Luettua: Nykyaikaisen markkinoinnin perusteet – Digitaalinen jalanjälki ★★★☆☆

Aki Björklund

Antti Isokankaan ja Riku Vassisen kirjoittama Digitaalinen jalanjälki on tuore, Talentumin julkaisema teos.

Jokin aika sitten Vierityspalkissakin naureskeltiin kirjan mainosvideolle. Ei naureskella enää, koska kirja ei ole ollenkaan huono.

Digitaalinen jalanjälki on teos, joka yrittää ytimekkäästi ja viihdyttävästi selittää, mistä markkinoinnissa Internet-ajalla on kysymys. Mainostoimistomaailma näkyy kirjassa voimakkaasti, useimmat esimerkit koskettavat yritysten brändejä.

Mikään kattava opas kirja ei ole. Vaikka takakannessa luvataan sen ”tarjoavan tehokkaan työkalupaketin verkkosisällön luomiseksi ja kytkemiseksi liiketoiminnan tavoitteisiin”, jäädään tästä todella kauas. Myös luvattu henkilöbrandin rakennusopas jää ohueksi.

Sosiaalisesta mediasta kirjassa aletaan puhua heti, mutta ensimmäinen maininta sen määritelmästä tulee vasta puolen välin jälkeen. Silloinkin kirjailijat vain haukkuvat yrityksiä määritellä sitä teknologioiden kautta ja ehdottavat olevan rakentavampaa kuvailla ilmiötä sen mukaan, mitä ihmiset tekevät sosiaalisessa mediassa. Mutta sitten he unohtavat itsekin koko asian määrittelemisen ja alkavat jakaa näitä ihmisten toimia luokkiin selittäen mitä nämä luokat pitävät sisällään. Ei minua haittaa, ettei ytimekästä määritelmää löydy, mutta koko määritelmä otetaan esiin aivan turhaan.

Paljon pahempaa on, ettei kirjan nimeä ei selitetä lainkaan. ”Digitaaliseen jalanjälkeen” viitataan kyllä lukuisia kertoja. Tulkintani on, että verkkoläsnäolo tai verkkonäkyvyys tarkoittanevat suunnilleen samaa. Englanninkielinen termi, digital footprint tarkoittaa Wikipedia-artikkelin mukaan sosiaalisen median yhteydessä henkilön verkkopresenssin laajuutta kaveripiirin koolla mitattuna. Muissa yhteyksissä se taas kytkeytyy lähinnä yksityisyyteen, mikä taas ei ole lainkaan sitä mitä kirjailijat yrittävät sanoa.

Kirjailijat tuntuvat vain väkisin yrittäneen keksiä uuden termin, jonka omistajia he voisivat olla. Näinhän ovat yrittäneet myös toimia muun muassa kirjan lähdeluettelossa mainittujen kirjojen Groundswell ja Trust Agents kirjoittajat. Ja näin opettaa myös Jari Parantainen, jonka oppeja kirjassa siteerataan.

Muuten tämä oma termi vielä menettelisikin, mutta kirjan loppupuolella kirjailijat yrittävät venyttää termin aivan liian pitkälle. He käyttävät sitä nimittämään uudenlaista lähestymistapaa verkossa vastapainona perinteiselle lähestymistavalle. Miten tämä liittyy nyt enää siihen jalanjälkeen?

Koska kirjailijat eivät anna mitään määritelmää heikolle termilleen ja käyttävät itsekin sitä vähän miten sattuu, en ennusta sille pitkää ikää.

Kirjailijat olisivat myös voineet vilkaista omaa digitaalista jalanjälkeään. Toisella on viisi LinkedIn-kontaktia ja toisella yhdeksän Twitter-päivitystä. Ei tällaisia tilejä kannata pitää näkyvillä, jos niitä ei käytä – antavat vain erittäin epäuskottavan mielikuvan kirjailijoista.

Kenelle kirja on tarkoitettu? Annetaan kirjan itsensä kertoa:

Nyt moni digitaalisen maailman propellipää sanoo, ettei esimerkiksi tässä kirjassa ole mitään uutta. Jos seuraa blogeja monta tuntia päivässä (mikä lienee minimivaatimus propellin saamiseksi päähänsä) väite ihan varmasti pitää paikkansa. Tätä kirjaa ei kuitenkaan ole tarkoitettu propellipäille.

