Futurice, Reaktor ja kumppanit keskittyvät vaihteeksi asiaan

Perttu Tolvanen

Monet tämän maan softatalot ovat viime vuosina keskittyneet markkinoinnissaan enemmän rekrytointi-imagon rakentamiseen kuin esimerkiksi referenssien ja töidensä tuloksien esittelyyn. Erityisesti tämä ilmiö on vaivannut tuotekehitystyyppisiä projekteja tekeviä firmoja, kuten Reaktoria, Futuricea ja heidän pienempiä kilpailijoitaan. Nyt poikakalenterien tekemisen sijaan, iso joukko näitä räätälikoodareita on lyönyt viisaat päänsä yhteen ja perustanut Blue Arrow Awards -kilpailun.

blue-arrow-logo

Kisan taustaorganisaatioksi on perustettu yhdistys, jonka jäseninä ovat Codento, Eficode, Exove, Fraktio, Futurice, Gofore, Houston Inc, Reaktor, SC5, Solita, Vincit.

Uuden kisan ajatuksena on tuoda esiin onnistuneita ja laadukkaita softaprojekteja. Tällaiselle on ehdottomasti tilausta tässä maassa, jossa tietojärjestelmäprojekteista uutisointi tuntuu keskittyvän vain epäonnistumisiin – ja ilman että epäonnistumisen kriteereitä edes juurikaan määritellään, tai projektien sisältöjä edes avataan julkisuudessa. Täten on todella hienoa nähdä, että alan toimistot ovat onnistuneet lyöttäytymään hetkeksi yhteisen tavoitteen äärelle.

Kisa on myös kovin erilainen kuin esimerkiksi markkinointialan Grand One. Grand One -kilpailuhan on siirtynyt viime vuosina erittäin vahvasti mainosalan suuntaan, ja lähinnä palkitsee näyttäviä kampanja-tyyppisiä palveluita, joissa yleensä joku mainos- tai design-toimisto on ollut vetovastuussa. Osittain Blue Arrow Awardsin agendana lieneekin muistuttaa ostajia, että laadukas tekninen toteutus voi yhdistyä myös laadukkaaseen designiin.

Blue Media Awardsissa on muutamia erityisen kiinnostavia kategorioita, esimerkiksi koodin laatua arvioiva kategoria sekä ostamisprosessin innovatiivisuutta arvioiva kategoria. Toki kategorioissa on ne muutamat pakolliset toimistojen omakehu-tyyppiset luokat myös, mutta kokonaisuutena kategoriat ovat varsin asiapitoisia. Ehkä muutama ”tylsä, mutta onnistunut IT-projekti” -kategoria olisi voinut tehdä hyvää myös.

Järjestäjät myös vakuuttavat, että ilmoitettuihin palveluihin aiotaan tutustua kunnolla. Esimerkiksi kirjautumista edellyttäviin palveluihin aiotaan vaatia kattavat testitunnukset.

Jos kisa kerää riittävästi osallistumisia, niin kisalla voi olla huomattavakin vaikutus referenssien julkisuudelle tässä maassa. Softa-alallahan toimistot ovat erityisen laiskoja panostamaan referenssitarinoihinsa ja ylipäätään tuloksien esittelyyn. Tässä kisassa selkeästi agendana on parantaa tätä tilannetta, jossa softa-ala häviää esimerkiksi mainospuolelle todella pahasti.

Tämä ensimmäinen Blue Arrow Awardsien versio on tosin vielä melko julkisuushakuisesti rakennettu, joten saa nähdä miten alan toimistot kisasta innostuvat. Tuomaristothan koostuvat käytännössä kisan takana olevien firmojen henkilökunnan edustajista, joiden rinnalle on houkuteltu tunnettuja hahmoja julkisuudesta. Yhdistelmä ei ole välttämättä aivan huono, ja esimerkiksi jääviysasioihin on tuomaristojen toimintaperiaatteissa panostettu ansiokkaasti. Isoin kummallisuus liittyykin päätuomarien oletettuun osaamiseen, koska esimerkiksi yhtään tietojärjestelmätieteen professoria ei ole mukaan kelpuutettu. Tietojärjestelmien ostamiskategorian päätuomarikin on Mikael Jungner, jonka työhistoriasta on vaikea löytää mitään esimerkkejä tietojärjestelmien ostamisen kokemuksesta.

Noh, julkisuushakuisuudesta huolimatta iso tavoite kisan takana vaikuttaa hyvältä. Hyviä referenssitarinoita tarvitaan tässä maassa lisää, jotta digitalisaatiopuheeseen saadaan lisää järkeä ja konkretiaa. Firmat ovat hyvällä asialla, ja Grand One todellakin tarvitsee ”teknisemmän kaverin”.

