Uusi hankintalaki tuo lisää projekteja pienille digitoimistoille

Perttu Tolvanen

Uusi julkishallinnon hankintalaki pätkähti voimaan vuoden alusta ja toi varsin huomattavia muutoksia julkishallinnon hankintakäytänteisiin.

Web-alalla on helppo ennustaa, että muutos tuo lisää projekteja ja työtä etenkin pienille ja keskisuurille digitoimistoille, joilta voi nyt ostaa aiempaa isompia kokonaisuuksia hyvin kevyellä kilpailutuksella.

Hankintalaki ei koske alle 60 000 euron hankintoja

Ylivoimaisesti isoin muutos on julkisten hankintojen kynnysarvon huomattava nosto aiemmasta 30 000 eurosta 60 000 euroon (summaan ei tarvitse laskea alveja). Aiemmin tuo 30 000 euron raja on ollut web-projekteissa kohtuullisen rajoittava, koska sen alle ovat päässeet lähinnä hyvin pienet kampanjasivustot tai hankesivustot.

Summaan kun pitää laskea kaikki hankintaan liittyvät kustannukset neljän vuoden ajalta, niin hostingin, ylläpitojen, toteutus- ja suunnittelutöiden yhteenlaskettu summa on mennyt hyvin nopeasti yli 30 000 euron. Tämä on pakottanut monet kohtuullisen pienetkin sivustoprojektit työläämpien kilpailutuksien kautta ostettaviksi, ja juuri tällaisista projekteista tuntuvat kumpuavan monien alan toimistojen huonot kokemukset julkishallinnosta.

Nyt uusi hankintalaki linjaa hyvin selkeästi, että virkamiesten tulee pystyä helpommin tekemään pieniä hankintoja silloin kun hankinnan kokonaisarvo jää alle 60 000 euron. Tällä rahalla ostaa jo ihan asiallisiakin verkkopalveluprojekteja, ja rahaa jää vielä tuleville vuosille ylläpitoon ja pienkehitykseen.

Muutos ei välttämättä vähennä kilpailutuksien määrää, koska julkishallinnon hankintaohjeet edellyttävät pienhankintojenkin kohdalla kilpailuttamisen vähintään muutaman tahon välillä. Käytännössä monella virastolla suorahankintaraja on sisäisen ohjeistuksen mukaan esim. 5000 euroa tai 10 000 euroa, ja nämä sisäiset ohjeistukset tuskin muuttuvat vaikka laissa annettu raja tuplaantuikin.

On tietysti aika kummallista, että hankintayksiköt vaativat tiukempia toimintatapoja kuin mitä laki määrittää, mutta se lienee laajempi keskustelu. Joka tapauksessa, erilaisia ”minikilpailutuksia” ja sekavia tarjouspyyntödokumentteja (tai sähköpostiviestejä) tullaan varmasti näkemään, mutta silloin kun puhutaan alle 60 000 euron menevistä hankinnoista, niin tässä ollaan aivan asiallisella alueella.

Muutoksen voi tulkita myös osittain siten, että pienemmissä projekteissa julkishallinto siirtyy vahvemmin samaan sarjaan yksityisen sektorin kanssa, jossa tarjouspyyntöjen ja -neuvottelujen laatu on aina henkilöriippuvaista.

Hankintojen pilkkomiseen usealle toimittajalle kannustetaan

Toinen kohtuullisen merkittävä muutos on siinä miten hankintalaki pyrkii kannustamaan hankintojen pilkkomiseen, jotta pienemmät yritykset pystyisivät helpommin osallistumaan kilpailutuksiin. Tätä voi tulkita myös siten, että projekteja voisi tehdä myös pilkkomalla hankintoja alle 60 000 euron kokoisiin osiin, ja ostamalla nämä osat eri tahoilta.

Pilkkominen voisi mahdollistaa esimerkiksi suunnitteluvaiheen ostamisen yhdeltä toimistolta, ja toteutusvaiheen toiselta toimistolta, ehkä jopa ylläpidon ja jatkokehityksen kolmannelta. Tätä ei hankintalaki kuitenkaan suoraan sano, ja luultavasti useimmissa tapauksissa tätä ei pidettäisi suositeltavana menettelynä.

