Videosisältöjä ei voi myöskään luokitella vain lyhyisiin videoklippeihin enää. NettiTV:t ovat täynnä täyspitkiä sarjoja ja yhä useammin näiden rinnalla on suoria lähetyksiä erilaisista tilaisuuksista. YLE Areena yksinään kerää 380 000 eri kävijää viikossa joten kyse on merkittävistä käyttäjämääristä.

Mielenkiintoisena esimerkkinä YLE lähetti viikonloppuna suoraa videokuvaa murtumaisillaan olevasta sillasta. Tätä kohtuullisen rauhallista kohdetta päätti verkossa katsoa jo ensimmäisen kahden tunnin aikana 15 000 ihmistä. Moni mediatalo onkin huomannut, että netissä erilaisten videosisältöjen suosiota on joskus hankala ennustaa.

Videosisältöjen osalta kehitys lienee nyt samantyyppisessä pisteessä kuin blogit olivat vuosituhannen alkupuolella. Seuraavaksi lienee odotettavissa buumi erilaisia videoiden aggregaatiopalveluita jotka pyrkivät listaamaan ja luokittelemaan kotimaiset videosisällöt. Todennäköisesti myös aktiiviset kansalaiset löytävät videosisältöjen tuotannon parempien kännykkäkameroiden myötä jo lähivuosina.

Videoiden käytön kasvua on myös edistänyt yhden suuren palvelun suosio. YouTube on vahvasti ottanut paikkansa videosisältöjen mekkana ja näin helpottanut monia videoihin liittyviä teknisiä haasteita. Suomessakin YouTube on Facebookin ja Googlen jälkeen suosituin verkkopalvelu.

Tosin videoita voi edelleen pitää esimerkiksi blogeihin verrattuna varsin teknisesti keskeneräisenä kenttänä. Käytännössä kestäneekin vielä useita vuosia ennen kuin videot ovat yhtä peruskauraa kuin blogit tänään.

Blogeihin verrattuna poikkeavaa kehityksessä on myös se, että mediatalot ovat varsin hyvin mukana menossa tällä kertaa.

Lisää aiheesta:

• Journalismin uudet muodot: Yllin kyllin videota (Tuija Aalto YLE Blogit)

Artikkelissa on listattu numerojärjestykseen joukko Suomessa käytössä olevia avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmiä. Listan järjestys perustuu subjektiiviseen kiinnostavuuteen ja ei täten edusta mitään “parhaat avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmät” –listaa. Painoarvoa on annettu yleisyydestä Suomessa ja siitä kuinka hyvin järjestelmä on onnistunut löytämään oman asiakasryhmänsä. Julkaisujärjestelmähän tulee aina valita oman käyttötarpeen perusteella ja tällöin mikä tahansa listan järjestelmistä voi osoittautua parhaaksi valinnaksi.

1. Wordpress – pienien, blogityyppisten verkkopalveluiden julkaisujärjestelmä

Wordpress on vakiinnuttanut asemansa kirkkaimpana tähtenä avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmäkentällä. Wordpressin ominaisuuksien kehittyminen on ollut jo useita vuosia huikeata. Ketterästä ja kompaktista blogialustasta on viime vuosina kuoriutunut esimerkillinen julkaisujärjestelmä joka hallitsee niin versionhallinnan kuin kuvien kokomuunnokset. Wordpress on myös onnistunut säilyttämään soveltuvuutensa yksinkertaisiin blogipalveluihin eikä ole lähtenyt laajentumaan Drupalin kaltaiseksi monitoimityökaluksi.

Täten Wordpress on saavuttanut varsin ylivoimaisen aseman blogijulkaisujärjestelmänä. Muita julkaisujärjestelmiä verrataan Wordpressiin aina kun on kyse yksittäisen artikkelin julkaisemisesta ja siihen liittyvistä tukitoiminnoista. Helppokäyttöisyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta voikin pitää yhtenä Wordpressin vahvuuksina. Toiminnot on suunniteltu siten, että satunnainenkin ylläpitäjä osaa tehdä helpoimmat päivitystoiminnot.

Wordpressin laajennukset ja tukipalveluiden verkosto on omaa luokkaansa. Korkealuokkaisia laajennuksia löytyy tuhansittain ja osaavia web-kehittäjiä Suomestakin todennäköisesti muutamia tuhansia. Käyttöönoton helppoutta ja riskittömyyttä korostaa myös mahdollisuus ottaa ensin käyttöön palveluna tarjottava Wordpress.com –palvelu ja siirtyä itse ylläpidettävään ympäristöön vasta tarpeiden kasvaessa. Näin on esimerkiksi Vierityspalkki.fi-blogin kehitys kulkenut.

Wordpressin viimeisimpiä kehitysaskeleita on ollut automaattinen päivityspalvelu jolloin tarve jatkuvalle tekniselle ylläpidolle on erittäin pieni. Tosin tämä edellyttää toki järjestelmän soveltamista juuri siihen käyttötarkoitukseen mihin se on suunniteltu – siis blogeihin ja pieniin blogimaisiin verkkosivustoihin.

2. Joomla – keskikokoisten, viestinnällisten verkkopalveluiden julkaisujärjestelmä

Joomla on osoittautunut poikkeuksellisen kestäväksi tuotteeksi jolle on muodostunut Suomessakin vahva kannattajakuntansa. Erityisesti pienet ja keskikokoiset web-suunnittelutoimistot ovat löytäneet Joomlasta hyvän kumppanin. Joomla on ominaisuuksiltaan monipuolinen julkaisujärjestelmä joka soveltuu erityisen hyvin kohtuullisen “perinteisille”, viestinnällisille verkkosivustoille. Joomlaan löytyy myös paljon laajennuksia ja lisäosia. Joomlan ehdottomasti merkittävin vahvuus on kuitenkin käyttöliittymän yksinkertaisuudessa tavalliselle sisällöntuottajalle.

Esimerkiksi hiljattain tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin Drupalin ja Joomlan keskeisiä eroja. Joomlan käyttäjäystävällisyys tavallisen sisällöntuottajan näkökulmasta oli merkittävästi Drupalia parempi. Tämä tutkimustulos on helppo allekirjoittaa vaikka ei Joomlakaan mikään Wordpressin veroinen käytettävyydeltään ole.

Yleisin kritiikki Joomlaa kohtaan tulee kehittäjiltä joiden on pitänyt räätälöidä Joomlaa vaativampiin ratkaisuihin tai isojen verkkopalveluiden tarpeisiin. Kritiikki on kuitenkin hieman laantunut Drupalin tulon myötä ja nykyisin Joomlalla on varsin hyvä maine keskikokoisten, viestinnällisten verkkopalveluiden julkaisujärjestelmänä. On jopa ollut viitteitä siitä, että Joomla kasvaa tietyillä alueilla jopa Drupalin kustannuksella.

3. Drupal – yhteisöllisten ja isojen verkkopalveluiden räätälöintialusta

Drupal on erittäin suosittu tällä hetkellä Suomessa ja todennäköisesti suosio jatkuu ainakin läpi vuoden 2010. Drupalin suosion takana on erityisesti sen kehittäjäystävällisyys. Drupalia on mahdollista laajentaa hallitusti ja Drupal soveltuu erityisen hyvin monimutkaisiin, isoihin verkkopalveluihin. Toisaalta Drupal ei ole helppo järjestelmä ja täten se on myös it-yrityksille ja digitoimistoille kiinnostava valinta, koska laskutettavan ohjelmointi- ja käyttöönottotyön osuus on huomattavasti esimerkiksi Joomlaa suurempi. Tosin asiakaskin saa vastinetta rahalle, koska Drupalin laajennettavuus ja suorituskyky ovat Joomlaa paremmat. Lisäksi php+MySQL –yhdistelmään perustuvana järjestelmänä osaavaa ohjelmointivoimaa löytyy maasta erittäin runsaasti.

Drupalista on julkaistu myös Drupal Gardens –versio joka on täysin palveluna tarjottava ratkaisu. Lisäksi Drupaliin on mahdollista ostaa myös kaupallinen tukipaketti. Täten Drupal on kehittymässä hyvää vauhtia raskaamman sarjan peluriksi julkaisujärjestelmäkentällä. Tosin mihinkään yksinkertaisiin verkkopalveluihin Drupalia ei kannata soveltaa. Toistaiseksi erityisesti mediayhtiöt ja muut kuluttajille suunnattuja yhteisöpalveluita toteuttavat tahot ovat olleet Drupalista kiinnostuneimpia.

