Digitoimistojen tuntihinnat – case Aallon digitoimistokilpailutus

Perttu Tolvanen

Ei voi Aalto-yliopistoa syyttää ainakaan tuntihintojen polkemisesta.

Parhaillaan käynnissä oleva megalomaaninen digitoimistokilpailutus (arvioitu arvo 1,8 miljoonaa euroa neljälle vuodelle) ei käytä hintoja lainkaan vertailuperusteena, vaan ilmoittaa suoraan mitä hintoja aikoo maksaa valitsemallensa toimistolle.

Erikoisen tästä kilpailutuksesta tekee kuitenkin se, että Aalto on asettanut tuntihinnat varsin mukavalle tasolle. Vai mitä mieltä olette 180 euron tuntihinnasta Account Directorille? Tai siitä, että perusdevaajasta maksettava tuntihinta on 130 euroa? Aallon taulukossa matalimmat tuntihinnat ovat 130 euron tasolla, suurin osa sijoittuu 140 euron ja 150 euron luokkiin.

Verrattuna esimerkiksi Hanselin kilpailuttamiin julkishallinnon puitesopimuksiin on Aallon asettama hintataso WordPress/Drupal-kehittäjille todella paljon korkeampi. Noh, Hanselin puittarit ovat tietysti kuuluisia siitä miten tiukalle siellä hinnat kilpailutetaan, mutta on tämä melkoinen tempaisu toiseen suuntaan. Tällaisia hintoja ei tässä maassa pääse laskuttamaan juuri mikään digitoimisto. Ehkä kaikkein korkeimman profiilin toimistot pystyvät joltain isolta pörssiyhtiöltä laskuttamaan tällaisia, mutta ainakaan kilpailutettuina hintoina tällaisia ei näe koskaan.

Vai väittääkö joku, että tämä lista edustaa normaalia, kilpailutettua tuntihintavalikoimaa kotimaiselle digitoimistolle (tai WordPress/Drupal-toimistolle):

  • Account Director, 180€/h
  • Creative, 140€/h
  • Service Designer, 140€/h
  • Graphic Designer, 140€/h
  • UI/UX Designer, 140€/h
  • Content specialist, 130€/h
  • Content strategist, 130€/h
  • Architect, 150€/h
  • Agile Project Manager, 150€/h
  • Project Manager, 140€/h
  • Back end developer, 130€/h
  • Front end developer, 130€/h
  • Analyst, 150€/h

(Aalto vaatii 10% alennuksen hintoihin, jos käyttää tiettyä osaajaa yli kuukauden ajan 100% kiinnitettynä projektiinsa.)

Voin tietysti olla aivan väärässä, mutta esimerkiksi verrattuna North Patrolin organisoimiin kilpailutuksiin, on tämä melkoisen yläkanttiin vedetty hintataso. WordPress/Drupal-teknologioilla tehtävät isotkin verkkopalvelut ovat yleensä projekteja, joissa puhutaan 100 euron ympärillä olevista tuntihinnoista, ehkä joskus 110-130 euron luokkaan nousevista hinnoista. Aallon hinnat vasta alkavat siitä mikä on yleensä skaalan yläreuna.

Tällainen ns. ranskalainen kilpailutus jossa tilaaja asettaa tuntihinnat on yleensä käytössä aloilla, joissa tilaajat tuntevat erittäin hyvin tilaamiensa asioiden hintatasot, eikä tarjoajien välillä ole yleensä suuria eroja. Digitoimistojen genressä on kuitenkin erittäin huomattavaa vaihtelua tuntihinnoissa ja tekijöiden osaamisissa, joten on yllättävää että Aalto on valinnut juuri tällaisen kilpailutusmallin tällaiselle alueelle.

Ainakin selväksi tulee se, että nyt Aalto hakee parasta (ja kalleinta) osaamista mitä Suomesta löytyy verkkosivustouudistukseen. Käytännössähän casessa on kyse ensisijaisesti uuden aalto.fi-sivuston toteutuksesta, joka on päätetty tehdä joko WordPressillä tai Drupalilla.

Onko selkeän ylihinnan maksaminen ainut tapa saada aalto.fi-uudistukselle paras mahdollinen osaaminen käyttöön?

Menettelyssähän ei sinänsä ole mitään vikaa. Julkishallinnolla on oikeus ostaa myös ilman hinnan painottamista, erityisesti kapeaa erikoisosaamista, jota tässäkin ollaan osittain ostamassa. Sopimuksen arvo (1,8 miljoonaa euroa, 4 vuoden ajanjakso) on kuitenkin erittäin huomattava, ja käytännössä sisältää erittäin paljon koodaustyötä, jota on vaikea väittää vaikeasti saatavaksi erikoisosaamiseksi.