Propellipäät eivät sitä paitsi osta kirjoja, vaan lataavat ne laittomasti verkosta.

Vierityspalkin lukijoista merkittävä osa on varmaan näitä samoja propellipäitä. Jos sellaiset kirjailijat, kuten Chris Anderson, Chris Brogan, Julien Smith, tai vaikka Robert Scoble ovat tuttuja nimiä, ei tätä kirjaa kannata edes vilkaista. Mutta jos nimet eivät ole tuttuja, tämä kirja saattaa olla hyvä piste aloittaa.

Väärinymmärretty hakukoneoptimointi

Kirjan ehdottomasti pahin kompastuskivi on hakukoneoptimoinnin käsittely. Hakukoneoptimointia käsitellään vain teknisen tason toimenpiteenä parissa kappaleessa ja todetaan sen olevan yksinkertainen operaatio ja että hakukoneoptimointia tekevät lähinnä kaikenlaiset viheltäjät ja koodinörtit. Tekniset toimet toki usein ovat hyvin yksinkertaisia ja on ymmärrettävää, ettei kirja ala puhua HTML:ää tai HTTP:tä. Mutta on suuri virhe julistaa hakukoneoptimoinnin olevan ohi, kun pahimmat tekniset esteet on raivattu. Se, että sivut löytyvät [site:omansivusiosoite.fi]-haulla ei todellakaan riitä, vaikka niin annetaan ymmärtää. Tämä kaikki kirjalta, jonka takakannen teksti alkaa sanoilla: ”Et ole olemassa, jollet näy Googlessa!

Näin puolivillainen yhden Internet-markkinoinnin oleellisimman prosessin käsittely laskee kirjan arvoa todella paljon. Joko kirjailijat eivät ole ymmärtäneet tästä aiheesta yhtään mitään tai heillä on joku muu motiivi. Ehkä mainostoimistonäkökulmasta, jota ainakin toinen kirjoittajista voimakkaasti edustaa, ei hakukoneoptimointi ole minkään arvoista?

Kannattiko lukea?

Kirjan teksti on mukavan jouhevaa ja humorististakin. Jotkin ilmaisut toistuvat vähän liikaa ja kirjassa on muutama kirjoitusvirhe, mutta kaiken kaikkiaan lukukokemusta voisi kuvata sanalla viihdyttävä. Tiedä sitten kuinka paljon viihdettä kohdeyleisö tällaisesta kirjasta keskimäärin hakee, mutta ei siitä nyt isoa haittaa ainakaan ole.

Kirja saisi minulta muuten kaksi tähteä, mutta kolmas tulee silkasta viitseliäisyydestä: suomenkielisen sisällön tekeminen aiheesta, josta ei ole liikaa kelvollista materiaalia kirjoitettu edes englanniksi, on kunnioitettavaa. Huolimatta runsaasta kritiikistä ei lukukokemuksesta jäänyt paha maku suuhun.

Erityiskiitos Riku Vassiselle, joka vauhdikkaasti hoiti kirjan Vierityspalkin luettavaksi, kun Talentumin koneisto yski.

  1. Matias says:

    Mukavan kriittinen mutta asiallinen arvostelu. Aki Björklundin kirjan siitä, kuinka hommat tulee hoitaa oikein lukisin mieluusti.

  2. Perttu Tolvanen says:

    Hyvä että lukukokemus oli positiivinen. Kyllähän tällaista materiaalia tähän maahan kaivataan ja on selvää, että ei useampikaan guru saa kovin usein kasattua kirjaa johon muut gurut ja alaa aktiivisesti seuraava jengi olisi tyytyväinen.

    Uskon, että kirjan isoin arvo on roudata mainostoimistomaailmaa piirun verran lähemmäksi interwebin tekemistä. Arvostelusta päätellen kirjassa on jopa yritystä roudata kotimaista mainostoimistomaailmaa pari astetta perussettiä pidemmälle. Propsit tällaisesta.

    Aiemmin bloggaamani kirjan promovideo on kyllä mainio. Harmi tosiaan että kirjoittajien muu läsnäolo vähän ontuu. Tosin kirjan aidon kohderyhmän kannalta lienee tärkeintä se säännöllinen alan itseruoskinta M&M:ssä :)

  3. vesa.vilenius@hamk.fi says:

    Digitaalinen jalanjälki ei ehkä ole step-by-step -ohje viestinnän muuttamisesta toimivaan digitaaliseen muotoon, mutta mielestäni se onnistuu tehtävässään herättää ajattelemaan.