Drupal on vastannut markkinoiden tilaukseen yhteisöllisten verkkopalveluiden kehitykseen soveltuvasta alustasta. Samalla Drupal on onnistunut vakuuttamaan kehittäjät hyvästä räätälöitävyydestään. Lupaus järkevästä räätälöitävyydestä onkin kestänyt myös varsin hyvin käytännössä, mutta tätä voidaan pitää myös isoimpana tulevaisuuden riskinä. Laadukas, suoraan paketista käyttöön otettava julkaisujärjestelmätuote ja räätälöintiin soveltuva joustava viitekehys ovat ulottuvuuksia joita on hyvin vaikea saada pidettyä saman järjestelmän ominaisuuksina. Moni pitää yhtälöä suoranaisena mahdottomuutena. Drupal ei ole vielä tehnyt aivan selväksi omaa strategiaansa kompaktin tuotteen ja räätälöintialustan yhdistämisessä.

Drupal on saanut parin viime vuoden aikana runsaasti referenssejä. Ehkä eniten mediajulkisuutta on viime aikoina saanut Valkoisen talon päätös käyttää Drupalia julkisten verkkosivustojen alustana. Suomessa esimerkiksi mediatalot ovat hyödyntäneet Drupalia. Viimeisimpiä toteutuksia ovat olleet mm. Nelonen ja Uusi Suomi.

4. Liferay – Java-pohjainen portaalialusta jota sovelletaan moniin eri tarkoituksiin

Liferay on Suomessa ollut jo pitkään varsin suosittu ja Liferay-fanaatikkoihin törmää säännöllisesti. Java-puolella Liferay onkin pitkään ollut varsin omassa sarjassaan. Esimerkiksi LifeRayn Suomen yhteisösivusto on kohtuullisen aktiivinen.

Liferay on Suomessa poikkeuksellisen monen it-talon tarjonnassa ja todennäköisesti tämän seurauksena järjestelmän maine on myös hyvin vaihteleva. Järjestelmällä on ehditty tekemään niin onnistuneita kuin vähemmän onnistuneita projekteja.

Tunnettuja Liferay-referenssisivustoja ovat Suomessa mm. Helsingin Sanomien Oma Kaupunki, Vauva, OmaOulu, TerveSuomi, Aktia. Täten Liferay:lla on Suomessa jo kohtuullisen laaja asennuskanta vaikka Joomlan ja Drupalin asennusmääriin ei Liferay pääsekään.

LifeRay on monelle it-talolle ollut se ensimmäinen avoimen lähdekoodin järjestelmä jonka he ovat ottaneet valikoimiinsa. Täten LifeRayn osaamisella alkaa olla jo jonkin verran historiaa Suomessa. Nykyisin Liferayta tarjoavat mm. Alfame, Ambientia, Arcusys, Forssavisio, Ixonos, Logica, Samcom. Lisäksi Ch5 Finlandin Navigo Portal perustuu Liferay-tuotteeseen ja Logican “Portaali palveluna” tuotteen toimitus tehdään myös Liferayn avulla.

Nykyisin Alfresco on noussut kuitenkin haastamaan Liferayn asemaa ja tulevaisuus LifeRayn osalta näyttääkin hieman sumuiselta.

5. Alfresco – järeätä dokumenttienhallintaa ja web-sisällönhallintaa samassa paketissa

Alfresco on ollut parin viime vuoden aikana nopeasti nouseva tähti joka yhdistää dokumenttienhallinnan ja web-sisällönhallinnan samaan kokonaisuuteen. Täten Alfrescoa on ollut myös haastavaa luokitella. Java-pohjaisena ratkaisuna Alfresco ei ole pienten sivustojen tarpeisiin edes tehty joten yleisyys tuskin tulee esimerkiksi Drupalia tavoittamaan. Alfresco kilpaileekin hieman raskaammassa sarjassa haastaen esimerkiksi Microsoftin SharePointtia. Alfrescoa pidetään kenties vahvimpana avoimen lähdekoodin puolelta tulevana SharePointin haastajana intranet-käyttötapauksissa.

Alfrescoa käytetään myös usein vain sisältövarastona jolloin joku toinen järjestelmä hoitaa varsinaisen verkkopalvelun esittämiskerroksen hallinnan. Useimmiten vastaantuleva yhdistelmä on LifeRay+Alfresco. Alfrescosta löytyy ominaisuuksia myös dokumenttienhallintaan ja ryhmätyöskentelyyn.  Ja kuten todettua, myös yksinään puhtaassa web-sisällönhallinnassa Alfresco on kohtuullinen järjestelmä, mutta järjestelmän käyttö ja kehitys ei ole painottunut tähän puoleen.

Suomessa Alfrescolla on kourallinen integraattoreita. Näistä Proactum lienee näkyvin Alfrescon päälle ratkaisujaan rakentava talo, mutta Alfresco on tuttu myös Logicalle. Alfrescon voi ennustaa yleistyvän tasaisesti Suomessa nykyisellä kasvuvauhdilla ja positiivisella nosteella. Mikäli tuotekehitys etenee viime vuosien vauhdilla voi Alfrescosta syntyä myös vakava haastaja raskaamman sarjan suljetuille tuotteille, kuten SharePointille tai Oraclen sisällönhallintajärjestelmille.

6. eZ Publish – keskiraskasta web-sisällönhallintaa

EZ Publish on rantautunut Suomeen varsin hiljattain vaikka järjestelmä on lähtöisin Norjasta ja on varsin laajalle levinnyt web-julkaisujärjestelmä. Suomessa edustajina on esimerkiksi Naviatech joka vaihtoi oman julkaisujärjestelmätuotteensa eZ Publishiin vuonna 2008.

Norjalainen eZ on kerännyt käyttäjiä erityisesti mediataloista ja järjestelmää pidetään varsin pätevänä web-julkaisujärjestelmänä. Esimerkiksi Vierityspalkin aiemmin julkaisemassa raportissa Exoven seminaarista arvioidaan eZ Publishin olevan soveltuvin isoihin verkkopalveluihin joissa yhteisölliset ominaisuudet ovat rajalliset. Ez Publishin tyypillisimmät sovelluskohteet ovatkin isoissa, viestinnällisissä verkkopalveluissa.

Hieman poikkeavaa on myös eZ Publishin vahvasti emoyhtiön johtama tuotekehitysmalli jota voidaan pitää mielenkiintoisena yhdistelmänä avoimen lähdekoodin ja suljetun lähdekoodin kehitysmalleista. Toistaiseksi Suomen markkinoilla eZ on vielä Joomlan ja Drupalin haastaja. Myöskin php-pohjaisena järjestelmänä eZ Publishilla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet haastaa Joomlaa ja Drupalia näiden tyypillisimmissä käyttötapauksissa.

7. DotNetNuke - .Net-pohjainen web-julkaisujärjestelmä jolla vahva ekosysteemi ympärillä

DotNetNuke poikkeaa php-pohjaisesta valtavirrasta, koska DotNetNuke on .Net-teknologialla toteutettu avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmä. DotNetNuke on maailmalla erittäin suosittu ja ollut markkinoilla jo pitkään. Poikkeuksellisen avoimen lisenssimallin ansiosta Suomessakin on käytössä muutamia julkaisujärjestelmiä jotka ovat DotNetNuke-järjestelmiä, mutta nämä on brändätty uudella nimellä. Tunnetuimpia lienee Sanoma-konsernin palveluissa käytetty 2ndheadin NFO2. Nykyisin DotNetNuken ainoita aktiivisia integraattoreita taitaa tosin Suomessa olla vain Avenla ja Avenlakin on ottanut valikoimiinsa lisäksi .Net-pohjaisen EpiServer-tuotteen.

DotNetNuken merkittäviä vahvuuksia on pitkään ollut tuotteen ekosysteemi jonka kautta löytyy tuhansittain laajennuksia ja lisäosia (esim. Snowcovered.com). Lisäosat maksavat yleensä muutamista kymmenistä euroista aina muutamiin satoihin euroihin. Tämä lisäosien hinnoittelumalli on ollut omiaan tuottamaan laadukkaita ja monipuolisia lisäosia järjestelmään. Tämä on jo vuosia erotellut DotNetNukea positiivisesti monista muista avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmistä.

DotNetNuken ympärillä on viime aikoina ollut varsin ristiriitaista uutisointia. Tuotteesta on lanseerattu uusia versioita ja nämä ovat saaneet erittäin positiivista palautetta. Myös ekosysteemi on kehittynyt ja saanut taakseen lisää rahoittajia. Käyttäjien antama palaute DotNetNuke-projekteista on kuitenkin edelleen huomattavasti negatiivisempaa kuin esimerkiksi Joomlan tai Drupalin kohdalla.