Oma toiveeni on, että kisassa myös uskalletaan palkita ”nörttikriteereillä”, eikä lähdetä kilpailemaan Grand One -tyyppisten kisojen ”wow-kriteeristöjen” kanssa. Tosin Grand Onessakin on viime vuosina nähty enemmän datavetoista palkitsemista, jossa rahallista investointia on suhteutettu saavutettuihin tuloksiin. Vähintään samaa tasoa sopii odottaa myös Blue Arrow Awardseilta, etenkin kun taustatahoissa on niin paljon ketterän kehityksen evankelistoja, joille panos-tuotto-laskelmat ovat varmasti tuttuja.

Hyviä duuneja ja projekteja on vielä aikaa ilmoittaa kisaan maaliskuun 27. päivään saakka. Jos siis olet ollut mukana jossain todella päräyttävässä softahankkeessa, ja haluaisit laittaa työsi arviointiraadin eteen, nyt toimintaa!

Full disclosure: Kirjoittajan vaimo on yksi Blue Arrow Awardsin tuomareista.

  1. Pasi Kovanen (Vincit) says:

    Kirjoituksessasi on hyvää analyysiä kilpailusta, mutta yksi kilpailuun liittymätön kohta kiinnitti huomioni:

    ”Softa-alallahan toimistot ovat erityisen laiskoja panostamaan referenssitarinoihinsa ja ylipäätään tuloksien esittelyyn. Tässä kisassa selkeästi agendana on parantaa tätä tilannetta, jossa softa-ala häviää esimerkiksi mainospuolelle todella pahasti.”

    Olen viime viikkojen aikana tutustunut useisiin mainostoimistoihin, kun olen etsinyt toteuttajaa konseptoinnille. Tässä yhteydessä olen pannut merkille, että mainostoimistot ovat todella huonoja erottumaan kilpailijoistaan. Osapuilleen kaikki yritykset tuovat sivuillaan näkyvästi esille kaksi listausta:

    1) Työntekijät, joilla on statusta korostavat hienot tittelit. Erityisesti osakkuus halutaan tuoda esiin. Mainosalalla toimiville henkilöille tämä lista voi olla kiinnostava (”ahaa, Torben on mennyt tuonne töihin”), mutta suurin osa muista ihmisistä ei tunnista yhtään naamaa jolloin tämä apinagalleria ei valintaa helpota.

    2) Referenssit. Nämä tosiaan tuodaan vaihtelevan näyttävästi esiin, mutta eivät nekään hirveästi valintaa auttaneet. Lähtökohtaisesti kaikki ovat toteuttaneet mukavan näköisiä kampanjoita.

    Toimistot näyttävät luottavan, että noilla kahdella sivulla saadaan vakuutettua asiakas, ja tästä johtuen on unohdettu rakentaa muuten muista poikkeava imago tai erottuva tarina. Tämä ihmetyttää erityisesti asiakasta joka kaipaisi kumppania luomaan itselleen omaperäisen brändin!

    Softafirmojen referensseissä on helposti sama ongelma kuin yllä kohdassa 2). Kaikki tekevät nykyisin osapuilleen yhtä näyttäviä web-palveluita ja mobiilisovelluksia. Varmasti referenssit olisi hyvä tuoda nykyistä paremmin esiin, mutta ei varmasti ole sattumaa että useat alan yritykset ovat keskittyneet paljon kirjoituksesi alussa viittaamiin temppuihin tarinan ja imagon rakentamiseen. Kyse ei ole pelkästään rekrytoinnista, vaan yleisen fiiliksen luomisesta. Ja fiilis on luonnollisesti erittäin tärkeä tekijä toimittajan valinnassa.

  2. Perttu Tolvanen says:

    Osuvia kommentteja, jotka on helppo allekirjoittaa. Mainostoimistot menevät ihmiset ja refet edellä, ja erottuminen on aina ollut alan sisäinenkin vitsi. Monelle se erottuminen tarkoittaa vain itsensä kutsumista väkisin joksikin muuksi kuin mainostoimistoksi vaikka tekeminen on käytännössä ihan samaa kuin muillakin.

    Esim. omien palveluiden kertominen ja kuvaaminen on mainostoimistoalalla ollut aina kovin vaikeata, vaikka se pitäisi olla asiantuntijapalveluiden myymisessä yksi kulmakivistä (ja asia josta mainostoimistot kyllä osaavat konsultoida omia asiakkaitaan). Tässä eivät softatalot ole kovin paljon parempia, vaikka asiantuntijapalveluita hekin paljolti tarjoavat.