    Digitaalisen viestinnän tekemisessä ja erityisesti sosiaalisen median käytössä kyse on mielestäni kuitenkin asioiden oivaltamisesta ja muokkaamisesta omaan tai organisaation käyttöön. Jokainen voi omaksua itselleen soveltuvan tavan rakentaa digitaalista jalanjälkeään.

    Itse kyllä diggasin kirjasta ja sen viihteellisestä tavasta käsitellä viestintäkulttuuria, jossa viihde on tärkeässä asemassa! Tämä kriittinen analyysikin oli ihan asiallinen – pääasia, että asioista puhutaan useasta näkökulmasta.

  4. Make says:

    Erityismaininta kirjantekijöille olemassaolosta, suomenkielistä matskua aiheesta ei ole vielä liikaa!

  5. RVassinen says:

    Kiitoksia asiallisesta arvostelusta. Muutamia kommentteja juttuihin.

    Kirjoittajien omista digitaalisista jalanjäljistä:

    Esim. meikäläisen Twitter-tili on perustettu aikoinaan, kun Twitteristä ei juuri edes kohistu Jenkeissäkään. Käytin enemmän Jaikua ja sitäkin lähinnä lounasseuran etsimiseen.

    Mä en itse henkilökohtaisesti juuri diggaile Twitteristä, ja olen sen myös aika vahvasti esille tuonut. En mä lähde sitä tiliä myöskään poistamaan. Olkoon vaikka osoituksena siitä, että henkilönä voin tehdä valinnan, etten heilu kaikkialla. Itse kirjan Twitterissä heilutaan paljon aktiivisemmin. Vaikkei jossain heilu, pitää siitä kuitenkaan tietää (ainakin yrityksenä).

    Hakukoneoptimoinnista:

    Tässä Akin tulkinta mitä ollaan sanottu on väärin. Emme missään vaiheessa kirjassa sano, että hakukoneoptimointi ei olisi minkään arvoista. Tai varsinkaan, että se olisi vain teknisiä yksinkertaisia toimia. Päinvastoin.

    Mielestämme se on kuitenkin kilpailukyky-asioita (asioita, jotka pitää olla kunnossa) enemmän kuin kilpailuetua (asiat, joilla erottaudutaan kilpailijoista). Varsinkin tulevaisuudessa. Pääpointtina oli siinä, että pitää eka olla jotain sanottavaa, että sitä voi optimoida. Itse mainostoimistoilla on kyllä paljon opittavaa aiheesta. Se on erittäin totta.

    Siinä Aki on oikeassa, että emme kovin syvällisesti hakukoneoptimointiin menneet ja olisi ehkä ollut hyvä avata hieman enemmän ajatteluamme siitä. Laitetaan seuraavaan painokseen:)

    Tällaisia arvosteluja, jossa on kirja on luettu ajatuksella on mukava lukea. Kolme tähteä vierityspalkissa on myös paljon enemmän kuin kirjalle uskalsin missään vaiheessa edes odottaa.

  6. Vesa says:

    Parasta, helpointa ja yksinkertaisinta hakukoneoptimointia on pyytää kymmenen kaveria linkittämään oman firman sivuille. Tätä ei moni ymmärrä. Itse olen saanut kolme firmaa näkymään ykkösenä googlessa tällä tavalla.

  7. Salla says:

    Vesalla hieno tiivistys! Mun mielestä parasta hakukoneoptimointia on tuottaa omille sivuille järkevää sisältöä. Säännöllisesti. Kummasti alkaa kävijöitä tupsahtamaan, kun sivuilla on sellaista sisältöä johon googlettajat voivat osua.

  8. Juha Söderholm says:

    Useimmilla termeillä se ei ole temppu tai mikään saada ”Näkymään sivua ykkösenä”, on kuitenkin paljon termejä missä ”muutaman kaverin linkittäminen” tai ”järkevän sisällön tuottaminen” ei toimikaan niin kovin hyvin.

    Hakukoneoptimoinnissa vaikeinta on löytää profit termit. Ei niinkään tekninen suorittaminen.