DotNetNukea voi pitää Suomessa haastajana jolla on vahva historia, mutta jonka tulevaisuus näyttää hieman sumuiselta. Ilman merkittäviä, uusia integraattoreita voi tuotteen asema Suomessa jäädä marginaaliseksi.

8. Plone – järeä julkaisujärjestelmä laajoille verkkopalvelukokonaisuuksille

Plone on Suomessa harvojen käyttämä järjestelmä, mutta Plonen harvalukuinen käyttäjäjoukko ei johdu järjestelmän puutteellisuudesta vaan pikemminkin siitä, että eksoottiset Python ja Zope eivät ole laajasti ohjelmoijien hallinnassa. Plonen kehittäjäjoukko kuuluu myös siihen sarjaan joka menee helposti fanaattisuuden puolelle. Toisaalta tiettyyn ylpeyteen on aihetta, koska Plonen käyttäjinä on maailmalla joukko todella raskaan sarjan organisaatioita. Usein mainittuja ovat monet USA:n turvallisuusorganisaatiot, NASA, Lufthansa ja eBay.

Käyttötarkoituksien ja taustayhteisön näkökulmasta Plonea voisi kuvailla vaikka Drupalin isoveljeksi. Järjestelmien yhteisöissä on samaa fanaattisuutta, mutta Plone on suunniteltu vieläkin järeämpiin käyttötarkoituksiin. Erottelevana tekijänä on toki myös Drupalin keskittyminen yhteisöpalveluiden vaatimiin ominaisuuksiin. Plone on lähtökohdiltaan lähempänä perinteistä yksisuuntaista web-julkaisujärjestelmää.

Suomessa merkittävin Plonen käyttäjäorganisaatio on Jyväskylän yliopisto. Jyväskylän yliopisto edustaneekin varsin sopivaa organisaatiota Plone-järjestelmälle. Plone soveltuu varsin hyvin hajaantuneiden, laajojen organisaatioiden sisällönhallintajärjestelmäksi. Plonen erityisvahvuuksia ovat esimerkiksi työnkulut jotka ovat yleensä tärkeitä suurille organisaatioille joissa julkaistavaa sisältöä pitää kontrolloida tarkoin.

Plonelle on vaikea ennustaa ruusuista tulevaisuutta, mutta vahvana marginaalipelaajana Plone todennäköisesti jatkanee vielä pitkään. Plonella on erityisominaisuuksia jotka tekevät siitä haastajan tilanteisiin joissa web-sisällönhallintajärjestelmältä halutaan esimerkiksi extranet-ominaisuuksia, kuten kevyitä ryhmätyötoimintoja. Myös raskaamman lähestymistapansa johdosta Plone asemoituu enemmän Alfrescon tai SharePointin kilpailijaksi kuin aiemmin mainitun Drupalin haastajaksi.

9. Umbraco – tuoretta, .Net-pohjaista web-julkaisua

Umbraco on .Net-pohjainen haastaja avoimen lähdekoodin markkinakentällä. Umbraco ei vielä haasta vakiintuneempia nimiä, mutta tarjoaa mielenkiintoisen vaihtoehdon .Net-kentällä koska järjestelmä ei (vielä) kärsi yleensä suosion myötä tulevista koodikerrostumista tai keskenään ristiriitaisista käyttöliittymäratkaisuista. Moni .Net-kehittäjä on ainakin löytänyt Umbracosta uuden ystävän turhaannuttuaan DotNetNuken historiallisiin koodikerrostumiin, hankalahkoon räätälöintiin ja portaalimaiseen perusarkkitehtuuriin.

Umbracoakaan ei tosin voida pitää suoraan paketista käyttöönotettavana tuotteena, koska tuote on lähtenyt alunperin liikkeelle enemmän sovelluskehitysalustana. Myös tuotteen oppimiskynnyksen on arvioitu olevan varsin korkea.

Umbracon selkeimmät vertailujärjestelmät suljetun koodin puolelta lienevät EpiServer ja SiteCore, joilla kummallakin on Suomessa integraattoreita.

Umbracoa voidaan pitää listan selkeimpänä villinä korttina. Järjestelmä on muihin mainittuihin tuotteisiin verrattuna selkeästi tuoreempi ja tuntemattomampi, erityisesti Suomessa. Järjestelmän pääsy listalle perustuu kuitenkin sen potentiaaliin. Suomessa on .Net-osaajia tuhansittain ja avoimen lähdekoodin tuotetarjonnassa on ollut pitkään iso aukko .Net-pohjaisten tuotteiden kohdalla.

DotNetNuke on ollut pitkään yksinäinen susi joka ei ole saanut rinnalleen kilpailijoita. Umbracolla on mahdollisuus monipuolistaa kenttää ja saada avoimen lähdekoodin kehittäjiksi lisää .Net-kehittäjiä.

10. Muut: Midgard, OpenCMS, Typo3, SilverStripe

Kymmenes sija listalla on jaettu ja menee joukolle tuotteita joilla on Suomessa sitoutunut joukko käyttäjiä, mutta jotka eivät ole onnistuneet saamaan merkittävää jalansijaa. Näistä tuotteista pisimmällä historialla ovat Midgard, OpenCMS ja Typo3. Kaikilla mainituilla tuotteilla on kannattajansa ja joukko osaavia tekijöitä Suomessa. Esimerkiksi TKK:n julkiset sivustot ovat Midgardin päällä. Jostain syystä tuotteiden ympärille ei ole vain syntynyt laajaa kannattajajoukkoa. Yhtenä syynä voi olla kaikkien mainittujen tuotteiden varsin korkea aloituskynnys ja paras soveltuvuus vaativiin käyttötarkoituksiin.

Tuoreemmista tulokkaista maininnan ansaitsee ainakin SilverStripe. SilverStripe on kerännyt nopeasti suosiota kykyjensä ja poikkeuksellisen vapaan lisenssinsä ansiosta (BSD-lisenssi). SilverStripe on myös hyvä esimerkki siitä kuinka pienenkin yrityksen kehittämä julkaisujärjestelmä voi saada verkon kautta suosiota ympäri maailman hyvinkin nopeasti. Oletettavaa on, että vastaavia kapean sektorin tähtituotteita syntyy jatkossakin lisää.

Yhteenveto: Markkinakenttä muuttuu nopeasti ja tuotteiden tulevaisuutta on vaikea ennustaa

Useimmat listalla olevat tuotteet ovat jo varsin vakiintuneita ja hyvämaineisia tuotteita. Tuotteet tarvitsevat kuitenkin aina paikallisesti ympärilleen riittävän joukon integraattoreita ja innostuneita kehittäjiä. Suomessa kovin moni tuote ei ole vielä kehittänyt tällaista paikallista ekosysteemiä. Erityisesti tukiorganisaatioiden ja Suomessa saatavilla olevien tukipalveluiden osalta moni tuote on vielä kovin kevyissä kantimissa.

Tuotteiden sijaan joskus onkin osuvampaa puhua projekteista jotka ovat jatkuvassa muutoksessa. Tämä vaikeuttaa etenkin tukipalveluiden tarjoamista ja kestävän liiketoiminnan rakentamista projektin ympärille. Moni tuote on loppujen lopuksi varsin pienen porukan käsissä ja muutoksia saattaa näin tulla nopeastikin. Tosin kuten edellisen artikkelin kommenteissakin korostettiin, niin tämä asia on hiljalleen muuttumassa muun muassa kaksoislisenssimallien ja virallisten tukiorganisaatioiden syntymisen myötä.

Järjestelmiä erottelevat myös lähtökohdat. Wordpressin kaltaisia tiukasti paketoituja yhden-kahden käyttötarkoituksen tuotteita ei ole listalla montaa. Monet tuotteet ovat enemmän alustoja jotka voidaan mukauttaa asiakaskohtaisiin vaatimuksiin kustannustehokkaasti. Monia tuotteita voisikin kuvailla valmistuotteiden ja räätälöintialustojen välissä oleviksi kompromissiratkaisuiksi. Tällaisen kompromissijärjestelmän riskinä on ajautua kehityksessä tilanteeseen jossa tuote on työläs ottaa käyttöön ja työläs räätälöidä. Asiakkaiden on syytä olla realistisia eikä järjestelmien kannata odottaa olevan samalla kertaa helppokäyttöinen tuote ja joustava räätälöintialusta.

Oman lisänsä listaan antavat vielä portaalijärjestelmät, kuten LifeRay ja DotNetNuke, joiden lähtökohdat web-sisällönhallintaan ja julkaisemiseen ovat paikoitellen kovin poikkeavia.