    Isot softatalot tosin keskittyvät aika paljon ratkaisujen myyntiin, jolloin referenssien merkityksen pitäisi kasvaa olennaisesti. Esim. jossain rakennusalallahan nimenomaan kilpaillaan referensseillä erittäin vahvasti – tai missä tahansa alalla jossa asiakkaat hakevat kumppania isojen kokonaisuuksien monipuoliseen läpivientiin/hallintaan.

    En siis allekirjoita tuota referenssien samankaltaisuutta softa-alalla ollenkaan. Ehkä mainostoimistojen tekeleet voivat muistuttaa toisiaan, mutta ei softa-alalla kyllä näin ole. Firmojen refeseteissä on huikeita eroja, ja nämä ovat todella selkeä valintaperuste firmojen välillä ostajan kannalta. Mainostoimistot ehkä keskittyvät enemmän vain kauniisiin kuviin, mutta kyllä sielläkin ne erottuvat, jotka ovat casejaan enemmän avanneet.

    Ehkä tuotekehitystyyppisessä tekemisessä kun haetaan lähinnä osaavia yksilöitä tai tiimiä, eikä vielä oikein tiedetä mitä itse ollaan tekemässä, fiiliksen merkitys korostuu – etenkin loppumetreillä. Isossa kuvassa softa-ala ei todellakaan ole menossa fiilispohjaiseen ostamiseen (jossa itse koodi ja sen tulokset jotenkin bulkkiutuisivat ja ostamisen kriteerit menisivät kauneustekijöihin).

    Ehkä jos tosiaan hakee tuotekehityskumppania aivan uudenlaiseen räätälisoftaan ja tekee valintaa Futun, Vincitin, Reaktorin, SC5:en välillä, niin fiiliksellä on valinnassa isoakin merkitystä, mutta kyllähän se nyt toisaalta on myös vähän oman osaamisen vähättelyä jos ei pysty kovassa kisassa muulla kuin fiiliksellä erottumaan :) Niinkun mun mielestä ainakin…

  3. Matias says:

    Uusi kilpailu on minustakin hyvällä asialla! Kaikkiaan IT-puolella refelupia myös jaellaan yhä niukemmin kuin mainosmaailmassa.

    Vähän pisti silmään väite Grand Onen siirtymisestä mainosalan suuntaan. Voi olla, että en tunne historiaa kunnolla, mutta minun silmiini kisan viime vuosien kehitys on näyttänyt ihan päinvastaiselta: alun perin markkinointiin vahvasti liittynyt kilpailu on ottanut kategorioissaan yhä paremmin huomioon myös tuotekehitystä ja palveluita pelkkien kampanjoiden sijaan.

    Vastaavasti voittaneissa projekteissa ei ole ollut mukana välttämättä lainkaan mainostoimistoja. Jotain muutoksesta kertoo sekin, että Reaktor oli viime vuonna ehdolla vuoden yritykseksi.

  4. Perttu Tolvanen says:

    Hyvä kommentti, Matias. Ehkä koko markkinointiala on myös siirtynyt kohti digipalveluita (vihdoinkin, joku voisi sanoa). Itse olen Reaktorin, Solitan ja muiden näkymisen Grand Onen puolella tulkinnut enemmän siten, että näillä firmoilla on vain muista IT-taloista poikkeava ote omaan markkinointiinsa ja heidän markkinointistrategia laajemminkin perustuu enemmän yleisen tunnettuuden ja edelläkävijäimagon tavoitteluun kuin jonkinlaiseen erikoisosaamiseen tai tietyn alueen tuntemiseen.

    Jännä nähdä miten tämä uusi kilpailu asemoituu. Taustajoukkoinahan on aika paljon juuri noita firmoja, jotka ovat lähinnä tuotekehitysresursseja myyviä firmoja – ja eivät sitä kautta ole täysin edustava joukko kotimaisesta ohjelmistotoimittajien kentästä (esim. Solita ja Exove ovat oikeastaan ainoat integraattorit, jotka siis käyttävät pääosin muiden tekemiä tuotteita – ja sitä kautta toimittavat myös perinteisempiä tietojärjestelmien käyttöönottoja tai ylipäätään projektimaisempia toteutuksia).

    Mutta ei tuo painottuminen välttämättä ole huono asia, koska kyllähän tuotekehitystyyppisestä tekemisestä yleensä saa mediaseksikkäämpiä ja kiinnostavampia caseja. Valmistuotteiden integraatiot ja räätälöinnit ovat yleensä enemmän olemassaolevan bisneksen kiihdyttämistä tai kehittämistä – ja sitä kautta ”tylsempää” kuin täysin uudet avaukset :)