Ja muistakin syistä tätä kilpailutusta voi sanoa varsin poikkeavaksi. Pisteytys esimerkiksi perustuu erittäin tarkasti määriteltyihin vertailukriteereihin, joihin kuuluu mm. kilpailuvoitot alan merkittävissä kilpailuissa (tosin listalla on myös esimerkiksi Gartner). Myös vaadittavien referenssien kuvaus on varsin täsmällinen, ja edellyttää esimerkiksi kokemusta monikansallisten/kansainvälisten firmojen verkkopalveluiden toteutuksesta. Projektien täytyy olla myös yli 200 000 euron asiakkuuksia, joka sekin rajaa merkittävästi sopivien toimistojen määrää. Esimerkiksi WordPress-toimistoilta tuskin löytyy monia tällaisia referenssejä, Drupal-toimistoissakin lista on varsin suppea.

Ylipäätään vaadittu osaamis- ja referenssivalikoima on niin tarkkaan valikoitu, että herää kysymys kuinka paljon vaatimuksia vastaavia toimistoja tässä maassa on? Ja kun vaatimuksena on myös työskentely suomen kielellä, niin käytännössä yksittäisistä kotimaisista digitoimistoista vaatimuksiin vastannee vain muutama, ehkä jopa vain yksi. Muiden täytyy liittoutua, jotta pystyvät vastaamaan tämän valtavan puitesopimuksen vaatimuksiin.

Liittoutumiseen tosin onneksi kannustetaan kilpailutuksessa. Esimerkiksi isot design-vetoiset toimistot löytänevät sopivia yhteistyökumppaneita isoista Drupal-toimistoista, ja näin pääsevät osallistumaan kisaan.

Tosin kilpailutuksesta on silti vaikea puhua. Toimittajilta ei pyydetä hintoja, ei vaadita sitoutumista mihinkään. Tämä on missien kauneuskilpailua muistuttava harjoitus, jossa nenän piirteet ja kengän koko on tarkkaan toivottu. On kiinnostavaa nähdä, päätyykö voittajaksi jokin liittouma, vai se yksi iso ja kaunis digitoimisto, jolla on isoja Drupal-referenssejä yhdessä Gartnerin arvostaman Acquian kanssa.

> Tutustu kilpailutukseen (asiakirjat saa rekisteröitymällä, kilpailutuksen deadline 27.9. klo 13.00)

PS. Tilaa Vierityspalkin kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje, joka koostaa artikkelit, avoimet työpaikat ja linkkivinkit kotimaiselta web-alalta.

Kommentit

  1. Sami Niemelä says:

    …tjaa, en tätä nyt mitenkään ylihinnoitelluksi väittäisi. Laatu maksaa, ja etenkin 15% buukkausalennuksella ollaan ihan kohtuullisissa alan keskihinnoissa.

    Päinvastoin, kerrankin hienoa nähdä julkisen puolen kilpailutus joka ei perustu hintaan. Eiköhän näissä kotimaisissa julkisen puolen hankkeissa ole jo moneen kertaan nähty mitä saadaan kun tuntihinnat kiristetään liian tiukalle. Ranskalainen urakka on myös erinomainen ja reilu tapa kilpailuttaa luovaa työtä.

    (Disclaimer: meidän firma ei osallistunut näihin kisoihin)

  2. Perttu Tolvanen says:

    Ei olla kyllä keskihinnoissa, vaikka noista hinnoista otettaisiin se 10% pois. Keskihinnoissa ollaan korkeintaan jossain pienten, erikoistuneiden punavuorelaistoimistojen maailmassa. (Ja sanon tämän sellaisen firman edustajana, jossa luetaan useita satoja juuri tämän alan firmojen tarjouksia vuosittain, ja vieläpä kisoista joissa hinnan painoarvo on yleensä korkeintaan 30%.)

    Olen ihan samaa mieltä siitä, että tuntihinnoilla kilpailuttaminen johtaa vain kisaan pohjalle, mutta kyllä tämä on ääriesimerkki ihan toiseen suuntaan. Samaa mieltä myös siitä, että ranskalainen urakka on järkevästi tehtynä oikein hyvä malli luovan työn kilpailuttamiseen.

    Kyllähän Aallon kilpailutuksessa on hyviä juttuja, ja esim. jos joku KONE vaikka järjestäisi samanlaisen, niin se olisi ihan ymmärrettävää. Kyseenalaisen tästä kisasta tekee sen, että kyse on julkisista rahoista, joiden käyttöön (ja esim. kilpailutuksiin) on päätetty ottaa vähän erilainen lähestyminen tässä yhteiskunnassa.

  3. Sami taas says:

    Juttelin tästä taannoin kollegan kanssa: Suomessa valitettavan usein kilpailutuksen veturina on raha. Eli kun nipistät halvimman mahdollisen diilin, olet hyvä ostaja. Vaikka Keski-Euroopassa tai Jenkeissä kilpailutuksen tavoitteena on paras mahdollinen lopputulos ja se että molemmat rikastuvat.
    Tästä seuraa just näitä julkisen hankkeita missä mennään sisään halvalla tuntihinnalla ja mitä ihmeellisimpien klausuulien kautta päädytään kuitenkin omistaan koodi ja laskuttamaan triplat.