On myös vaikea kuvitella, että Wordpress, Drupal ja Joomla olisivat parhaat web-julkaisujärjestelmät joita maailma tarvitsee. Uusia tulokkaita syntyy jatkuvasti ja sopivalla yhdistelmällä voi saada nopeastikin suosiota. Esimerkiksi SilverStripe on hyvä esimerkki nopeasti viime aikoina suosiota keränneestä tuotteesta. Lieneekin turvallista ennustaa, että markkina tulee muuttumaan vielä varsin paljon lähivuosien aikana. Myös palveluna ostettavat ratkaisut tulevat lisäämään oman ulottuvuutensa markkinakentälle.

Asiakkaiden kannalta keskeinen johtopäätös on, että tuote kannattaa valita niiden vaatimuksien mukaan mitä tällä hetkellä on. Tulevaisuutta ei kannata yrittää liikaa ennustaa.

Ostajien kannalta on myös olennaista löytää sopiva kumppani joka on sitoutunut tuotteeseensa eikä tule vaihtamaan tarjoamaansa tuotetta joka toinen vuosi.

Avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmät ovat vuonna 2010 ehdottomasti kabinettikelpoinen vaihtoehto suljetuille tuotteille, mutta vailla ongelmia ei avoimen lähdekoodin markkinakenttäkään ole. Edelleen voi sanoa, että avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmät sopivat parhaiten asiakkaille jotka haluavat itse vastata järjestelmänsä kehityksestä, tuesta ja päivityksistä.

Katso myös aiempi artikkeli samasta aiheesta:

• Avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmien vahvuudet ja heikkoudet

Tässä artikkelissa käsitellään avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmien vahvuuksia ja heikkouksia verrattuna kaupallisiin, suljetun koodin tuotteisiin. Artikkelin näkökulmana on ensisijaisesti asiakasorganisaatioiden näkökulma, ja esimerkiksi ohjelmistokehittäjien näkökulmaa ei ole tietoisesti korostettu.

Edelleen paljon puhetta, mutta vähän toimintaa

Avoin lähdekoodi on ollut erityisen kuuma aihe viime vuosina esimerkiksi valtionhallinnossa ja monia isoja julkaisujärjestelmä- ja portaalihankkeita onkin lähes pakotettu avoimen lähdekoodin alustoilla toteutettavaksi. Myös monet yhdistykset ja ei-kaupalliset organisaatiot ovat vaatineet avoimen lähdekoodin tuotteita omien verkkopalveluidensa alustaksi.

Suomessa on nyt tuhansia avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmillä tehtyjä verkkopalveluita, mutta valitettavasti mistään vallankumouksesta ei silti voi puhua. Monet isot organisaatiot ovat esimerkiksi pilotoineet avoimen lähdekoodin järjestelmiä, mutta varsinaiset isot käyttöönotot ovat edelleen menneet usein Microsoftin, Oraclen tai IBM:n alustoille. Esimerkiksi Helsingin yliopisto valitsi hiljattain Oraclen portaali- ja sisällönhallintatuotteet verkkopalveluidensa tulevaisuuden alustaksi.

Asiakkaiden ymmärrys on kuitenkin viime vuosina kasvanut. Esimerkiksi hankkeiden esiselvitysvaiheissa asiakkaat vaikuttaisivat tutustuvan nykyisin laajempaan joukkoon erilaisia tuotteita, toimijoita ja hinnoittelumalleja. Aivan vielä nämä tutkimukset eivät kuitenkaan ole johtaneet toisenlaisiin investointipäätöksiin - ainakaan laajamittaisesti.

Avoimen lähdekoodin tuotteet ovat tehneet kaupallisistakin toimijoista avoimempia

Ehkä merkittävin vaikutus avoimen lähdekoodin tuotteilla on ollut suljetun lähdekoodin tuotteiden kehitykseen ja liiketoimintamalleihin. Lisääntynyttä avoimuutta voidaan pitää myös erittäin merkittävänä muutoksena - vaikka avoimuudella ei koodin avoimuuteen aina viitatakaan. Esimerkiksi Microsoftin SharePointtia on sanottu avoimemmaksi tuotteeksi kuin monia avoimen lähdekoodin tuotteita. Tällä viitataan erityisesti valtavaan yhteisöön, yhteisön tuottamiin laajennuksiin (esim. Codeplex) ja ylipäätään järjestelmän tarjoamiin laajennusmahdollisuuksiin.  Myös Oracle on panostanut viime vuosina valtavasti erilaisten kehittäjäyhteisöjen luomiseen ja avannut omaa dokumentaatiotaan, sisäistä keskusteluaan ja tuotteiden taustalla olevaa suunnittelua. Tämä kaikki on tehokkaasti madaltanut avoimen lähdekoodin ja suljetun lähdekoodin välistä raja-aitaa. Enää ei voi puhua ‘kahdesta maailmasta’ vaikka tapa laskuttaa asiakkaita onkin kovin erilainen.

Hyvä valintaprosessi arvioi niin suljetun koodin kuin avoimen koodin tuotteita

Julkaisujärjestelmien kentällä raja-aidat ovat hämärtyneet viime vuosina huomattavasti, mutta mistään avoimen lähdekoodin ja suljettujen tuotteiden sulautumisesta ei voi kuitenkaan vielä puhua. Täten avoimen lähdekoodin järjestelmien markkinakenttää on mahdollista tarkastella omana sektorinaan. Järjestelmävalintoja ei kuitenkaan tulisi tehdä rajoittaen tarkastelua vain avoimen lähdekoodin tuotteisiin, tai pelkästään suljetun koodin tuotteisiin.

Seuraavaksi on tunnistettu joukko avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmien vahvuuksia ja heikkouksia. Katsauksessa on ollut tavoitteena vastata kysymykseen: Mikä erottelee avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmät kaupallisista tuotteista? Milloin kannattaa harkita avoimen lähdekoodin tuotteita? Markkinatilannetta on katsottu erityisesti Suomen julkaisujärjestelmämarkkinoiden näkökulmasta.

Avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmien vahvuudet

1. Järjestelmätoimittajan vaihtaminen on helpompaa ja eri yhteistyökumppanit voivat tehdä helpommin yhteistyötä. Asiakkaan näkökulmasta tämä vähentää koettua riippuvuussuhdetta järjestelmätoimittajaan. Esimerkiksi koodin omistajuudesta ei yleensä tarvitse kiistellä.
2. Työvoimaa löytyy runsaasti ja uusia tekijöitä voi kouluttaa helposti. Avoimen lähdekoodin järjestelmän voi opetella lähes kuka tahansa ohjelmointitaitoinen, koska järjestelmä on vapaasti saatavilla ja käytettävissä. Matalamman tutustumiskynnyksen myötä myös työvoimaa voi löytyä helpommin järjestelmän kehittämiseen ja ylläpitoon. Monille avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmille löytyy esimerkiksi Suomessa paljon osaamista pienistä it-yrityksistä ja digitoimistoista. Käytännössä myös isoilta toimijoilta löytyy paljon eri järjestelmien osaajia vaikka tuotteita ei virallisessa tarjonnassa olisikaan.
3. Lisäosia ja laajennuksia voi ladata verkosta tuhansittain. Jos järjestelmän ympärillä oleva ekosysteemi on aktiivinen ja laaja, on verkko pullollaan valmiita lisäosia ja parannuksia. Ekosysteemin merkitystä lisää näiden laajennuksien lisenssimaksuttomuus, tai hyvin nimelliset kertakorvaukset. Paljon ominaisuuksia kaipaava asiakas voi saada uusia toiminnallisuuksia erittäin kustannustehokkaasti. Tämä voi olla houkuttelevaa esimerkiksi mediatalojen verkkopalveluiden kehityksestä vastaavien henkilöiden näkökulmasta.
4. Ei lisenssikustannuksia. Lisenssikustannuksien puuttuminen kiinnostaa erityisesti silloin, jos järjestelmän elinkaaren arvioidaan olevan pitkä. Tästä syystä avoimen lähdekoodin järjestelmät ovat suosittuja alustajärjestelminä ja ei-kaupallisten organisaatioiden piirissä. Aktiivisessa käytössä olevien tietojärjestelmien kohdalla lisenssikulut näyttelevät varsin pientä siivua kokonaisuudesta, mutta mitä passiivisemmassa käytössä ja mitä pidempään järjestelmää käytetään, niin sitä kiinnostavammaksi lisenssikustannuksien puuttuminen yleensä tulee.

Avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmien heikkoudet

1. Ei virallista tukea ja tukipalveluiden saatavuus hyvin vaihteleva. Avoimen lähdekoodin järjestelmillä ei yleensä ole virallista tukitahoa joka sitoutuisi korvaamaan vahinkoja vakavissa ongelmatilanteissa ja tarjoamaan tukea järjestelmälle useiden vuosien ajan. Muutaman järjestelmän kohdalla tämä on muuttumassa, mutta ison organisaation kannalta pientä kalifornialaista (tai norjalaista) nyrkkipajaa ei vielä pitkään aikaan voi verrata esimerkiksi Microsoftiin tai Oracleen. Tämä rajoittaa erityisesti isojen organisaatioiden kykyä ja halua hyödyntää avoimen lähdekoodin järjestelmiä. Myös pienemmät tukiongelmat voivat osoittautua ennakoitua vaikeammiksi, koska web-julkaisujärjestelmät ovat laajoja ja monimutkaisia järjestelmiä joihin perehtyminen saattaa kestää osaavaltakin ohjelmoijalta useita viikkoja, jopa kuukausia. Vaikka ohjelmoija hallitsisi yhden php-pohjaisen julkaisujärjestelmän tukityöt, niin toisen järjestelmän tukitöiden haltuunotto voi vaatia kuukausien opettelun. Lyhyesti: Hyvien tukipalveluiden saaminen tietojärjestelmälle on aina merkittävä haaste ja avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmien tukitahot eivät ole vielä todistaneet pystyvänsä tarjoamaan tällaisia vuodesta toiseen. Lisäksi järjestelmille saatavaa, uskottavaa tukea on esimerkiksi Suomessa saatavilla kovin vähän ja sirpaleisesti.
2. Tuotteen suosio voi nopeasti laskea. Avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmämarkkina on osoittautunut hyvin nopeasti muuttuvaksi kentäksi. Joka vuosi uusia järjestelmiä ajautuu sivuraiteelle ja uusia tulokkaita syntyy taistelemaan asiakkaista. Esimerkiksi tällä hetkellä kovin muodikas Drupal ei ole nauttinut suuren yleisön suosiosta kuin vasta muutaman vuoden. Esimerkiksi viisi vuotta sitten Suomessa yleisimmät avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmät olivat kovin toisenlaisia. Kuka esimerkiksi muistaa vielä Mambon tai php-Nuken? Täten avoimen lähdekoodin hyödyntäjien on tiedostettava se riski, että oma järjestelmä ei ole enää se kaikkein muodikkain ja kiinnostavin järjestelmä parin vuoden kuluttua. Riippuen järjestelmästä tällä voi olla erilaisia seurauksia. Käytännössä on esimerkiksi havaittu, että jos järjestelmän kehitys ajautuu maailmalla sivuraiteelle tai esiin nousee jokin kiinnostavampi järjestelmä, voivat paikalliset yhteistyökumppanit vähentyä dramaattisesti. Esimerkiksi monet suomalaiset it-yritykset ja digitoimistot ovat vaihtaneet tarjoamaansa avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmää lähes vuosittain.
3. Kehitys ohjautuu vahvasti suosion mukaan. Avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmien ominaisuuskehitys ohjautuu vahvasti järjestelmää eniten käyttävien tahojen mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa tiettyä ydinjoukkoa ohjelmistokehittäjiä joiden edustamien organisaatioiden tarpeet ohjaavat kehitystä. Esimerkiksi Drupal on käytössä monissa verkkopalveluissa joissa käyttäjien osallistuminen on tärkeässä roolissa. Tämä ohjaa vahvasti Drupalin ydinkehitystä ja lisäosien kehitystä. Jos oma käyttö eroaa kovasti valtavirrasta, ei järjestelmän ekosysteemistä ja jatkokehityksestä välttämättä ole kovin paljon hyötyä. Myös muiden organisaatioiden tarpeisiin tehtyjen laajennuksien täydellinen soveltuvuus omalle organisaatiolle on yhtälö joka hyvin toimii harvoin. Moni avoimen lähdekoodin käyttäjäorganisaatio on siksi päätynyt räätälöimään järjestelmää ja teetättämään omat laajennuksensa. Tällöin organisaatio voi ajautua hyvin nopeasti tilanteeseen jossa käytössä on raskaasti räätälöity julkaisujärjestelmä eikä esimerkiksi päivitettävyys uusiin versioihin ole käytännössä mahdollista.
4. Ylläpitokustannukset voivat yllättää. Moni lisenssimaksuttomuudesta huumaantunut asiakas on joutunut toteamaan, että avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmän ylläpito voi osoittautua varsin kalliiksi. Monet avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmätuotteet ovat esimerkiksi osoittautuneet varsin haavoittuviksi ja tällöin tietohallinto voi havaita joutuvansa ajamaan tietoturvapäivityksiä järjestelmään kuukausittain. Jos järjestelmää on vielä räätälöity, niin isompien päivityksien yhteydessä joudutaan haalimaan erikoisosaajia paikalle ja tämä voi vuosien mittaan osoittautua varsin kalliiksi. Myös verkon yleinen kehitys on niin nopeata, että erilaisia ylläpitotoimenpiteitä joudutaan tekemään useimmille järjestelmille jatkuvasti. Julkaisujärjestelmät eivät ole hitaasti kehittyvä alue ja paine uusille toiminnoille ja pienille parannuksille on jatkuva. Tällöin joudutaan maksamaan jatkuvasti useiden tuhansien eurojen laskuja pienistäkin korjauksista ja parannuksista.

Voisikin sanoa, että moni hyöty on kaksiteräinen miekka ja riippuu täysin omasta organisaatiosta ja sovelluskohteesta, että onko asia omalta kannalta hyöty vai heikkous. Esimerkiksi jos organisaatiolla on vahva ja itsenäinen it-osasto, niin ulkopuoliset tukipalvelut eivät ole lainkaan tärkeitä. Toiselle tukipalveluiden saatavuus ja tasokkuus on taas elinehto. Samoin laaja ekosysteemi valmiita lisäosia on joillekin taivas, ja toisille aivan merkityksetön asia.

Avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmiä valitaan usein omituisin perustein

Enää ei avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmätuotteen valintaa voi sanoa poikkeuksellisen rohkeaksi tai omaperäiseksi valinnaksi. On aivan selvää, että monissa tapauksissa voi olla hyvin perusteltua päätyä avoimen koodin tuotteeseen. Sitävastoin valintojen perusteluissa on edelleen usein ihmeteltävää.

On valitettavan yleistä lukea lehdistötiedotteesta asiakkaan lausunto jossa perustellaan avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmätuotteen valintaa pelkästään kustannussyistä. Tämä antaa aivan liian yksiulotteisen kuvan avoimen lähdekoodin järjestelmistä ja myös ostajan ammattitaidosta.

Esimerkiksi kokeneet tietohallintojohtajat eivät yleensä kiinnitä lisenssikustannuksiin edes kovin paljon huomiota, koska tyypillisesti uuden tietojärjestelmän käyttöönottoprojektin kokonaiskustannuksista lisenssikulut ovat vain 10-20 prosenttia. Verkkopalveluprojektien kohdalla julkaisujärjestelmän lisenssikulut voivat olla vain muutamia prosentteja kokonaisprojektista kun kokonaisprojektiin huomioidaan kaikkien yhteistyökumppaneiden kulut ja oman henkilökunnan projektityöpanos. Yleisesti ottaen paljon suurempia kuluja on havaittu syntyvän käyttötarkoitukseen huonosti soveltuvan julkaisujärjestelmän valinnasta joka on johtanut korkeisiin räätälöinti-, koulutus- ja ylläpitokustannuksiin.

Valitettavan usein törmää myös isoihin järjestelmähankkeisiin joissa merkittävä järjestelmävalinta on tehty ainoastaan asiastaan innostuneen yksittäisen ohjelmistokehittäjän suosituksen perusteella. Avoimen lähdekoodin kannalta myöskään tällainen koko valinta- ja arviointiprosessin ohittaminen ei ole omiaan kasvattamaan markkina-alueen uskottavuutta.

Onnistunut valinta perustuu omien tarpeiden ymmärtämiseen

Uutta tietojärjestelmää valitessa tulisi aina pyrkiä löytämään sopivin järjestelmä tehtävään. Valinnan perusteluissa tämä sopivuus tehtävään olisi myös syytä kuvata tarkasti.

Julkaisujärjestelmän valitseminen avoimen lähdekoodin tuotteista vaatii hyvää ymmärrystä siitä mitä omalta verkkopalvelultaan edellyttää ja kuinka sitä aikoo tulevaisuudessa kehittää. Tällöin on mahdollista tehdä hyvä tuotevalinta ja löytää omiin tarpeisiin soveltuva toimittaja toteuttamaan palvelut. Avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmien vahvuudet tulevat esiin esimerkiksi silloin kun ei haluta sitoutua yhteen toimittajaan ja omat tarpeet verkkopalveluille ovat kovin yleisiä ja maltillisia.

