Seminaariraportti: Sosiaalinen media yhteiskunnassa (4.9.2008)

1. parvimaisen toiminnan yleistyminen,
2. ihmisen eri roolien yhdistyminen yhä kokonaisemmaksi (käytännössä työn, vapaa-ajan, tuottajaroolin ja kuluttajaroolin yhdistyminen ja limittyminen),
3. vallan uusjako (jolla viitattiin aktiivisen osallistumisen mahdollistamaan lisääntyneeseen vaikutusvaltaan näissä parvimaisissa toiminnoissa).

Sosiaalisen median tuoma vallan uusjako oli laajemminkin seminaarin esityksissä korostuva aihe. Aktiiviset ja avoimet osallistujat saavat enemmän valtaa osakseen kun käytössä on sosiaalisen median työkaluja. Ainakin moni näki tämänkaltaisen mallin olevan ehdottomasti parempi kuin nykyinen järjestelmä jossa vallanjako ei aina perustu edes aktiivisuuteen.

Seminaarissa esitettiin myös mielenkiintoinen tulevaisuuden skenaario jossa “sosiaalisuus menee överiksi” johtaen jonkinsortin “pakkoyhteisöllisyyteen” jossa koko maailmasta tulee jonkinlaista TosiTV:tä. Seminaarissa ei tähän teemaan sen laajemmin keskitytty, mutta tämänkin näkökulman esittäminen korosti seminaarin ajatuksia herättävää luonnetta.

Moni esitys käsitteli sosiaalisen median kykyä yhdistää ihmiset toisiinsa ja auttaa ihmisiä löytämään sukulaissieluja. Erityisesti näiden mahdollisuuksien merkitystä korostettiin organisaatioiden sisäisen viestinnän apuvälineenä. Esimerkiksi isoissa organisaatioissahan organisaation kaiken osaamisen löytäminen ja tunnistaminen on merkittävä ongelma, jonka ratkaiseminen “organisaation sisäisellä Facebookilla” on myös liiketoiminnallisesti ison rahan alue. Erityisesti tällaisen “sisäisen Facebookin” automaattisesti rakentuvaa luonnetta pidettiin tärkeänä. Blogien, wikien, pikaviestinnän katsottiin kaiken nivoutuvan yhteen jossain vaiheessa. Toisaalta puhuttiin myös “kommunikaatioakrobatiasta” joka yhä enemmän kuvaa päivittäistä toimintaamme, mutta myös tilaa jota tietoisesti tavoittelemme kun teemme asioita samanaikaisesti.

Mielenkiintoinen jaottelu oli myös IBM:n Jukka Ruposen esittämä jako 1) dokumenttikeskeisiin työntekijöihin (usein vanhempaa väkeä), 2) ihmiskeskeisiin, sähköpostin ja puhelimen tehokäyttäjiin (nuorempia, jonkin aikaa työelämässä jo olleita) ja 3) yhteisökeskeisiin työntekijöihin (nuorempi väki, Facebook-aikuiset). Tämä herätti monien osallistujien keskuudessa pohdintaa ja ainakin havainnollisti niitä kuiluja joita nykyaikaisessa työelämässä on.

Kuvaavaa seminaarille oli, että osallistujien aihepiirit menivät usein ristiin, mutta tämä ei häirinnyt yleisöä, vaan suorastaan kuului asiaan. Kovin paljoa ei itse “sosiaalisen median” käsitettä ruodittu, vaan keskityttiin tarkastelemaan ilmiöitä itsessään. Väistämättä kokonaisuudesta syntyi kuitenkin vaikutelma, että “sosiaalinen media” on hankala käsite jonka määrittely on tuskallista. Sosiaalista mediaa vaivaavat samat ongelmat kuin “digimediaa”, “web 2.0”:aa ja “uusmediaa” aikoinaan. Harva kykenee sitä järkevästi määrittelemään, ja kuitenkin se on tarpeellinen käsite ilmiön ymmärtämisessä.

Ainakin paljon on vielä mediaa, joka ei ole lainkaan sosiaalista luonteeltaan. Ehkä yhtenä sosiaalisen median tavoitteena onkin saada perinteinen media ymmärtämään, että senkin tulisi olla sosiaalisempaa.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että monet isot organisaatiot ovat paljon pidemmällä sosiaalisen median mahdollisuuksien ymmärtämisessä ja hyödyntämisessä kuin esimerkiksi mediayhtiöt.

[*Toim. huom. Linkkejä poistettu toimimattomina.]