    Tää asenne (yleistys, tiedän) on ehkä yksittäinen isoin huippulaadun este monessa hankkeessa. Se viimeinen, hyvin subjektiivinen 10% mikä kuitenkin määrittää duunin kilpailukyvyn ja mielikuvan, jää tässä paineessa tekemättä.

    Tästä syystä olen iloinen että Aallossa on ymmärretty jotain oleellista muotoilun ja palveluiden ostamisesta, ja toivon että hinnoittelu leviää referenssiksi muuallekin. Vaikuttaa että ”alan” keskihinta on aika pohjamudissa.

  4. Perttu Tolvanen says:

    Tässä menee nyt myös alat vähän sekaisin, koska sä puhut aika lailla nyt design- ja muotoilunäkökulmasta, ja mä taas pitkälti ohjelmistokehityksen näkökulmasta. Ja se taas tietysti lähtee siitä, että tuossa kilpailutuksessa Aalto ostaa näitä kumpaakin erittäin isolla kouralla ilman että spesifioi, että kumpaa tullaan tekemään ja minkä verran. Ja sit on myös tuo määräasia, koska on minusta eri asia hinnoitella työtänsä pienille projekteille ja eri asia hinnoitella parin miljoonan euron puittariin. Eli jos ryhdytään referenssihinnoista puhumaan, niin kyllä se pitää olla suhteessa siihen minkä kokoluokan keikasta on kysymys.

    Itse ehkä näen asian niin, että jos kerran haetaan huippuosaamista, niin ensimmäinen asia pitäisi olla kilpailutuksen jakaminen jotenkin järkevämpiin kokonaisuuksiin. Järkevämmät kokonaisuudet aina helpottavat myös sen laatupisteytyksen tekemistä sillä tavalla, että oikeasti kovat erottuvat joukosta.

    Mä oon ite varsin allerginen julkisista hankinnoista tehtäville yleistyksille, koska ammatistani johtuen näen myös todella paljon järkevää kilpailutusta. Ehkä sen yleistyksen lähinnä suostun allekirjoittamaan, että Suomessa(kin) ostetaan asioita liian isoissa ja leveissä kokonaisuuksissa, joka voi toki aluksi kuulostaa tarjoajien korvaan houkuttelevalta, mutta joka lähes poikkeuksetta suosii aina isoja alan toimijoita (joilla on tarjonnassa leveyttä, ja joilla on myyntivoimaa esim. organisoida liittoumia), ei pieniä ja erikoistuneita. Tämän asian suhteen uusi hankintalaki oli oikeasti ihan tärkeä askel järkevämpään suuntaan, mutta esim. tällainen Aallon megapuittari on ihan vastakkainen esimerkki siitä mihin uusi hankintalaki organisaatioita kannustaa (toki ajatus ranskalaisesta urakasta erikoisosaamisen ostamisessa on esimerkillinen malli, Aallon sovellutus on vain mielestäni viety liian isoon skaalaan ja liian leveälle kompetenssikategorioissa).

    Mitä tulee viittaukseesi Keski-Eurooppaan ja Jenkkeihin, niin julkisen hallinnon kilpailutuksien osalta uskaltaisin kyllä veikata, että se on ihan yhtäläinen eläintarha kuin Pohjoismaat, eli kaikenlaisia suorituksia on joukossa.

    Ja ainakin se mitä jenkkien touhusta saa lukea New York Timesin raportoimana, niin se julkishallinnon kilpailutustouhu nyt kyllä vaikuttaa aika rankasti huonommalta kuin mitä meillä. Esim. nehän on onnistuneet ulkoistamaan monia julkishallinnon osa-alueita yksityisille firmoille sellaisilla soppareilla, että sinne on syntynyt käytännössä monopoleja ja duopoleja monelle alueella, ja yksityiset firmat sit on päässeet sanelemaan hintoja julkishallinnolle, koska kilpailu on kadonnut markkinasta.

    Myös ajatus koodauksen hintojen kestämättömästä hintatasosta on mun mielestä melko heikolla pohjalla. Suomessa ohjelmistoteollisuus on yks nopeimmin kasvavista aloista, ja alueella tehdään myös varsin hyvää tulosta. Esim. Gofore julkisti tänään aikomuksensa listautua, ja valuaatio on moninkertainen liikevaihtoon nähden, ja kyseessä on kuitenkin firma joka tekee erittäin merkittävän osan liikevaihdostaan julkishallinnon puitesoppareiden kautta. Goforen vahvuudeksi voinee kuitenkin sanoa sen, että he eivät ole tunnettuja koodin omistusoikeuksien haalimisesta, vaan myyvät reilusti asiantuntijoita tuntihinnoilla asiakkaille. Ja näköjään Hanselin puittareidenkin kautta rahaa voi tahkota siten, että pörssiin pitää mennä… :)

Jätä kommentti