Esimerkki 1: Blogisivusto

• Esimerkiksi blogin pystyttäminen on usein projekti jossa avoimen lähdekoodin tuotteet ovat vahvoilla. Blogisivustoon liittyy harvoin erityisvaatimuksia ja maailmalta löytyy paljon lisäosia ja laajennuksia jotka kelpaavat käyttöön sellaisinaan. Haasteena on löytää sopiva kumppani jonka kanssa blogisivustoa voisi kehittää hallitusti eteenpäin.

Esimerkki 2: Perinteinen, viestinnällinen verkkosivusto

• Myös monet yhdistykset ja järjestöt ovat havainneet, että omat vaatimukset verkkopalveluita kohtaan ovat kovin yleisiä ja sisällöntuotannon voluumitkin ovat varsin maltillisia. Todennäköisesti verkkopalveluihin ei myöskään ole varaa investoida vuosittain merkittävästi. Tällöin avoimen lähdekoodin tuote voi tarjota hyvän alustan palveluille mahdollistaen myös pienet, asiakaskohtaiset lisäominaisuudet.

Esimerkki 3: Palvelukanava jossa paljon räätälöityjä toimintoja

• Valtionhallinnossa on kiinnostuttu avoimen lähdekoodin portaali- ja julkaisujärjestelmätuotteista myös hankkeissa joiden elinkaari tulee olemaan pitkä ja odotettavissa on runsaasti räätälöitäviä ominaisuuksia ja integraatioita eri tietojärjestelmiin. Tällöin on asiakkaan kannalta tärkeätä saada koodin omistajuuskysymykset selviksi ja mahdollisuus vaihtaa toimittajaa vaikka kesken projektin. Avoin lähdekoodi ei ratkaise näitä ongelmia, mutta helpottaa jonkin verran neuvotteluja.

Yhteenveto: avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmät lähestyvät murrosikää

Avoimesta lähdekoodista on tullut parin viime vuoden aikana kabinettikelpoinen vaihtoehto suljetuille, kaupallisille julkaisujärjestelmätuotteille. Keskeisin haaste on tosin edelleen tiedon puute ja turha vastakkainasettelu eri osapuolien välillä. Avoimen lähdekoodin tuotteet eivät ole hopealuoteja ongelmiin ja suljettujen tuotteiden markkina-asema ei ole radikaalisti uhattuna.

Ala on kehittynyt Suomessa nopeasti. Monen järjestelmän osaamista löytyy jo useilta kymmeniltä eri toimittajilta. Myös tukipalveluiden kehitys menee koko ajan parempaan suuntaan. Toistaiseksi markkina on kuitenkin edelleen hyvin nopealiikkeinen ja järjestelmiä valitaan hieman omituisin perustein.

Parhaiten avoimen lähdekoodin tuotelupaukset tuntuvat toimivan tilanteissa joissa vaatimukset verkkopalveluita kohtaan ovat yleisiä ja maltillisia. Heikoiten avoimen lähdekoodin tuotteet tuntuvat toimivan silloin kun verkkopalvelut ovat erittäin bisneskriittisiä ja tuotteen käytettävyys, tuotteelle saatavat tukipalvelut ja integraatio-ominaisuudet ovat tärkeitä valintaperusteita. Lisäksi monia tuotteita käytetään erittäin räätälöityjen palvelukanavien alustoina, jota voidaan pitää eräänlaisena tietoisena tuotteiden väärinkäyttönä. Räätälöintialustoiksi kun ei julkaisujärjestelmätuotteita ole yleensä tarkoitettu.

PS. Seuraavassa artikkelissa on tarkoitus mennä pintaa syvemmälle ja ottaa tarkasteluun tärkeimmät avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmätuotteet Suomessa. Käsittelyssä tulevat olemaan muun muassa Drupal, Joomla, Wordpress, eZ Publish, LifeRay, Alfresco, DotNetNuke, Plone ja Umbraco. Toivottavasti katsauksien kautta saadaan enemmän tietoa, keskustelua ja lopulta ymmärrystä alalle avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmätuotteista.

Kirjoittaja työskentelee sisällönhallintajärjestelmien konsulttina Sinisessä Meteoriitissa. Sininen Meteoriitti toteuttaa verkkopalveluita Microsoft-teknologioilla, esimerkiksi SharePointilla. Esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia.

Radiokanava YleX lienee ollut kiistattomia edelläkävijöitä sosiaalisten medioiden tutkimisessa ja pelisääntöjen tekemisessä:

“Meillä on luotu yhtenäinen toimintatapa miten toimimme yleisesti sosiaalisessa mediassa; miten usein päivitämme ja mitä sisältöjä. Mutta jokaisessa mediassa on mentävä sen ehdoilla. Se ei riitä, että luodaan uusi tili jonnekin. Jokaista tiliä pitää yksitellen seurata, tuottaa, toimittaa, tutkia, kyseenalaistaa ja reagoida saavutettuihin tuloksiin.“

YleX:n artikkelissa esitetään myös hyviä havaintoja siitä kuinka hankalaa fanien käyttäytymisen ennustaminen voi olla:

“On jännä seurata miten sellaiset päivitykset mitä itse on ajatellut kiinnostaviksi, eivät herätä mitään fiiliksiä. Kun taas sellaiset yksinkertaiset jutut, kuten yhteisömanagerimme Sipon ”Mitä jengi meinaa tehdä viikonloppuna” kerää 40 kommenttia samantien. On tärkeää löytää balanssi tiedon ja läsnäolon kesken. Me pyrimme säilyttämään tämän balanssin sillä, että meillä on eri päivittäjiä ja näillä jokaisella on oma roolinsa.”

Toisessa YLEn sosiaalisen median kokeiluja raportoivassa artikkelissa kiteytetään hyvin monille organisaatioille tuttu ongelma:

“Mutta verkkoon et voi mennä vain piipahtamaan. Siellä pitää myös olla läsnä ja osallistua. Se vaatii paitsi tahtoa myös aikaa, ja pian tullaan käytännön kysymyksiin mm. siitä, kuinka paljon voi verkossa olla työajalla, mikä kuuluu työhön ja mikä ei.”

Esimerkkejä YLEn Facebook-sivuista:

• YleX:n Facebook-sivu
• Yle.fi etusivun betalle perustettu keskustelusivu (jossa myös hyvä video etusivun suunnitteluun vaikuttaneista periaatteista).
• YLE Teema –kanavan sivu
• Pikku Kakkonen ohjelman sivu
• Elävän arkiston sivu
• YLE Urheilu
• YLE Uutiset

YLEn kokemuksista sosiaalisen median kanssa voi myös lukea erityisestä Social Web Tools YLE –blogista.

YLEn tarinoista esimerkkiä kannattaa ottaa erityisesti siitä, ettei aina kannata raportoida pelkistä onnistumisista. Facebook on vielä uusi ilmiö ja kaikki opettelevat sen hyödyntämistä. Myös epäonnistumiset kannattaa jakaa, koska ne opettavat. YLE esimerkiksi oppi kantapään kautta miksi Facebookin ryhmiä ei kannata käyttää jos haluaa viestiä käyttäjilleen säännöllisesti.

Organisaatiot opettelevat nyt monella tapaa Facebookin kanssa niitä asioita jotka olisi pitänyt opetella jo vuosia sitten avoimen verkon kanssa. Facebook tarjoaa nyt hieman turvallisemman, rajatumman ja hallitumman ympäristön organisaatioille harjoitella vuoropuhelua yleisöjensä kanssa.

Facebook ei suljettuna ympäristönä ole sama asia kuin avoin verkko, mutta Facebookin asema käyttäjämäärien suhteen on niin massiivinen, ettei sen merkitystä voi vähätellä. Pelkästään siitä syystä Facebook-ilmiötä kannattaa yrittää ymmärtää vaikka ei siitä pitäisikään.

Jos olet ollut mukana tekemässä esimerkiksi mielenkiintoista Facebook-fanisivua, niin ilmoita projektisi Uudet julkaisut –palstalle. Muista vain kertoa projektistasi riittävästi taustoja ja tarinaa.

Tuorein Facebook-fanisivutarina on Vantaan kaupungilta ja tarina on peräisin Kuntien verkkoviestintäohje –dokumentista.

