Sosiaalisen median kausi 2.0 on alkanut – eikä se ole erityisen sosiaalinen
Varsin lyhyessä ajassa olemme siirtyneet avoimesta ja toisten ihmisten seuraamiseen perustuvasta sosiaalisesta mediasta maailmaan, jossa algoritmit tuottavat meille sisältövirtaa ja vuorovaikutus tapahtuu suljetuissa pienryhmissä. Ihmisten halu jakaa omaa elämäänsä ja tuottaa sisältöä sosiaalisen median alustoille on myös tutkitusti vähentynyt. Näin sisällöntuotanto ammattimaistuu ja siirtyy yhä harvempien tahojen käsiin.
Esimerkiksi The Economistin helmikuun ensimmäinen numero pureutui tähän muutokseen varsin perusteellisesti, havainnoiden muutosta, joka on tapahtunut lopulta aika nopeasti, vain parin viime vuoden aikana.
”The weird magic of online social networks was to combine personal interactions with mass communication. Now this amalgam is splitting in two again. Status updates from friends have given way to videos from strangers that resemble a hyperactive tv. Public posting is increasingly migrating to closed groups, rather like email. What Mr Zuckerberg calls the digital “town square” is being rebuilt—and posing problems.”
Tutkijat ovat havainneet myös ihmisten väsyneen oman elämänsä dokumentointiin täysin julkisesti. Tämä väsymys voi olla myös vaikuttanut siihen, että isot alustat ovat siirtyneet niin vahvasti algoritmiohjattuihin sisältövirtoihin ja etusivuihin.
”The striking feature of the new social media is that they are no longer very social. Inspired by TikTok, apps like Facebook increasingly serve a diet of clips selected by artificial intelligence according to a user’s viewing behaviour, not their social connections. Meanwhile, people are posting less. The share of Americans who say they enjoy documenting their life online has fallen from 40% to 28% since 2020. Debate is moving to closed platforms, such as WhatsApp and Telegram.”
Tämä vaikuttaa myös internetin monimuotoisuuteen. Kaikki ryhmät eivät lopeta avointa julkaisemista. Todennäköisesti organisaatioiden tuottamat ja maksamat sisällöt hyötyvät tästä muutoksesta eniten. On havaittu myös, että etenkin valkoiset, poliittisesti oikealla olevat miehet uskaltavat edelleen tuottaa sisältöä verkkoon.
”As people move to closed groups, the open networks left behind are less useful because of the decline in public posting. During the covid-19 pandemic, scientists and doctors contributed to an online debate which contained real insight as well as misinformation. Open-source intelligence flowed when Russia invaded Ukraine. Today those conversations are disappearing or moving to closed channels, slowing the spread of ideas. The people still weighing in on the public networks, meanwhile, are disproportionately male and likely to describe themselves as very left- or right-wing: bores, in plain English.”
Algoritmien valta on myös muuttanut sisällöntuotannon tavoitteita. Aiemmin internetissä pidettiin jakamista tärkeänä mittarina, ja moni pyrkikin tuottamaan sisältöä, jota olisi helppoa ja motivoivaa jakaa edelleen. Algoritmien maailmassa tämä jakaminen ei ole enää kovin tärkeätä. Tärkeämpää on saada paljon lukijoita lyhyessä ajassa. Jos algoritmi huomaa jonkun sisällön tulevan katsotuksi tai luetuksi paremmin kuin muut sisällöt, alkaa se näyttämään tätä ”kuumaa sisältöä” muillekin.
Uutisten ja sosiaalisen median suhde on myös yhä jännittyneempi tällä uudella aikakaudella. Tutkimusten mukaan vain hyvin pieni osa sosiaalisen median sisällöistä on enää nykyisin uutisia tai peräisin jostain luotettavista lähteistä – mutta silti erityisesti nuoret pitävät sosiaalista mediaa tärkeimpänä uutisten lähteenään.
Tästä ilmiöstä on tässäkin blogissa kirjoitettu aiemmin, eli onko meille syntymässä sukupolvia tai ainakin laajoja ryhmiä, joiden käsitys uutisista ja niiden tuottajista on aivan toisenlainen kuin aiemmin?
”More urgent even than the rise of fake news is a lack of the real sort. Mr Zuckerberg once said he wanted Facebook to be like a personalised newspaper. But since the network’s pivot to entertainment, news makes up only 3% of what people see on it. Across social media only 19% of adults share news stories weekly, down from 26% in 2018. Publications like BuzzFeed News, which relied on social distribution, have perished. That is their lookout (and ours). But it is everyone’s problem when nearly half of young people say that, just as the platforms decide news is no longer interesting, social media are their main source of news.”
Ehkä osuvampaa olisi puhua myös ihan jostain muusta kuin sosiaalisesta mediasta. Algoritmiohjattujen sisältövirtojen ja TikTokin luoma ”media” on usein paljon lähempänä perinteistä kaupallista mainostelevisiota kuin internetin keskustelufoorumeita tai keskusteluryhmiä. Esimerkiksi ”viihdytysmedia” tai ”ajanvietemedia” olisi varmaan täsmällisempi kuvaus nykyisille sosiaalisen median palveluille. Miksi puhua sosiaalisuudesta enää, jos sisältöjä tuottaa vain hyvin pieni osa osallistujista, ja näistäkin sisällöistä suurin osa on käytännössä kaupallista, maksettua sisältöä, suoraan tai epäsuorasti.
Mutta oli käytettävä termi mikä tahansa, kannattaa ainakin alan asiantuntijoiden tiedostaa tämä muutos ja sen vaikutukset tekemiseen. Sosiaalinen, ihmiskeskeinen internet käy läpi isoa muutosta kohti huomattavasti yksisuuntaisempaa ja satunnaisempaa sisältökanavaa, jossa mainonta, brändit, sivulataukset, näyttömäärät ja maksetut vaikuttajat ovat aiempaa isommassa roolissa.
Ehkä se vuorovaikutteisempi, ihmiskeskeisempi internet on vielä tuolla jossain, mutta ainakaan valtavirtaa se ei enää ole.
PS. Viitatut The Economistin artikkelit (maksumuurin takana)
Perttu Tolvanen
Perttu on Vierityspalkin päätoimittaja ja kirjoittaja.
Perttu Tolvanen on digitaalisten palveluiden suunnittelun, arkkitehtuuriratkaisujen ja kumppanivalintojen asiantuntija. Perttu on konsulttiyhtiö North Patrol Oy:n konsultti ja toinen perustaja. North Patrol on digitoimistoista ja järjestelmätoimittajista riippumaton konsulttiyhtiö, joka suunnittelee digitaalisia palveluita ja auttaa asiakkaita onnistumaan uudistushankkeissaan. Ota yhteyttä Perttuun!