Esimerkiksi jonkun viraston kohtuullisen kokoisessa verkkosivustouudistuksessa tällainen tuskin tulisi kyseeseen. Pilkkominen sopii lähinnä tilanteisiin, joissa ei vielä alkuvaiheessa aivan tiedetä mitä aiotaan toteuttaa tai aiotaanko edes toteuttaa mitään. Esimerkiksi jonkun mobiilisovelluksen kehityshankkeen kohdalla voisi hyvinkin olla perusteltua ensin ostaa suunnitteluprojektiin tukea alle 60 000 euron hankinnalla, ja vasta tämän jälkeen päättää miten seuraavat vaiheet tehdään.

Toisaalta, myös ihan tavallisissa verkkosivustouudistuksissa on pilkkomista käytetty jo aiemminkin. Lieneekin edelleen hankintayksikön omassa päätösvallassa, että miten pilkkomiseen suhtaudutaan. Pilkkomisen kun voi nähdä avoimen kilpailuttamisen välttelynä tai sitten pienempien yrityksien mahdollisuuksien parantamisena.

Isot IT-talot tietysti vetoavat siihen, että hankintoja ei saisi pilkkoa mikäli osat liittyvät toisiinsa. Usein tällainen tulkinta kuitenkin estäisi käytännössä monia pienempiä yrityksiä pääsemästä kisaan mukaan kokonaan. Ainakin uusi hankintalaki on selkeä askel siihen suuntaan, että pilkkomiseen kannustetaan aina kun se on järkevää.

Keskikokoisissa projekteissa saa itse määritellä kilpailutusmenettelyn

Kolmas kiinnostava hankintalain muutos on, että astetta isompien hankintojen kohdalla kilpailutusmenettelyn saa käytännössä keksiä itse. Kilpailutus on julkaistava HILMA:ssa, kuten aiemminkin, mutta kilpailutuksen prosessiin ja menettelyihin ei oteta enää laissa kantaa. Ainut linjaus on, että menettelyn tulee olla tasapuolinen ja syrjimätön (ym ym ym) ja tilanteeseen soveltuva.

Tässä siis puhutaan käytännössä hankinnoista, jotka jäävät alle 209 000 euron, mutta jotka ovat kuitenkin yli tuon aiemmin mainitun 60 000 euron rajan. Joissain tapauksissa yläraja voi olla myös 136 000 euroa, riippuen vähän mistä julkishallinnon yksiköstä puhutaan. Tämä muutos voi olla verkkopalveluprojektien kannalta hyvinkin kiinnostava, koska käytännössä tälle alueelle (60 000 – 209 000 euroa) osuu varsin paljon isompia verkkopalvelu-uudistuksia ja erilaisia web-sovellusprojekteja tässä maassa.

Hyvää on ehdottomasti se, että tämä avaa ovia esimerkiksi haastatteluille, tapaamisille, referenssien arvioinnille ja monille muille aiemmin rajoitetuille käytänteille.

Tämä voi tosin yhtälailla kääntyä itkuksi ja riitelyksi, koska ”itse keksityt” menetelmät voivat myös päätyä herkemmin markkinaoikeuteen, jos toimittajat eivät koe menettelyjen olleen heidän kannaltaan asiallisia.

Riskinä on se, että oikeasti toimivat menettelyt saatetaan päätyä ratkaisemaan markkinaoikeuden kautta, ja voi kestää vuosia ennen kuin markkinaoikeus ehtii linjaamaan tulkintansa uusista arviointitavoista. Esimerkiksi North Patrol suositteleekin tästä syystä asiakkailleen edelleen EU-direktiivin mukaisten menettelyjen käyttöä tällä alueella, ellei ole vahvoja perusteita uusien arviointitapojen käyttöön.