“Vantaan kaupunki avasi sivunsa elokuussa 2009 Facebookissa. Sisältö on vielä suppeahko, mutta se kasvaa koko ajan. Tällä hetkellä sivulta löytyy avoimia työpaikkoja, tapahtumia, kuva-albumeja ja seinäkirjoituksia. Ylläpitäjiä on kaksi ja sisällön päivittäjiä on seitsemän. Ylläpitäjät vastaavat uusista toteutuksista ja ohjeistavat sisällöntuottajia. Kaikki toimivat nimimerkillä Vantaan kaupunki. Kuten Facebookin luonteeseen kuuluu, Vantaallakin on jo joukko faneja/kavereita, mutta paljon lisää toivotaan. Faneilla on osittain mahdollisuus kommentoida seinäkirjoituksia sekä ehdottaa uusia sisältöjä, osallistua tulevaisuudessa erilaisiin kilpailuihin tai julkaista omia Vantaa-aiheisia kuviaan. Pari fania on jo lähettänyt kuvia sivustolle. Faneja oli vuoden 2010 alussa runsaat 600.”

Lisää mielenkiintoisia tarinoita Facebookin hyödyntämisestä kaivataan. Ilmoita tarinasi listalle!

Mutta entäpä taloustiedot? Onko yksittäisellä kansalaisella oikeus omiin tilitietoihin ja tilitapahtumiin?

Kysymyksen nosti esiin Kenneth Falck blogissaan kysyen, että eikö asiakkaan pitäisi itse pystyä päättämään kenelle luovuttaa pääsyn tilitietoihinsa. Ja eikö pankkien pitäisi tarjota tätä varten yksinkertainen vain-luku-toimintainen rajapinta?

Nykyisinhän suomalaiset verkkopankit eivät välttämättä edes näytä tilitapahtumien historiaa, vaan pahimmillaan historiatiedot pitää tilata paperilla kotiin, maksua vastaan tietysti. Jos pankkia taas päättää vaihtaa, niin vuosien taloushistoria jää pankin omistukseen. Ja vaikka pankkia ei vaihtaisi, niin yksikään verkkopankki ei sisällä järkeviä toimintoja oman taloushistorian tarkasteluun, saatika analysointiin. Onko tämä tietoyhteiskuntaa?

Aihe nousi eilen puheenaiheeksi verkossa kun Osuuspankki ilmoitti kieltävänsä Balancion-sovelluksen käytön asiakkailtaan. Balancionista on kirjoitettu laajemmin aiemmin Vierityspalkissa.

Tosin OP ei liene tarinan pahis, koska OP on ollut suomalaisista pankeista se ainut, joka on kehittänyt edes hieman vastaavaa lisäpalvelua omille asiakkailleen. Muiden pankkien verkkopankit ovat uinuneet täysin ruususen unta 2000-luvulla. Asiakkaat on jopa saatu maksamaan käytettävyydeltään surkeiden verkkopalveluiden käyttöoikeudesta.

Olisi varmaan jo korkea aika unohtaa pankkien edelläkävijärooli suomalaisessa tietoyhteiskuntakehityksessä. Se aika oli ja meni kymmenen vuotta sitten. Nyt voitaisiin miettiä pitäisikö pankeilta edellyttää avointen rajapintojen tarjoamista. Omat taloustiedot ovat aivan keskeisiä kansalaisen tietoja joiden käytöstä pitäisi jokaisen pystyä päättämään itse.

Lisätietoa:

• Osuuspankki says no to Balancion – ArcticStartup 1.2.2010
• Balancionin toimitusjohtajan Jussi Muurikaisen vastaus ArticStartupin artikkeliin jossa Muurikainen rauhoittelee syntynyttä hälyä.

Yhä harvemmin törmääkään enää kollegoihin tai asiakkaisiin joilla ei olisi LinkedIn-profiilia. Joskus LinkedIn-kutsu jopa kolahtaa sähköpostiin ennen kuin itse on ehtinyt takaisin koneen ääreen. Vaikuttaisi siltä, että LinkedIn elää uutta nousukautta Suomessa – ainakin web-ammattilaisten keskuudessa.

Jos oma LinkedIn-profiili ei ole kunnossa, niin nyt voi olla hyvä hetki käydä päivittämässä profiili kuntoon. Hyviä vinkkejä profiilin perustamiseen ja ylläpitämiseen tarjoaa esimerkiksi Helene Auramon blogiartikkeli Tietoviikossa.

• Onko LinkedInisi kunnossa? – Helene Auramo 4.1.2010

Myös Twitter on saanut aktiivikäyttäjikseen henkilöitä jotka eivät aiemmin ole olleet sosiaalisen median aktiiveja. Esimerkiksi F-Securen Mikko Hyppönen on löytänyt Twitteristä loistavan välineen verkkokeskusteluihin ja kiinnostavien asiantuntijoiden seuraamiseen. Hyppönen kommentoi Tietokone-lehden artikkelissa Twitterin käyttöään seuraavasti:

"Mikroblogit ovat parhaimmillaan kun oman alansa asiantuntijat jakavat huomioita ja linkkejä tärkeistä uusista asioista", Hyppönen arvioi.

Hyppösen mukaan Twitterin etuna on sen avoimuus ja julkisuus. Twitter integroituu osaksi muutakin internettiä eikä jää pelkästään tietyn palvelun sisäiseksi keskusteluksi, kuten esimerkiksi Facebookissa käytävä keskustelu. Kaikki tämä mahdollistaa Twitterin hyödyllisyyden myös käyttäjille jotka eivät ole itse Twitterin käyttäjiä.

Myös Suomessa digitaalisen median parissa käytävä keskustelu on aktivoitunut Twitterin myötä. Viestien pituutta rajoittava 140 merkin määrä pitää seurattavan tietomäärän hallinnassa ja siirtää pidemmät kirjoitukset luontevasti blogeihin tai muille keskustelufoorumeille. Tietotulvan hallinnassa Twitter onkin yllättävän nerokas väline merkkimäärärajoituksensa kanssa.

Ainakin digitaalisen median alalla keskusteluun osallistuminen ja sen seuraaminen onnistuu tehokkaasti LinkedIn-profiilin ja Twitter-tilin avulla. LinkedIn-profiili toimii sähköisenä käyntikorttina ja Twitter toimii tapahtumien seurantavälineenä ja keskustelukanavana.

LinkedIn ja Twitter tarjoavat asiantuntijalle täydentävän vaihtoehdon Facebookille. Ammatillinen ja henkilökohtainen profiili eivät sekoitu yhteen Facebook-virtaan kun ammatillinen profiili hallitaan erillään LinkedInin ja Twitterin kautta.

Seuraavaksi listattuna vuoden 2009 aikana julkaistut raportit ja lähteet. Hyviä lukuhetkiä!

