Digitoimistojen tuntihinnat – case Aallon digitoimistokilpailutus

Perttu Tolvanen

Ei voi Aalto-yliopistoa syyttää ainakaan tuntihintojen polkemisesta.

Parhaillaan käynnissä oleva megalomaaninen digitoimistokilpailutus (arvioitu arvo 1,8 miljoonaa euroa neljälle vuodelle) ei käytä hintoja lainkaan vertailuperusteena, vaan ilmoittaa suoraan mitä hintoja aikoo maksaa valitsemallensa toimistolle.

Erikoisen tästä kilpailutuksesta tekee kuitenkin se, että Aalto on asettanut tuntihinnat varsin mukavalle tasolle. Vai mitä mieltä olette 180 euron tuntihinnasta Account Directorille? Tai siitä, että perusdevaajasta maksettava tuntihinta on 130 euroa? Aallon taulukossa matalimmat tuntihinnat ovat 130 euron tasolla, suurin osa sijoittuu 140 euron ja 150 euron luokkiin.

Verrattuna esimerkiksi Hanselin kilpailuttamiin julkishallinnon puitesopimuksiin on Aallon asettama hintataso WordPress/Drupal-kehittäjille todella paljon korkeampi. Noh, Hanselin puittarit ovat tietysti kuuluisia siitä miten tiukalle siellä hinnat kilpailutetaan, mutta on tämä melkoinen tempaisu toiseen suuntaan. Tällaisia hintoja ei tässä maassa pääse laskuttamaan juuri mikään digitoimisto. Ehkä kaikkein korkeimman profiilin toimistot pystyvät joltain isolta pörssiyhtiöltä laskuttamaan tällaisia, mutta ainakaan kilpailutettuina hintoina tällaisia ei näe koskaan.

Vai väittääkö joku, että tämä lista edustaa normaalia, kilpailutettua tuntihintavalikoimaa kotimaiselle digitoimistolle (tai WordPress/Drupal-toimistolle):

  • Account Director, 180€/h
  • Creative, 140€/h
  • Service Designer, 140€/h
  • Graphic Designer, 140€/h
  • UI/UX Designer, 140€/h
  • Content specialist, 130€/h
  • Content strategist, 130€/h
  • Architect, 150€/h
  • Agile Project Manager, 150€/h
  • Project Manager, 140€/h
  • Back end developer, 130€/h
  • Front end developer, 130€/h
  • Analyst, 150€/h

(Aalto vaatii 10% alennuksen hintoihin, jos käyttää tiettyä osaajaa yli kuukauden ajan 100% kiinnitettynä projektiinsa.)

Voin tietysti olla aivan väärässä, mutta esimerkiksi verrattuna North Patrolin organisoimiin kilpailutuksiin, on tämä melkoisen yläkanttiin vedetty hintataso. WordPress/Drupal-teknologioilla tehtävät isotkin verkkopalvelut ovat yleensä projekteja, joissa puhutaan 100 euron ympärillä olevista tuntihinnoista, ehkä joskus 110-130 euron luokkaan nousevista hinnoista. Aallon hinnat vasta alkavat siitä mikä on yleensä skaalan yläreuna.

Tällainen ns. ranskalainen kilpailutus jossa tilaaja asettaa tuntihinnat on yleensä käytössä aloilla, joissa tilaajat tuntevat erittäin hyvin tilaamiensa asioiden hintatasot, eikä tarjoajien välillä ole yleensä suuria eroja. Digitoimistojen genressä on kuitenkin erittäin huomattavaa vaihtelua tuntihinnoissa ja tekijöiden osaamisissa, joten on yllättävää että Aalto on valinnut juuri tällaisen kilpailutusmallin tällaiselle alueelle.

Ainakin selväksi tulee se, että nyt Aalto hakee parasta (ja kalleinta) osaamista mitä Suomesta löytyy verkkosivustouudistukseen. Käytännössähän casessa on kyse ensisijaisesti uuden aalto.fi-sivuston toteutuksesta, joka on päätetty tehdä joko WordPressillä tai Drupalilla.

Onko selkeän ylihinnan maksaminen ainut tapa saada aalto.fi-uudistukselle paras mahdollinen osaaminen käyttöön?

Menettelyssähän ei sinänsä ole mitään vikaa. Julkishallinnolla on oikeus ostaa myös ilman hinnan painottamista, erityisesti kapeaa erikoisosaamista, jota tässäkin ollaan osittain ostamassa. Sopimuksen arvo (1,8 miljoonaa euroa, 4 vuoden ajanjakso) on kuitenkin erittäin huomattava, ja käytännössä sisältää erittäin paljon koodaustyötä, jota on vaikea väittää vaikeasti saatavaksi erikoisosaamiseksi.

Ja muistakin syistä tätä kilpailutusta voi sanoa varsin poikkeavaksi. Pisteytys esimerkiksi perustuu erittäin tarkasti määriteltyihin vertailukriteereihin, joihin kuuluu mm. kilpailuvoitot alan merkittävissä kilpailuissa (tosin listalla on myös esimerkiksi Gartner). Myös vaadittavien referenssien kuvaus on varsin täsmällinen, ja edellyttää esimerkiksi kokemusta monikansallisten/kansainvälisten firmojen verkkopalveluiden toteutuksesta. Projektien täytyy olla myös yli 200 000 euron asiakkuuksia, joka sekin rajaa merkittävästi sopivien toimistojen määrää. Esimerkiksi WordPress-toimistoilta tuskin löytyy monia tällaisia referenssejä, Drupal-toimistoissakin lista on varsin suppea.

Ylipäätään vaadittu osaamis- ja referenssivalikoima on niin tarkkaan valikoitu, että herää kysymys kuinka paljon vaatimuksia vastaavia toimistoja tässä maassa on? Ja kun vaatimuksena on myös työskentely suomen kielellä, niin käytännössä yksittäisistä kotimaisista digitoimistoista vaatimuksiin vastannee vain muutama, ehkä jopa vain yksi. Muiden täytyy liittoutua, jotta pystyvät vastaamaan tämän valtavan puitesopimuksen vaatimuksiin.

Liittoutumiseen tosin onneksi kannustetaan kilpailutuksessa. Esimerkiksi isot design-vetoiset toimistot löytänevät sopivia yhteistyökumppaneita isoista Drupal-toimistoista, ja näin pääsevät osallistumaan kisaan.

Tosin kilpailutuksesta on silti vaikea puhua. Toimittajilta ei pyydetä hintoja, ei vaadita sitoutumista mihinkään. Tämä on missien kauneuskilpailua muistuttava harjoitus, jossa nenän piirteet ja kengän koko on tarkkaan toivottu. On kiinnostavaa nähdä, päätyykö voittajaksi jokin liittouma, vai se yksi iso ja kaunis digitoimisto, jolla on isoja Drupal-referenssejä yhdessä Gartnerin arvostaman Acquian kanssa.

> Tutustu kilpailutukseen (asiakirjat saa rekisteröitymällä, kilpailutuksen deadline 27.9. klo 13.00)

PS. Tilaa Vierityspalkin kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje, joka koostaa artikkelit, avoimet työpaikat ja linkkivinkit kotimaiselta web-alalta.

Jätä kommentti