Miltä mediatalojen evästelappujen pitäisi oikeasti näyttää?
Suomessa kaikki merkittävät mediatalot rikkovat räikeästi Traficomin ohjeita, eivätkä anna käyttäjille mahdollisuuksia valita, kuinka paljon seurantaa ja profilointia tehdään. Monet mediatalot eivät edes kerro avoimesti, minne kaikkialle dataa jaetaan, tai ainakin tämä tieto on haudattu mahdollisimman syvälle.
Suomessa ei käytännössä ole yhtään isoa mediaa, joka uskaltaisi toimia jotenkin rohkeammin. Siksi rohkeammat esimerkit täytyy hakea maailmalta. Esimerkiksi The Verge antaa kiinnostavan esimerkin siitä, miltä mediatalon evästelappu näyttäisi, jos se tehtäisiin edes hieman sinnepäin, mitä ohjeistukset sanovat. Amerikkalainen Vergekään ei tee kieltäytymistä helpoksi, mutta kertoo avoimesti, miten dataa käytetään ja kuinka laajasti sitä jaetaan.
The Verge on pääosin mainosrahoitteinen julkaisu, joten heille tämä datan kerääminen ja mainosten kohdentaminen on keskeinen osa liiketoimintaa – ja silti he toimivat näin. Tällä tavalla toimiessaan, The Verge kunnioittaa lukijoitansa, kertoen avoimesti, mitä tapahtuu pinnan alla, kun sivustoa selaa. Kotimaisten mediatalojen laput näyttäisivät ihan samalta, jos ne tehtäisiin asiallisesti.
Ironista tässä on se, että kyse on tosiaan amerikkalaisesta julkaisusta, joka näyttää mallia eurooppalaisille.
Tosin on lähempänäkin hyviä esimerkkejä. Esimerkiksi brittiläinen The Guardian.
The Guardian lienee hyvin lähellä Traficomin tämän hetken ohjeistusta siitä, miten EU:n linjauksia parhaiten voi noudattaa. Esimerkiksi The Guardian tekee valinnan tarjoamisen hyvin kohteliaasti ja tasa-arvoisesti.
Myös saksalaisen Der Spiegelin antamat vaihtoehdot ovat kiinnostavat. Maksamalla saa mahdollisuuden lukea ilman seurantaa, profilointia ja vähäisillä mainoksilla. Mitään vastaavaa innovointia ei Suomessa ole näkynyt.
Suomessa isot julkaisijat, kuten Sanoma ja Alma Media, edelleen selittävät evästelapuissaan satuja asiakkaille. Tämä alkaa nyt 2024 vuoden lopussa tuntua jo lukijoiden halventamiselta. Esimerkiksi Sanoma edelleen höpöttää evästelapussaan kotimaisista sisällöistä, ihan niinkuin ne jotenkin liittyisivät asiaan.
Kovin paljon parempi ei ole Alman versio, vaikkakin tuo Sanoman ”OK” on jotenkin omassa luokassaan siinä, miten ylimielinen asenne aiheeseen Sanomilla selvästi on.
Jonkin verran nämä laput ovat tässä vuosien aikana parantuneet, kun nykyisin sentään tuo kumppaneiden määrä ja käyttötarkoitukset kerrotaan edes kohtuullisella tarkkuudella. Vieläkään ei toki olla kovin lähellä sitä, mitä Traficom ohjeissaan sanoo. Mediatalot esimerkiksi pakottavat tekemään valinnan, eikä kieltäytyminen ole todellakaan yhtä helppoa kuin hyväksyminen.
On jotenkin vain häiritsevää se, kuinka röyhkeästi meidän journalistiset instituutiot suhtautuvat verkon yksityisyyteen ja asiakkaidensa oikeuteen olla jakamatta täsmällistä profiilitietoa itsestään. Jos joku ”tavallinen” yritys seuraa liian tarkasti asiakkaitaan tai säilyttää ostohistoriaa liian pitkään, tästä kyllä Iltalehti kirjoittaa ensimmäisenä isot otsikot, mutta peiliin ei selvästi osata katsoa.
The Vergen ilmoittamat 865 mainontakumppania on toki omassa sarjassaan, mutta kyllä tuo Sanomien 65 ja Alman 85 kumppania tuntuvat myös aika paljolta. Luulen, että jos lukijoilta selkokielisesti kysyttäisiin ja heille kerrottaisiin esimerkkien avulla, kuinka laajasti heidän tekemistään seurataan ja minkälaisia profiileja rakennetaan, saattaisi aika moni haluta helpomman tavan kieltäytyä asiasta.
Ja kuinka moni mahtaa tiedostaa, että seuranta myös jatkuu, vaikka käyttäjä maksaisi palvelusta ja kirjautuisi – ja itse asiassa silloin se tarkka profilointi ja tietojen myynti mainostajille usein vasta toden teolla alkaakin.