2009 julkaistut kirjat ja raportit

• Kirja: Netti mullistaa markkinoinnin (Juslén Jari 2009)
• Kirja: Ilmainen. Digitalisoitumisen vaikutukset kaupankäyntiin (Andersson Chris 2009)
• Kirja: Funetista Facebookiin (Saarikoski 2009)
• Kirja: Facebook-opas (Haasio Ari 2009)
• Kirja: Näin käytät Twitteriä (Haavisto Maija 2009)
• Kirja: Elämäpeli: Pelintekijän maailmat (Vuorela Ville 2009)
• Kirja: Klikkaa tästä - Internetmarkkinoinnin käsikirja (useita kirjoittajia 2009)
• Kirja: Tekstiä ruudulla - kirjoitamme verkkoon (Kortesuo Katleena 2009)
• Kirja: Nettielämää - sosiaalisen median maailmat (Aalto, Uusisaari, 2009)
• Kirja: Käyttäjä tuotekehityksessä - Tieto, tutkimus, menetelmät (Hyysalo 2009, ladattavissa myös ilmaisena pdf-tiedostona)
• Kirja: Sosiaalinen media opetuksessa (Toikkanen, Kalliala 2009)
• Kirja: Kirjasto 2.0: Muuttuvan osallistumisen kulttuuri (Holmberg, Huvila, Kronqvist-Berg, Nivakoski ja Widén-Wulff 2009)
• Kirja: Julkisen tilan poetiikkaa ja politiikkaa - Tieteidenvälisiä otteita vallasta kaupunki-, media- ja virtuaalitiloissa (Ridell, Kymäläinen, Nyyssönen 2009)
• Kirja: Digikuva - Myynti, osto & käyttöoikeus (Suvanto,  Rinne ja Mäkelä 2009)
• Kirja: Helppokäyttöisen verkkopalvelun suunnittelu (Sinkkonen, Nuutila, Törmä 2009)
• Kirja: Blogit työelämässä, Anja Alasilta 2009
  • Artikkeli kirjasta Vierityspalkissa: “Anja Alasilta: Bloggaus on elämäntapa”
• Väitöskirja: Uuden median murros Alma Mediassa, Sanoma Oy:ssä ja Yleisradiossa 1994-2004 (Tomi Lindblom 2009)
  • Artikkeli väitöskirjasta Vierityspalkissa.
  • YLEn uutisten artikkeli väitöskirjasta.
• Väitöskirja: Studying user experience: issues and problems of mobile services – Case ADAMOS: User experience (im)possible to catch? (Arhippainen 2009)
• Väitöskirja: Mobile technology for interest-based communities: concept design with a knowledge-based approach (Still 2009)
• Tutkimus: Harnessing web 2.0 for business-to-business marketing - Literature review and an empirical perspective from Finland (Lehtimäki, Salo, Lankinen 2009)
• Tutkimus: Connecting Photos - A Qualitative Study of Cameraphone Photo Use (Rantavuo 2009)
• Raportti: Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla (Matikainen 2009)
• Raportti: Sosiaalinen media. Avauksia nettiyhteisöjen maailmaan ja vuorovaikutuksen uusiin muotoihin (Sirkka Heinonen 2009), pdf-muodossa
• Raportti: Sosiaalinen media aktivoivan oppimisen välineenä -hankkeen loppuraportti (Hintikka 2009)
• Raportti: Social Media Roadmaps Exploring the futures triggered by social media (Toni Ahlqvist, Asta Bäck, Minna Halonen & Sirkka Heinonen 2009), pdf-dokumentti
  • Blogiartikkeli julkaisusta Owela-blogissa
• Raportti: Internet ja sosiaalinen media Suomen EU-vaaleissa 2009 (Borg 2009, pdf-tiedosto)
• Raportti: Diginatiivit, työ, kansalaisuus (toim. Leivo, Mutanen, Nieminen-Sundell 2009, pdf-tiedosto)
• Pro gradu: Murupolku-elementti osana Web-navigoinnin käytettävyyttä (Päivärinta 2009)
• Pro gradu: Johtajuuden rakentuminen toimitusjohtajan blogiteksteissä : metafora-analyysi tapauksesta Finnair (Anttilainen 2009)
• Pro gradu: The structure and function of a car industry homepage: a genre approach (Kärkkäinen 2009)
• Pro gradu: Sanomalehtiliiketoiminnan murros (Hopponen Toni, pdf-tiedosto)
• Pro gradu: Viestinnällistyneen politiikan verkko. Tutkimus puolueiden verkkokampanjoinnista eduskuntavaaleissa 2007. (Valovirta, Viljo 2009)
• Diplomityö: Sosiaalisen median hyödyntäminen ohjelmistoalan yrityksessä (Eronen Virve 2009)
• Diplomityö: Alueverkkojen yhteisöllisyyden edistäminen, vaihtoehtojen arviointi ja yhteisöverkkoportaalin toteutus (Laukkanen Antero 2009)
• Diplomityö: Luotain - Ihmisläheinen menetelmä verkkosivustojen suunnitteluun (Toivola, Janne 2009, pdf-tiedosto)
• Diplomityö: Designing features for supporting social interactions in online communities (Vanhala 2009)
• Diplomityö: Kontekstitietoinen personalisointi mobiiliympäristössä (Tuomisalo, 2009)

Unohtuiko jotain? Täydennä kommenteissa tai laita mailia toimitus-lista(at)vierityspalkki.fi

• Antti Leino aloittaa suunnittelujohtajana. Leino siirtyy uuteen tehtävään N2-suunnittelutoimistosta. Leinolla on tulossa myös uusi kirja Dialogin aika tammikuussa ulos painosta.
• Sami Korhonen aloittaa teknologiapäällikkönä. Korhonen siirtyy tehtävään Trainers’ Housen Technical Operations Managerin tehtävästä.
• Mikko Pikarinen aloittaa Senior System Specialistina. Pikarisen tausta on Cybercom-ryhmässä portaalien ja verkkopalvelujen suunnittelu- ja kehitystehtävissä.

Avaus-ryhmä muodostuu Avaus Consulting, Avaus Dialog ja Uoma –yksiköistä ja muodostaa yhdessä noin 75 hengen ryhmittymän. Palvelut kattavat mm. sähköisten kanavien strategiat, sähköisten myynti- ja markkinointiprojektien suunnittelun sekä järjestelmäsuunnittelun ja –toteutukset.

Lisätietoa: Uutinen nimityksistä Avauksen verkkosivuilla.

Avoine ilmoittaa liiketoiminnakseen järjestöjen sähköisten palveluiden toteuttamisen, ja täten ottaa tehtäväkseen varsin laajan sektorin. Järjestöillä tosin on usein kovin rajallinen määrä henkilökuntaa, joten kokonaispalveluita tarjoava yritys voikin olla asiakkaiden kannalta kiinnostava.

Markkinointipäällikkö Jukka Helin kommentoi Vierityspalkille uuden yrityksen toimintakenttää.

“Tavoitteenamme on yhdistää verkossa järjestön henkilökunnan ja vastuuhenkilöiden käyttämät palvelut jäsenille tarjottaviin palveluihin. Selkokielellä sanoisin sen ehkä näin: Järjestön toimintaan osallistuvalle annetaan yksi tunnus, jolla hän saa juuri itselleen tarkoitetut palvelut käyttöönsä, oli hän sitten jäsen, luottamushenkilö, kannattaja tai työntekijä. Ja nämä palvelut voivat olla liki mitä vain järjestön toimintaan liittyvää: laskutusta, raporttien hakua, keskustelua, kurssi-ilmoittautumisia, tuen hakemista, historiatietojen selaamista yms. yms.”

Esimerkkinä Helin antaa SLU:lle toteutettavat verkkopalvelukokonaisuudet:

“Esim. Olemme yhdessä SLU:n kanssa rakentaneet kokonaisuutta, johon kuuluvat esimerkiksi seurojen kotisivut, lajiliittojen ja keskusjärjestön sivut (+ extrat ja intrat), lisenssien ja jäsenyyksien hallinnassa käytetty rekisteri (esim. lisenssien ostot verkossa, henkilötietojen hallinta). Rekisteriin tallennettuja tietoja tullaan jatkossa hyödyntämään kaikissa palveluissa (esim. verkkokauppa, kertakirjautumiset, koulutuksiin ja tapahtumiin ilmoittautuminen, koulutushistoria). Lisäksi tarjoamme välineet esim. lajiliittojen ja seurojen vuosiraportointiin ja arviointiin.”

Kysyttäessä suhteesta Optinetin julkaisujärjestelmäliiketoimintaan Helin kommentoi julkaisujärjestelmäliiketoiminnan jääneen edelleen Optinetin hoidettavaksi.

“Avoine tekee edelleen läheistä yhteistyötä Optinetin kanssa. Uuteen yritykseen siirtyy Optinetin puolelta kolmen hengen verkkopalveluihin keskittynyt tiimi. Tarjoamme pääasiassa Optinetin julkaisujärjestelmän päälle rakennettuja ratkaisuja, mutta jatkossa etsimme ratkaisuja myös muista teknologioista.”

Avoinen kilpailijoiksi järjestökentällä Jukka Helin nimeää Ambientian, Enderon, Digian, YAP:n, Poutapilven, Innofactorin, Sinisen Meteoriitin ja Ch5 Finlandin.

Järjestökentän tarpeita palveleva it-talojen joukko ei olekaan järin suuri. Syynä lienee ainakin se, että vaikka järjestöillä on keskenään kovin samankaltaisia tarpeita, niin nämä tarpeet vaativat usein erilaisia järjestelmien välisiä integrointeja. Järjestöjen budjetit eivät myöskään ole jättimäisiä, joten houkutus valita samoja ongelmia aiemminkin ratkaisseita toimittajia on suuri.

Järjestöjä palveleva it-talojen joukko on myös hiljakseen kaventunut viime vuosien aikana. Esimerkiksi Logica päätti syksyllä 2009 myydä järjestöliiketoimintansa YAP:lle joka näin vahvistui myös merkittäväksi toimijaksi.

Onkin ilahduttavaa nähdä, että järjestöille syntyy myös erikoistunutta tarjontaa joka pyrkii kattamaan varsin laajasti järjestökentän tarpeita.

Yhdistämällä julkaisujärjestelmän, jäsenrekisterin ja muut yleiset järjestökentän vaatimat toiminnot voi hyvinkin syntyä kilpailukykyinen, erikoistunut tuotekokonaisuus. Etenkin pienille järjestöille lienee houkutus hankkia kokonaisuus yhdeltä toimittajalta – etenkin jos Avoine onnistuu paketoimaan ja toteuttamaan tästä kaikesta aidosti toimivan palvelupaketin.

PS. Avoinen uutisointia järjestötoiminnan tapahtumista voi seurata myös Twitterissä.

(Kirjoittaja työskentelee konsulttina artikkelissa mainitussa Sinisessä Meteoriitissa.)