Isojen hankintojen läpivienti ja avoimuus ei parane

Nähtäväksi myös jää, tullaanko julkishallinnossa näkemään enemmän avointa kilpailutusta nyt uuden hankintalain myötä vai jatkuuko suuntaus kohti suljettuja puitejärjestelyitä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana julkishallinnon tietojärjestelmiin liittyvät hankinnat ovat tasaisesti liukuneet enemmän ja enemmän erilaisten suljettujen puitejärjestelyiden sisälle, joiden sisällä tapahtuvasta toiminnasta ei tarvitse raportoida julkisuuteen. Näitä puitejärjestelyitä toteuttamaan on myös perustettu näihin keskittyneitä organisaatioita, kuten Hansel ja Kuntien Tiera.

Suuntausta on kritisoitu erityisesti vähentyneen hallinnon avoimuuden johdosta. Tähän asiaan uusi hankintalaki ei tuo muutosta mihinkään suuntaan. Puitesopimuksien sisäinen toiminta on edelleen täysin piilossa olevaa toimintaa, riippumatta puitesopimuksen kattavuudesta tai laajuudesta. Uudet menettelyt, kuten innovaatiokumppanuus ja dynaaminen hankintamenettely, ovat toki isoille ostajaorganisaatioille kiinnostavia uudistuksia, mutta eivät tee isojen hankintojen tekemisestä aiempaa helpompaa.

Täten uuden hankintalain tuoma isoin käytännön muutos lienee niin toimistojen kuin julkishallinnon organisaatioiden kannalta tässä jutussa ensimmäisenä mainittu suorahankintarajan nousu 60 000 euroon.

Lisätietoa ja linkkejä eteenpäin:

PS. Tilaa sähköpostiisi Vierityspalkin kuukausittainen kooste blogin artikkeleista, niin pysyt mukana web-alan puheenaiheissa.

Kommentit

  1. Hani Olsson Hanselilta says:

    Moikka Perttu! Terkkuja Hanselilta. Oli tosi virkistävää lukea Sun näkemyksesi hankintalaista, kun itse näen siitä tämän hard core -juridiikan ja hankinnan ammattilaisten puolen. Kiitoksena tarjoan kolme pointtia tekstiisi:

    Puitejärjestelyistä: Kynnysarvo ei suinkaan tarkoita sitä, että sen alittavat hankinnat voisi ostaa miten ja mistä vain. Pilkkominen kilpailutusvelvoitteen välttämiseksi on edelleen kiellettyä, mutta hankintoja voi jakaa pienempiin osiin, jolloin myös pienemmät toimijat voivat päästä mukaan. Hanselkin kilpailuttaa paljon juuri tällaisia hankintoja asiakkailleen. (Hansel ei nimittäin ei ole sama kuin yhteishankinnat, vaan iso osa asiantuntijoistamme kilpailuttaa asiakkaiden hankintoja, tarjoaa lakiasiantuntijapalveluita tai kehittää hankintatoimea.)

    Puitejärjestelyillä ei Hanselissa tehdä tietojärjestelmiä, vaan meillä on puitejärjestelyt perustietotekniikkaa varten (laitteita, muutamia ohjelmistolisenssejä, tietoliikennettä ja asiantuntijapalveluja). Sopimustoimittajien käyttämisessä on säästöjen lisäksi paljon muitakin etuja, esimerkiksi että viranomaistiedot on tarkistettu. EU-kilpailutusten tekeminen on lisäksi niin työlästä, että ne kannattaa keskittää ja vapauttaa aikaa ydintehtäviin. Ei viranomainenkaan rakasta sitä hallinnollista työtä, mitä hankintoihin kuuluu. Yhteishankinnoissa hän pääsee helpommalla, ja ammattimainen kilpailuttaminen tuo hänelle oikeusturvaa.

    Hankintamenettelyt: Hankintamenettelyt eivät suinkaan ole muuttuneet villiksi, enkä ihan saa kiinni, mitä tarkoitat, että ne saisi keksiä itse. Kyllä minä olen ymmärtänyt asiakkailtamme, että uuden hankintalain noudattaminen kilpailuttamisessa edellyttää ennemmin ENEMMÄN hankintaosaamista kuin vähemmän. Hankintamenettelyjä on monenlaisia, ja esimerkiksi tapaamiset ovat mahdollisia, jos käyttää neuvottelumenettelyä.

