – blogissa katsaus kansainvälisiin kansalaisjournalistisiin hankkeisiin: Kansalaisjournalismin salaista kaavaa avaamassa