    Avoimuudesta: Sitä en näe ollenkaan, että julkishallinnon avoimuus olisi kokenut kolhuja, kun taputamme liki päivittäin juuri avoimen hallinnon puolesta, ja siellä vasta niitä digiloikkia otetaankin. Valtion kilpailutuskalenteri on jo julkaistu ja sisältää suunnitteilla olevia hankintoja esimerkiksi toimittajia varten. Kesälle on suunnitteilla portaali, jossa jokainen kansalainen pääsee katsomaan, mitä hankintoja on ostettu eri virastoissa. Suomi on ihan edelläkävijä avoimuudessa.

    Työniloa,
    Hani Hanselin viestinnästä (ja ihan liekeissä juuri avoimesta datasta ja hankintojen digitalisoinnin projekteista)

    Ps. Kyllä sitä meilläkin välillä kahvipöydässä ihmetellään, että miksi sen ammattimaisen (tai edes lainmukaisen) kilpailuttamisen pitää olla niin monimutkaista.

  2. Perttu Tolvanen says:

    Kiitos kommentista, Hani.

    Meidän kokemukset North Patrolissa (jossa teemme siis asiakkaille osana palveluitamme hyvin samaa työtä kuin mitä te tarjoatte Hanselissa valtion sisäisenä yksikkönä) ovat tosin enemmän sellaiset, että ei se EU-tasoinenkaan kilpailuttaminen ole mitään rakettitiedettä sitten kun tietää mitä tekee. Itse asiassa meidän mielestä etenkin EU-tasoisella kilpailuttamisella pelotellaan jonkin verran ihan turhaan, koska ei se ole sen ihmeellisempää kuin kansallisella tasollakaan tehtävät kilpailutukset. Erikoistuneena konsulttitalona meillä on tietysti etuna se, että tunnemme varsin hyvin sen alueen mitä konsultoimme ja sitä kautta esimerkiksi laatupisteytyksien tekeminen on helpompaa kuin esimerkiksi monen viraston hankintalakimiehille joiden toimenkuva on väistämättä hyvin laaja.

    En ehkä ihan ymmärtänyt tuota itse keksimisen kiistämistä, koska kyllähän todellisuus on se, että vaikka hankintalaki antaa tuolle mainitulle alueelle periaatteet, niin yksityiskohtaisia hankintamalleja se ei sanele sille alueelle. Täten ei ole välttämätöntä esimerkiksi käyttää neuvottelumenettelyä haastattelujen saamiseksi, vaan niitä voi käyttää kun itse määrittelee menettelyn hankintailmoituksessa.

    Avoimuuden suhteen väitteesi siitä, että Suomi on edelläkävijä avoimuudessa hankintojen suhteen on kyllä mielestäni jonkin verran propagandan puolella. Toki jos maailmanlaajuisesti otetaan vertailua, niin varmastihan todellisuus on, että suurin osa maailman valtioista on todella kauheassa tilassa (korruptiota, salailua, julkisten rahojen väärinkäyttöä, jne.). Silti Suomen avoimuus julkisten hankintojen suhteen ei varmasti ole tällä hetkellä mitenkään kansainvälistä kärkeä.

    Ehkä lähinnä kaupungit ovat viime aikoina kunnostautuneet. Esimerkiksi Helsingin kaupungin hankinnat ovat avoimen datan aineistoina saatavilla. https://www.avoindata.fi/data/fi/dataset/helsingin-kaupungin-ostot

    Helsingin kaupungin ajama avoimempi ohjelmistokehitys ja sitä kautta joustavampi hankintakuvio on myös toki esimerkillistä kehitystä: http://www.hri.fi/fi/ajankohtaista/helsinki-avaa-ohjelmistokehitystaan/

    Toki jos tuollainen kuvaamasi portaali esimerkiksi on tulossa kesällä, niin sitten tilanne voi mielestäni muuttua merkittävästi – ja kuulostaakin todella hienolta, että sellainen portaali on valmisteilla! Sehän voisi olla jotain sellaista, josta mielelläni tässäkin blogissa kirjoittaisin!

    Terveisin, Perttu

Jätä kommentti